Muutimme vasta samalle paikkakunnalle anopin ja apen kanssa, mikä olikin viimeinen virhe. Anoppi ja appi kylästelevät meillä joka päivä n.3 kertaa. Olemme pyytäneet, että soittavat, mutta kertaakaan eivät ole soittaneet että sopiiko poiketa kahville.
Joka päivä soitellaan kuulumisia ja lähetellään tekstareita kun he eivät ole meillä. Koskaan meillä ei ole minkäänlaista omaa rauhaa, ja koko ajan tunne että he ovat kohta taas oven takana. Jos ei olla kotona tai ei avata ovea niin he tulevat omilla avaimillaan. (olosuhteiden pakosta heillä on avain meidän asuntoon).
Varsinkin jos meillä on vieraita niin siitä he vasta innostuvatkin ja ovat meillä koko ajan. Heille on sanottu asiasta ja on keskusteltu, että he jättäisivät meidät rauhaan, mutta mikään ei auta.
Onko kenelläkään samanlaista tilannetta ja mitä olette tehneet?
Joka päivä soitellaan kuulumisia ja lähetellään tekstareita kun he eivät ole meillä. Koskaan meillä ei ole minkäänlaista omaa rauhaa, ja koko ajan tunne että he ovat kohta taas oven takana. Jos ei olla kotona tai ei avata ovea niin he tulevat omilla avaimillaan. (olosuhteiden pakosta heillä on avain meidän asuntoon).
Varsinkin jos meillä on vieraita niin siitä he vasta innostuvatkin ja ovat meillä koko ajan. Heille on sanottu asiasta ja on keskusteltu, että he jättäisivät meidät rauhaan, mutta mikään ei auta.
Onko kenelläkään samanlaista tilannetta ja mitä olette tehneet?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Miten voi olla että asiasta on keskusteltu, eikä muutosta tapahdu. Vaihtoehtoja on kaksi.
Joko ette ole oikeasti keskustelleet yhtään mistään, saati sanoneet tosissaan että ei sovi tulla ilmoittamatta. Kyllä terve ihminen ymmärtää kun tarpeeksi tiukasti tekee asiat selviksi.
Tai anoppisi on jotenkin yksinkertainen, eikä ymmärrä ihmisten puhetta tai osaa käsitellä kuulemaansa.
Jälkimmäisessä tapauksessa kehotan ottamaan yhteyttä psykiatriseen huoltoon.
Meillä on samanlainen naapuri. Naapuri on yksinäinen nainen joka on hyvin vilkas ja aina seuraa vailla.
Hän tulee meille kuin kotiinsa, ei soita etukäteen, ei soita edes ovikelloa vaan marssii vain sisälle ja tätä tapahtuu monta kertaa päivässä.
Me asumme omakoti talossa jossa ovet on päivisin lukitsematta.
Jos me olemme käymässä jossain ja ovet on lukossa niin soittelee perään et missä olette kun hän olisi tullut käymään.Välillä tuntuu että meillä asuu kolmaskin henkilö.
Eli olen puhunut appivanhemmileni asiasta nyt puolen vuoden aikana 3 kertaa; viikoksi se kylästely ja kyyläily loppuu, mutta sitten alkaa taas. Olen sanonut, että tuo on sairasta ja anoppi vaan sanoo, että on niin läheisriippuvainen pojastaan.
Kauppareissuillaan he ajavat talomme ohi ja pysähtyvät katsomaan mitä olemme tekemässä ja jos olemme ulkona niin piippaillaan jo kaukaa autolla, että tulossa ollaan.
Juu ei meidänkään appivanhemmat mitään kelloja soittele, huutelevat vaan ovelta moikat ja rynnivät sisälle. Jos ollaan esim. päiväunilla niin tullaan sitte makkariin kurkistamaan nukutaanko täällä.
Ehkä teillä on muutama mahdollisuus:
Lukitsette ovenne ja otatte avaimen pois heiltä ja joko muutatte puhelinnumeronne salaisiksi tai pidätte puhelimet kiinni. Ja laitatte ovikellon pois päältä. Jos olette pihalla heidän ajaessaan ohi, ette voi tehdä mitään.
Muutatte pois paikkakunnalta mitä pikimmin!
Otatte asian perinpohjaiseen käsittelyyn. Menette vaikka jonkun ulkopuolisen luokse keskustelemaan - olisiko joku perheneuvoja tai jotain paikallaan? Jos ette nyt toimi, koko elämänne on pois raiteiltaan ja lopulta murhaatte jonkun tai ainakin ero on edessä.
Ei nimittäin kukaan voi kestää sitä, että tullaan makuuhuoneeseen kurkkimaan - ei todella!
Vaikka olisitte taloudellisesti riipuvaisia miehen vanhemmista, ei heillä ole oikeutta puuttua toisten elämään tuossa mittakaavassa. Minä kyllä eläisin mieluummin vaikka veneen alla kuin jossakin riippuvuussuhteessa yhtään keneenkään...
Hei,
jos pokka pitää ja haluat ottaa "kovat käyttöön" niin harrastakaa joskus seksiä makuuhuoneessa siihen aikaan kun appivanhemmat saattaisivat olla tulossa. Jos teillä on lapsia, niin viekää ne mielellään jollekulle (ei appivanhemmille) hoitoon siksiaikaa.
Appivanhemmat kun pöllähtävät makkariin ja näkevät, mitä siellä puuhaatte, tulee lähtö aika nopeasti. Ehkä sitten tajuavat antaa teille hieman omaa aikaakin. :D Ja ilmoitella tulostaan.
Toinen vaihtoehto on sopia puolisosi kanssa, että käännytätte heidät pois, jos te ette ole heitä kutsuneet (esim. "Sori, nyt ei käy, kun me meinattiin rakkaan kanssa tässä pitää hellä hetki. vink vink" tai "Nyt ei käy, kun ollaan just lähdössä kahdestaan leffaan/romanttiselle kävelylle/viettämään laatuaikaa/kavereille" yms.).
Jos puolisosi taas ei sano mitään vanhemmilleen, keskustele hänen kanssaan ja tee selväksi, että avioliitossa hänen tulee kunnioittaa sinun tahtoasi enemmäin kuin vanhempiensa. Voitte vaikka sopia, että näette hänen vanhempiaan parin viikon välein, mutta vain sellaisena aikana, joka sopii teille molemmille. Kerro hänelle, miten tilanne ahdistaa sinua ja koet olevasi voimaton ja haluaisit edes jotenkin hallita sitä, ketkä pääsevät kotiisi ja yksityiselle alueellesi ja milloin. Sen tulisi olla jokaisen perusoikeus. Jos hän ei ymmärrä, olet valitettavasti valinnut väärän puolison.
>>huutelevat vaan ovelta moikat ja rynnivät sisälle. Jos ollaan esim. päiväunilla niin tullaan sitte makkariin kurkistamaan nukutaanko täällä.
Ja mitä sitten tapahtui? Nousitte ylös ja keititte kahvit ja rupesitte juttelemaan mukavia, vai?
Ei jumalauta. Ei voi käsittää, miten ihmiset vaan antavat tuollaista tapahtua. Herätys!! Niskaperseotteella appivanhemmat ulos talosta! Ja avaimet pois heti! Ei mikään olosuhde voi olla sellainen että avaimet olisi pakko antaa mokomille häiriköille.
Normaali puhe ei siis mene jakeluun. Huuda edes kerran niin että pelästyvät. Ellei sekään tehoa, niin sitten poliisille rikosilmoitus kotirauhan rikkomisesta. Onhan nyt kumma ellei yhtä mummoa ja pappaa saa lopettamaan terrorisointia.