Ei ikinä seurustellut

se tyttöystävä tuu sua kotoota hakemaan, että hei:"aletaanko seurustelemaan?". Totta helvetissä se vaatii työtä. Kaikki vaatii työtä. Parisuhteen pitäminen kunnossakin vaatii työtä.

Ja sen löysin kaverin synttäreiltä. Ei siin mitään iskemistä ollut kun tiedettiin kumpikin heti et tää se on.

"Tuntuu vain jotenkin väärältä valita vain joku mukava tyttö ja alkaa sitä sitten iskemään."

Mitäs jos sen iskemisen sijasta menisit tutustumaan siihen mukavaan tyttöön paremmin. Siitä sitten näkisit että onko teidän välillä jotain suurempaa. Ei heti alussa tarvitse olla mikään iskemisvaihde päällä, vaan voi ihan tutustumismielessä jutella ja muuta.

Ei seurustelukumppanin löytäminen ole sen monimukaisempaa kuin ystävien ylipäänsä. Kai sinulla on naispuolisia kavereita ja harrastuksia? Elä nuoruuttasi, tutustu kiinnostaviin ihmisiin ja mene mukaan yhdistystoimintaan tai yleisötapahtumiin. Kyllä se tyttöystäväkin ennen pitkää löytyy.

Vastauksena kysymykseen, omaan kultaani tutustuin alunperin töiden kautta festareilla.

Et ole ikiniä seurustellut vai et ole ikinä käynyt treffeillä?

Naisen odottaminen on yhtä varma taktiikka kun lottovoiton odottaminen. Unohda se. Se toimi vaan sillä jollain tyypillä joka et ole sinä :-)

Yleisvinkkinä sanoisin että älä tee ongelmastasi liian monimutkaista - se käytännössä tarkoittaa sitä että keksit vain itsellesi syitä miksi on "ok" että epäonnistut ja jahkailet asian kanssa ikuisesti.

Villi veikkaukseni on että ongelma ei ole sinulla niinkään "naistaidoissa" (kaikki aloittelijat ovat yhtä "tyhmiä", se on luonnollista, eikä se stressaamalla muutu) vaan ongelma on tod. näk. sosiaalisella akselilla. Naisten saaminen ei ole mikään "tietovisa" vaan ihan luonnollinen asia. Pyrit vaan olemaan mahdollisimman paljon ihmisten ilmoilla, ennen pitkää luonto ajaa tikan puunkoloon. Eli käy mahdollisimman paljon ulkona ja kemuissa, kulje kaverien kanssa siellä kotioven ulkopuolelta löytyvässä maailmassa.

Nettitreffejä voi tietenkin kokeilla, mutta siinä on sellainen kulttuurishokki että netin läpi ihmiset käyttävät eri aisteja, tapoja ja kriteereitä kuin tosielämässä. Eli siinä on omat ongemansa "aistivääristymien" takia. En tosin dissaa tutoa keinona mitenkään - sodassa ja rakkaudessa kaikki on sallittua.

Soisiaalisuus / kontaktien määrä on se kerroin joka loppupeleissä mahdollistaa "huonojen":kin tai "epäonnisten" yksilöiden pariutumisen. Eli tuo puoli kannttaa saada 1. prioriteetillä kohdalleen. Sen jälkeen voi alkaa rakentamaan sitä "miestä" sinne omiin korvien väliin jolla sitten homma paranee entisestään jos ei heti turilla tärppää oikein.

Koriven välisessä miehen kehittämisessä kaksi tärkeintä asiaa on sitten:

1. Tarkkaile/ opettele miehiä. Älä (kuuntele tai opettele) naisia. Perustuu siihen että naiset eivät ymmärrä miehiä sen enmpää kun miehet naisia, mutta luonto pakottaa pitämään "vastapuolesta" :-)

2. Älä sekoita käsitteitä "hyvä/paha ihminen" ja "hyvä/paha mies" - kaikki kasvatus ja yhteiskunnan tarjoama höpöhöpö yrittää sekoittaa nuo kaksi käsitettä samaan muottiin ja se on yksi suurin ongelma "kileteillä miehillä".

Lopuksi vielä vastaus kysmykseesi: "Löytyikö kuin kohtalon oikkuna ihan sattumalta vai pitikö ihan tehdä työtä rakkauden löytämiseksi?"

Kaikki elämässä on loppuoeklsissä sattumaa, mutta jos joudut tuota kysymään, joudut käytönnässä tekemäänä "töitäkin" :-)

Kiitos paljon vastauksista! Ne tarjosivat paljon hyviä ajatuksia.

Olen kyllä tapaillut naisia ja käynyt treffeillä, mutta kertaakaan tunteet eivät ole olleet molemminpuolisia. Sosiaalinen olen, käyn ulkona ja minulla on paljon naispuolisia kavereita ja tuttuja, mutta se molemminpuolinen kolahtaminen on jäänyt haaveeksi.

Tuo "opettele miehiä" -neuvo oli hyvä. Olen ehkä liikaa kuunnellut mitä naisilla on sanottavaa miehistä ja kuvitellut, että niin voin itsestäni muokata haluttavan miehen.