Kuinka jaksan..

mamma-81 kirjoitti:

Avomieheni jätti minut tänään. Heräsin aamulla ja ihmettelin mitä laukkuja eteisessä oli, hän istui itkien sohvalla ja pyysi istumaan viereensä, otti minua kädestä kiinni, sanoi että tulee aina rakastaan mua, mutta ei pysty tähän. Tiedän hänen kurjasta lapsuudestaan ja siitä kuinka hänen on vaikea luottaa ja rakastaa, koska pelko siitä että menettäisi rakkaan ihmisen, on hänelle liikaa. Luulin, että asiat oltiin jo selvitetty ja hän pikkuhiljaa pystyisi elämään normaalia perhelämää, mutta ei näköjään. Arvatkaa kuinka vaikea on katsoa ihmistä joka on aivan hajalla sisältä. En ole koskaan tuntenut näin ketään kohtaan, ensimmäistä kertaa hänen kanssaan oli sellainen olo että tän ihmisen kanssa haluan loppelämäni viettää. Sydäntä raastaa niin kovin, en tiedä kuinka jaksan tästä eteenpäin. Kaikesta vaikeampaa tekee vielä se, että meille on siunaantunut pieni tyttölapsi noin vuosi sitten. Olen niin palasina kuin ihminen voikaan olla ja tuntuu ettei voimani riitä lapsemme hoitamiseen. Nytkin niin itkettää kun katselen tyttöä nukkumassa päiväunilla, kuinka tietämätön hän on kaikesta tapahtuneesta..

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä