Suomessa vaikea ystävystyä

Itsekkin olen lähdössä valmistuttuani Italiaan asumaan. Suomalainen kulttuuri on niin outo, että sosiaalisen ihmisen on vaikea tulla täällä toimeen. Ainoastaan yöelämässä on vähän vapaampi meininki, mutta mielestäni ihmisten tulisi kyetä normaaliin kanssakäymiseen muutenkin kuin kännissä. Ulkomaalainen kaverini kysyi ihmeissään bussissa, että mikä näitä ihmisiä vaivaa. Kaikki istua jurottaa hiljaa omissa oloissaan. Jotkut teinit erehtyivät puhumaan ja vähän tyrskähtelemään, ja jo ihmiset loivat vihaisia katseita.

Puhut aivan totta. Suomalaisiin on vaikea tutustua ja saada ystäviä. Monet ihmiset itse odottavat, että toinen ottaa yhteyttä ja soittaa tai sitten edes tervehtii kadulla.

Itse aina mielelläni heittäisin jotain aina tuntemattomille, mutta aina tulee sellainen fiilis, että ei sitä kumminkaan voisi vähempää kiinnostaa, niin jätän sanomatta. Siihen kun tottuu, niin se on ikävää. Lapset ovat siitä ihania, että heille ei vielä ole tällaista tottumusta kehittynyt.

asuin kanssa ite vajaat pari vuotta kanadassa ja oli helppo kavereita saada kun oli niin avoimia ja ystävällisiä. Nyt suomeen palanneena ja täällä kolmisen vuotta kun on tullut jo oltua taas ei oo kun muutamia uusia kavereita vanhojen kolukavereiden ja muiden lisäks... tietenki osa johtuu ittestä ja omasta asenteesta mutta silti

eivät edes ole toistensa aitoja ystäviä. Kaverista puhutaan selän takana pahaa eikä olla aidosti onnellisia jos kaveri menestyy työssä tai rakkaudessa. Suomalaisilla on vikaa päässä. Kaikki olisi helpompaa ja mukavampaa hyvässä hengessä mutta ei. Sen takia en halua ystävystyä helposti ihmisiin, niin monta kertaa olen kokenut sen selkään puukotuksen "ystävän" taholta. Itse olisin täysin valmis pyyteettömään kaveruuteen. Minulla ei ole mitään tarvetta kilpailla muiden kanssa, olen omassa nahassani ja sillä mennään, meni miten vaan.

Mutta usein koen, että en voi olla oma itseni, temperamentiltani olen puhelias, avoin, vilkas, touhukas.
Sitä ei usein katsota hyvällä, pitäisi sopeutua, samanlaistua, olla hiljaa ja "kiltisti". Kamalaa!

Tämä on vapaa maa ja kaikki tyytymättömät saa lähteä ihan minne lystää. Mielestäni Suomi on Suomi ja suomalainen on sellainen millainen on, suomalaisen ei kuulukaan olla huitovan, puhetta suoltavan etelämaalaisen tyylinen. Mene siis muualle marisemaan.

Suomi kärsii vielä sotien jälkiseurauksista. Sota-aikana oli pakko olla "vitun kova juronaama", ja ehkä se olikin selviytymisen kannalta välttämätöntä. Harmi vaan, että tuo ihme jurotus on periytynyt sukupolvelta toiselle.

Aloituskirjoitus on juuri noin

Kun ystävä lähtee, aukko täyttyy aina.

Mulla ollut samat fiilikset vaikka en ole asunut ulkomailla. Lapsuus oli ihan ok ja pikku paikkakunnalla kaikki tunsivat toisensa ja oli muutama kaveri. Ei mitään sosiaalisia ongelmia ja peruskouluajoista jäi kivat muistot. Jonkinmoista vierauden tunnetta olen aina kokenut mutta yhdistin sen hieman poikkeavaan perhetaustaani. Asia ei ollut lapsena ongelma.

Mutta tämä aikuiselämä on ollut kuin kauhuelokuvaa. Lapsena minut opetettiin jopa kättelemään ihmisiä koska uskovaisen kodin lapsen piti olla esimerkillinen muille käytöstavoiltaan. Tuntuu että lapset osasivat omassa lapsuudessani muutenkin käyttäytyä huomattavasti paremmin kuin aikuiset täällä aikuisten maailmassa esim suomalaisilla työpaikoilla. Suomalaisten aikuisten käytös on ala- arvoista. Ainakin 80% vaikuttaa potevan vaikeaa autismia. Tervehdyksiin ei vastata. Viime viikolla kun kävin kioskilla ovesta tuli sisään kyrpiintyneen näköinen keski- ikäinen mies joka sanoi tympeästi "kato etees!" kun itse töni muita. Tällaista on mahdoton ymmärtää kun itse yleensä kohteliaasti pyydän anteeksi vaikka en itse olisi mitään väärin tehnyt. Kaikki kommunikaatio on epäystävällistä. Aivan kuin suurin osa suomalaisista kuvittelisi kaiken vuorovaikutuksen olevan yhtä kuin riita vaikka mitään riidan aihetta ei olisi. Työyhteisöissä poikkeuksetta tuntuu kuin olisin tipahtanut kokonaan toiselle galaksille vieraalle planeetalle tuntemattoman eliölajin joukkoon jonka sosiaalisesta elämästä ei saa mitään tolkkua. Passiivisaggressiivisuus ja liian usein aivan avoin ilkeys on pahin ominaisuus suomalaisten sosiaalisessa kulttuurissa.

Kyllä suomalaisia oikeasti vaivaa joku. Nykyisin epäilen vieraiden tunteen johtuvan peräti geeneistä. Minussa on todennäköisesti jotain toista geeniperimää. Ei sitä muuten voi selittää että vaikka olen suomalainen usein olen muiden suomalaisten kanssa täysin outo lintu. Jos on samaa lajia luulisi että pitäisi jotenkin löytää itsensä muista suomalaisista ja tunnistaa itsestään samoja ominaisuuksia. Vaan en voi sanoa tunnistavani itseäni noista tervehdyksiin vastaamattomista epäkohteliaista autisteista lainkaan.