Moi,
Olen 30 mies naimisissa ulkomaalaisen naisen kanssa toista vuotta. Tätä ennen seurusteltiin kaukosuhteessa pari vuotta.
Olen epäillyt jonkun aikaa, että onkohan vaimoni ihan terve tai onko hänellä jonko persoonallisuushäiriö tms. Ongelmia on pari, toinen kärjistyi jo, toinen tuntuu että menee samaan tilaan:
Kun vaimo muutti tänne, ilmoitti hän että ei tule toimeen yhden meidän yhteisen (samasta maasta nainen) kaverin kanssa. sovittiin että ei tarvitse nähdä häntä. No talven pimeydessä sitten sattui muiden ongelmien kanssa silleen että sain vaihtoehdon joko pelastaa avioliiton tai sitten katkaista suhteet tähän naiseen. Tein jälkimmäisen. Olen asiasta katkera, hän oli hyvä kaveri mulle, kyse EI OLLUT MUSTASUKKAISUUDESTA, vaan siitä, että vaimo kärsi siitä, että joutuu olemaan tavallaan yhteydessä minun kautta tähän naiseen.
No nyt sitten samanlaista on minun siskon kanssa, joka ehkä ei ole se kaikkein kohtelian kyllä, mutta silti. Ollaan käyty viimeksi siellä 6 kk sitten ja tehtiin kompromissi että vain 3-4kertaa vuodessa täytyy käydä kerran hän ei tule toimeen siskon kanssa hyvin. Naurettavaa on, kun mietin että käytiin viimeksi tosissaan 6 kk sitten siellä ja kuinka monta kertaa asiasta on riidelty. Vaimo sanoo että voit mennä yksin, en suutu, mutta jos menen tai puhun menemisestä,niin aivan selkeästi ei tykkääkään.
Alkaa vaikuttaan hieman samalta (ja olen maininnut tästä jo) kuin ton kaverin kanssa.
Moni ajattelee, että on siinä munaton kaveri, teki mitä vaimo käski. Ei, tilanne oli niin paha, vaimo sanoi monta kertaa että "ei kestä tilannetta" oli aivan hysteerinen yms.
Tänään koko homma taas kärjistyi täysin, vaimo meni aivan hysteeriseksi ja itki tunnin putkeen:
Kaveri otti muhun yhteyttä, ja kysy voinko joskus auttaa häntä parissa musakeikassa, mielellään näin tekisin. Kysäsin tätä vaimolta ja naps, samantien maailma romahti.
Sanoi että ei kestä kerran minä syytän häntä. Tämä täytyy myöntää, niin syytän, en ole pystynyt unohtamaan hommaa vaikka yritän. Syytä oli kaverissa, mutta se mihin tämä johti ja mitä minä jouduin tekemään niin ei ollut täysin oikeutettua. En tiedä pystynkö ikinä antamaan anteeksi.
Vaimo aina valittaa että onko kaikki hänen syytään? Vastaan että ei, mutta se kuinka iso ongelma siitä tuli hänelle, on.
Olen tosissaan alkanut miettimään jo pidemmän aikaa, kun pienistä asioista ihminen saa näin ison ongelman itselleen (toinen osapuoli oli melkein unohtanu jo koko riidan tuon kaverin tapauksessa!) että onkohan hän ihan terve?
Ongelmat päässä kasvaa vähän liian suuriksi.
On todella kuluttavaa itselle tämä, todella monta kertaa olen jo miettinyt ostavani paluulipun vaimolle ja taas tuli tämä mieleen.
Pelkään että tilanne uusiutuu muiden ihmisten kanssa.
Juuri kun moni muu asia meni paremmin.
JÄRKEVIÄ vastauksia kiitos!
Olen 30 mies naimisissa ulkomaalaisen naisen kanssa toista vuotta. Tätä ennen seurusteltiin kaukosuhteessa pari vuotta.
Olen epäillyt jonkun aikaa, että onkohan vaimoni ihan terve tai onko hänellä jonko persoonallisuushäiriö tms. Ongelmia on pari, toinen kärjistyi jo, toinen tuntuu että menee samaan tilaan:
Kun vaimo muutti tänne, ilmoitti hän että ei tule toimeen yhden meidän yhteisen (samasta maasta nainen) kaverin kanssa. sovittiin että ei tarvitse nähdä häntä. No talven pimeydessä sitten sattui muiden ongelmien kanssa silleen että sain vaihtoehdon joko pelastaa avioliiton tai sitten katkaista suhteet tähän naiseen. Tein jälkimmäisen. Olen asiasta katkera, hän oli hyvä kaveri mulle, kyse EI OLLUT MUSTASUKKAISUUDESTA, vaan siitä, että vaimo kärsi siitä, että joutuu olemaan tavallaan yhteydessä minun kautta tähän naiseen.
No nyt sitten samanlaista on minun siskon kanssa, joka ehkä ei ole se kaikkein kohtelian kyllä, mutta silti. Ollaan käyty viimeksi siellä 6 kk sitten ja tehtiin kompromissi että vain 3-4kertaa vuodessa täytyy käydä kerran hän ei tule toimeen siskon kanssa hyvin. Naurettavaa on, kun mietin että käytiin viimeksi tosissaan 6 kk sitten siellä ja kuinka monta kertaa asiasta on riidelty. Vaimo sanoo että voit mennä yksin, en suutu, mutta jos menen tai puhun menemisestä,niin aivan selkeästi ei tykkääkään.
Alkaa vaikuttaan hieman samalta (ja olen maininnut tästä jo) kuin ton kaverin kanssa.
Moni ajattelee, että on siinä munaton kaveri, teki mitä vaimo käski. Ei, tilanne oli niin paha, vaimo sanoi monta kertaa että "ei kestä tilannetta" oli aivan hysteerinen yms.
Tänään koko homma taas kärjistyi täysin, vaimo meni aivan hysteeriseksi ja itki tunnin putkeen:
Kaveri otti muhun yhteyttä, ja kysy voinko joskus auttaa häntä parissa musakeikassa, mielellään näin tekisin. Kysäsin tätä vaimolta ja naps, samantien maailma romahti.
Sanoi että ei kestä kerran minä syytän häntä. Tämä täytyy myöntää, niin syytän, en ole pystynyt unohtamaan hommaa vaikka yritän. Syytä oli kaverissa, mutta se mihin tämä johti ja mitä minä jouduin tekemään niin ei ollut täysin oikeutettua. En tiedä pystynkö ikinä antamaan anteeksi.
Vaimo aina valittaa että onko kaikki hänen syytään? Vastaan että ei, mutta se kuinka iso ongelma siitä tuli hänelle, on.
Olen tosissaan alkanut miettimään jo pidemmän aikaa, kun pienistä asioista ihminen saa näin ison ongelman itselleen (toinen osapuoli oli melkein unohtanu jo koko riidan tuon kaverin tapauksessa!) että onkohan hän ihan terve?
Ongelmat päässä kasvaa vähän liian suuriksi.
On todella kuluttavaa itselle tämä, todella monta kertaa olen jo miettinyt ostavani paluulipun vaimolle ja taas tuli tämä mieleen.
Pelkään että tilanne uusiutuu muiden ihmisten kanssa.
Juuri kun moni muu asia meni paremmin.
JÄRKEVIÄ vastauksia kiitos!
Vastaukset 23
Vanhimmat
Minä olen naimisissa thaimaalaisen naisen kanssa(varmaan vaikea päätellä nimimerkistä), joten minulla on jonkinmoista kokemusta tilanteestasi.
Luulen että vaimosi on yksinäinen. Olette varmaan töissä, erossa toisistanne pitkät päivät ja kotiin tullessanne sinä haluat mennä tapaamaan kavereita tai sukulaisia. Vaimosi haluaisi varmaan olla kahdenkesken kanssasi, eikä halua useampia pyöriä mukaan sotkemaan.
Minä olin vaimosikaltaisessa tilanteessa asuessamme Thaimaassa. Raskaan työviikon jälkeen halusin viettää aikaa kahden vaimoni(silloin tyttöystäväni) kanssa. Hän halusi kuitenkin tavata lähes joka viikonloppu perhettään. Juhlapyhät vietimme muutamaa poikkeusta lukuunottamatta perheen luona rantaloman sijaan. Pitkät työpäivät ja viikonloppuvierailut johtivat siihen, että me emme oikeastaan edes ehtineet kunnolla keskustelemaan toistemme kanssa. Minä olin usein kiukkuinen ja anoppilassa istuin makuuhuoneessa yksikseni ja tein työasioita koneella. Nyt Suomessa osat ovat vaihtuneet ja vaimoni valittaa mm. vierailuistamme ystäviemme mökille, jossa hän ei viihdy. Hänkin olisi mieluummin kotona perheen kesken.
Sinun kannattaa miettiä tärkeysasioita uudelleen. Kumpi on tärkeämpi, joku soittokeikkatuuraus vai oma vaimo? Vaimosi kuulostaa teatraaliselta, mutta hänellä on mielestäni täysi oikeus siihen. Hän on yksin vieraassa maassa vieraassa kulttuurissa. Anna hänelle täysi tukesi.
Usein tuollainen käyttäytyminen kärjistyy lisää iän myötä. Ei näytä tervejärkisen, terveen ajatuksen omaavan ihmisen käyttäytymiseltä. Sinuna harkitsisin tarkkaan mitä haluat tulevaisuudelta.
Haluatko olla kuin kiinnisidottu häneen peläten joka katsetta, joka lausetta ettei hän vain saa raivokohtausta.
Uskoisin vaimosi olevan kotoisin aasian maista?
Parhailaan toimin kuuntelijana suomalaiselle miehelle joka ei enää kestä fliippiiniläistä naistaan joka on äärimmäisen mustasukkainen. Tällä miehellä ei saisi olla ketään ystävää, ainakaan naispuolisia.
Tämä filippiinläinen nainen jopa ottaa itse muihin naisiin yhteyttä kysyäkseen kuka ja mikä on tälle miehelle, sairasta, eikö?
No, sanot ettei kyse ole hänen puoleltaan mustasukkaisuudesta...kyllä on. Vaimosi on sairaalloisen mustasukkainen kaikille ja tuollainen vain pahenee vanhetessaan.
Tuossa joku thaimaalaisen mies kirjoitti, että sinun olisi mietittävä mikä on tärkeintä esim. soittokeikka vai vaimosi. (sanatarkkaan en muista tuota mutta jotenkin noin, en jaksa tarkistaa)
Siis ei kukaan voi olla niin tyhmä, että ajattelee asian olevan jotenkin valintakysymys.
Kyllä suhteessa kuin suhteessa täytyy antaa tilaa hengittää ja omaa aikaa omille harrastuksille.
Kaiken huippu on se, että joutuu luopumaan omista ystävistään ja järkyttävintä se, että joutuu jopa olemaan tapaamatta omia perheenjäseniään.
Sinuna en miettisi enää hetkeäkään vaan hankkisin välittömästi tuollaiselle matkalipun takaisin kotimaahansa ja nauttisen omaisten, ystävien ja uusien ystävien seurasta.
Jos jatkat, jatka pois, mutta usko se, että vanhana olet todella katkera mies, olethan joutunut luopumaan kaikesta yhden sairaalloisen mustasukkaisen eukon vuoksi.
Kyllä tuommoiset soittokeikka hommat ja epämääräiset ystävät ovat juurikin niitä valintakysymyksiä. Kultaista keskitietä ei usein ole: sitä pyllistää yhdelle, kun kumartaa toiselle. Samanlaiset säännöt pätevät niin supisuomalaisissa liitoissa kuin monikulttuurisissakin. Mietippä miltä itsestäsi tuntuisi, jos puolisosi kaveeraisi pahimman vihamiehesi kanssa. Ehkä tarinan takana on jotain, mitä aloittajan viestistä ei tullut ilmi. Olisi hauska kuulla myös vaimon näkemys asiasta.
Uskon kuitenkin, että tässä on kyse kulttuurieroista. Monessa muussa maassa ihmiset ilmaisevat tunteitaan paljon värikkäämmin kuin me täällä Suomessa. Mielessäni piirtyy väistämättä stereotypinen kuva jäyhän ja hiljaisen suomalaisen ja tulisen italialaisen liitosta.
On suhteessa pahasti jotain pielessä, sulla myös, jos lapsuusperhe ja entiset ystävät koetaan uhkana (hei herätys nyt !) ja mustasukkaisuuden kohteina, mihin ei miestä millään päästetä. Onks sulla tai sunkaan muijalla kaikki ihan kotona ??? Otan osaa.
Minä tunnen myös tollaisen sukulaisen, joka ei päästä miestään OMIEN kavereidensa kanssa edes futismatsiin. Jos suvussa on vaikkapa kymmenvuotispäiviä, mitä tekeekään tämä sukuun jo 10 vuotta sitten naitu akka ? Hän linnoittautuu yhteen huoneeseen yksinään ja on muutenkin kaikin tavoin töykeä ja huonokäytöksinen. Surku, että omaan sukuun piti kuulua tollainen luuseri, johon tehosi kerrasta jonkun kokeneen thaikun tyrkyt. On sitä monesti manattu. Taitaapa manata itsekin.
Enkä minäkään mieliksesi rekisteröidy, mutta noin typerä ja infantiili kirjoituksesi pani kirjoittamaan.
Vaimo on aasiasta kyllä, Japanista. On kulttuurieroa niin että huhhuh, ja asiaa ei helpota se, että Suomi ei ole "parempi" maa vaan oikeastaan askel alemmas. Vaikka niin moni luuleekin että suomi on maailman paras maa...
Miettimisen aihetta tässä mulla onkin tottakai. Tukea pitää antaa maahanmuuttaneelle ja silloin joutuu tekemään myös ratkaisuja joita ei normaalissa suhteessa tarvitse, mutta missä kulkee raja, se on eri. Sen takia kyselinkin täältä.
Kaverin kanssa hänellä ei tapahtunut mitään sen kummosempaa kuin tämä kaveri kohteli huonosti häntä, tai no, enimmäkseen homma oli silleen että nämä henkilöt eivät tulleetkaan ollenkaan toimeen keskenään. Kumpikin loukkasi kumpaakin. Kysyin tätä jälkikäteen kaverilta nimittäin ja vaimo puhui samantapaista.
Vaimo on joutunut oleen paljon yksin, olen ollut vieläpä välillä työmatkoilla (joita nyt vähennän ihan muistakin syistä) ja tuntuu pahalta miettiä kuinka ihmisellä on varmasti ollut yksinäistä istua kotona kun minä olen ollut poissa esim. keskellä pimeää ja kylmää talvea. Suomalaisille tästä muistutus että maahanmuuttajalta puuttuu kaikki sosiaaliset suhteet joita meillä jo täällä on.
"suomithai" tietää näköjään mistä puhuu, harvalla on kokemuksia maahanmuutosta tai maahanmuuttajan kanssa elämisestä. "vaikene oitis" :lle täytyy sanoa että olet näköjään itse myös katkera. Jos perheessä on thaivaimo joka linnouttautuu yksin huoneeseen, ehkä tähän on syy? Jo ehkäpä pitkän aikaa sitten kukaan ei viitsinyt "yrittää" olla ystävällinen, yrittää jutella, yrittää ymmärtää tms. Suomalaiset osaa olla todella tylyjä, vaikka tarkoittamattakin. Harvat sanoo edes moi, joka monessa kulttuurissa on suorastaan loukkaus. Ja näin sitten kävi.
Vierestä seuraaminen, kuinka joku on elää maahanmuuttajan kaa, ei kerro täyttä totuutta, se vaatii paljon tukea myös puolisolta ja on pirun raskasta.
Vaimo löysi onneksi työn nyt kun panostettiin kunnolla töynhakuun yhdessä ja toivon että tämä auttaa tulevaisuutta. Mutta joo, se että "kielletään" asioita ei ole oikein, mutta esim. siskon tapauksessa mitään ei ole kielletty vielä. Itse olen sen verran temperamenttinen (vaimo muistuttaa enemmän sitä rauhallista suomalaista) että hermostuin (taas) tästä sisko asiasta kun riideltiin ja sanoin että "nyt pidät turpasi kiinni, ja kestät ne muutamat kerrat mitä sovittiin". Ehkäpä vaimo ei tuosta tykkännyt, mutta oon vissiin sen verran vanhanaikainen. Nyt nähään mitä käy kun tehdään asiat minun tavalla tällä kertaa.
Juurikin täytyy miettiä, mikä on tärkeämpää, tätä mietin silloin talvella kun jouduin tekemään päätöksen luopumaan kaverista. Vaimo oli aivan "riekaleina" silloin, enkä kestänyt katsoa häntä tuollain, käytiin kyllä lääkärissäkin tämän takia.
Se että rakastaa toista ihmistä ja haluaisi olla hänen kanssaan tekeekin asiasta hankalan (ei se etten löytäisi ketään muuta - se vaan ei olisi hän). Toivon että homma ei pahene, vaikka osa olikin sitä mieltä, että pahenee. Sen takia tärkeä on että vaimo saa "omaa elämää", työn, kavereita yms.
Vaimo on mustasukkaista sorttia, se tuli jälkikäteen esille, sama kuin hän sai selville jotain minun menneisyydestä.
En ole varma vieläkään mitä teen, mutta ainakin mietin vielä ja katson mihin asiat menee.
Elämä on tosin liian lyhyt tuhlattavaksi ja jos tilanne säilyy entisellään tai pahenee, on siitä onni kaukana.
Siinä vaiheessa kun mamu alkaa eristämään puolisoa ja perhettään tämän omasta lapsuusperheestä ja ystävistä, voidaan puhua pahemman luokan henkisestä terrorista. Mutta ratkaisukin löytyy;
muuttakaa sen muijan kotimaahan asumaan. Siellä se saa huseerata omine kavereineen niinkuin lystää ja pitää yhtä monta "poikaystävää".
Ja muuten, suomalaiset naiset ei välttämättä halua lähestyä ton kaltaisia naisia, jotka tulee elintasopakolaisina pillua tarjoten. Miehille toivon myös ihan muunlaisia puolisoita elämän matkalle kuin aasiasta tuotettuja baarityttöjä.
Hmm...pari ajatusta tuosta viestistäsi tulee mieleen.
Ensinnäkin tuo Japanista Suomeen muuttaminen on todellakin askel alaspäin elintasossa. Ero on kai suunnilleen samanlainen jos Suomesta muuttaa Portugaliin tai Kreikkaan.
Toiseksi japanilaisilla naisilla on todella tiukka linja siitä millaisten japanilaisten ystävien kanssa he haluavat olla tekemisissä. Ja jos näiden kahden naisen kanssa ei kemia toiminut niin ei heitä pakottamalla saa ystäviksi. Sinun pitäisi osata "lukea ilmaa" kuten japanilaiset sanovat jotta osaisit tehdä oikeita valintoja ja käyttätyä oikein, tämä on taas hyvin vaikeaa suomalaisille, koska täällä ihmistenväliset suhteet ovat suoraviivaisempia. Haluatko sitten tehdä tätä on sinun valintasi. Helppoa se ei ole.
Itse pitäisin sinuna kiinni sukulaisista, jos he nyt ovat jotenkuten siedettäviä, mutta olisin valmis luopumaan varsinkin naispuolisistä ystävistä jos he tekevät vaimosi mustasukkaiseksi. Japanilaisillle suku on kuiten tärkeä asia joten sinä voit siskosi kohdalla "pakottaa" vaimosi mukaan tapaamaan omaa sukuasi.
Mutta kaikkein tärkeintä on se että vaimosi löytää oman elämän ja ihmissuhdeverkoston Suomesta. Töiden löytäminen on jo hyvä aloitus ja jos hän viihtyy siellä niin sinulta poistuu monta huolen aihetta.
Ei normaalilla itsetunnolla varustettu nainen saa hermoromahdusta ja itkeä pillitä ja ole kuin hullu jos miehellä on muitakin ystäviä. Niistä täytyy jutella, kysellä ja ehkäpä itsekin tutustua heihin.
Niin yksinkertaista ja normaalia.
Uskoisin aloittajan vaimolla olevan jonkinasteinen mielisairaus, johon aloittajan täytyisi suhtautua vakavasti. On monia kamalia esimerkkejä mihin järkyttäviin tekoihin nämä "sairaat vaimot" pysytyvät. Heidän kotimaassaan mustasukkaiset vaimot voivat leikata mieheltään .... tiedätte kyllä minkä.
Jos joutuu suhteessaan tekemään valintoja toisen mustasukkaisuuden vuoksi, se ei ole normaalia. Ne valinnat täytyy tehdä oman itsensä vuoksi.
Tottakai täytyy ottaa huomioon myös puoliso, mutta jos puoliso käy kuumana jokaisen uuden ystävän tai harrastuksen tms. vuoksi ... ei, ei....aloittaja katso sitä kiukusta kihisevää ihmistä vierelläsi, sellaisenko haluat?
Itse eläisin mieluummin vapaana kuin taivaanlintu ennenkuin tuollaisen hurjan mustasukkaisen ikeen alla.
Tämä nyt mitenkään, mutta minulla on yksi japanilainen naiskaveri, joka nykyään asuu Suomessa. Hän sanoi, että hänen suhteensa japanilaiseen mieheen kaatui siihen, ettei mies ikinä kertonut totuutta mistäkään.
Tapaili kaikenmaailman työkavereita ja vanhoja koulukavereita, osa naispuolisia, oli usein öitäkin poissa. Eikä mistäkään olisi saanut kysellä. Siis epäili pettämistä, luulisin. Mutta en tiedä oliko tämä yksittäistapaus vai joku yleisempi tapa, ehkä japanilaisen mies tai joku voi kertoa tarkemmin.
"Lukea ilmaa" on tullut tutuksi, se että osaanko sitä niin on sitten eri :D
Japanilaisille suku on tärkeä asia kyllä, mutta vaimoni ei ole niin perhekeskeinen kuin usein japanista tiedetään / luullaan. Johtuen varmaan siitä että on alunperin pienestä kaupungista ja heti 18v jälkikäteen muuttanut isoon kaupunkiin jolloin suhteet on jääneet muutamaan tapaamiseen vuodessa.
Ollaan tehty sopimus, että minä voin kyllä nähdä siskoa ja hänen "kompromissi" oli 3-5 kertaa vuodessa. Vanhemmissa ei ole ongelmaa taasen, mutta niidenkin näkeminen liian usein on liikaa, hän kun on tavannut omiaankin vanhempiaan vain muutamat kerrat vuodessa aikuisiässä.
Sen näkee mihin tämä kompromissi nyt vie.
Tuo kaverijuttu vielä. Vaimo ja tämä kaveri oli kyllä tuttuja keskenään, ennenkö tavattiint. En siis pakottanut ystäviksi, vaan oltiin jo sovittu että hänen ei tarvitse nähdä kyseistä henkilöä, eikä nähny.Mutta ongelma olikin koska hän oli vielä tavallaan yhteydessä henkilöön mun takia.
Sitä itsekkin ihmettelin alunperin, miksi ongelma on näin iso. Kuvittelin että siinä oli vaikka mitä tapahtunut, mutta kun kuulin mitkä ne asiat oli, en ikinä ymmärtänyt että miksi se on näin iso asia. Vasta myöhemmin tajusin, kaverilta tuota kysyessä, että mitä nyt oikeasti tapahtui ja hän puhui samoja asioita kuin vaimo, että vaimo oli nyt kehitellyt ongelmastaan niin ison päässä että siitä tuli aivan ylitsepääsemätön. Ja se, että nyt mainitsin asiasta (hän sanoi että ei kestä, koska syytän häntä tapahtuneesta, no mitä voisin, haluisin edelleen olla kaveri tämän kanssa?) ja hän romahti täysin, pelästytti totaalisesti.
Lähellä kun on niin aina ongelamaa ja sitä mitä kaikkea joutuu kestämään, ei enää huomaa.
Ratkasuna oon kanssa miettiny japaniin muuttamista, tai ollut ihan muutenkin suunnitelmissa. Onko hän sitten mustasukkainen siellä kaikesta on sit eri juttu, vai olenko minä? :D en oo kyllä semmosta tyyppiä laisinkaan.
Oon kyllä aika rehellinen kaveri, mutta tämän naisen kohdalla oon joutunu valehtelemaan.
kuka haluaa vastata tuolle edelliselle rautalangasta vääntäen, eli siis meidän amalialle, vai annetaanko tällä kertaa sivistystyön jäädä sikseen;)
tais heti osua, ja käytit vielä nimimerkkiänikin, olipas jännää sekä suorastaan luovaa. Muuten mikä lyhenne on Fibuis? lol...Tarkoititko kenties Flipuis. Bisnes rulaa ja Suomen kesä on sen verran lämmin, että täytyyhän täälläkin lomailla, mutta jahka räntä alkaa paukkuun, niin lähdemme jälleen Flipuihin ei Fibuihin. Noh Amalia sinulla näyttää edelleen viiraavan yhtä lujaa päässä, kuin ennenkin.
Tämä ei nyt liity suhteenne monikulttuurisuuteen, mutta ajattelin silti vastata.
Tuo nimittäin kuulostaa PELOTTAVAN samanlaiselta kuin minun setäni avioliitto.
Hän tapasi nykyisen vaimonsa ~30 vuotta sitten, seurustelivat ensin pari vuotta ja kaikki vaikutti normaalilta. Tämä tapahtui siis jo ennen syntymääni. Molemmat siis suomalaisia. Naisystäväkin vaikutti terveeltä ja mukavalta, normaalilta suomalaiselta naiselta.
Kun he olivat menneet naimisiin, alkoi nainen käyttäytyä hyvin samantapaisesti kuin sinä kuvailit tuossa. Sai outoja hysteerisiä kohtauksia aina kun miehen piti tavata joku naispuolinen sukulainen tai ystävä. Järjestelmällisesti mies alkoi vähemmän ja vähemmän olla yhteydessä KEHENKÄÄN naispuoliseen ystävään tai sukulaiseen. Ensin lähimmät ystävät, sitten siskot, serkut, lopuksi oma äitikin. Naisen tyrannian takia setäni oli pian katkaissut kaiken kontaktin ennen niin läheiselle suvulleen.
Välillä äitini tai isoäitini yritti ottaa setääni yhteyttä. Setäni yrittikin kertoa kuulumisiaan meille, vaimoltaan salaa. Jos vaimo sai sen jostain tietää, hän saattoi soitella meille kymmeniä kertoja päivässä pilapuheluita, haistatti vitut, huoritella, haukkua, kertoa kuinka hän inhoaa meitä, ja että meidän pitää jättää perhe rauhaan, yms. Aivan sairasta. Kukaan ei koskaan ymmärtänyt, kuinka setämme vain alistui siihen miten nainen käski ja käyttäytyi. En psykologiasta niinkään tiedä, mutta tuo ei todellakaan ole tervettä käyttäytymistä.
Ja niin kuin joku mainitsi, ja tuokin esimerkki osoittaa, että nyt vasta vähäinen oireilu saattaa vuosien aikana pahentua huomattavasti, ja sitten voikin olla jo vaikeampaa eroaminen (lapset, talo yms.)
Puhumattakaan siitä, millaista henkistä kärsimystä se tuottaa Sinulle. Ja vaarana on, että sairastut itsekin jonkinlaiseen mielenterveyden häiriöön.
Itse olen nyt 24-vuotias ja nykyään tilanne setäni kanssa on tämä: En ollut nähnyt häntä koskaan, en ollut tiennyt hänestä mitään muuta kuin, että minulla setä siis on jossain päin maailmaa, ja hänellä on 3 lasta ja on edelleen saman vaimon kanssa yhdessä. Hän ei myöskään nähnyt vanhempiaan, siskojaan, veljiään viimeiseen 10 vuoteen. Nyt kuukausi pari takaperin näin hänet ensimmäistä kertaa. Isoisäni hautajaisissa. Sinne hän tuli yksin, kukaan muu perheestä ei tullut paikalle, mutta sai sentään sanottua vaimolleen että isänsä hautajaisiin on lähdettävä.
Tuo vaimosi käyttäytyminen on vielä lievää edelliseen esimerkkiini verrattuna, mutta jotain huolestuttavan samanlaista siinä kuitenkin näin, ja ajattelin kirjoittaa mihin tilanne pahimmillaan voi mennä. Kait kannattaa ottaa selvää, jos se on joku mielenterveyden häiriö ja on mahdollinen hoitaakin tai sitten vain tehdä selväksi vaimollesi että et aio katkaista välejä kaikkiin rakkaisiin ihmisiin, jos hän niin haluaa. Ei ole helppo tilanne Sinulla ja toivotan Sinulle voimia.
Voihan se hyvinkin liittyä myös näihin kulttuurieroihin, turhautuneisuuteen, mistä muut täällä mainitsivat. Niistä en kyllä tiedä yhtään mitään.
Oon tehnyt selväksi, että tämä kaveri oli sitten ainoa tapaus, seuraavalla kerralla ostan paluulipun kotiin.
Ehkäpä liiankin jyrkästi tuosta monesti mainittin, mutta sen verta se on itseä harmittanut.
Vaimo aina vaan sitä on että "ei kaikki ole hänen syytään" ja "en kestä jos se on minun syytäni ja syytät mua".
Mun mielestä se, että jos joku ihminen on töykeä, yms. on hänen syytään, mutta jos siitä tulee iso ongelma toiselle (ja tämä toinen ei ole edes asiaa sen jälkeen miettinyt), se ei ole asian aloittajan syytä vaan omassa päässä. En tiedä mitä muut miettii.
Jos homma olisi jotain todella vakavaa niin eri.
Maahanmuuttaja on kyllä varmaan "herkemmässä" tilassa kuin maahan jo sopeutuneet mikä tietty tekee asiaa hankalemmaksi...
Minullekin tuli mieleen, että ehkä vaimosi on yksinäinen eikä vieraassa maassa tiedä, miten tutustua muihin? Kannattaa panostaa siis jonkun oman jutun ja kavereiden löytämiseen ettei jaksaminen riipu vain pelkästä parisuhteesta. Myös kaikenlainen haukkuminen, syyttely ja "turpa kiinni" huutamiset ei kyllä yhtään auta tilannetta - ennemmin vain vaikeuttaa.
Jos ei vaimo kaverin kanssa tule toimeen niin ei vaimon tarvitse hänen kanssaan viettää aikaa. Mielestäni ei tarvitse katkoa suhteita ellei kaveri ole törkeästi vaimoa kohdellut ja haukkunut. Itse en ainakaan sietäisi itselle tärkeän ihmisen haukkumista - edes oman siskon tai muun sukulaisen törkeää käyttäytymistä. Eli teet selväksi sukulaisille ja muille ettei vaimoasi kohdella huonosti. Itse olet se, joka sukulaisesi tunnet, joten tehtävänäsi on myös pitää vaimosi puolta ja tehdä selväksi ettei toista saa kohdella huonosti. Tuskinpa vaimo haluaa olla sukulaisvierairuilla, jos kokee että muut voivat haukkua ja höykyttää. Sama koskee tietenkin vaimoa eikä hänkään saa turhanpäiten perhettä haukkua.
Kannattaa osoittaa vaimolle, että välität hänestä ja pidät hänen puoltaan, ettei tarvitse olla mustasukkainen naispuolisesta kaverista. Huonot välit tähän kaveriin varmasti pahentavat mustasukkaisuutta kuten myös jos menet kaveria "salaa" tapaamaan ja auttamaan. Kannattaa olla mahdollisimman avoin omista menoista ja tekemisistä, sillä kun on oma kaveripiiri eikä vaimolla ehkä sellaista ole, tulee helposti mustasukkainen olo, jos toinen on koko ajan menossa. Suomessa voi olla viakea tutustua muihin, näin se valitettavasti vain on :( Pääsyy ongelmiin voi tosiaan olla se oman kaveripiirin puute, joille purkaa tuntojaan ettei aina tarvitsisi olla yhdessä.
Tsemppiä ja toivottavasti tilanne paranee :)
Tulee mieleen että nämä tuonti-naiset ovat parisuhteessa juuri niin kauan, kunnes alkavat osoittaa omaa tahtoaan. Konpromissia varmasti voidaan tehdä, jos molemmilla on siihen aitoa tahtoa. Toki voihan olla, että vaimoparka on henkisesti sairastunut, ja siksi alkaa rajoittamaan ja eristäytymään. Paljon tekemistä ja reipasta menoa pitää mielen pirteänä, joten järjestä sitä vaimollesi. Etsikää omat yhteiset tuttavanne ja ystävänne, jonka kanssa molemmat viihdytte.
Herranen aika jos teille lapsiakin siunaantuu, niin ihan hassujahan niistäkin tulee jos sosiaaliset pelot ja ahdistukset eivät vaimosi suhteen helpotu.
HUOM!
Mamutkin voivat saada psykiatrista apua, joten otathan myös tämän huomioon ennenkuin toteutat aikeesi..eli lemppaat tuonti-naisesi pihalle oman onnensa nojaan 8niinkuin olet uhkaillut)
Kyllä aikuinen ihminen, niin mamu kuin onkin, osaa itsekin psykiatrille hakeutua. Tosin emme tiedä, jos ton miehen frendi on ehdottanut seksiä tollaiselle tuontiämmälle ja siitä on alkanutkin tämä farssi. Mutta omaa siskoa ja lapsuusperhettähän sekään ei koske.
Tunnen tollaisen tapauksen ja siinä muijan "omistava" käytös johtuu pelosta menettää miesreppanansa suomalaisille naiselle. Ja kun huomaamme tollaisen piirteen, mehän lietsomme lisää tulta rovioon. Omistushalu ei ole riittävä peruste pitää tuttavamiestä lieassa. Etenkään kun peräkammarin poika houkuteltiin avioon seksillä.
Sukulaiset eivät ole haukkuneet tms. Homma on lähinnä ehkä suomalaisten perus tylyyttä ja unohdetaan ottaa vieras ihminen huomioon. Ja voipi olla jotain naistenvälistäkin, ei ole siis suoraa haukuntaa.
Puolia pitää pitää, mutta turha mennä pilaamaan omia sukulaissuhteita sillä, että sanon että nyt ette ole kohdelleet oikein, jos (mun mielestä) homma on lähinnä perussuomi juntteutta, joka voi tapahtua kelle tahansa. Tämän tein nimittäin ton kaverin tapauksessa ,eli kysyin että mitä hän on tehnyt että homma meni näin pahaksi, joka siitä järkyttyi ja suuttui täysin. Eikä mitään erikoista ollut tapahtunut.
Mä uskon siis täysin, että homma on "tietämätöntä" kummaltakin.
Kylläpä on tasokasta tekstiä!
"tuontiämmä" onkin ihan uus nimitys, rasismia parhaillaan. *aska homma että en etsimälläkään löytänyt yhtään muuta palstaa monikulttuurisista suhteista kuin tämä, ja palstan taso on mikä on.
Suuri kiitos kuitenkin asiallisesti vastanneille!
Jos olisit jaksanut YHTÄÄN keskittyä ja lukea jutun, tuo kaveri on myös nainen.
Jos mua tarkoitit että oon peräkammarin poika niin en todellakaan.
Ja seksillä ei houkuteltu mihinkään, lähinnä suominaiset on sitä tehny.
Vai lietsotte menettämisen pelkoa vielä! Kylläpä on ymmärtäväistä ja suvaitsevaista sakkia etten sano. On millä tahansa tänne tullu, ei se helppoa maahanmuuttajalla ole varsinkin jos tommosta kohtelua on vastassa. Sääliksi käy tapausta.
palstan F diaknoosi joku numero perään tapauksiin aiemmin täällä törmännyt :D No tervetuloa joukkoon, se hyvä nykytilassa, että ahkerasti vain tuonne ilmoita poliisille vinkkiin noitten väkerryksiä, kyllä ne näitä muutamaa tapausta koko ajan seuraavat, eikä vain tällä palstalla. Tasaisen varmasti noi muutama rasisti pelle polkee itseään hitaasti, mutta varmasti suohon.
Jos olet asianosainen, sanot rasisti. Jos näet asioita ULKOAPÄIN ,samankaltaisuutta ja selkeää kaavaakin, kuulut realisteihin.
Niin kauan kun afrikkalaiset ja aasialaiset, kumpikin porukka ulos Suomesta, syö veronmaksajien kädestä suuhun, se on veronmaksaja joka sanelee ehdot. Ei elintasopakolainen. Eikä nyt ole kyse kumpi on ahkera tekemään töitä, jos työpaikat katoaa alta suomalaisiltakin vaan syistä ja tavoista joista tänne tullaan.
"Tämä täytyy myöntää, niin syytän, en ole pystynyt unohtamaan hommaa vaikka yritän."
"Olen tosissaan alkanut miettimään jo pidemmän aikaa, kun pienistä asioista ihminen saa näin ison ongelman itselleen (toinen osapuoli oli melkein unohtanu jo koko riidan tuon kaverin tapauksessa!) että onkohan hän ihan terve?"
-Niin että oletko unohtanut vai etkö ole?
Liian iso asia muuttaa kotimaasta tänne Suomeen, liian iso asia tavata epämiellyttäviä oman maan kansalaisia, ja varsinkin jo ovat ärsyttäviä. Onko Suomi sitten paras maa teille asua? Olisiko naisen kotimaa kuitenkin parempi, jotta hän voisi olla omassa kulttuurissaan ja onnellinen?