Mieheni käytös on muuttunut ,huolehtii enemmän
ulkonäöstä ja on iloisempi.Työn takia en aina ole
kotona ,joten en tiedä missä yleensä liikkuu ,mutta on kyllä silloin aina kotona minäkin.Epäilyni vain kasvoi ja oli pakko sortua
miehen kännykän tutkiskeluun.Ja sieltä tosiaan löytyi muutama hellä viesti, joka paljasti kaiken .Elämäni meni sekaisin, onhan takana 24 vuotta avioliittoa.Luottamus katosi kertaheitolla.
Mitä siis teen ,kun en voi paljastaa ,että tiedot
löysin kännykästä,sehän on jokaisen henkilökohtaista omaisuutta?!Olen kyllä kysynyt suoraankin ,että onko jotain tekeillä ,mutta vastaus on ehdoton ei.Soitanko tälle naiselle vai mitä?Haluaisin niin tietää miten kauan tätä on jatkunut .Kilometrejä on välissä 130 joten kovin jokapäiväistä tapaaminen ei ole . ASiallisia neuvoja kiitos!Eroa olen ajatellut päivittäin ja kaikkea mitä siihen liittyy.Muuten meidän elämä
sujuu kuten ennenkin myös seksi ,mutta nyt kun tiedän niin hiukan on epämiellyttävä olo.
ulkonäöstä ja on iloisempi.Työn takia en aina ole
kotona ,joten en tiedä missä yleensä liikkuu ,mutta on kyllä silloin aina kotona minäkin.Epäilyni vain kasvoi ja oli pakko sortua
miehen kännykän tutkiskeluun.Ja sieltä tosiaan löytyi muutama hellä viesti, joka paljasti kaiken .Elämäni meni sekaisin, onhan takana 24 vuotta avioliittoa.Luottamus katosi kertaheitolla.
Mitä siis teen ,kun en voi paljastaa ,että tiedot
löysin kännykästä,sehän on jokaisen henkilökohtaista omaisuutta?!Olen kyllä kysynyt suoraankin ,että onko jotain tekeillä ,mutta vastaus on ehdoton ei.Soitanko tälle naiselle vai mitä?Haluaisin niin tietää miten kauan tätä on jatkunut .Kilometrejä on välissä 130 joten kovin jokapäiväistä tapaaminen ei ole . ASiallisia neuvoja kiitos!Eroa olen ajatellut päivittäin ja kaikkea mitä siihen liittyy.Muuten meidän elämä
sujuu kuten ennenkin myös seksi ,mutta nyt kun tiedän niin hiukan on epämiellyttävä olo.
Vastaukset 8
Vanhimmat
kuulostaa tutulta!
minä en ole koskaan tutkinut mieheni kännyä mutta mikä mut panikaan yks ilta katsomaan viestit...meillä oli ollut riitaa ja olin laittanut hänelle päivällä hyvin anteeksipyytävän viestin,johon mies ei vastannut mitenkään.Se vaivasi ja illalla otin miehen kännyn katsoakseni,onko hän edes saanut sitä mun anteekspyyntöä kun ei mitään kommentoi....sieltä löysin monta hellää viestiä toiselta naiselta!!!
minä otin asian heti esille ja kysyin,mistä on kyse.Mies tietysti kielsi kaiken ja sanoi,ettei ne kuulu mulle mitenkään päin.Mutta totta helvetissä se kuuluu,vastasin.Niin paljastui totuus-miehelläni oli suhde toiseen naiseen,ihastus syttynyt samalla työpaikalla ja alkanut just tekstiviesteillä ja edennyt helliin tapaamisiin.Minä huomasin samankaltaisen muutoksen miehessäni suhteen alkaessa kuin mistä sinäkin kerroit.Ajattelin,että olen todella vainoharhainen ja epäluuloinen ihminen mutta nyt kun tiedän,miten asiat olivat,kaikki palasetloksahtivat kohdalleen ja kaikki mun hirveimmätkin epäilykset on ollut totta.
Minä kehottaisin sinuakin avoimuuteen.Sä piinaat itsesi hengiltä jos pyörität asiaa vain mielessäsi.Se,että oot toisen viestejä lukenut,on tässä helvetissä todellakin se pienin synti.
Näissä suhteissa monta kertaa kiehtoo se salaperäisyys.Kun mieheni jäi kiinni ja lopulta kertoi kaiken,juttu loppui siihen.Jäljelle jäi vain huoli,miten me jatkamme.Takana on 19 yhteistä vuotta ja 4 lasta.
Se,miten miehesi reagoi on hänen vastuullansa.Mutta ole sä avoin ja kerro,että tiedät.Mulle sanoi yks ystävä hyvin,että kun on ite avoin,tietyllä tavalla vapauttaa itsensä siitä asiasta.
Sä olet petetty ja syytön,muista se!
Vaikka parisuhteessa ois ongelmia niinku niissä tuppaa olemaan,niin kukaan ei ketään uskottomuuteen aja,sille tielle lähetään omalla valinnalla.
Kriisihän tästä tulee ja kaikki joutuu uudelleen puntariin mutta toivotaan,että kriisi voi olla nyös uuden alku.
tie on pitkä ja jos uskottómuuden jälkeen vielä jatketaan,tarvitaan tahtoa antaa anteeksi petetyltä ja uskottomalta osapuolelta tahtoa pyytää,ei vain sanojen muodossa vaan osoittamalla kaikin tavoin tahtoa pysyä yhdessä.
mun helvetti on kestänyt kuukauden.0len ollut pohjalla ja olen vieläkin.Mutta nyt alkaa helpottaa kun lopetin(ystäväni "potkimisen"ansiosta)itseni syyllistämisen.Tietysti meillä on joku ollut miehen mielestä pielessä ja keskusteluja toivottavasti käydään jatkossa meidän suhteestamme.Muutenhan itse ongelman ydin jää käsittelemättä.
Ota avoin asenne tähän juttuun ja puhu!
Eihän ole oikein,että sinä kärsit yksiksesi ja pohdit noinkin suuria asioita kuin avioero.Ja helvetti,mikään ihme,että on hieman epämiellyttävä olo.Mulla on ollut enemmänkin kuin hiukan.Hae itsellesi apua,mene vaikka yksin perheneuvolaan jos ei mies lähde.
kirjoitteleppa miten jatko sujuu.
Kävin jo lääkärin juttusilla.Pyysin sairaslomaa että saan rauhassa ajatella eri vaihtoehtoja.
Kolme viikkoa menee nopeasti täytyy keksiä sinä aikana ratkaisu.Tämä todellakin on piinaavaa ,koska avioliitto on ollut täydellinen
on ollut rakkautta ja iloa.kaikki on sujunut kuin tanssi.Aina on asiatkin sovittu ilman turhia riitoja .Kai sillä miehellä alkaa jo nyt viidenkympin villitys.Tiedä sitten mitä muuta vielä tuo tulleessaan.
Niinpä niin. Tutulta tuntuu. mies, 57 sekosi ja otti lähes samanikäisen leskirouvan rakastajattarekseen. Asiaa on käsitelty ja olemme menossa perheneuvolaan. Miehelle tuli siis viidenkympin villitys hieman myöhässä, vai miten sanotaan kuudenkympin kull...
Olen kolmen kuukauden jälkeen kuitenkin sitä meltä, että minulla ja miehelläni on enemmän yhteistä kuin miehellä ja uudella kumppanilla. Takanamme on hyvä 32:n avioliitto. Itse koin syyllisyyttä, huonoutta, vihaa, katkeruutta, mutta ihme kyllä myös suunnatonta rakkautta.Asiaa monelta kannalta pohdittuani, toivon yhteiselämän jatkuvan ja haavojen arpeutuvan. Älä tee liian nopeita päätöksiä. Keskustelkaa ja hakekaa ulkopuolista apua.Muista anteeksianto, teemmehän me jokainen virheitä. Päivä paistaa kuitenkin.
Älä katkerpoidu.
anteeksiantaminen vaatii aikaa,sitä ei pidä pakottaa tai kiirehtiä.Aluksi se on varmaan tahtojuttu,että tahdon antaa anteeksi.
Jatkoa ajatellessa kannattaa antaa myös ajan kulua,suuria päätöksiä ei kannata tehdä alkuvaiheessa.
Itse löysin netistä hakusanalla*uskottomuus'yhden hyvän kirjoituksen,joku tampereen perheneuvolan terapeutti tms oli kirjoittanut todella hyvän kirjoituksen,tulostin sen ja annoin miehellekin luettavaksi.Perheneuvolaan mies ei halua lähteä mutta käyn yksin ja mulla on muutama todella hyvä ystävä,joille olen tuskaani vuodattanut.
Miehelläni tuli iso elämänmuutos,uusi työpaikka ym ja ehkä joku ikäkriisi,4kymmppiä mittarissa.
Minun mielestäni suhteemme on hyvä ollut,puhumme asioista ja rakkautta on,seksi pelaa.
Ne on asioita,jotka kannattaa asettaa puntariin kun miettii jatkoa.Myös yhteiset hyvät vuodet ja lapset eivät ole väheksyttäviä syitä yrittää jatkaa.
Tämä aika ei pahemmin tue aviorakkautta,on ikäänkuin julkinen lupa hakea lievitystä tylsyyteen sivusuhteista.Mutta ne haavoittavat kaikkia.
Mieheni toinen nainen on naimisissa,vuosikaudet ollut itse petetty nainen ja nyt sitten ryhtyi siihen leikkiin itsekin.Parempi siis koittaa hoitaa asiat kun ne ovat ajankohtaisia eikä päästää niitä kasvamaan ja karkaamaan käsistä.
Mullakin oli alussa tarve fyysiseen läheisyyteen ja tunsin rakkautta kovasti ja se vakuutti siitä,että jatkamista kannattaa yrittää.
Tunteet tosin vaihtelee päivittäin mutta suunta on eteenpäin.Ei turhaa sanota,että aika parantaa.
Täysin ei ehkä koskaan paranna mutta antaa etäisyyttä.
Voimia meille kaikille petetyille!
Niin sitä ihmettelen et nyt yllättäen mies on minusta kovin mustis.On kyllä ollut sitä nuorempana ,mutta ei nyt enää aikoihin näin.Ehkä se vaan vahvistaa sitä et se pelkää et minäkin olen pettäjän tiellä.On minulla muutama ystävä jotka asian tietävät,pakko oli kertoa kun tunsin et pää räjähtää.Sain apua siitä.JA itselleni olen
luvannut et annan anteeksi ,mutta se vaatii sen et mies tunnustaa ja pyytää anteeksi.Minnekään
vieraalle juttelemaan ei ole valmis lähtemään.
Päivä kerrallaan ,pahinta tässä on nyt se et koko
ajan itkettää ja ajattelee vaan sitä onko miehen noin helppo heittää menemään kaikki ne hyvät asiat mitä on ollut.Lapset jo isoja ,mutta ei niitä haluaisi loukata joten olen kyllä valmis jatkamaan ,jos mies tulisi hiukan edes vastaan.
Siitä on kulunut aikaa nyt kaksi viikoa kun sain pettämisestä tiedon..Mut katotaan nyt rauhassa.
Tuntuivat niin tutuilta nuo ajatuksesi. Itse olen
kamppaillut tunteitteni ristiaallokossa petetyksi tulemisen jälkeen.Tunsin itseni todella mitättömäksi, mutta nyt olen saanut elämästä kiinni.Helppoa ei ole ollut, laihduin kuusi kiloa kahdessa kuukaudessa ( laihduttamatta). Tähän astiset laihduttamisyritykset eivät olleet onnistuneet.
Kirjoitin jo edellä nimimerkillä "anteeksianto mahdollnen".Luepa sekin.Tällaiset asiat vaativat aikaa, ehkä ne eivät koskaan unohdu, tietty epävarmuus jää jäljelle, mutta olenajatellut positivisesti. Asiat voisivat olla huonomminkin, ainakin kun olen jo lähellä kuuttakymmentä.Ystäviä ja sukulaisia sairastuu vakavasti ja kuolee. Kannattaako tätä asiaa liikaa miettiä. Olen itsekin ristiriitaisessa tilanteessa kolmen kuukauden kamppailun jälkeen.
Olen kirjoitellut usein tänne eri otsikoiden alle ja se on ollut terapiaa minulle. Nyt menemme mieheni kanssa, ensin erikseen,perheterapeutin keskusteluun.On suuri saavutus, että sain mieheni sinne.Hänellä kun ei ole ollut mitään ongelmia!!!
Mieti sinäkin,vaikka itse, ulkopuolista apua.
Tunnen tdella myötätuntoa sinua kohtaan, vaikka emme tunne toisiamme. Tiedän tuskan ja haluaisin auttaa.Kun kirjoitan tätä, muistan päivän 2.2., jolloin maailmani räjähti.
Terv. tuntematon ystäväsi
kun mun mieheni aloitti suhteen toiseen naiseen,niin hän alkoi heitellä ikäänkuin mustasukkaisia vihjauksia minusta vaikka ei ole ikinä ollut mustis...toinen jännä juttu oli,että hän alkoi kovasti vedättämään eri suuntaan ja haastamaan riitaa jo vanhoistakin asioista,meidän erilaisuudesta ja muista,jotka minun mielestäni on jo aika hionnut.
perheneuvolassa sanottiin,että tolla vedätyksellä mies ikäänkuin haki oikeutta uskottomuuteensa eli jos jää kiinni,voi sanoa,että meillähän menikin niin huonosti.Ehkä tuo mustasukkaisuus on jotain tunteen siirtoa,helpottaa uskottoman häpeää.
toivon,että miehesi katuu ja pyytää anteeksi.siitä on hvyä jatkaa.
minun mieheni kulki polleana pari päivää ja säälitteli sitä toista naista mutta sitten kun mun pinna paloi totaalisesti ja uhkasin,että homma loppuu nyt ja heti tähän hän nöyrtyi,itki ja katui.Silloin tunsin,että putoaminen alaspäin loppui,olin pohjalla ja syvällä mutta enää en alemmas vajoa.
tämä on hirvittävä koitos mutta uskotaan,että selvitään.
olin äsken kirkossa todistamassa kahta vihkimistä työn puolestani ja täytyy sanoa,että lujille otti.onneksi eivät parit tiedä,mitä nyötä-ja vastamäkiä joutuvat tarpomaan.Toisten onnea katsellessa oma epäonnistuminen nousee pintaan,tunnen välillä olevani huono vaimo mutta
elämä on epätäydellistä.
voimia teille kaikille kanssasisarille!
Älä tee mitään.
Miksi tekisitkään jos miehesi käytös on muuttunut parempaan päin???? Onko se lopultakaan niin paha juttu jos hän pukeutuu paremmin ja on iloisempi kuin ennen?
Joskus vain pääsee parempaan lopputulokseen, kun ei pistä nenäänsä toisen asioihin ja antaa asioiden sujua omalla painollaan.