Uskottomuus ja lapsi!

Mulle selvisi noin 10 vuotiaana että isä oli käynyt vieraissa ja vanhemmilleni tuli täsät syystä ero. Itkin silloin kaksi viikkoa yhteen menoon ja suru ei ole vieläkään pois. Saatan joskus yhäkin itkeä tuota "vanhaa" asiaa jos sattuu oikein surullinen tai masenstava aika kohdalle. Eli ei unohdu koskaan ja vaikutta alitajuisesti aika hirveän paljon omiin suhteisiin ja perhe-oloihin.

Minulle kävi näin: olin 13v ja hiihtolomalla mummulassa. Isä oli työmatkalla ja tulin päivää aikaisemmin kotiin (silloin ei ollut kännyköitä).
Ihmettelin kyllä illalla, missä äiti oli, mutta en nyt niin paljon huolestunut, olin tottunut olemaan yksin kotona, ajattelin hänen menneen jonkun ystävän luo. Illalla sitten ajoi auto pihallemme ja minä kurkistamaan, että kukahan sieltä tuli. Äiti siellä jättämässä hyvästejä vieraalle miehelle.
Siinä sälytettiin kyllä aika paljon "lapselle". Ei ollut tarpeeksi rohkeutta, taitoa setviä asiaa äitini kanssa. Minusta tuli surullinen tarkkailija, kaikki äidin ylimääräiset poissaolot peloittivat, vasta 15v otin äitini "kirkkoon" ja tietyt asiat selkisivät. Mutta vaikutti!

Löysin vieraan miehen kirjoittaman kirjeen, luulin sitä veljelleni kuuluvaksi (hänen tyttöystävänsä kirjoittamaksi). Veli tietty isompana tiesi mistä kyse ja alkoi äidille huutamaan.. Itse olin tuolloin 12 v.

Äiti pyysi ettei kerrottaisi isälle mitään ja kilttinä lapsina pidimme suumme kiinni. Kuitenkin tämä jäkersi todella pahasti suhdettani äitiin, tiesin koko ajan millainen petturi hän on jne. Jossain vaiheessa jopa tunsin vihaavani äitiäni, mitään hän ei mielestäni tehnyt oikein ja tiuskin joka asiasta (liekö mennyt murrosiän piikkiin mutta tästä petturuudesta se kaikki johtui). Vuosi eteenpäin ja äiti muutti tämän toisen miehen kanssa yhteen. Oli vain yhtenä kauniina päivänä kerännyt oman osansa huonekaluista ja lähtenyt.

Ikää mulla nyt kohta 30 v. Petturuus, tai siitä tietäminen, siis vaikutti todella paljon ainakin minuun. Samaan aikaan sitä oli äidille vihainen ja huono omatunto kolkutti, kun isältä piti asiaa peitellä. Kuitenkin oma äiti on rakas ja hänen kanssaan haluaisi olla hyvissä äiti/tytär-väleissä. Nyttemmin minulla ei enää äitiä ole, katkera en enää ole. Aikaa myöten pystyin antamaan anteeksi (ehkä se, että vanhemmat sittemmin erosivat eikä minun tarvinnut peitellä asiaa, auttoi minua hyväksymään asian).

Eiköhän ne lapset tajua mikä on homman nimi ja rupee kattoo kieroon pettävää vanhempaa. Lapsethan voivat jopa kantaa syyllisyyttä kyseisestä asiasta. Ja jos näin pääsee käymään niin mielestäni kyseinen pettävä vanhempi on todella itserakas sekä epäkypsä. Sekä uskon että se pystyy viemään kasvatukselta pohjan. Ja turha niille lapsille on ruveta selittämään että isä/äiti ei saa nykyisessä suhteessa tarpeeksi seksiä tai huomiota, että syy uskottomuuteen on se.

On jonkin verran seurannut tätä palstaa ja inmetellytkin ettei täällä puhuta kuinka vanhempien vierraissa käynti vaikuta lapsiin. Aina vaan puhutaan miehestä ja naisesta ja kuinka nämä uskottomuus touhut vaikuttavat heihin, mutta eiköhän se oo päivän selvä että suurin kärsiä on näissä tapauksissa lapsi jos asia tulee sille ilmi. Tämä on ilmeisesti arka aihe puhua kun syyllisyys rupeaa todella painamaan ja ei keksitä tarpeeksi hyvää tekoselitystä itselleen olon helpottamikseksi.

ei ollut pienenä sellaisia ongelmia.Kuulin kumminkin jo alle kymmenvuotiaana tällaisistakin tapauksista.Muistan elävästi vieläkin miten silloin ajattelin.Oikeastaan ajattelin vain jos äiti olisi joutunut ajattelemaan toista miestä,vaikkapa jos isä olis kuollut.Ajatus teko isästä oli täydellinen mahdottomuus.Meinaan,todella täydellinen.Minulla oli vain yksi isä ja äiti ja ne oli minun ja siskosteni.Piste ja loppu.

Uskottomuustilanne tuli täydellisenä shokkina 27-vuotiaalle tyttärellemme. Hän oli pitänyt isää arvossa tähän asti ja kerralla kaikki romahti, isää ei hänellä enää ole, omien sanojensa mukaan. Poika, joka on 15-vuotias, tiesi kuukausia ennen minua, äitiään, isän salaisista puheluista. Jostain syystä hän ei voinut kertoa äidille. Voin vain kuvitella, mikä painolasti pojalla on ollut. Tilanne on selviytymässä isän ja äidin kesken, mutta arpia tapaus jätti.