Olen seurustellut nykyisen kumppanini kanssa 3 vuotta ja en enää rakasta häntä muuta kuin ystävänä. Sitten kun tulen ilmoittamaan tämän eropäätöksen, on varma että hän ei tule päästämään irti. Hän jankkaa takaisin. Tästä tekee vaikeaa sen että asumme saman katon alla enkä haluaisi loukata häntä. Miten ilmoitan sen että se on nyt ohi? Mitä sanon jne?
Mikä on oikea tapa jättää?
vaikeaa on
6645
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olen alkanut puhua kumppanilleni erosta. Hän vain ei millään usko, että olen tosissani. Hänestä meillä ei ole mitään ongelmia. Minusta taas on. Ja isoja. Hän käyttää usein henkistä väkivaltaa ja uhkaa jättää, jos asiat eivät mene hänen toivomallaan tavalla. Keskustelu ei auta, sillä hän kieltää totuuden omasta käytöksestään. Mä en enää jaksa tätä. Hän vain vähättelee pahaa oloani ja yrittää uskotella, että paha oloni johtuu aivan muista asioista kuin tästä suhteesta. En tiedä, miten saada hänet tajuamaan, että olen todellakin tosissani. Tunnen myös syyllisyyttä, kun pohdin eroa... Vaikka olen huomannut, että tämä suhde ei tee mulle hyvää henkisesti.
Kannattaa ehdottomasti päästä irti tommoisesta ja vähän äkkiä. Kumppanillasi on narsistisia piirteitä - ja semmoisesta kannattaa päästä hyvin äkkiä eroon. Mietin vain sitä sopivaa tapaa millä jättäisin?
Ikää ja kokemusta suhteista on kertynyt: olen jättänyt muutaman miehen ja minut on jätetty muutaman kerran. Kaikista kypsimmän erotilanteen koin muutama vuosi sitten. Mies oli päättänyt jättää minut ja sen hän teki tosi johdonmukaisesti ja aikuismaisesti. Oltiin seurusteltu monta vuotta ja olin syvästi rakastunut häneen. Luulin, että asiat ovat hyvin ja kuvittelin ihan tosissani, että ollaan koko loppuikä yhdessä. Mies tiesi tunteistani ja ajatuksistani. Mies sanoi, että hän jättää minut koska hänen pitää kasvaa henkisesti. En oikein ymmrrä tuollaista eron syytä, mutta paha siitä on alkaa mitään inttää, korkeintaan ehdotella että voidaanhan me kasvaa yhdessä kuten tähänkin asti. Mies sanoi, että voin soittaa hänelle milloin vaan vaikka yöllä, mutta hän ei päätöstään peru. Oltiin eka viikonloppu yhdessä ja puhuttiin, hain samalla tavarani hänen luotaan. Sitten puhuttiin puhelimessa päivittäin/öittäin: esitin kysymyksiä ja syytöksiä. Huomasin, että sain purettua häneen tuskani ja hän vaan kuunteli - kertaakaan päätöksestään lipsumatta. Aikani soiteltuani tiiviisti alkoi puhumisen tarve vähetä. En enää soittanut joka päivä ja pian oli jo viikko soittoväliä. Sitten mies soitti minulle kysyen miten voin. Hankin uusia harrastuksia ja kavereita, en enää tarvinut hänen tukeaan. Nykyään ollaan kavereita, pystytään puhumaan kaikesta muusta paitsi seurustelukumppaneista. Emme kumpikaan halua olla tietoisia toisen seurustelusuhteista eikä olla ns."tyrkyllä" jos toisen suhde jostain syystä kariutuu, ollaan rehellisesti vain ystäviä. Minulla on edelleen tunne, että hänellä on järki ja sydän paikallaan, vaikka minä en jostain syystä ollut hänelle se oikea. Olen löytänyt uuden ihanan miehen rinnalleni ja hänelläkin taitaa olla uusi nainen. Meidän puheista huomaa, että edelleen ihailemme toisiamme: meillä on hauskaa silloin harvoin kun tapaamme eikä välillämme ole seksuaalista kipinää vaikka heitetäänkin herjaa toisen ulkonäöstä "herkkupeppu, pusuhuuli, muskelimasa, viiksivallu" jne. Mukavaa, että voidaan olla ystäviä ilman taka-ajatuksia ja katkeruutta. Minulle oli uutta, että eronkin voi hoitaa noin tahdikkaasti. Aikaisemmat erot ovat olleet riitaisia eikä sen jälkeen ole pidetty mitään yhteyttä toiseen.
Rehellisyys on parasta, kerro just se että välität siitä enään ystävänä,jne..
suhde ei toimi niin rehellisesti sanoa se toiselle ja tehdä asiat selviksi että ei jälkikäteen tarvi alkaa haukkuun toista.
Ihmiset jotka puhuvat pahaa ja mustamaalaavat exiään eivät ole itsekään irti siitä suhteesta vaikka ovatkin jo uudessa suhteessa. On loukkaavaa sitä uutta puolisoakin kohtaan puhua kokoajan paskaa exästä.
Jos toinen on täysin yhdentekevä niin ei hänestä tarvi puhua mitään kenellekään.
Moikka,
Itehän oon ihan samoilla linjoilla sun kanssas.. haluaisin erota mutta mies sanoo että muuttuu ja rupeaa käyttäytymään hyvin, ei auta. jostain syystä haluaisin vain sanoa suorat sanat ja olenkin sanonut pariin otteeseen, ei näytä menevän miehelle päähän se..