Eli sisareni on parikymppinen, ja opiskelee tällä hetkellä ensimmäistä vuotta mieluisaa alaa. Ylä-asteen tosin hän oli pahasti masentunut ja lääkityksen alaisena, pari itsemurhayritystä tilillä, peruskoulun hän yritti lopettaa mutta vanhempani sai hänet käymään jotenkuten peruskoulun loppuun. Ja hän pääsi onnen kaupalla haluamalleen alalle toiselle paikkakunnalle ja elämä alkoi rullaamaan, ilman lääkkeitä ja ilman mitään kauheita mutkia koulunkäynnissäkään.
Hän asuu poissa kotoa parin tunnin ajomatkan päässä, ja vuoden opiskelujen jälkeen kuulimme että hän löysi poikaystävän. Tämä ei ole ihmeellistä sinänsä, vaikka minkälaisia erikoisuuksia on seukannut, nuorisokodissa olevaa poikaa, jotain ihme huumeveikkoa jota hän kehuskeli minullekin kuinka marihuana tekee ihmisestä hauskan, ja tämä kyseinen saa rahaa sen myymisestä, sekä pari ei-niin-kaidalla-tiellä kulkevaa ulkomaalaista.. Yhden kumppanin hän toi kotiin 14 vuotiaana, kymmenen vuotta vanhemman lapsellisen miehen jonka kanssa he olivat samalla henkisellä tasolla. Suhde päätyi muutamassa kuukaudessa eroon.
Poikaystävän hän tapasi ollessaan ABC-asemalla kaverinsa kanssa, poika katsoi häntä pitkään. Pari päivää tämän jälkeen he alkoivat seurustelemaan. Poju on vuoden häntä nuorempi, mutta omaa parran ja pukeutui synkkiin vaatteisiin, ja oli näin vähän siivottoman näköinen. Hän vaikutti aluksi vain todella ujolta, ja hermostuneelta kun hänelle puhui, mutta muuten tuntuivat olevan todella rakastuneita. Nelisen kuukauden jälkeen he muuttivat yhteen, siskoni jätti parhaan ystävänsä joka oli hänen kämppis, eivätkä kuulemma enään tavanneet. Pidimme tätä outona jo silloin. Mutta nyt on alkanut ilmenemään muitakin pieniä ongelmia ja siksi tänne kirjoitankin; olenko tulossa hulluksi niinkuin vanhempani väittää (tosin isä ei välitä mistään ja äidillä on lepsu ote kaikkeen), vai onko teidänkin mielestänne tässä jotakin hyvin outoa?
Jo ihan aluksi oli pieniä selkeitä juttuja: pidimme hyvin outona mm. sitä että siskoni hylkäsi kaikki hänen kaverinsa. Kaverit olivat hänelle ennen tärkeitä, mutta enään hän ei hengannut niiden kanssa. Muutto tuli myös yllätyksenä: sisareni muutti pois parhaan ystävänsä luota, jonka kämppiksenä hän oli ollut, ja heillä oli erityinen ystävä-suhde, joilla ei oikein ollut paljon toisia kavereita. Nyt hän hylkäsi tämän TÄYSIN. Sitten alkoi kuulumaan juttuja kuinka HE tekivät sitä ja tätä, ja HE menivät pojan kavereiden juhliin, syntymäpäiville, sukujuhliin, ja tulivat tietysti yhdessä tännekin. JokaIKISEEN paikkaan, kuului sisareni sitten pojan kaiman veljen sukulaisen juhliin tai ei, he menivät yhdessä. No, ajattelimme että eikai siinä mitään, outoa kylläkin.
Sisareni alkoi käymään yhä harvemmin ja harvemmin täällä. Nyt hän tulee maksimissaan pariksi päiväksi kerran parissa viikossa, vaikka on loma. Silloinkin, he tulevat yhdessä. Olemme yleensä tiiviisti yhdessä perheen kanssa, mutta sisareni on tosiaan selkeästi erkaantunut kuusilapsisesta perheestä.
Muitakin mielestäni outoja asioita tapahtuu: poika mm. alkaa pitämään mykkäkoulua välittömästi jos siskoni tekee jotakin minun kanssani ollessamme täällä kotona sen sijaan että olisi hänessä kiinni; pelasi peliä vähänkin aikaa, tai oli moikkaamassa lemmikkejäni niiden omassa huoneessa joille hän sanoo olevansa allerginen. Yleensä olemme hyvin läheisiä sisareni kanssa, nyt olen hänen kanssaan suurimmaksi osaksi vain kun poika on läsnä. Ja pahemman asiasta tekee se että sisareni on alkanut valittamaan siitä minulle. "Kun hän ei anna mennä kavereiden kanssa, se ärsyttää!" ja kun sisareni harrastaa kasveja: "hän on sanonut että tänne kämppään ei YHTÄKÄÄN kukkaa enään tai lennät pihalle! Ei myöskään lemmikkejä eikä niitä ja niitä" (sisarellani on tasan viitisen pientä taimea, kasvit ovat jotenkin aina olleet hänelle läheisiä. Eläimiä hän rakastaa).
Viimeksi sisareni tuli bussilla (yleensä pojan autolla) tänne yhdeksi päiväksi kun toisella sisarellani oli syntymäpäivät. Hän myöhemmin kertoi minulle että hän joutui VALEHTELEMAAN pojalle että on PAKKO OSTAA LAHJA TÄÄLTÄ siskolle, ja valehteli syntymäpäivän päivämäärän, jotta PÄÄSISI TULEMAAN paikalle! Koko päivän sisareni puhelimessa soi tekstiviestit, en kysynyt ketä se oli, mutta tiedän kyllä. Sillä sisareni valitteli yhdessä vaiheessa taas pojan mustasukkaisuutta.
Poika on myös kertonut että on ollut riippuvainen huumeisiin, pelikoneisiin, alkoholiin ja autonsa tuunaamiseen, ja nykyään hän on seksiin, runkkaamiseen ja tupakkaan. Ja hän kertoi saaneensa rahaa näihin mm. olemalla prostituoitu. Sisareni sanoi ettei oikein usko poikaa, mutta toisaalta: onko se yhtään parempi että valehtelee tällaisesta?
Kertokaa te fiksummat mitä tehdä! Olenko vainoharhainen vai onko tässä todella jotakin mätää? Pojan menneisyydessä todellakin on, tai siinä että hän valehtelee tuollaisesta, mutta muuten? Olenko vain hullu.
Hän asuu poissa kotoa parin tunnin ajomatkan päässä, ja vuoden opiskelujen jälkeen kuulimme että hän löysi poikaystävän. Tämä ei ole ihmeellistä sinänsä, vaikka minkälaisia erikoisuuksia on seukannut, nuorisokodissa olevaa poikaa, jotain ihme huumeveikkoa jota hän kehuskeli minullekin kuinka marihuana tekee ihmisestä hauskan, ja tämä kyseinen saa rahaa sen myymisestä, sekä pari ei-niin-kaidalla-tiellä kulkevaa ulkomaalaista.. Yhden kumppanin hän toi kotiin 14 vuotiaana, kymmenen vuotta vanhemman lapsellisen miehen jonka kanssa he olivat samalla henkisellä tasolla. Suhde päätyi muutamassa kuukaudessa eroon.
Poikaystävän hän tapasi ollessaan ABC-asemalla kaverinsa kanssa, poika katsoi häntä pitkään. Pari päivää tämän jälkeen he alkoivat seurustelemaan. Poju on vuoden häntä nuorempi, mutta omaa parran ja pukeutui synkkiin vaatteisiin, ja oli näin vähän siivottoman näköinen. Hän vaikutti aluksi vain todella ujolta, ja hermostuneelta kun hänelle puhui, mutta muuten tuntuivat olevan todella rakastuneita. Nelisen kuukauden jälkeen he muuttivat yhteen, siskoni jätti parhaan ystävänsä joka oli hänen kämppis, eivätkä kuulemma enään tavanneet. Pidimme tätä outona jo silloin. Mutta nyt on alkanut ilmenemään muitakin pieniä ongelmia ja siksi tänne kirjoitankin; olenko tulossa hulluksi niinkuin vanhempani väittää (tosin isä ei välitä mistään ja äidillä on lepsu ote kaikkeen), vai onko teidänkin mielestänne tässä jotakin hyvin outoa?
Jo ihan aluksi oli pieniä selkeitä juttuja: pidimme hyvin outona mm. sitä että siskoni hylkäsi kaikki hänen kaverinsa. Kaverit olivat hänelle ennen tärkeitä, mutta enään hän ei hengannut niiden kanssa. Muutto tuli myös yllätyksenä: sisareni muutti pois parhaan ystävänsä luota, jonka kämppiksenä hän oli ollut, ja heillä oli erityinen ystävä-suhde, joilla ei oikein ollut paljon toisia kavereita. Nyt hän hylkäsi tämän TÄYSIN. Sitten alkoi kuulumaan juttuja kuinka HE tekivät sitä ja tätä, ja HE menivät pojan kavereiden juhliin, syntymäpäiville, sukujuhliin, ja tulivat tietysti yhdessä tännekin. JokaIKISEEN paikkaan, kuului sisareni sitten pojan kaiman veljen sukulaisen juhliin tai ei, he menivät yhdessä. No, ajattelimme että eikai siinä mitään, outoa kylläkin.
Sisareni alkoi käymään yhä harvemmin ja harvemmin täällä. Nyt hän tulee maksimissaan pariksi päiväksi kerran parissa viikossa, vaikka on loma. Silloinkin, he tulevat yhdessä. Olemme yleensä tiiviisti yhdessä perheen kanssa, mutta sisareni on tosiaan selkeästi erkaantunut kuusilapsisesta perheestä.
Muitakin mielestäni outoja asioita tapahtuu: poika mm. alkaa pitämään mykkäkoulua välittömästi jos siskoni tekee jotakin minun kanssani ollessamme täällä kotona sen sijaan että olisi hänessä kiinni; pelasi peliä vähänkin aikaa, tai oli moikkaamassa lemmikkejäni niiden omassa huoneessa joille hän sanoo olevansa allerginen. Yleensä olemme hyvin läheisiä sisareni kanssa, nyt olen hänen kanssaan suurimmaksi osaksi vain kun poika on läsnä. Ja pahemman asiasta tekee se että sisareni on alkanut valittamaan siitä minulle. "Kun hän ei anna mennä kavereiden kanssa, se ärsyttää!" ja kun sisareni harrastaa kasveja: "hän on sanonut että tänne kämppään ei YHTÄKÄÄN kukkaa enään tai lennät pihalle! Ei myöskään lemmikkejä eikä niitä ja niitä" (sisarellani on tasan viitisen pientä taimea, kasvit ovat jotenkin aina olleet hänelle läheisiä. Eläimiä hän rakastaa).
Viimeksi sisareni tuli bussilla (yleensä pojan autolla) tänne yhdeksi päiväksi kun toisella sisarellani oli syntymäpäivät. Hän myöhemmin kertoi minulle että hän joutui VALEHTELEMAAN pojalle että on PAKKO OSTAA LAHJA TÄÄLTÄ siskolle, ja valehteli syntymäpäivän päivämäärän, jotta PÄÄSISI TULEMAAN paikalle! Koko päivän sisareni puhelimessa soi tekstiviestit, en kysynyt ketä se oli, mutta tiedän kyllä. Sillä sisareni valitteli yhdessä vaiheessa taas pojan mustasukkaisuutta.
Poika on myös kertonut että on ollut riippuvainen huumeisiin, pelikoneisiin, alkoholiin ja autonsa tuunaamiseen, ja nykyään hän on seksiin, runkkaamiseen ja tupakkaan. Ja hän kertoi saaneensa rahaa näihin mm. olemalla prostituoitu. Sisareni sanoi ettei oikein usko poikaa, mutta toisaalta: onko se yhtään parempi että valehtelee tällaisesta?
Kertokaa te fiksummat mitä tehdä! Olenko vainoharhainen vai onko tässä todella jotakin mätää? Pojan menneisyydessä todellakin on, tai siinä että hän valehtelee tuollaisesta, mutta muuten? Olenko vain hullu.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Siskosi poikaystävä käyttäytyy narsistisesti, omistushaluisesti ja aiheuttanut käytöksellään siskollesi melkoisen helvetin. Siskosi on ollut rakastunut ja suostunut poikaystävänä ehtoihin kokemattomuuttaan, joten jonkun ajan kuluttua hän melko todennäköisesti tulee hakemaan apua.
Et voi tehdä asialle muuta kuin olla valmiina apuun, kun siskosi sitä pyytää.
Hienoa, että välität hänestä.
..Siis ei se että poika on todennököisesti hyvin vaarallinen, vaan se etten olekaan tulossa hulluksi; ettei tämä ole normaalia niinkuin minulle kokoajan sanotaan. Vanhempani eivät halua uskoa että se hermostunut ja ujo poika olisi vaarallinen, onhan hän melko kohtelias vanhemmilleni ja kun ovat täällä, ovat toisissaan kiinni kuin iilimadot.
Toisaalta kävimme jokin aika sitten heidän asunnollaan perheen kanssa, ilmeisesti poika ei ollut tiennyt sitä, ja tullessaan takaisin hän käyttäytyi kuin olisi mielettömän pettynyt siskolleni että hän toi äidin ja pari sisarta kylään, kun emme olleet nähneet pariin viikkoon. Vaikka sisareni vähän ikäänkuin pörräsi pojan lähellä hänen tullessaan, poika ei kiinnittänyt siskoon mitään huomiota. He menivät parvekkeelle polttamaan ja siskoni katsoi melkein häpeilevästi poikaan, joka katsoi suoraan eteensä.
Itse pelkään siskoni puolesta ja koen että näen pojan "kiltin" esityksen läpi. Tämä hermostunut poika on potentiaalisesti vaarallinen...
Kiitos paljon vastauksestasi joka tapauksessa! :)
Salkkareitten Aaro!! NARSISTI, Sitä tuo poika on.. Tuossa käy vielä huonosti!!
Kuulostaa aivan veljeni kihlatulta :/