En ole mikään hillittömän mustasukkainen tyyppi ja osaan luottaa kyllä poikaystävääni. Olen vain tässä jokusen aikaa miettinyt, että kuuluisiko mua häiritä hänen työ, vai ei?
Sinkkuna olin ja jokusen aikaa seurustelun alettuakin aikamoinen baari hullu. Baarissa oli kivaa ja känni oli kiva juttu. Jostain syystä se jäi eikä enää maistu samalla tavalla, tuntuu myös, että koko sosiaalinen elämä on kuollut (joka perustui vain baarille ja kännisille ihmisille). Säälittävää kyllä, mutta tavallaan tuntuu, että on tyhjä aukko. Sitä aukkoa täytän sitten jollain muulla, sitten kun jonkun jutun keksin. En vain halua enää, että koko elämä perustuu baarissa käymiselle ja sekoilulle.
Poikaystäväni tekee poken töitä ja tietysti baarit kuhisee kauniita ja kännisiä tyttöjä. Ei mulla mitenkään todella huono itsetunto ole, mutta en koe olevani muita kauniimpikaan paitsi ehkä sisäisesti multa löytyy jotain erikoista. Sitten kun en itse ole siellä baareissa pitkään aikaan käynyt, niin jotenkin on samanlainen olo kuin alaikäisenä, kun ei tiennyt mitä siellä baareissa on. Kuvitteli kaikkea paskaa. :) Nomutta siis eri asia tämä on, koska en pelkää, että tämä mies mua pettäisi. Nyt vain lähinnä on alkanut tuntua hieman pahalta se, kun känniset naiset saattavat tulla mitään sanomatta vain lääppimään poikaystävääni oksettava katse naamalla (jopa minun edessäni) eikä poikaystäväni tee asialle mitään, koska ei kuulemma saa sanoa asiakkaille rumasti. Tottakai myös tulee kaikenlaisia muita iskuyrityksiä, mutta ne nyt eivät niin pahoja ole, koska sain itsekin osani sellaisesta kun ennen liikuin joka paikassa. Hassua vaan, että jos joku mua lääppisi, mies ottaisi kyllä kuumaa ja pahasti.
Vaikka hän tekeekin työtä, jotenkin tuntuu että jään jostain paitsi, en pysy perässä mistään ja sitten vielä nuo röyhkeät känniset muijat. Jostain syystä se tunne, että "olen aarre jota toi ei halua varmasti menettää, eli ei huolta" on kadonnut. Ehkäpä arkiintumisen myötä? Pelkään, että mies näkee mut "tavallisena", että ne sinkkunaiset olis jotenkin "houkuttelevampia" vaikka tuskin niissä oikeasti mitään todella erikoista olisi. En tiedä tajuaako kukaan. :) Pelottaa myös se, kun tuntuu ettei ole muuta elämässä kuin se mies. Mulla ei ole ikinä ollut tyttöpuolisia hyvinä kavereina, poikia kyllä mutta nekin katosivat kun tuppasi olemaan väärinkäsityksiä. Tuntuu etten tule toimeen kenenkään kanssa, enkä löydä saman henkisiä ihmisiä. En kuitenkaan haluaisi, että poikaystävä on ainoa maailmani. Kerran yksi poika oli koko maailma ja tulos oli jotain aivan hirveää.
Sinkkuna olin ja jokusen aikaa seurustelun alettuakin aikamoinen baari hullu. Baarissa oli kivaa ja känni oli kiva juttu. Jostain syystä se jäi eikä enää maistu samalla tavalla, tuntuu myös, että koko sosiaalinen elämä on kuollut (joka perustui vain baarille ja kännisille ihmisille). Säälittävää kyllä, mutta tavallaan tuntuu, että on tyhjä aukko. Sitä aukkoa täytän sitten jollain muulla, sitten kun jonkun jutun keksin. En vain halua enää, että koko elämä perustuu baarissa käymiselle ja sekoilulle.
Poikaystäväni tekee poken töitä ja tietysti baarit kuhisee kauniita ja kännisiä tyttöjä. Ei mulla mitenkään todella huono itsetunto ole, mutta en koe olevani muita kauniimpikaan paitsi ehkä sisäisesti multa löytyy jotain erikoista. Sitten kun en itse ole siellä baareissa pitkään aikaan käynyt, niin jotenkin on samanlainen olo kuin alaikäisenä, kun ei tiennyt mitä siellä baareissa on. Kuvitteli kaikkea paskaa. :) Nomutta siis eri asia tämä on, koska en pelkää, että tämä mies mua pettäisi. Nyt vain lähinnä on alkanut tuntua hieman pahalta se, kun känniset naiset saattavat tulla mitään sanomatta vain lääppimään poikaystävääni oksettava katse naamalla (jopa minun edessäni) eikä poikaystäväni tee asialle mitään, koska ei kuulemma saa sanoa asiakkaille rumasti. Tottakai myös tulee kaikenlaisia muita iskuyrityksiä, mutta ne nyt eivät niin pahoja ole, koska sain itsekin osani sellaisesta kun ennen liikuin joka paikassa. Hassua vaan, että jos joku mua lääppisi, mies ottaisi kyllä kuumaa ja pahasti.
Vaikka hän tekeekin työtä, jotenkin tuntuu että jään jostain paitsi, en pysy perässä mistään ja sitten vielä nuo röyhkeät känniset muijat. Jostain syystä se tunne, että "olen aarre jota toi ei halua varmasti menettää, eli ei huolta" on kadonnut. Ehkäpä arkiintumisen myötä? Pelkään, että mies näkee mut "tavallisena", että ne sinkkunaiset olis jotenkin "houkuttelevampia" vaikka tuskin niissä oikeasti mitään todella erikoista olisi. En tiedä tajuaako kukaan. :) Pelottaa myös se, kun tuntuu ettei ole muuta elämässä kuin se mies. Mulla ei ole ikinä ollut tyttöpuolisia hyvinä kavereina, poikia kyllä mutta nekin katosivat kun tuppasi olemaan väärinkäsityksiä. Tuntuu etten tule toimeen kenenkään kanssa, enkä löydä saman henkisiä ihmisiä. En kuitenkaan haluaisi, että poikaystävä on ainoa maailmani. Kerran yksi poika oli koko maailma ja tulos oli jotain aivan hirveää.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mielestäni portsari saa torjua lääppimisyrityksiä (olis muuten kyllä aika väärin), ja jos pelottaa että sinusta on tullut hänelle jotenkin arkinen niin puutu asiaan, tee jotain suhteenne eteen (yhteinen loma matka? ei tarvitse ulkomaille lähteä, suomen sisälläkin ihan kivoja paikkoja mihin voi tutustua)...
Myös voisi auttaa jos puhuisitte asiasta (en tiedä oletteko jo puhuneet koska se ei tullut tekstistäsi ilmi).
Ja tuosta yksi mies "koko maailmasi", niin sehän tosiaan sattuu paljon enemmän jos on vaan se yks tärkee ihminen maailmassa ja kaikki menee mönkään (extyttöystäväni kanssa kävi vähän tälleen ja meni siinä muutama vuosi pelkän dokaamisen parissa). En voi sanoa onko se niin paha asia loppujen lopuksi, jos myös sinä olet hänen koko maailmansa, mutta eihän se jos sulla olis pari hyvää kaveria vois varmaan haitata?
Anteeksi, jos kirjoitin epäselvästi ^_^
Portsarin työ on siitä haastavaa, että kaikissa tilanteissa pitää miettiä mitä tekee, miten ja miksi. Ja mitkä seuraukset milläkin teolla voi olla. Portsarin täytyy pystyä perustelemaan kaikki tekemänsä asiakkaalle, eikä ole harvinaista, että känniset kokevat joutuneensa kohtaamaan vääryyttä poken taholta ja haastavat oikeuteen. Myös muuten suht leppoisasti käyttäytyvä juopunut voi provosoitua väkivaltaiseksi, jos portsari asettelee sanansa väärin tai on liian hyökkäävän oloinen. Myös naiset harrastavat väkivaltaa, etenkin päissään.
Poikaystäväsi todennäköisesti miettii mikä tilanteessa on pienempi paha, se, että joku humalainen matami halaa ja on hyvillä mielin baarissa ja tulee ehkä uudelleenkin, vaiko se, että naisen halaus torjutaan ja tämä kimpaantuu ja alkaa huutaa ja riehumaan narikassa/baarissa ja ehkä yllyttää muitakin mukaansa. Monissa asiakaspalveluammateissa on myös hyötyä siitä, jos on vähän flirtti. Asiakkaille jää hyvä mieli ja he haluavat tulla uudelleenkin sellaiseen paikkaan, missä kokevat saaneensa hyvää palvelua. Ei se tarkoita, että jokaisen asiakkaan kanssa sänkyyn haluaisi mennä.
Tärkeimpänä pitäisin sitä, miten poikaystäväsi käyttäytyy vapaa-ajalla. Mikäli hän silloinkin flirttailee muiden kanssa ja halailee, antaa naisten lääppiä, niin asiasta kannattaisi keskustella. Muuten en stressaisi turhia. Useimmilla meistä on jonkinlainen työ-minä, joka on esimerkiksi sosiaalisempi, ahkerampi ja flirtimpi, kuin arki-minä. Anna hänen hoitaa työnsä rauhassa. Sitäpaitsi, eivät ne känniset naiset niin hehkeitä ja ihania ole. Siinä vaiheessa, kun uskalletaan mennä portsaria lääppimään, ollaan varmasti jo ainakin parin promillen humalassa ja omasta mielestä toki hehkeimmillään, mutta totuus on eri. Tuskin poikaystäväsi haluaa mitään räkä poskellla kiljuvaa naikkosta, kun kotona odottaa oma, ihana, selväpäinen nainen. Uskoisin ennemminkin, että näiden känniäälöiden jälkeen sinun ihanuutesi oikein korostuu poikaystäväsi silmissä.
Niin tottahan tuo on, että töissä ihmiset on erilaisia. Itseasiassa poikaystäväni on kuin toinen ihminen vapaa-ajalla. Ei siis oikein käy missään erityisesti eikä tosiaankaan flirttaile tai anna kenenkään lääppiä. Joten siis tuskin mulla yhtään mitään huolta on.
Mutta varmaan tietty ihan ymmärrettävää, että jotenkin ärsyttää, että mun poikaystävää on "luvallista" lähennellä ja myös ärsyttää, että jotkut känniset idiootit ei sitten ajattele yhtään sen pidemmälle. En mä kännissä ainakaan ole kertaakaan mennyt vain jotain vierasta miestä lääppimään, saati jos en tiedä onko mies varattu vai ei. Mutta ehkä mulla sitten on enemmän järkeä päässä. :D Joskus vaan tekis mieli melkeen suuttua kun sellasen tilanteen näkee, mutta siinä on just niin paljon ristiriitoja, että onko sellasesta oikeus suuttua jne. Hän ei kuitenkaan käsitykseni mukaan tarkoituksella siellä flirttaile kenellekään ja pitää muhun yhteyttä kun on töissä. Asiat voisi olla paljon pahemminkin, niinkuin huomaa vaikkapa hänen työkavereistaan.
Jotenkin tää asia vaan nyt korostuu sen takia, kun en itse niissä baareissa enää niin paljoa käy. Mutta toisaalta, ehkä tosiaan vaan näytän entistä kauniimmalta kun en ole aina samanlainen kuin ne ihmiset mitä hän näkee kokoajan töissä. Olen kuitenkin itsekin miettinyt, kun niitä lääppijöitä on nähnyt, että voi helvetti kuinka säälittävä tapaus kun ei edes pystyssä meinaa pysyä. :D
Kavereita on vaikeaa hommata, saati ystäviä. Toisaalta onko siinä nyt jotain pahaa jos vaikka se mies oliskin "koko maailma". Jos en löydä ketään muuta joka ymmärtää mua ja pitää musta ihan tämmöisenä, niin olkoon sitten niin. :) Ikävistä asioista on ennenkin selvitty ja turhaa on miettiä kokoajan pahinta.
Ensinnäkin, sä olet järkevä ja fiksu kirjoituksestasi päätellen ja tiedät paljonkin missä mättää. Ei vain se poikaystävän työ ja ehkä liioiteltu varovaisuus iskuyritysten torjumisessa (kyllä pokekin saa sanoa olevansa varattu ja että naisen pitäisi nyt ottaa rauhallisesti). Just se, että sulla ei ole omaa elämää nyt kun edellinen jäi pois. Mutta sä saat sellaisen kyllä, harrastuksilla ja omalla kunniahimolla tai tekemisen halulla. Alat vain tekemään, aloitat vain jostain. Sitten vaan harrastat ja teet.
Ei sunkaan sitäpaitsi tarvitse poikaystävän työmaalla aina roikkua katselemassa niitä typeriä känni-iskijöitä. Jos pettää, niin omahan on typeryytensä, ole onnellinen, elä elämääsi, mene tanssimaan vaikka jonnekin tanssiseuraan ja pidä hauskaa. Sitäpaitsi harrastusten parista saattaa uusia ystäviäkin löytyä, mulle ainakin on löytynyt.
Mullakin oli joskus ja no, on vieläkin, se tunne ettei koskaan löydä oman henkisiä porukoita. No, vaikeaahan se saattaa ollakin, ei mulla ole mitään "laumaa" edelleenkään, ei ole koskaan ollut, eikä ehkä tule olemaan, mutta erillisiä kivoja tuttuja ja kavereita kyllä ja muuten olen oppinut hyväksymään erillisyyteni. Teen ainakin omat ratkaisuni ja elän omaa elämääni, enkä mene lauman mukana.
Kaikilla on arkisempia jaksoja ja muuta, tylsää ja kaikkea, mutta oikea parisuhde ei perustukaan hetken huumalle. Joten jos teillä on oikea parisuhde, ei sillä baarilla saa olla merkitystä kuin työnä, ja hetkittäisenä huvina ehkä joskus.