Olen 18v. ja olen kiinnostunut itseäni 8 vuotta vanhemmasta, tulemme juttuun hyvin ja olemme sopineet treffit, mutta vähän mietityttää tuo ikäero, vaikkei minulla ole niin väliä miespuolisen iällä. Onko kenelläkään kokemusta parisuhteesta, jossa itse on nuorempi ja mies monta vuotta vanhempi ? Onko pelkoja, että olet miehen rinnalla lapsellinen tai vastaavaa ?
Ikäero mietityttää
tokyowoman
17565
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Tunnen yhen parin jossa mies on41v ja nainen 28v,eli ikäeroa on 13vuotta mutta sitä ei todellakaan huomaa ja pari on ollut yhdessä jo varmaan kuutisen vuotta.
Samaistun ite kyllä täysin sun mietteisiin et pitääköhän mies tosiaankin kakarana joissain asioissa?, mut mene ja tiedä nyt toisten ajatuksia kai se riippuu aika paljon ihmisestä kuinka nuorekas toinen on.
Mua ei ainakaan haittais oikeenlaisen tyypin kohdalla vaikka se oliskin mua reippaasti vanhempi.
Saanko kysyä ihan mielenkiinnosta, haittaisiko jos toinen olisikin sinua reippaasti nuorempi? Jotenkin sain käsityksen että olet nainen (anteeksi jos käsitin väärin), mutta voisitko kuvitella esim. itse 41-vuotiaana seurustelevasi 28v miehen kanssa? Entä vaikkapa edes noin 5 - 8-vuoden ikäerolla (sinä vanhempana osapuolena)? Itse en tunne YHTÄKÄÄN tapausta jossa mies olisi nuorempi. Yleistä oman kokemukseni mukaan on että mies on muutamia vuosia naista vanhempi, mistä päästäänkin APn kysymykseen, johon oma vastaukseni on että tuo 8v ikäero ei ole ainakaan omasta mielestäni yhtään kummaksuttavaa, melko yleistä jopa.
Itse olen vasta 19-vuotias miehenalku, oman ikäiset naikkoset ei kiinnosta, en näe heissä mitään muuta kuin kaverin. Koen omanikäiseni ja nuoremmat tytöt jotenkin liian lapsimaisiksi, tunnen vetoa naisiin, en pikkutyttöihin. Kaikki ihastukseni ovat olleet itseäni vähintään kaksi vuotta vanhempia, itseasiassa noin vuosi sitten (saattaa kuulostaa hullulta) olin jopa ihastunut erääseen vanhempani työkaveriin, 28-vuotiaaseen naiseen. Kysymättäkin selvää etten tehnyt mitään lähestyäkseni sen enemmän, olin varma että hän ei olisi ottanut minua ollenkaan tosissaan, olisi pitänyt vaan pentuna. Enhän voi tietenkään varmuudella sanoa kun en ikinä kokeillut, mutta kokemusta riittää kun olen lähestynyt itseäni vanhempia naisia (n. 3-10 -vuotta vanhempia), joskus olen saanut tylytystä, "painu ny pentu v*ttuun" on rumin tähän asti saamani vastaus, useimmiten tosin olen saanut melko kohteliaasti pakit. Yleensä sanovat että olen liian nuori, eikä sen vuoksi kiinnosta. Minulla on kyllä itseäni vanhempia naisia kavereina, n.21-24-vuotiaita, ja löydän paljon enemmän yhtäläisyyksiä heidän kanssaan kuin omanikäisteni. En usko että syy epäonneeni naisten kanssa on se että olisin liian ruma tai tyhmä tai muuta vastaavaa, tällä hetkellä olen vain siinä uskossa että edes hieman itseä vanhempia naisia ei kiinnosta "pentujen" kanssa ruveta mihinkään. Erikseen ovat sitten tietysti nämä 40v poikafetissitädit, mutta sitten ollaankin jo vähän turhan vanhoissa naisissa omaan makuuni.
Voisin olla itseäni nuoremman kanssa ja olenkin ollut ihastunut itseäni nuorempaan monta kertaa. Riippuu ihmisestä onko hän lapsellinen vai ei, itseäni nuoremmista pojista vain 1 on ollut lapsellinen, mutta muut ovat ikäisekseen olleet kypsempiä kuin jotkut itseäni vanhemmat. Mutta tällä kertaa olen ihastunut itseäni vanhempaan ja toivon että suhde syvenisi, sillä itse haluan kunnon parisuhteen enkä mitään teinipelleilyä ja haluan perustaa jopa oman perheen, koska minulla ei ole tarvetta päästä kovinkaan usein tuulettumaan ja tämä mieshenkilö on juuri samoilla linjoilla kanssani, mutta silti pelkään olevani liian lapsellinen, koska perheen kesken käyttäydyn välillä kuin teini ja siihenkin on syynä se, että perheessämme minut on aina nujerrettu alas...
toinen ongelma on vielä vanhempien suhtautuminen, no isäni hyväksyisi asian, mutta äitini luultavasti haukkuisi minua lapselliseksi yms.
Totta puhut, eihän ikä aina kerro onko lapsellinen vai, en tietenkään sano että kaikki omanikäiseni tai nuoremmat olisivat lapsellisia, huomasin aikaisempaa viestiäni tarkasteltua että kirjoitussävyni saattoi vaikuttaa hieman ikärasistiselta. Joka tapauksessa kiva kuulla ettei nuorempi mies - vanhempi nainen asetelma ole sentään kaikkien mielestä mahdoton. :)
Anteeksi vielä etukäteen että työnnän nenääni asioihisi, mutta kai olet harkinnut tarkkaan tuon vakiintumisen ja perheen perustamisen? Olet sentään jopa minuakin yhden vuoden "pennunpi" kuten minusta aina sanotaan, heh, tsoukkia, älä pahastu ;). Itse kun vielä 19-vuotiaana vieroksun hieman noin pitkälle ajateltuja suunnitelmia, ehkä olen sitten vielä vähän sellainen menijä -tyyppi. En väheksy mielipiteitäsi tai suunnitelmiasi, tietysti teet niinkuin itse parhaaksi näet. Jos ratkaisu tuntuu mielestäsi oikealta, toimi sen mukaan ja haistata kukkanen muiden kyseenalaistamisille, tämä ihan vinkkinä vielä kun sanoit tuossa lopussa että sinut on aina nujerrettu alas. Vaikutat ainakin omasta mielestäni ihan fiksulta, pidä vaan puolesi, älä suostu nujerrettavaksi; ei siinä ole mitään teinimäistä tai lapsellista mielestäni. :) Sinuna tosiaan en olisi peloissani siitä oletko lapsellinen saati teidän ikäerosta, vaan miettisin tarkkaan olenko varma 18-vuotiaana jo noin pitkän tähtäimen suunnitelmista, sikäli kun yhteinen taipaleenne taitaa olla vielä melko alussa.
Niin tai näin, kaikkea hyvää teille jatkoon!
Itse seurustelin 22vuotiaana 30 vuotiaan kanssa ja kaveri kyllä tuntui vanhemmalta ikäluokalta..
Seksi oli tieten varmemmanoloista, kun oli jo niin kokenut, ollut naimisissakin ja silleen.
Mutta mutta..niin vaan kävi, että kaipuu tuli nuorempien sällien pariin ja noin vuoden päästä törmäsin nakkikioskilla sitten ikäiseeni ja halusinkin alkaa hänen kanssaan olemaan, joten jätin entisen "vanhan"...
Ja yhdessä ollaan vieläkin...15 vuoden jälkeen :)
Kyllä se varmuus suhteesta tulee sinulle sitten aikanaan, minulla ainakin vain tuli käsittämättömän ikävä ikäisteni pariin..
Pussissa olet kyllä elänyt, jos et YHTÄÄN paria tiedä, jossa nainen olisi vanhempi. Äkkiä kun miettii, niin lähipiiristä löytyy useampikin tapaus, jossa nainen on useamman vuoden vanhempi. Itse olen 31 vuotias nainen, ja saman ikäisillä ystävilläni on huomattavasti nuorempia puolisoita.
Eihän se ikä lopunperin ole kuin numeroita, jokainen ihminen on yksilö ja voi olla henkiseltä iältään jotain ihan muuta, kuin mitä fyysinen vastaava on! =)
Usko tai älä, mutta en ole asunut pussissa... Melko laaja tuttava- / ystäväpiirikin löytyy, mutta tosissani olen kun sanon että yhtäkään "nuorempi mies - vanhempi nainen" -paria en tunne. En tosin laske tähän mitään julkkiksia tai samana vuonna syntyneitä joissa nainen on mahdollisesti jokusen kuukauden vanhempi, mutta kuvaamanilaista edes 2v ikäerolla varustettua paria en henk.koht. tunne.
Täysin totta mitä puhut tosta iästä, loppujenlopuksi vain numeroita, ja henkinen ikä ei kulje ollenkaan aina käsi kädessä fyysisen iän kanssa. Mutta tämä unohtuu monelta helposti ennakkoluulojen alle, joskus jopa itseltänikin. Kokemusten myötä olen ruvennut pitämään omanikäisiäni lapsellisina ja teinimäisinä, ja joskus minulta unohtuukin, että kaikki, vaikka useimmat ikäiseni olisivatkin, eivät ole henkisesti kakaratasolla. Joskus pitäisi miettiä ehkä, ennen kuin muodostaa liian hätiköidysti mielipiteen siitä onko joku lapsellinen vai ei, tiedän itsekin kokemuksesta että tunne ei ole kiva kun tulee leimatuksi "kakaraksi" tai "pennuksi" vain siksi että suurinosa ikätovereista on sellaisia, kun ei saa edes mahdollisuutta todistaa olevansa jotain muuta. Siksi yritänkin nykyään tutustua ihmisiin samoista lähtökohdista, iästä riippumatta ennekuin "tuomitsen" ketään.
itse tunnen niin lapsellisia 30-v miehiä, ettei mitään rajaa. riippuu täysin miehestä miten teillä tulee synkkaamaan.
Olen nyt jo lähemmäs 40-vuotias mies ja aikoinaan vuosia sitten aloin seurustelemaan itseäni 6 vuotta nuoremman tytön kanssa. Hän täytti 19 seurustelumme alkuvaiheessa. Alkuhuumassa en huomannut mitään kummempaa, meillä oli aika samanlaisia kiinnostuksen kohteita ja todella riehakasta meininkiä makuuhuoneen puolella. Pikkuhiljaa ikäero alkoi tulla kuitenkin esille arkipäivän elämässä. Hän oli oikeasti vielä lapsi. Erityisesti muutamissa firmani juhlissa se tuli esiin ja vähän nolottikin. Eihän tuollaisella ikäerolla ole enää nykyisessä iässäni mitään merkitystä, mutta tuohon aikaan sen huomasi aika selvästi. Itse olin ollut jo jonkin aikaa työelämässä ja koulut käynyt ja hänellä oli vielä elämä aika sekaisin ja ihan erilainen suhtautuminen esim. baarielämään.
Pähkäilin pitkään pitäisikö minun liueta suhteesta, mutta en tehnyt sitä. Lopulta kävi niin, että hän rakastuikin toiseen mieheen, joka oli peräti 12 vuotta häntä vanhempi. Tuo mies oli sopivasti niin lapsellinen, että he sopivat oikein mainiosti yhteen. En tiedä miten heillä nykyään menee. Ei ole hirveästi kiinnostanut.
se ikäero, vaan se, että synkkaa toisen kanssa on se juttu. Olet täysikäinen, joten homma on ihan ok.
Olen naimisissa 12,5 vuotta vanhemman miehen kanssa.
En ole milloinkaan kokenut olevani lapsellinen mieheni rinnalla, eikä mieheni ole sellaista huomannutkaan.
Tutustukaa rauhassa toisiinne ja jos tuntuu hyvältä, niin ONNEA TEILLE!!!!!
Me ollaan jo vanhempi samanikäinen pariskunta ja olen aina saanut hävetä mieheni lapsellisuutta!
Hän on henkisesti 18 vuotiaan tasolla ja nyt varsinkin vanhempana hävettää todella...!
Tilaisuuksissa esim. hakeutuu nuorten pariin höpöttämään ja näkee, että nuoriakin nolottaa!!
Luulee olevansa tiukoissa housuissaan niin "cool" ja makee ja nuori edelleen, etten tiedä, millä moukarilla pitäisi paukauttaa, että palautuisi maan pinnalle!!
Suuren repun otin selkääni, kun hänet valitsin aikoinaan...olin nuori silloin itsekkin. Haaveilen aina "aikuisesta" miehestä rinnallani...teinin kanssa on jo kokemusta aivan tarpeeksi!
Itse olen 19-vuotias nainen ja seurustelen 29-vuotiaan miehen kanssa. Ollaan oltu yhdessä 3,5-vuotta ja asuttu yhdessä noin vuosi. Mun mielestä sillä iällä ei ole hirveästi merkitystä kun ei sitä oikeastaan kun yhdessä on niin mieti koko ikäeroa. Tosin aluksi oli vähän vaikeaa kun miehen kaverit pitävät minua liian nuorena ja olivat siitä koko ajan vinoilemassa, mutta eipä mies siitä välittänyt.
En ole ikinä pitänyt itseäni liian lapsellisena miehen rinnalle. Meillä löytyy yhteistä puhuttavaa ja meillä on samanlainen huumorintaju. Meillä on muutenkin paljon yhteistä. Olen miettinytkin, että tuskin mies olisi minun kanssa pystynyt olemaan jos hän pitäisi minua liian lapsellisena yms. Toki ikäerolla on sen verran vaikutusta, että mies on nähnyt enemmän elämää kuin minä joten on aika kova neuvomaan asioissa, mutta se on vaan positiivista, että toinen tietää enemmän joistakin asioista.. :)
Kiitos todella paljon, fiksuja vastauksia sain ja vähän itsevarmuutta yrittää suhdetta kyseisen miehen kanssa :). Täältä saa jotenkin paljon kannustavampia vastauksia kuin omilta ystäviltään, jotka pitävät 8v. ikäeroa liian suurena.
102:lle et tunge mielestäni työnnä nenääsi asioihin, vaan annoit rehellisen ja fiksun vastauksen.Uskon että vielä löydät itsellesi kypsän naisen, joka ei välitä siitä oletko nuorempi. Etkä kyllä ikäiseksesi vaikuta lapselliselta. Mutta tuohon tulevaisuuden suunnitelmaani perustaa perhe on se että tietysti edellytän, että suhde on vakaalla pohjalla ja kestänyt jonkin aikaa esim. 2 vuotta. Itsellä vielä opinnot kesken ja sen jälkeen teen jonkin aikaa töitä ennen perheen perustamista, mutta kiitos ymmäryksestäsi ja kannustuksesta suunnitelmieni toteuttamisesta. Kumpa sinuun voisi tutustua paremmin kaverina.
Heh, ihan kiva kuulla kannustavaa puhetta joltain, omat lukuisat epäonnistumiseni ovat ajoittain kyllä pistäny pään painuksiin. En tiedä sitten siitä, jos se ikäero näinpäin on nimenomaan tässä iässä jotenkin erityisen kummaksuttavaa, ehkä se tilanne sitten muuttuu kolmeakymppiä lähestyessä tj. Pakko vielä sanoa tässä sellanen tosi kliseiseltä kuulostava juttu, että hyvällä itseluottamuksella ja pelkästään sillä että tosissaan yrittää, pääsee monessa asiassa pitkälle. Tällä tietysti tarkotan sitä, että sun on ihan turha arvuutella, kariutuuko sun ja miehesi juttu lapsellisuuteen tai ikäeroon, kokeilemalla se selviää, ei oikein millään muulla. Mutta ne eivät takaa aina onnistumista, kandee muistaa, itse oonkin saanut jo valitettavan monta muistutusta siitä, mistä johtuen itseluottamus joissain, tiennet varmaan missä, asioissa on aika nollalukemissa.
Vielä jäi hieman pahamaku suuhun, tosta ekasta viestistäni. Vaikka en niin tarkoittanut, kirjoitin tosiaan melko ikärasistiseen sävyyn, ja kun kerta satut kuulumaan omaan ikäluokkaani, huomaamattani väheksyin myös sinuakin, pahoittelut vielä, et vaikuta ollenkaan "lapsimaiselta" tai "pikkutytöltä".
Kaltasiasi kavereita ei varmaan liikaa ole kenelläkään, eihän sitä tiedä, jos vaikka satuttaisiin törmäämään joskus jossain, tai jos vaikka tunnetaankin jo entuudestaan. (heh, kuulosti aika friikiltä, sorry :) ) Eniweis, katotaan nyt mitä aika tuo tullessaan, onnea teille jatkoon miehesi kanssa. :)
ei tarvitse pahoitella ensimmäsitä viestiäsi, en ajatellut lukiessani että puhuisit ikärasistiseen tyyliin :). Niin sitä ei koskaan tiedä mitä aika tuo tullessan, katsellaan! :)
Alle 10 vuoden ikäerot eivät mielestäni ole juurikaan mikään ongelma.
Annan tässä kuitenkin tietoa mitä kukaan ei tilannut: (ehkä hyödyllistä jotta näkee että on eroa ikäerolla ja ikäerolla)
Ongelmia tulee lähinnä seuraavissa tilanteissa:
Rikkinäisen perheen 18-vuotias tyttö ihastuu ja haalii itselleen turvallisen oloisia keski-ikäisiä miehiä jotka ovat kuitenkin säilyttäneet tietynlaisen lapsellisuuden. Nämä keski-ikäiset miehet ovat sitten hetken aikaa onnensa kukkuloilla, kunnes tytöstä tulee henkisesti aikuinen. Tämä aikuistunut nainen ei osaa enää välttämättä arvostaa sitä lapsellista miestään, vaan hankkii itselleen uuden miehen joka on henkisesti samalla tasolla. Tyttö saa oppia läksyn: Sille on aina olemassa jokin ikävä syy miksi yli 40-vuotias mies on vielä sinkku. Olisi pitänyt pyytää apua joltain aikuiselta: "Kerro minulle miksi toi mies on vielä sinkku?" En kehoita pskaa puhumaan, mutta asiallinen aikuisen ihmisen kommentti on joskus tärkee. Mutta mistä niitäkään neuvoja nykyään enää saa...
Tässä tilanteessa 18 vuotias nainen ja 26 vuotias mies - en kyllä tuijota numeroihin vaan toivotan hyvää jatkoa. Olette parin vuoden päästä jopa samalla vuosikymmenellä :-) Mahdollisuudet tasapuoliseen yhteenhiotumiseen ovat korkeat. Täysin eri asia jos kyseessä olisi 45-vuotias mies jolla on pari edellistä suhdetta jo takanaan tai on vanhaksi pojaksi joutunut. Hälytyskellot soisivat silloin ja kovaa.