mahdollisuuteni menetin, niin onkohan tämä nykyinen seurusteluni erään miehen kanssa vain korviketta, sitä laastaria. En tunne häntä kohtaan kovinkaan vahvoja, niitä ihania tunteita, vaikka synkkaakin jotenkin. Toista se oli silloin sinua kohtaan. No, tämä on elämää.
Kun lopulta sinuun,
tunnemuistelija
9912
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mitäs kävi, saiko tämä mies tietää siitä?
vaan näin: Ensin menetin hänet, kun asioilla on tapana pitkittyessään ja jumittuessaan mutkistua jne.
Sitten tuli jälkitapahtumana toinen mies kuvioihini, josta ei 1. mies tiedä yhtään mitään.
1. mies tietää sun tunteista? Miksi menetit mahdolisuutesi?
muistat yhden tärkeän asian .Älä leiki hänen tunteillaan.Arvosta toisen tunteita sen verran ,että kerrot
hänelle ,jos jostain syystä sinusta ei löydy tunteita tuota miestä kohtaan.Mikään ei julmenpaa kuin leikkiä
ihmisten tunteilla .Ehkä sinusta löytyy niitä tunteita ajan kanssa,kunhan tutustutte kunnolla.Onnea valitsemallesi tielle.On aika päästää irti ja antaa sinun mennä .Lämmöllä muistan sinut aina.
mä jaksan ihmetellä aina vaan.ihmiset roikkuu toisissaan vaikkei juuri mitään tunneta toisiaan kohtaan.ollaan vaan ku ei yksin uskalletatai osata olla.käsittämätöntä ja hel 'tin itsekästä.musta tollanen on sen toisen aliarvioimista jos mikä,pidetään toista varalla paremman puutteessa ja sit ku se parempi tulee elämään on helppo hypätä taas uuteen,eipä tarvi olla yksin.voi raukkoja muute en voi sanoo!
nyt sanotaan?Ripustautuja,roikkuja,peluri, kun vaan on joku,kun ei yksin osata olla.Luusereita...mielipide
vain.
Siis tarkennusta. Tietäisitpä miten monta vuotta olen elellyt ja ollut yksin ja myös pärjäillyt ihan kivasti. Sitten kohtasin hänet ja kaikki vanha alkoi murtua jalkojeni alta. Tunsin ja koin vuosia, että hän olisi se sielunkumppanini..oikea juuri minulle. Mutta ! Yksineläjänä olin ollut liian pitkään. Niinpä jo tästäkin johtui, että läheisyyden, ihastumisen ja rakastumiseni huikeat atmosfäärit pelottivat liikaa. Niinpä kaikki välillämme pitkistyi ja mutkistui, kunnes hänet lopulta kaikessa surussani menetin. Että semmoista.
Olen nyt vähän tutustumassa toiseen mieheen. En halua pitää ketään laastarina. Olen vain jotenkin hämmentynyt uudessa tilanteessani ja sydämeeni jotenkin hetkittäin sattuu edelleen kun vaan vähänkin alan muistelemaani noita viimeisiä lähivuosiani...
Onko tämä tällainen sinusta edelleen kuvottavaa ? Ehkä sitten on.
Onko sun mielestä pitkistymisen ja mutkistumisen syy se että olet ollut yksineläjä liian pitkään? Eihän sitä nyt voi toisen niskoille tällasta sysätä. Eikös tässä ollut kuitenkin kaksi osapuolta? Itse ajattelisin että pitkistyminen ja mutkistuminen johtui suurelta osin siitä, että toinen ei ollut yksineläjä ainakaan ulkopuolisen silmin.
aika hyvin näitä asioita. Paljon oli todellakin sillä vaikutusta, että toinen, se mies oli virallisesti kyllä yksineläjä, mutta tapaili monessakin mielessä myös muita naisia. Mies oli eronnut vuosia sitten. Minulla oli ihan oma taustani. En suinkaan tarkoita, että kaikki mutkistuminen oli miehen syytä. Kaikenlaista epävarmuutta koin niissä työelämän kuvioissa, joissa tuo mieskin oli ja on edelleen. No. Nyt opettelen tutustumista ym. tuon toisen miehen kanssa....