Olisi mukava kuulla naisten mielipiteitä siitä miten kukin haluaa itseään lähestyttävän, vai haluaako ollenkaan? Jos oletetaan että kyseessä olisi mukavan oloinen mies, joka kohteliaasti haluaisi avata keskustelun, niin miten suhtaudutte siihen ja onko ympäristöllä väliä? Olisiko kamalaa jos esim. kirjastossa kävisi näin tai kahvilassa joku pyytäisi lupaa istua samaan pöytään vaikka tilaa olisi muuallakin?
Tiedän että kaikki riippuu kaikesta ja tilanteita on niin monenlaisia, mutta olisi mukava kuulla kommentteja aiheesta...sana on vapaa.
Tiedän että kaikki riippuu kaikesta ja tilanteita on niin monenlaisia, mutta olisi mukava kuulla kommentteja aiheesta...sana on vapaa.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Joo, mun mielestä ois kiva, yleensä, ellei nyt näe ihan selvästi, että haluan olla rauhassa... Mutta siis minua saisi lähestyä ja tulla juttelemaan, kunhan sitten osaa kanssa jutella. Että jos sitten ei ole omia mielipiteitä, tai mitään sanottavaa, niin en halua kyllä olla kenenkään viihdyke, koska itse olen puhelias ja osaan jopa smalltalkkia, seurapiiritaidot niinsanotusti on hallussa, mutta! Se että joku itse tulee keskustelemaan ja juttelemaan ja sitten odottaa että minä pidän keskustelua yllä, on todella rasittavaa.
Reipas, huumorin tajuinen, siisti... Joo, joskus on joku hien hajuinenkin meinannut tuppautua samaan pöytään: ei kiitos. Hyvä ja mieto tuoksu pitää olla, se tekee heti jotenkin hyvän vaikutelman. Joo, siisti, kiva, reipas, ja keskustelutaitoinen, olisi ihanaa tutustua sellaisiin ihmisiin!
Vaikka taka-ajatuksena olisikin pyytää treffeille, voisi kuitenkin olla sillai rauhallisin mielin liikenteessä, ettei sitten heti tyrkytä ideoitaan ja ole niin innokas, että tulee pimeä vaikutelma. Hyvä itsetunto kyllä toimii, siis hyvällä itsetunnolla juttelee rehellisesti, avoimesti, normaalisti ja osaa lukeakin tilanteita. Ei odota liikaa eikä liian vähän.
Että olisi kivaa, kirjastossa, kahvilassa, ohimennessään, kaupassakin, olisi tosi kivaa :)
Ihmiset muutenkin puhuvat ja rupattelevat liian vähän ja baarit pitää yllä aivan liikaa parisuhdealoitusrintamaa: lähelläkään kaikkia kun ei lihatiskipinnallisuus kiinnosta. Olisi siis tosi kivaa, jos suomessakin voisi avoimesti jutella vaan, käydä vaikka kahvilla, ilman alttaria tai peliä. Katsoa sitten jos vaikka tulisin jotain.
Hyvä, hyvä!
olet itse mennyt juttelemaan miehelle? Älä vaadi miehiltä jotain mitä et itse pysty tekemään.
..että nainen saa vaatia, mies ei.
naisen pitää olla miehen orjana,aina!vituttais olla nainen ku pitää kärsiä synnytyksessä,on kuukautiset,ne on ala-arvosia ja mitäs kaikkee muuta vielä :D hah hah kyllä muaki kyrsis :D
Mä oleln kyllä varattu, mutta fiksu keskustelu on kivaa aina. Jos on tosiaan omia mielipiteitä, tietääkin jostain jotain ja osaa jutella, niin ihan ok. Mutta jos on vaan sen pilden perässä ja suoltaa härskiä sontaa, niin antaa olla.
Mua ei varattunakaan haittaa jutella erilaisten ihmisten kanssa. Juttelen mielelläni varsinkin vanhempien (70-90-vuotiaiden) naisten ja miesten kanssa, koska heillä on perpektiiviä elämään. Ja sitten ihan lasten ja teinien, jos ne osaa käyttäytyä. Ja tietysti ihan aikuisten, joilla on jotain sanottavaa.
Mieluiten puhun yhteiskunnallisista asioita, politiikasta, taloudesta, kulttuurista, tieteestä, arkipäivän ilmiöistä, historiasta jne. Julkkisjuorut ja kauneusvinkin ei oikein nappaa, kuten ei känni-illan sattumuksetkaan kamalasti.
Pari vastausta on siis tullut, joissa on lievästi positiivisvoittoinen sävy että juttelemaan saisi mahdollisesti tulla, tietyin varauksin.
Itse olen edelleen hyvin skeptinen tällaisten vähän yllättävien lähestymisien kanssa. Itsekin arvostan sitä että Suomessa annetaan ihmiselle hyvin tilaa olla omassa rauhassa, mutta joskus tulee tilanteita joissa ainakin itse toivoisin sitä "sääntöä" rikottavan.
Itsekin joskus kahvilassa kofeiinihumalassa tulee mieleen että olisi kiva mennä juttelemaan yksin istuvalle naiselle. Tai kirjastossa hyviä löytöjä tehtyä olisi mukava jakaa sekin pieni ilo jonkun kanssa. Tuskin siitä mitään kamalaa koituisi, mutta vähän oudoksi hyypiöksi siinä itsensä tuntisi...
Hyvä hyvä riko sääntö. Senkun kysyt naiselta, että onko vieressä tilaa ja aloitat keskustelun. Kyllä siinä äkkiä huomaat haluaako nainen jatkaa jutustelua enempi vai ei.
Itse olen nainen ja olen monesti minä olen juuri tehnyt ihan normaaliarjessa ensimmäisen askeleen, mutta siis sillä mentaliteetilla, että tuohon mieheen olisi kiva tutustua. Ei saa olla liian painostava, vaan on jätettävä toiselle valinnan vapaus (kiinnostaako vai ei). Myös Suomessa minua lähestynyt moni mies niin asuntoesittelyssä, bussissa, bussipysäkillä jne ja siis ilman alkomaholia. Ulkomaailla tosin noita aloituksia tulee paljon helpommin. Pidän itseäni ihan normaalinäköisenä naisena, mutta luonteeltani olen avoin, iloinen ja sillä tavalla helposti lähestyttävissä.
En pidä siitä, että Suomalaiset haluavat liikaa omaa rauhaa ja reviiriä tyyliin bussissa tai junassa ei saa jutella mielellän - ei ainakaan kännykkään .Bussipysäkilläkin on parempi vain olla hiljaa ja odottaa bussia. Naapuria hyvä kun just ja just tervehditään. Vain täällä Suomessa on tälläista! Toisaalta myönnän, että myös minä haluan olla joskus ihan omassa rauhassa, mutta jos joku mukavan oloinen mieshenkilö esim. kahvilassa haluaisin silloin häiritä minua niin antaisin häiritä ihan vapaasti :)
On se hyvä, että meitä on täällä erilaisia ihmisiä rikastuttamassa tätä Suomea. Kaikkien ei ole pakko olla tuppisuina hiljaa istumassa nurkassa.
Tsemiä ja rohkeutta!
Mm. kirjastossa. Mies tuli kysymään ensin neuvoa ja jäi sitten juttelemaan muutakin kirjoista jne. En pitänyt mitenkään outona, johtunee ehkä siitäkin, etten ole viettänyt koko elämääni täällä Suomessa ja siten tottunut siihen että kommunikoida saa missä vaan toisten ihmisten kanssa.
Itse asiassa me jatkettiin siitä läheiseen kuppilaankin kun asiaa riitti eikä kummallakaan ollut kiire mihinkään.
Ei siitä sen enempää "kehittynyt" koska olin jo naimisissa ja hänelläkin kuulemma pieni poika jne.
Ehk se onkin vaikeampaa silloin ihan alussa, kun etsitään kumppania. Ollaan vähän arkoja ja käsitetään asioita niin helposti väärinkin. EI silti tarvi olla niin kuin muut, on lupa käyttää omaa mielikuvitustakin. :)
Periaatteessa ihan missä vaan voi tulla juttelemaan, kunhan ensimmäinen sana ei ole hei. Moi kuulostaa paljon fiklsummalta. Myöskään murretta ei kannata naiselle puhua, sillä se ei sytytä ketään. Kun mies on trendikäs, hänen kanssaan on naisen paljon helpompi jäädä juttelemaan.
"Kun mies on trendikäs, hänen kanssaan on naisen paljon helpompi jäädä juttelemaan."
Miksi näin? Ymmärrän kyllä ettei ihan metsäläiseltä kannata näyttää ja kannattaa olla esim. perushygienia kunnossa, mutta miksi kannattaisi näyttää trendikkäältä ellei sitten lähesty pelkästään trendikkäitä naisia?
Monet näyttäisivät pitävänb siitä, että heitä jututetaan kirjastossa, ja itsekin kuulun siihen ryhmään. Luen paljon ja juttelen mielelläni kirjoista. Samaan pöytään änkeämisen ja siinä jututtamisen voisin tosin kokea tungetteluna, koska jos olen kirjastolla lukemassa, niin sitten tahdon keskittyä siihen lukemiseen. Parempi olisi jututtaa vaikkapa hyllyjen edessä, esim. kysyä/vaihtaa lukuvinkkejä jos satutaan katselemaan samaa teemahyllyä.
Aloin miettiä kuinka olen yleensä tutustunut miehiin. Yleensä se on aina tapahtunut yhteisten harrastusten, opiskeluiden, töiden tai tuttujen kautta. Tuollaisia yllättäviä jututtamisia ei ole tainnut olla oikein ollenkaan ja voisi tuntua aluksi aika oudolle, mutta luulen että pääsisin sen outouden yli aika helposti. Muunlaisia hieman outoja tutustumisia on kyllä ollut ja monesti ensitapaamiset ja -vaikutelmat uudesta ihmisestä voivat olla hieman vaivaantuneita ennen tottumista toiseen, vaikka aloite tutustumiseen olisi mennytkin ihan jollain normaalilla tavalla.
Juuri tuo vaivaantuneisuus ja hämmästyneet katseet minua hieman häiritsevät ja arveluttavat jos sanon jotain hiemankin tavallisesta poikkeavassa tilanteessa. Jopa yöelämässäkin jos menee sanomaan jotain naiselle, niin se ensimmäinen tauko kun nainen miettii miten reagoisi tuntuu ihan älyttömän pitkältä. Tuntuu että siinä ajassa ehtii jo ajatuksissaan kelata elämänsä filmin läpi, hakea takin narikasta, poiketa kebabilla ja sittenkin ehtisi vielä takaisin kuulemaan kun nainen sanoo varovaisesti "Moi..."
hyvin meidän miesten (ja naistenkin) ajattelumaailman omituisuuden. Jos sanoisit jollekin tuntemattomalle vaikkapa nyt barcelona-paitaiselle miehelle baarissa jotain espanjan maailmanmestaruudesta, niin jos hän miettisi vastaustaan pitkän aikaa, pitäisit häntä varmaan vähän outona tai hölmönä. Jos nainen tekee samoin, me mietimme onko MEISSÄ vikaa. Kyllähän normaaliin läppään pitäisi pystyä naisen vastaamaan normaalisti. Tai sitten vastaa suorilta että ei halua jutella. Nämä asiat on menneet vähän koomisiksi. Tai sitten ne ovat aina olleet.
""Kun mies on trendikäs, hänen kanssaan on naisen paljon helpompi jäädä juttelemaan.""
"Miksi näin? Ymmärrän kyllä ettei ihan metsäläiseltä kannata näyttää ja kannattaa olla esim. perushygienia kunnossa, mutta miksi kannattaisi näyttää trendikkäältä ellei sitten lähesty pelkästään trendikkäitä naisia? "
Jokainen pystynee täällä vastaamaan vain omasta puolestaan, ja vastaajan mieleen ilmeisesti ovat trendikkäät miehet. Eli ei sinun kannatakaan näyttää trendikkäältä, ellet ole erityisen kiinnostunut juuri trendikkäistä naisista.
Kokemuksesta kuitenkin sanoa, että trendimiehet eivät todellakaan - siis eivät TODELLAKAAN - sytytä kaikkia naisia. Trendinaisia kiehtovat enimmäkseen trendimiehet ja toisinpäin. Sitten on iso liuta kaiken maailman humanistia, hippiä, rokkaria ja muuta kulkijaa, joita trendipellet naurattavat tai jopa iljettävät. Aivan samaan tapaan kuin miehillä on omat makunsa, myös naisilla on omat makunsa. Mua ei esim. kiinnosta ylimeikatut, paskaa ulinamusiikkia kuuntelevat valkoisissa hameissa kulkevat trendinaiset paskan vertaa. Jos vierekkäin on huulikiiltoinen ja suittu trendibarbi ja rillipäinen kirjahiiri, jälkimmäinen kuumottaa meikäläistä huomattavasti enemmän.
fiksu ihminen tulee juttelemaan, pidän siitä. Mielestäni aloite pitäisi tulla mieheltä, sillä yleensä miehet pitävät tyrkkynä jos nainen haluaisi vaihtaa/ jutella muutaman sanan.
Mulla on sellainen elämänfilosofia, että nainen, joka ei uskalla tehdä aloitetta, ei ole tutustumisen arvoinen. Aloitteen tekeviä naisia on todella vähän, mutta laatu korvaa määrän. Jos nainen on huolissaan siitä, että hän on tyrkky, hän on huolissaan vääristä asioista. Jos nainen on sitä mieltä, että miesten kuuluu tehdä aloite, hänen käsityksensä sukupuolesta ovat niin takapajuiset ja menneille vuosisadoille jämähtäneet, ettei häneen kannattaisi muutenkaan tuhlata aikaa.
Vahvat, aloitekykyiset naiset ovat parasta elämässä.
Ei siinä mitään tyrkkyä ole jos nainen avaa keskustelun - hieno asiahan se olisi. Olen kuitenkin ottanut huomioon realiteetit ja todennut että sellaista ei ainakaan minulle tapahdu, joten tuskin kannattanee jäädä odottelemaan niin harvinaista luonnonilmiötä...
"Mulla on sellainen elämänfilosofia, että nainen, joka ei uskalla tehdä aloitetta, ei ole tutustumisen arvoinen. Aloitteen tekeviä naisia on todella vähän, mutta laatu korvaa määrän. Jos nainen on huolissaan siitä, että hän on tyrkky, hän on huolissaan vääristä asioista. Jos nainen on sitä mieltä, että miesten kuuluu tehdä aloite, hänen käsityksensä sukupuolesta ovat niin takapajuiset ja menneille vuosisadoille jämähtäneet, ettei häneen kannattaisi muutenkaan tuhlata aikaa.
Vahvat, aloitekykyiset naiset ovat parasta elämässä."
Juuri noin, ei mitään lisättävää.
Itsellänikin särähtää korvaan tosi pahasti se naisten hyvin yleinen kommentti: "olen sen verran vanhanaikainen, että miehen tulee tehdä aloite". Tämä yksi lause saa kaiken mielenkiinnon lopahtamaan. Ymmärrän jos ihminen on ujo (kuten minäkin) eikä siksi rohkene tehdä aloitetta, mutta kaiken vastuun sysääminen toiselle on hyvin epämiellyttävä piirre yleensäkin.
Ihan yhtälailla minäkin voisin poimia historiasta jonkun tietyn ajanjakson ja sanoa että "olen sen verran vanhanaikainen että mielestäni miehellä tulee olla kunnon haaremi naisia".
Olen ihan samaa mieltä! Nainen joka ei uskalla tehdä aloitteita, sahaa vaan omaa nilkkaansa ja antaa itsestään kivikautisen kuvan.
Olisi mukava kuulla naisten mielipiteitä siitä miten kukin haluaa itseään lähestyttävän, vai haluaako ollenkaan? - jotkut haluaa, jotkut ei, eri tavoin jne.. ja sama sille paikalle ja tyylille kunhan muuten on selvittäny onko kiinnostava tyyppi.
Jos oletetaan että kyseessä olisi mukavan oloinen mies, joka kohteliaasti haluaisi avata keskustelun, niin miten suhtaudutte siihen ja onko ympäristöllä väliä? - viimeisin kokemus ei tosiaan ollu paha, se aloitti yhellä pienellä teolla ja minä muistin sen ja jatkoin enkä ottanu pahalla jnejne, siitä me sitte alettiin vähitellen puhumaan ku jo "tiedettiin toisemme". ympäristöllä ei nyt sinällään oo väliä.. paitsi tosin ei aina välttämättä halua että jokainen kuulee mitä toiselle puhutaan ja mitä toinen vastaa.
Olisiko kamalaa jos esim. kirjastossa kävisi näin tai kahvilassa joku pyytäisi lupaa istua samaan pöytään vaikka tilaa olisi muuallakin? - ei se nyt niin olis.. vaikka suoraan sanottuna haittaahan tuo jos ite ois keskittyny johonki opukseen tai ruokaan ja siihen tulis äkkiä joku varsinki ei-mieleinen (näinhän se on).. vaan pitää sitä silti kohtelias olla loppuun saakka vaikkei kiinnostakkaan.
näihin tämmöisiin tarvii aika paljoki jonkulaista ihmissilmää ja -tuntemusta/elekieltä.
Toi naisten elekieli menee kyllä hyvin pitkälti yli hilseen ainakin meikäläiseltä. Esim. tänään kun olin biitsillä ja menin uimaan, niin vieressä pulikoi myön joku nainen. Sattumalta meillä oli myös kamat lähekkäin rannassa, joten siinä sitten kuivateltiin n. kymmenen metrin päästä toisistamme. Nainen katsoi ainakin pari kertaa minuun päin ja minä tietty myöskin sinne, muuten en olisi huomannutkaan, ja otti aina katseen irroittamisen päälle pienen hymyn kasvoilleen. No mun mielestä toi oli aika flirttiä ja rupesikin jo ajatus pyöriä mielessä mennä heittämään jotain, vaikka vaan kysymään kelloa. Mutta onneksi en mennyt, sillä hetken päästä jostain kiskalta tms. tulikin naisen mies paikalle. Tämä oli vain yksi esimerkki monista tilanteista, joissa oon huomannut miten nainen heittelee signaaleja, jotka näyttävät flirtiltä, vaikka mitään tsänssejä ei ole tarjolla. Varmasti toisaalta moni nainen, joka haluaisi itseään lähestyttävän, taas käyttää jotain sellaisia eleitä, jotka jäävät kokonaan tajuamatta.
kellekkään ei voi laittaa mitään merkkiä kaulaankaan, tuoki nyt näemmä taas perustui siihen että nainen on niin * paska että kehtas jopa katsoa sinuun vaikka oli ehkä varattu, on se varmaan parempi ku itku. ja tiesitkös muutes että miehet on ihan samanlaisia, usko tai älä.. mutta et sinä tuossa tapauksessa mitään lopen menettänykkään, hymyn sait vaikkaki ehkä vaan kohteliaisuudesta tai jotain.
sitä kuitenki lopen tuolla tarkoitinki että taitolaji.
vaikka paikalle (jossa mies tai nainen yksinään) tulis vastakkaista sukupuolta oleva hlö niin ei se mitään meinaa.
aina kaikkein ahkerimpia flirttaajia ja sitten taas sinkkunaiset kulkevat naama norsunvitulla mihin tahansa menevätkään, tämä on huomattu.
Enhän minä mitenkään haukkunut sitä naista paskaksi tms, mistäs tuon vetäisit? Koko kirjoituksen pointti oli siinä, että kun itse kirjoitit "tämmöisiin tarvii aika paljoki jonkulaista ihmissilmää ja -tuntemusta/elekieltä" niin vastasin, että mun mielestä sitä silmää on tosi vaikea kehittää, kun viestit tuntuvat ainakin itsestäni niin harhaanjohtavilta. Tai sitten en vain tajua, että mikä on se katseen ja katseen pienenpieni mutta ratkaiseva ero...
Helpoin tapa saada pillua baarissa: laita sormeen vihkisormus. Naiset hakevat miehestä statusta ja vihkisormus kertoo, että hän on kelvannut jo jollekin naiselle, joten hänen tasonsa on korkeampi kuin monien sinkkujen.
Naiset voi väittää vastaan niin paljon kuin haluaa mutta kokemus osoittaa että näin on. Kun olin sinkku, en saanut paljon mitään. Kun menin naimisiin, pillua alkoi HETI tulla ovista ja ikkunoista. En edes tehnyt aloitteita, vaan naiset tuli iskemään baarissa koko ajan. Sormuksen mahdin tietävät kaikki aviomiehet.
Sulta vaan katosi se naisenkipeän miehen ilme ja levottomuus, kun tiesit, että kotoa aina irtoaa. Tuskin se rengas itsessään mitään vaikutti.
Kyllä sen kaikki tietää että naiset kiihottuu varatusta miehestä.
Totta joka sana,ikävä kyllä.
Ehdottomasti minua ainakin saa lähestyä, mutta yleensä mieluummin rauhallisesti. Viimeksi festareilla kävi niin, että joku ilmaantui hyvin yllättäen selän takaa kesken keikan ja tervehti niin, että suorastaan säikähdin. ;) Vastasin ja lähdin pakoon ehtimättä ajatella yhtään mitään. Jälkikäteen minulla ei ole aavistustakaan siitä, miltä mies näytti (paitsi että hänellä oli kihara tukka) tai olisinko ollutkin kiinnostunut hänestä.
Kirjastossa tms. tulee välillä puhelluksi toisten ihmisten kanssa, mutta keskustelut ovat alkaneet luontevasti niin, että toinen osapuoli on kysynyt jotakin vaikkapa kirjoihin liittyen sen sijaan, että olisi vain tervehtinyt ja jäänyt odottamaan vastausta.
Itse viimeksi avasin keskustelun (muuten vaan, en iskumielessä) festaribussissa matkalla juna-asemalle, vieressäni istui päälle parikymppinen nuorimies. Siinä sitten ylläpidin keskustelua, kunnes matka loppui ja pakko myöntää, että olin jossain määrin helpottunut päästyäni hänestä eroon, koska hän ei selvästikään ollut erityisen innoissaan tuntemattomasta höpisijästä.
Samaa voisikin siis kysyä teiltä miehiltä; kuinka itse toivoisitte itseänne lähestyttävän?
Itseäni on lähestynyt ainoastaan huomattavan humalassa olevat naiset, joten jos nyt suurinpiirtein selvinpäin olisi, niin mielellään saa tulle jututtamaan!
Jos nyt saa fantasioida, niin kai se unelmien täyttymys olisi että juuri kirjastossa joku kiva nainen juttelisi jotain. Ainakin itselläni riittäisi juttua juuri kirjoihin liittyen, joten niitä olisi aina kiva jakaa jonkun kanssa. Tarkemmin ajatellen sellainen lähestyminen ihan missä vain jäisi takuulla mieleen ja olisi uskomattoman piristävä tapaus!
Komppaan nimimerkkiä -M-! Varmaankin unelmien täyttymys olisi se, että nainen lähestyisi, kun istun vaikkapa lukemassa kirjaa kahvilassa, bussissa, puistossa, kirjastossa tms. Simppeli aloitus olisi vaikka: "Anteeksi, mutta saako kysyä, mitä luet? Onko hyvä kirja?" Siitä keskustelu lähtisi täysin luontevasti.
Mutta on myönnettävä, että naisten elekieli on minusta usein hyvin vaikeatulkintaista, ja tuossakin tilanteessa varmasti olettaisin, että nainen lähinnä etsii kirjasuosituksia, eikä ole kiinnostunut minusta. Aivan vastikään kävi väärinkäsitys näissä asioissa, kun puolituttu nainen tuli juttelemaan. Hän ehdotti, että lähtisimme yhdessä jäätelölle, menimme, juttelimme pari tuntia ja kaikesta ruumiinkielestä päättelin hänen olevan kiinnostunut (loputtoman pitkät silmiin tuijottelut hymyillen silloinkin, kun emme puhuneet mitään, laajenevat pupillit, alahuulen näykkäisyt, lähelle kumartumiset, käteni koskettaminen jne). Lopuksi vihjasin, että minulla oli ollut hauskaa ja voisimme ehkä toistekin käydä jäätelöllä. Seuraavalla kerralla nähdessämme nainen oli korostetun asiallinen ja puhui pelkästään keittiöremontistaan - jota oli tekemässä miehensä kanssa! Josta ei siis ollut kertonut mitään aiemmin!
Että tulkitse siinä nyt sitten naisia. Ehkäpä siis edellä mainittu festarijunan mies vain ei osannut osoittaa mitään kiinnostusta, koska oletti että häntä nyt vain käytetään seuran korvikkeena samaan tapaan kuin minun esimerkissäni nainen ilmeisesti käytti minua lähinnä viehätysvoimansa testaamiseen, kuten naisilla on usein tapana.
"Aivan vastikään kävi väärinkäsitys näissä asioissa, kun puolituttu nainen tuli juttelemaan. Hän ehdotti, että lähtisimme yhdessä jäätelölle, menimme, juttelimme pari tuntia ja kaikesta ruumiinkielestä päättelin hänen olevan kiinnostunut (loputtoman pitkät silmiin tuijottelut hymyillen silloinkin, kun emme puhuneet mitään, laajenevat pupillit, alahuulen näykkäisyt, lähelle kumartumiset, käteni koskettaminen jne). Lopuksi vihjasin, että minulla oli ollut hauskaa ja voisimme ehkä toistekin käydä jäätelöllä. Seuraavalla kerralla nähdessämme nainen oli korostetun asiallinen ja puhui pelkästään keittiöremontistaan - jota oli tekemässä miehensä kanssa! Josta ei siis ollut kertonut mitään aiemmin!"
Se nainen tosiaan testasi viehätysvoimaansa. Säälittäviä tapauksia tuollaiset, eikö vain?
sitten ekojen jätskien jälkeen pikkurouvalle olisi tuhmat, rivakkatempoiset jälkkäripanot vierastuutilla maistuneet, mutta toisella kerralla oli kuu jo kiertänyt vika-asentoon. Ensi kerralla parempi nuolaista ennen kuin tipahtaa.