olen 18 vuotias, enkä ole seurustellut tai pussaillut kenenkään tytön kanssa.. juuri kun luulin, että nyt se tyttö löytyi, niin eipä napannutkaan; olen jo ääripäätäni kyllästynyt tähän loputtomaan yksinäisyyteen. olen suht hyvännäköinen, kiva ja rento tyyppi, mutta nyt taisi olla jo yhdeksännet pakit.. alkaa tämä elämä näyttämään harmaalta kun ei saa vastakkaisen sukupuolen hellyyttä, ja vaikka kavereitä riittää ja elämä muuten pyyhkii hyvin, niin silti on kokoajan surullinen ja voimaton olo..
kysyisinkin nyt, että onko kukaan muu kokenut samaa tunnetta, kun pakkeja vain tulee ja tulee, eikä loppua näy.. kaipaisin jonkun muunkin näkemystä tähän asiaan, ja ehkäpä jopa näkisi vielä joskus iloakin tässä elämässä.. :/
kysyisinkin nyt, että onko kukaan muu kokenut samaa tunnetta, kun pakkeja vain tulee ja tulee, eikä loppua näy.. kaipaisin jonkun muunkin näkemystä tähän asiaan, ja ehkäpä jopa näkisi vielä joskus iloakin tässä elämässä.. :/
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ensimmäisen tyttöystävän sain 25 vuotiaana. Sinun iässäsi en ollut uskaltanut edes yrittää kertaakaan. Joskus 15 vuotiaana, kun kaikki muut opettelivat tunnistamaan tytöissä merkkejä rakkaudesta, minä opin tunnistamaan merkkejä vihasta, inhosta, halveksunnasta ja väheksymisestä. Kun toisille sanottiin moi, minulle sanottiin yäk. Tätä jatkui vuosia. En vieläkään tunnista rakkautta, mutta kaikki negatiiviset tunteet havaitsen naisesta ennen kuin hän itsekään niitä tajuaa omaavansa. Minun maailmani on kylmä, kova, epäreilu ja yksinäinen paikka, jossa on uskomattoman paljon sisäisesti rumia ihmisiä. Miten sitten sain ensimmäisen tyttöystäväni? Olin jo tullut niin epätoivoiseen tilaan, että hengenlähtö oli joka tapauksessa lähellä. Päätin siis hyödyntää luontaisia vahvuuksiani, kuten tinkimättömyyttä, päättäväisyyttä ja peräänantamattomuutta. En tosin positiivisessa mielessä, vaan omalla tavallani. Annoin itselleni aikarajan, johon mennessä minulla pitäisi olla jonkinlainen tyttöystävä, maksoi mitä maksoi. Lisäksi tarvittiin pikkaisen negatiivista motivaatiota, eli päätin rangaista itseäni epäonnistumisesta tappamalla itseni mahdollisimman irvokkaalla tavalla. Minä siis lähes kirjaimellisesti pakotin itseni aseella uhaten toimimaan. Tiesin, että minkä olen päättänyt, sen olen päättänyt. Minulla ei ollut pienintäkään syytä olettaa, etten toteuttaisi päätöstäni, joten uskalsin kuin uskalsinkin lopulta uida haiden kanssa. En suosittele tätä temppua kenellekään muulle. Se voi toimia ainoastaan minulla, koska tiedän millaisen ihmisen kanssa olin tekemisissä. Olihan minulla jo ollut 10 vuotta aikaa analysoida itseäni, kun toiset olivat keskittyneet pariutumiseen.
Parisuhdeasioissa olin kuitenkin täysi ummikko, joten en tietenkään tajunnut rikkinäisen ihmisen saavan vain toisia rikkinäisiä ihmisiä. Jollakin tavalla osasin tunnistaa toisessa rikkinäisyyden ja pyrin korjaamaan sen, mikä osoittautui huonoksi ideaksi. Joku oli liian kiintynyt omaan rikkinäisyyteensä antaakseen minun auttaa, toinen saattoi parantua ja parantuneena halusikin eri asioita kuin rikkinäisenä. Kummassakin tapauksessa palveluitani ei enää kaivattu. Saatoin myös olla täysin sokea alkeellisimmillekin vaaranmerkeille, joita toiset oppivat välttämään jo koulussa. Lopputuloksena pitkä lista ihmissuhdeonnettomuuksia, joihin toiset eivät joudu. Nyt olen aivan yhtä murtunut ja yksinäinen mies kuin 20 vuotta sittenkin, mutta ainakin tiedän naisista jotain. Siis jotain. Ehkä...
Sinun tilanteesi on siis parempi kuin minulla. 18 vuotiaana jo yhdeksät pakit! Jätkä jyrää! Menee kuule helvetin paljon paremmin kuin minulla siinä iässä. Ennen kuin löysin ensimmäisen tyttöystäväni, opettelin muuten tanssimaan, mikä suuresti helpotti ainakin lähelle pääsemistä, vaikka pakkeja tulikin tiuhaan tahtiin. Aloitteeni pakostakin olivat joko avuttomia tai täysin naurettavia, mutta sinun iässäsi nekään eivät onneksi pistä silmään samalla tavalla, koska kaikki ovat vielä enemmän tai vähemmän kömpelöitä. Luultavasti onnistut seuraavan vuoden sisällä. Ei siitä helppoa tule, mutta varmasti onnistut minua paremmin.
Voi, sinulla on vielä aikaa pussailla tyttöjen kanssa ja saada hellyyttä! Äläkä kuvittele että kaikki muut 18 vuotiaat ovat seurustelleet tai edes pussailleet. Se ei todellakaan pidä paikkaansa, ja hyvin moni on vielä 25vuotiaanakin niin ettei ole koskaan seurustellut. Pussaillut yleensä kyllä siinä vaiheessa jo on.
Kyllä se pusukaveri sieltä löytyy! Älä ressaa! Rinta ylös, älä näytä / käyttäydy epätoivoisesti äläkä niin että ottaisit kenet tahansa tielle osuvan. Itsevarmuutta, ja naiset on heikkoina suhun! Vannon!
Sä oot vasta 18, ja tuut vielä muuttumaan paljon henkisesti ja fyysisesti. Jos et nyt jostain syystä viehätä naisia, muutaman vuoden päästä sut voidaan repiä käsistä. Esimerkiksi yksi mun lukioaikainen luokkakaveri, pieni, vaatimattoman näköinen ja harmiton poju oli vuosien päästä luokkakokouksen komein ja hauskin mies, jonka olisin itsekin ottanut, jos ei olisi jo ollut naimisissa.
Mutta muutokseen voit toki vaikuttaa itsekin. Jos antaudut epätoivon valtaan, se todennäköisesti näkyy susta myös päälle. Sen sijaan vakuuta itsesi siitä, että sunkin aika tulee vielä ja nyt voit nauttia muusta. Naisena neuvon: pidä huolta ulkonäöstäsi, kropastasi ja hygieniastasi, käyttäydy itsevarmasti, mutta älä härskisti tai rehvakkaasti, äläkä käyttäydy epätoivoisen pateettisesti ja ripustautuvasti, vaikka kuinka kovasti suhdetta haluaisitkin. Ja lähesty tasoisiasi naisia.