Niin, kuuluuko tai saako?
Jos tilanne on parisuhteessa se, että kumpikaan osapuolista ei omana itsenään miellytä toista. Mies huutaa, nainen sietää sitä. Nainen ei haluaisi miehen huutavan, mies ei haluaisi naisen joutuvan sietämään.
Onko järkeä jatkaa jos pitäisi alkaa esittämään muuta kuin on jotta suhde olisi oikea "parisuhde"? Jotta kumpikin olisi tyytyväinen toiseen. Nainen alkaisi esittämään miehen mieleen sopivaa (pukeutuminen, laittautuminen, toimiminen miehen haluamalla tavalla) ja mies lopettaisi riehumisen (kun ei olisi syytä ottaa hhernettä nenään naisen toimista)
Minusta ei ehkä ole vetämään roolia jollaista mieheni haluaisi että vetäisin. Olisin hänen prinsessansa ja hän voisi sitten olla huutamatta ja olla "ihannepoikaystävä".
Olemme seurustelleet 2½ vuotta, josta asuneet yhdessä vuoden. Miehen mukaan tein virheen suhteemme alkuaikoina kun sanoin hänelle että hän voi ja saa olla oma itsensä. Nyt se kostautuu minulle, kun tein miehestäni helposti huutavan ja miltei täysin oma-aloitteettoman, vain antamalla hänen olla oma itsensä. Jos olisin antanut hänen jatkaa alussa esittämäänsä täydellistä poikaystävää, olisi tilanne nyt aivan toinen. Mutta olisiko suhde kovin vakaalla pohjalla jossei "tunne" toista?
Minusta parisuhteessa ei pitäisi vetää roolia vaan jokaisen tulisi tulla rakastetuksi omana itsenään.
Eikö se ole jokaisen oikeus olla sellainen kuin on. Olenko väärässä?
Jos tilanne on parisuhteessa se, että kumpikaan osapuolista ei omana itsenään miellytä toista. Mies huutaa, nainen sietää sitä. Nainen ei haluaisi miehen huutavan, mies ei haluaisi naisen joutuvan sietämään.
Onko järkeä jatkaa jos pitäisi alkaa esittämään muuta kuin on jotta suhde olisi oikea "parisuhde"? Jotta kumpikin olisi tyytyväinen toiseen. Nainen alkaisi esittämään miehen mieleen sopivaa (pukeutuminen, laittautuminen, toimiminen miehen haluamalla tavalla) ja mies lopettaisi riehumisen (kun ei olisi syytä ottaa hhernettä nenään naisen toimista)
Minusta ei ehkä ole vetämään roolia jollaista mieheni haluaisi että vetäisin. Olisin hänen prinsessansa ja hän voisi sitten olla huutamatta ja olla "ihannepoikaystävä".
Olemme seurustelleet 2½ vuotta, josta asuneet yhdessä vuoden. Miehen mukaan tein virheen suhteemme alkuaikoina kun sanoin hänelle että hän voi ja saa olla oma itsensä. Nyt se kostautuu minulle, kun tein miehestäni helposti huutavan ja miltei täysin oma-aloitteettoman, vain antamalla hänen olla oma itsensä. Jos olisin antanut hänen jatkaa alussa esittämäänsä täydellistä poikaystävää, olisi tilanne nyt aivan toinen. Mutta olisiko suhde kovin vakaalla pohjalla jossei "tunne" toista?
Minusta parisuhteessa ei pitäisi vetää roolia vaan jokaisen tulisi tulla rakastetuksi omana itsenään.
Eikö se ole jokaisen oikeus olla sellainen kuin on. Olenko väärässä?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kyllä, parisuhteessa nimenomaan pitäisi saada olla oma itsensä ja huomio: jokaisella ITSELLÄ on vastuu siitä millainen on. Joten miehellä on vastuu omasta käytöksestään, eikä niin, että naisen pitäisi pakottaa jotenkin kierosti hänet käyttäytymään kuin joku toinen ja jotain, mitä selitit. Kieroahan sellainen olisi.
Parisuhteessa nimenomaan rakennetaan pientä omaa yksikköä, perhettä. Parisuhde, vaikkei naimisiin olisi tarkoitus mennäkään, on herkkä, intiimi ja läheinen oma yksikkönsä, missä molempien pitäisi saada olla oma itsensä, ja missä hyvien puolien pitäisi voittaa huonot puolet. Olet oikeassa, että suhde ei ole vakaalla pohjalla, jos ei tunne toista ja tarkalleen ottaen, sellainen ystävyys, missä pitää teeskennellä ei ole ystävyyttä, eihän? Parisuhde on ystävyyttä, seksuaalisen latauksen kanssa. Eikö niin?
Ihmistä pitää joko kestää sellaisenaan tai sitten vaihtaa. Ja ihmisen pitää ihan itse tajuta kasvaa, kehittää itseään ja yrittää hieman. Roolit ja prinsessa-leikit eivät kuulu parisuhteeseen, sillä ei kukaan halua jatkuvaa valehtelua ja teeskentelyä: sitähän se olisi. Hyvä rakkauselämä, hyvä seksielämä, hyvä ystävyys, ne vaativat avoimuutta, luottamusta, kunnioitusta ja arvostusta toista kohtaan. Miten teeskentely sopii siihen? Miten selainen teatteri, missä molemmat vain esittää, sopisi noihin?
On aivan eri asia pitää itsestään huolta, kun esittää prinsessaa. On eri asia itse tajuta, ettei toiselle päin naamaa karjuminen kuulu asiaan, kun mielistellä. On eri asia yrittää parantaa tapojaan, että voisi kohdella toista hyvin, kun alistua rooli leikkiin.
Keskustelkaa näistä asioista, jos ette pääse yhteisymmärrykseen, erotkaa. Nämä ovat parisuhteen perusasioita ja jos nekään eivät ole kohdallaan, ei taida mikään olla.
omana itsenä olemista niin hukassa ollaan. Ehkä poikaystäväsi ymmärtää "olemisen" väärin ja sinä et ole tietänyt / tuntenut, mitä olet luvannut.
Jokaisen pitäisi kuitenkin olla "täydellinen poikaystävä" tai aviomies jollekin. Sellaisen kanssa on helpompi elää, mutta miksi hän näytteli sellaista. Ehkä se kaikki ei ollut näyttelyä, on hänessä jotain kipinää, mutta hän ymmärsi väärin puheesi. Pitäisi vähän ajatella ja varoa puheitaankin, mitä milloinkin lupaa tai rajaa. Tapauksessasi ilmeisesti rajat katosivat kokonaan. Ihminen tarvitse kuitenkin aina jonkinlaiset rjat.
No jos huutaminen kuuluu tähän mystiseen "omana itsenä olemiseen" niin ei. Mutta mitä oikeastaan yrität kysyä, muuta kuin tuntemattomien vahvistusta halullesi lopettaa suhde?
Eihän kukaan pysty näyttelemään koko ikäänsä ja olemaan samalla onnellinen. Jos joudut näyttelemään kumppanillesi, niin eihän hän silloin rakasta sinua vaan roolihenkilöäsi.
Onpa outo mies. Onko sinun vikasi, että hän on laiska, huutaa ja saa raivareita? Ei todellakaan ole. Hän itse saa raivarin jostain asiasta (mistä noin yleensä?) ja vierittää syyn sinulle. Mitä sinä teet että hän raivostuu? Vai raivoaako hän ihan kaikesta?
Miksi hän ei ole oma-aloitteinen? Teetkö kaiken hänen puolestaan?
Jokainen ottaa vastuun omasta käytöksestään. Joskus ihmiset saavat toisissaan esiin huonoimmat puolensa, joka ei ole hyvä asia, mutta tällöinkin oma käytös on omalla vastuulla. Jos toinen on raivostuttava, on aika vaihtaa maisemaa eikä jäädä raivoamaan.
Ei suhteessa voi esittää. Pitää voida olla oma itsensä, mutta pitää ottaa myös toinen huomioon. Kotitöistä on tehtävä oma osuuteensa, vaikka ei kiinnostaisikaan. Toisen tunteet on otettava huomioon ja toista on pidettävänä hyvänä. Toiselle ei voi sanoa mitä vaan, pitää olla tunneälyä kohdata toinenkin ihan ihmisenä, jolla on tunteet.
Oi voi, teillä on alistaja-alistettu -suhde. Yksi raivoaa ja muokkaa toista, joka alistuu ja mukautuu. Jotkut tykkäävät kovastikin tuollaiesta suhteesta, mutta se alistaja ei koskaan lopeta tapojaan. Alistettu voi nousta vastaan ja laittaa rajan, mutta alistajalla nousee siitä hiuksen pystyyn. Alistaja myös yleensä syyttää alistettua omasta raivoamisestaan, sanoistaan ja teoistaan. Ja alistettu alkaa epäillä itseään, muuttaa käytöstään, painoaan, pukeutumistaan ja alkaa ennakoida alistajan toiveita. Henkistä väkivaltaa, jonka alistuja hyväksyy jäämällä poljettavaksi.
Niin kyllä pitää saada raivota ja osoittaa vihaa.kaikki ihmiset tuntevat tuskaa ja pinna palaa kaikilta joskus. Keskustelussa oli puhetta et itseään muuttaamisesta. Mietin, että voiko kuitenkaan joka paikassa olla "seoma itsensä"eli huutaa ja osoitaa raivoa esim töissä tai koulussa kun tuntee tuskaa tai oikeutusta siihen? Tai ystävien kesken tai perheessä jos kokee ahdistusta niin pitää saada käyttäytyä kuten haluaa. Ei ehkä ihmiset voi ihan niin kuitenkaan tehdä aina. Toki voi ehkä oppia hallitsemaan itseään ja oppimaan kuinka osoittaa vihaa, loukkaantumista ja muita epämiellyttäviä tunteita toiselle niin ettei loukkaa ja ettei ne aiheuta tuhoa ihmissuhteisiin ja elämä jatkuu.
Ei saatana voi olla totta, että joku tulee tänne kysymään tuollaisia kysymyksiä! ;D
Ihmiset nyt sanoo yhtä ja toista etenki suhteen alussa, joten vähän ymmärrystä sitä ukkoakin kohtaan, ei se nyt sentään täys idiootti kuitenkaan ole.
Niinku muutkin on sanoneet, vain omana itsenä se parisuhde jatkuu. Uskoisin, että jos mies olisi esittänyt rooliaan pidempään, väsymisen jälkeinen romahdus olisi ollut nykyistä vielä pahempi.
Kaikkien "omien itsejen" kanssa sitä vaan ei tule toimeen, tai ei ainakaan halua viettää loppuelämäänsä saman katon alla. Olette seurustelleet sen legendaarisen pari vuotta, jonka jälkeen sen suhteen säilymiseen tarvitaan paljon enemmän työtä. Toista ei voi muuttaa, joten voit muuttaa omaa asennettasi tai etsiä suhteen, jossa asenteenmuokkausta tarvitaan vähemmän.. ;)
loukkaamatta toista, mut miehiltä se on kyl paljon vaadittu :(
No kai nyt pitää olla omaitsensä. Mutta toi miehen huutaminen ei oo normaalia. tommoset pitäis saada karsittua jotka on toiselle loukkaavia. Pukeutuminen ei ole sitä eikä luonne.