Olen ollut nykyisen vaimoni kanssa 6v yhdessä. Olin oikea rattopoika ennen häntä ja luulin että voin muuttua yhdessä yössä. Se ei ollutkaan niin helppoa. Olen viimeksi pettänyt häntä kaksi vuotta sitten,se tosin oli prostitoidun kanssa joka ei kyllä yhtään tee asiaa vähäpitoisammaksi. Kadun niin pirusti kaikkea sitä. Sitten aloitin komennus hommat,joten en ollut paljoo kotona. Arvostan todella paljon sitä mitä vaimoni on tehnyt ja jaksanu hoitaa lapsia kun olen ollut kaukana töissä. Tänä keväänä hän tuli taas raskaaksi ja olimme ensin häkeltyneitä mutta lopulta innoissamme,tosin se paljastuikin tuulimuna raskaudeksi ja olin silloin juuri pitkällä komennuksella englannissa,olen niin tuntenut huonoa omaa tuntoa etten voinut olla vaimoni tukena.
Alamäki alkoi olin ihan sekaisin ajtuksissani,en tiennyt mitä ajatella. Ajauduimme kriisiin ja en tiennyt vaimoni suunnitelmista mitään.Hän olikin salaa hommannut uuden asunnon. Tulin kotiin viikkoa aikasemmin kuin oli puhuttu ja tavallaan yllätin hänet,hän oli todella kylmä pari päivää. mutta olimme yhdessä ja rentouduimme ja aloimme taas nauttimaan toisistamme.Kävimme yhdessä pariterapiassa joka oli todella mahtava kokemus. Sovittiin että aloitamme alusta hiljakseen oikeiden työkalujen avulla. olimme todella onnellisia,sitten hän oli juhannus viikonlopun kavereitten kanssa ja sunnuntaina hän oli taas niin kylmä,mietin kovasti mitä tein väärin. Seuraavan terapiaan menin yksin,ja sain sieltä kyllä voimia ja neuvoja.
Terapiassa sanottiin että vaimoni on nyt lapsen tasolla koska ei suostu etes puhumaan minun kanssa muusta kuin siitä milloin otan lapset ja sekin viestillä. Tänään lapset tulivat minun luokse ja minulla on niin paha olo ,koska he ovat ihan rikki,ja vanhempi vain itkee.Nuorempi onneksi on vaan iloinen kun näkee iskän. Tiedän että en ole ollut aina hyvä puoliso ja nyt sen takia lapset kärsii, mutta olisin valmis satsaamaan mitä vaan että voimme olla taas perhe,olen valmis käymään terapiassa niin kauan kuin on tarpeen.vetuttaa vain kun sitä mahdollisuutta ei vain enää anneta.
Alamäki alkoi olin ihan sekaisin ajtuksissani,en tiennyt mitä ajatella. Ajauduimme kriisiin ja en tiennyt vaimoni suunnitelmista mitään.Hän olikin salaa hommannut uuden asunnon. Tulin kotiin viikkoa aikasemmin kuin oli puhuttu ja tavallaan yllätin hänet,hän oli todella kylmä pari päivää. mutta olimme yhdessä ja rentouduimme ja aloimme taas nauttimaan toisistamme.Kävimme yhdessä pariterapiassa joka oli todella mahtava kokemus. Sovittiin että aloitamme alusta hiljakseen oikeiden työkalujen avulla. olimme todella onnellisia,sitten hän oli juhannus viikonlopun kavereitten kanssa ja sunnuntaina hän oli taas niin kylmä,mietin kovasti mitä tein väärin. Seuraavan terapiaan menin yksin,ja sain sieltä kyllä voimia ja neuvoja.
Terapiassa sanottiin että vaimoni on nyt lapsen tasolla koska ei suostu etes puhumaan minun kanssa muusta kuin siitä milloin otan lapset ja sekin viestillä. Tänään lapset tulivat minun luokse ja minulla on niin paha olo ,koska he ovat ihan rikki,ja vanhempi vain itkee.Nuorempi onneksi on vaan iloinen kun näkee iskän. Tiedän että en ole ollut aina hyvä puoliso ja nyt sen takia lapset kärsii, mutta olisin valmis satsaamaan mitä vaan että voimme olla taas perhe,olen valmis käymään terapiassa niin kauan kuin on tarpeen.vetuttaa vain kun sitä mahdollisuutta ei vain enää anneta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Totuus on että ihminen katuu kolmea asiaa sanottua sanaa, tekemätöntä tekoa ja hukattua tilaisuutta.
Kun toisen mitta tuli vain täyteen ja hän on lopullisen päätöksen tehnyt, antanut monta tilaisuutta johon sinä et aikoinasi tarttunut niin hän vain luovutti ja lakkasi yrittämästä. Ja jos kerran olette olleet 6 vuotta yhdessä ja vasta kun menetit opit arvostamaan toista niin paljon että olet valmis tekemään kaikkesi niin taidat vain olla valitettavasti myöhässä.
Kun toisella on asiat jo päätettynä niin silloin hänellä ei myöskään ole mitään tarvetta keskustella mistään muusta kuin siitä pakollisesta - lapsista.
Sanotaan että erehtymällä oppii joten ehkä seuraavan suhteen aikana se panostus on alusta asti.... kyllä se elämä jatkuu vaikkakin näyttää siltä ettei sen nykyisen kanssa.
Olen itse eronnut nainen ja minua evvk oman tulevan ex:n yritykset jaksa myöskään kiinostaa koska kun siihen oli tilaisuus niin eipä ollut halua sitä tehdä. Luottamus meni koko suhteeseen ja sen paranemiseen ja nykyisin vain toivon hänen ymmärtävän se viimeinenkin tilaisuus on mennyt jo aikoja sitten eikä paluuta ole mihinkään vanhaan.
Olen arvostanut hänen panostustaan aina,ja olen myös muistanut kukkalähetyksillä silloin tällöin vaikka olen ollut toisessa maassa. Toki ymmärrän että hänestä tuntuu siltä että voimat on loppuneet ja sanoinkin että antaisit nyt minun tehdä kerrankin työt kun olen kotona. Mutta kunnioitan hänen päätöstään ja tosiaan se vain ketuttaa kun puhuimme ja sovimme että käymme terapiassa yhdessä ja katsomme rauhassa mihin suuntaan lähdemme mutta parin erossa vietetyn yön jälkeen tulikin seinä vastaan :( täytyy vain yrittää kestää.