Tekeekö hyvän isän tytär

Jotkut hyvien isien tyttäret vaikuttavat hirveän naiiveilta.


"Huonon isän tytär on tottunut huonoon, ettei osaa edes etsiä parempaa"

Eikä osaa edes pyrkiä parempaan muissakaan valinnoissa (asunto, koulutus, työ...)?

Tuli mieleen yksi tapaus, missä hyvän perheen oikein mukava tyttö(ystäväni), jolla ei varmaan ollut yhtään huonoa mieskokemusta, alkoi ensimmäisen kerran aikuisen seurustelusuhteen yhden todella tavoitellun narsistin kanssa. Olivat vuoden verran yhdessä ja tytön käsitys miehistä muuttui täysin tuon suhteen aikana. Koko tyttö muuttui paljon negatiivisemmaksi miesten suhteen.

Omat ensimmäiset seurustelukumppanit olivat, kuin oma äitini. Ei sillä, että olisin sellaisia valinnut, mutta sellainen niistä kuoriutui muutamassa kuukaudessa. Vaikka tiesin, että hyviäkin naisia on, niin kokemukset muuttivat kyllä asennettani negatiivisemmaksi ja kyynisemmäksi naisia kohtaan.

Mitäs siinä tapauksessa että oma isä on hyvä,vaikkakin viikonloppujuoppo ja uusioperheen isä aivan järkyttävä kusipää, millassia miehiä sitä silloin hakee kun tietää elämän monet puolet?

ole vaikutusta lastensa tulevaisuuteen, niin millä sitten?

Onko aihe sinulle jotenkin arka vai miksi väistelet kysymystä?

.

on jossakin nurkan takana pummimassa tupakkia ohikulkijoilta

.

Olen kuullut, että jollain, jolla ei siis ole ollut isää missään vaiheessa äidistä pihalle päästyään, ei ole ikinä miestä. Väitän, että tuossa on siis perääkin.

ap. kirjoitti:

ole vaikutusta lastensa tulevaisuuteen, niin millä sitten?

Onko aihe sinulle jotenkin arka vai miksi väistelet kysymystä?

virheellisessä argumentoinnissa, mutta jokainenhan osaa sen luonnostaan, joten miksi kieltää toisen luontoa... mut älä odota, että sinulle vastataan...

old_profile_51557 kirjoitti:

virheellisessä argumentoinnissa, mutta jokainenhan osaa sen luonnostaan, joten miksi kieltää toisen luontoa... mut älä odota, että sinulle vastataan...

1. Aloitus ei käsittele isättömyyttä

2. Aloitus ei käsittele aloittajan persoonaa

ap. kirjoitti:

1. Aloitus ei käsittele isättömyyttä

2. Aloitus ei käsittele aloittajan persoonaa

1. Aloitus ei käsittele isättömyyttä - Missä on väitetty, että se sitä käsittelisi?

2. Aloitus ei käsittele aloittajan persoonaa - Missä on käsitelty aloittajan persoonaa?

old_profile_51557 kirjoitti:

1. Aloitus ei käsittele isättömyyttä - Missä on väitetty, että se sitä käsittelisi?

2. Aloitus ei käsittele aloittajan persoonaa - Missä on käsitelty aloittajan persoonaa?

ei vaadi mitään.

ap. kirjoitti:

ei vaadi mitään.

.

tämä keskustelu ei ole tarpeeksi kustannustehokasta

.

old_profile_51557 kirjoitti:

Olen kuullut, että jollain, jolla ei siis ole ollut isää missään vaiheessa äidistä pihalle päästyään, ei ole ikinä miestä. Väitän, että tuossa on siis perääkin.

tilanne voi olla se, että mieheksi valitaan isähahmo

nähtyä kuultua kirjoitti:

tilanne voi olla se, että mieheksi valitaan isähahmo

että se isähahmo voisi olla ratikkakuski...

*:-I kirjoitti:

että se isähahmo voisi olla ratikkakuski...

Kyl myö se kestetään kui suomalaiset !!

http://www.youtube.com/watch?v=n82bXlcRWwQ

.

että se Suomen historiallinen ajopuuteoriakin tulee jossakin vaiheessa keskusteluissa esille

.

väitän, että alkoholisti-isäni ja vanhempieni varhainen ero on saaneet aikaan sen, että etsin isänmallia miehistä vielä lähes 40-vuotiaana. Mieheni on yli 10 v minua vanhempi ja olen seurustellut jopa itseäni 30 vuotta vanhemman miehen kanssa parikymppisenä. en väitä, että kaikilla vastaavassa tilanteessa olleilla olisi näin, mutta minulla näköjään on. ja edelleen ihastun itseäni vanhempiin miehiin, no joskus myös samanikäisiin. ehkä se on terapian paikka keski-iässä.

frozenlife kirjoitti:

väitän, että alkoholisti-isäni ja vanhempieni varhainen ero on saaneet aikaan sen, että etsin isänmallia miehistä vielä lähes 40-vuotiaana. Mieheni on yli 10 v minua vanhempi ja olen seurustellut jopa itseäni 30 vuotta vanhemman miehen kanssa parikymppisenä. en väitä, että kaikilla vastaavassa tilanteessa olleilla olisi näin, mutta minulla näköjään on. ja edelleen ihastun itseäni vanhempiin miehiin, no joskus myös samanikäisiin. ehkä se on terapian paikka keski-iässä.

voi olla vaikea suhtautua miehiin niihin kummajaisiin kuin siinä mallissa minkä on kotoaan nähnyt, hyvässä tai pahassa. pahinta on ehkä vanhempienkin eroa enemmän isä, joka ei kykene antaa mitään elämän eväitä tyttärelleen.

gggggghhhh...voi olla et sulla on kyse siitä et haet 1. asiana turvaa tai isähahmoa. Mutta se voi olla myös sattumaa eikä jokin nuoremmissa miehissä vain "vedä" tai he kokevat sinut hieman haastavana ja liian voimakkaana naisena joten ikäero tasoittaa sun käyttämääsi vellovaa enrgiaa ja sen törmäämistä miehiseen seinään joka huonoissa valinnoissa joko venyy tilanteesta riippuen liitoksissaan, ampuu takas tai menee läpi.. Tai sitten jos kyse on kotidominantista isähahmosta, hakeudut alistussuhteisiin vanhempien miesten kanssa koska se tuottaa sulle turvaa - sama kaava kuin lapsena! Sun kannattaa enemmän analysoida sitä isäsuhdetta millaista se oli ja mitä elementtejä sä näet elämässäsi nyt.

Yksi huomioon otettava näkökanta kuitenkin on että okei jos isä on ollut dominoiva vahva persoona joka on POSITIIVISESSA mielessä toteuttanut perinteistä isännän mallia vaatimalla paljon mutta antamalla paljon (materia ja huvit, ilo ja enrgia) ja nyt olet valinnut kumppaniksesi tällaisen vahvan ja vievät mutta kuitenkin hyvän tyypin - ONKO SIINÄ MITÄÄN VIKAA??? :)

frost-free kirjoitti:

voi olla vaikea suhtautua miehiin niihin kummajaisiin kuin siinä mallissa minkä on kotoaan nähnyt, hyvässä tai pahassa. pahinta on ehkä vanhempienkin eroa enemmän isä, joka ei kykene antaa mitään elämän eväitä tyttärelleen.

gggggghhhh...voi olla et sulla on kyse siitä et haet 1. asiana turvaa tai isähahmoa. Mutta se voi olla myös sattumaa eikä jokin nuoremmissa miehissä vain "vedä" tai he kokevat sinut hieman haastavana ja liian voimakkaana naisena joten ikäero tasoittaa sun käyttämääsi vellovaa enrgiaa ja sen törmäämistä miehiseen seinään joka huonoissa valinnoissa joko venyy tilanteesta riippuen liitoksissaan, ampuu takas tai menee läpi.. Tai sitten jos kyse on kotidominantista isähahmosta, hakeudut alistussuhteisiin vanhempien miesten kanssa koska se tuottaa sulle turvaa - sama kaava kuin lapsena! Sun kannattaa enemmän analysoida sitä isäsuhdetta millaista se oli ja mitä elementtejä sä näet elämässäsi nyt.

Yksi huomioon otettava näkökanta kuitenkin on että okei jos isä on ollut dominoiva vahva persoona joka on POSITIIVISESSA mielessä toteuttanut perinteistä isännän mallia vaatimalla paljon mutta antamalla paljon (materia ja huvit, ilo ja enrgia) ja nyt olet valinnut kumppaniksesi tällaisen vahvan ja vievät mutta kuitenkin hyvän tyypin - ONKO SIINÄ MITÄÄN VIKAA??? :)

Kiitos kiinnostavasta viestistä, se antoi pohdittavaa. Totta on, että isältä en ole saanut oikeastaan mitään henkisiä eväitä elämää varten, en myöskään rahallista tukea, en edes elatusmaksuja.

Ja sekin on osittain totta, että usein omanikäiset miehet on tuntuneet liian lapsellisilta pojilta, ainakin nuorempana. Nythän 4-kymppiset miehet (tai ainakin osa niistä) on ihan miehekkäitä miehiä eikä siloposkisia karvattomia beibifeissejä. Ehkä olen nuorempana ollut myös niin pikkuvanha, että omanikäiset kundit on tuntuneet ihan oudoilta, sen sijaan vanhemmat miehet on tuntuneet tarpeeksi kokeneilta ja fiksuilta.

Kotidominantti isähahmo oli mulle uutta, kerro lisää.