tehneet sellaista havaintoa, että hanakammin parisuhdeasioissa ovat neuvomassa sellaiset, joilla on itsellä parisuhde päin vittua tai hyvää vauhtia menossa siihen suuntaan? Tai sitten vielä pahempi skenaario, missä neuvojilla ei ole harmainta aavistustakaan parisuhteen arjesta, mutta silti kovasti neuvomassa ja analisoimassa parisuhteita?
Neuvotkin ovat usein sellaisia, mitä pitäis tehdä jotta parisuhde olisi hyvä ja toimiva. Aina on se "pitää" ja "täytyy". Kuin paljon jotkut oikeasti tarvitsee niitä huomionosoituksia ja hemmotteluja, että tyytyvät jopa vaatimustensa tuloksena saatuihin sellaisiin? Haluaako joku tosissaan sellaisia huomionosoituksia ja hemmotteluja, joita pitää vaatia? Mitä sellaisista huomionosoituksista oikein saa? Tuleeko siitä kenellekään hyvä fiilis?
Mutta entä sellaiset neuvot, missä kerrottaisi mitä ei pidä tehdä? Kuin usein kuulee sellaisia ja vielä siltä pohjalta, missä on itse mokannut ja opiksi ottanut mokista? Tätäkin palstaa vuosia seuranneena, olen nähnyt enimmäkseen aina kumppanin syyllistämistä, oli sitten kyse erosta tai ongelmista parisuhteessa. Helvetin usein on syy aina jossain muussa kuin itsessä. Mutta... Onko se aina niinkään...?
Minä en anna tässä kohtaa kuin yhden neuvon. Älkää vaatikaa kumppaniltanne mitään, jos ette itsekään pidä vaatimuksista. Minun mielestä yhdelläkään ihmisellä ei ole oikeutta vaatia mitään keneltäkään muulta kuin omalta itseltä. Siinä jokaiselle on ihan riittävästi tekemistä, että täyttää itselle asettamansa vaatimukset. Oma epätäydellisyys ei poistu vaatimalla toiselta täydellisyyttä. Se poistuu sillä että antaa luvan itselle ja toisellekin olla epätydellinen.
Neuvotkin ovat usein sellaisia, mitä pitäis tehdä jotta parisuhde olisi hyvä ja toimiva. Aina on se "pitää" ja "täytyy". Kuin paljon jotkut oikeasti tarvitsee niitä huomionosoituksia ja hemmotteluja, että tyytyvät jopa vaatimustensa tuloksena saatuihin sellaisiin? Haluaako joku tosissaan sellaisia huomionosoituksia ja hemmotteluja, joita pitää vaatia? Mitä sellaisista huomionosoituksista oikein saa? Tuleeko siitä kenellekään hyvä fiilis?
Mutta entä sellaiset neuvot, missä kerrottaisi mitä ei pidä tehdä? Kuin usein kuulee sellaisia ja vielä siltä pohjalta, missä on itse mokannut ja opiksi ottanut mokista? Tätäkin palstaa vuosia seuranneena, olen nähnyt enimmäkseen aina kumppanin syyllistämistä, oli sitten kyse erosta tai ongelmista parisuhteessa. Helvetin usein on syy aina jossain muussa kuin itsessä. Mutta... Onko se aina niinkään...?
Minä en anna tässä kohtaa kuin yhden neuvon. Älkää vaatikaa kumppaniltanne mitään, jos ette itsekään pidä vaatimuksista. Minun mielestä yhdelläkään ihmisellä ei ole oikeutta vaatia mitään keneltäkään muulta kuin omalta itseltä. Siinä jokaiselle on ihan riittävästi tekemistä, että täyttää itselle asettamansa vaatimukset. Oma epätäydellisyys ei poistu vaatimalla toiselta täydellisyyttä. Se poistuu sillä että antaa luvan itselle ja toisellekin olla epätydellinen.
Vastaukset 35
Vanhimmat
100% sen takia et oon joustamaton.
väittävät et pitäis pyrkiä kompromisseihin, mut harmi ku pidän kompromissia alistumisena.
joo joo tiedän tiedän et mua et halunnut aloitukseesi mut ku et pysty estämään niin mikäs siinä :)
vastaus kysymykseesi en ole huomannut
hyvin sanottu. Lisäisin kuitenkin vaatimuslistalle kohtuullisen määrän rehellisyyttä.
neuvoon muita jossei mullois vankka konkemus parisuhtees elämisest mummiehen kans:)
.
ei mitään anaalijuttuja tänne pliis!!!!1111!!!1
.
joskus on sattunut sellaisiakin neuvojia kohdille..
Tuo huomioinosoitusjuttu on vähän kinkkinen, kun toiset naiset on saaneet sellaisen mallin kotoaan, että naista tulee muistaa. Jos mies ei sitten ymmärrä tehdä mitään sen eteen, niin se alkaa hiertämään koko liiton hajalle. Sen vuoksi olen joillekin esittänyt, et kertois ne toiveensa sille miehelleen. Kuka sellaista osaa tehdä, mistä sillä ei ole aavistustakkaan. Moni on kyllä tosin vastannut, ettei se tunnu enää sitten samalta. No ei ehkä ekakerta, mut luulisin et toisella kerralla jo :) Turha sen takia on muuten toimivaa liittoa tuhota.
Yksi syy voi olla naistenlehdissä. Niissä mies sytyttää kynttilät, kantaa shamppanjaa ja mansikoilta kylpyvaahdossa kelluvalle kaunottarelleen. Pöydällä on ruusuja. Musiikki on romanttista. Mies näyttää järkyttävän komealta ja erittäin rakastuneelta naiseensa (mielikuva tilanteesta). Ja ne kaikki muut jutut pareista, joilla on oikeasti sellaista(?), vaikka suurimmalla osalla ei ole. Tai sitten miesten pitäisi lukea naistenlehtiä enemmän :)
parisuhde ole molemminpuolista huomioimista? Jos kummatkin vain huitelee omilla teillään omaa napaansa tuijottaen ,niin mistä se parisuhde silloin koostuu? Kahdesta erillisestä ihmisestä, ei ole ns. meitä vaan sinä ja minä? että nukutaan vaan vierekkäin, eikä huomioida hellitellen toista ollenkaan? Mun mielestä parisuhde on vähän niinkuin, että jos haluaa saada on pakko myös antaa. Se on kahdenkauppa ja varmasti vaatii työtä, eikä vaan olla möllötystä.
Eihän niissä huomionosoituksissa mitään vikaa ole. Joskus sitä vaan haluaa osoittaa toiselle positiivista huomiota, koska toinen vaan on niin ihastuttavan ihana ja niin päin pois. Ja muutenkin se huomion osoittaminen. Tärkeä on tietää myös se, että milloin sitä ei pidä osoittaa. Tekemättä jättäminen on yhtä tärkeää kuin tekeminen. Ei ihmistä voi määritellä pelkästään ihmisen tekemisillä unohtamalla ihmisen tekemättä jättämiset. Se mikä jää sinne tekemisen ja tekemättä jättämisen väliin onkin sitten se ihminen, mitä kovasti yritetään määritellä silti epäonnisuten siinä.
Noh. Ei nyt enää jaksa sellaista jubinaa. Viikon lomakin alkoi ja silleen...
Jotenkin sun nimmarista tuli mieleen tämä... http://www.youtube.com/watch?v=r_kehhT_qQU
mutta ajattelin tuota vain siltä kannalta, mistä naiset usein pahoittaa mielensä. Ja jos totta puhutaan, niin en ole ihan varma, auttaako nuo shamppanjat, suklaa ja kylpyvaahto pätkääkään siihen hellimisintoon, kun se on minusta ihan muusta kiinni, mutta ainakin se on auttavasti plussaa :)
harvoin noita asioita tulee miettineeksi. Eli jättänyt jotakin tekemättä, vaikka olisi halunnut jotakin muuta tehdä. Niin. Olet oikeassa. Enkä olis muuten valinutkaan tuota nimmaria, vaikka valitsin sen tuolla muualla käyttöön.
annat sinäkin neuvon eli sullakin on parisuhde kuralla.
Ainahan mulla. Kuinkas muutenkaan...
Viisaita kirjoitat. Ja ne parhaiten neuvoo, joilla ei ole mitään parisuhdetta.
Oletko omilla neuvoillasi saanut aikaan pitkiäkin suhteita?
oonhan mä huomannu yhtä jos toistakin, itekin syyllistyny neuvomaan. Vaikka oikeesti ihan turhaa neuvoa, mielummin jutella vaan rakentavassa hengessä. Neuvomisessa kalskahtaa aina semmonen "mä oon oikeessa mä tiiän tän" menttaliteetti, joka ei mun korvaan oikeen hyvälle kuulosta. Jokasella on itsensä näköinen parisuhde. Näimmä tämän näkisin...jos vaan pyrkis kertoon oman kantansa muttei sitä koskaan kiveen hakattuna totuutena kailottamaan. Jokanen eläköön itte suhteensa ja ottakoon opikseen. Vittujako meistä muut niihin sotkeutuu. :)
Nojoo aika falskilta varmaan kuulostaa...
kukaan ei tappele yksin :(
Tappelee. Mulla on vuosien kokemus ex-miehen yksipuolisesta tappelusta jota se vaan kuuluu vieläkin jatkavan vaikka mitään kontaktia ei ole ikuisuuksiin ollut.
aloitan kaikki riitatilanteet ja tappelenkin keskenäni...
Olis pitänyt rajata paremmin eli kyllä _myös_ voi tapella ihan yksinäänkin. Ei se tosiaan aina kahta vaadi.
Niin ja joo, jos susta puhutaan niin olen nähnyt muutaman kerran kuinka olet nostanut sodan ihan tyhjästä pystyyn joten voit ihan huoleti olla varma siitä että et mikään uhri ole joka kerta vaan kykenet myös järjestään tyhjästä vaikka minkämoisia tappeluita eli olet riitelyn primus motor ja provosoit toista mukaan tappeluun. Välillä voi aloittaa kaksi, ja välillä toinen.
Semmoista se yleensä on.
vaikka järjestämällä treffit sen kanssa:)
Niinkö?? Oletko ikinä kuukautta pidempään edes seurustellut?? Heh :D
Niin parisuhteista velloo vaikka mitä. Neuvoonkin vaikuttaa vaikka mikä.
Hyvin usein kuitenkin unohdetaan ettei toista voi pakottaa yms. vaan vain itseä eli se hyvä parisuhde lähtee itsestä ja silloinkin päästään vastan 50%:iin. Toisen pitäisi tulla se 50% vastaan. Siihen, että tuleeko se toinen ja kuinka kauan yms. ei juurikaan voi vaikuttaa. Tietysti kun käyttäytyy itse hyvin niin jotain toivoa on mutta ei se takaa mitään.
Mun neuvo parisuhteessa olijoille on että älkää ajatelko itseänne ja minä -muotoa. Ajatelkaa aina eka toista. Kun kumpikin puolisoista toimii ja tekee niin kuin tietää toisen haluavan/tykkäävän, on jackpot mahdollisuus olemassa. Vaatii kylläkin että kummatkin ajattelee.. muuten vinksahtaa hyväksikäyttösuhteeksi joka ei ole onnellinen.
Esim. Nainen kaupassa mehuhyllyllä. Tekis mieli appelsiinimehua mutta Matti ei kyllä tykkää siitä, on allerginenkin..
kohta eroava nainen ajattelis "paskat Matista, juokoot vettä mä juon tota kun musta tuntuu siltä ja mä haluan sitä". Onnellisessa suhteessa jatkava nainen taas ajattelee "Niin Matti tykkää omenamehusta ja voi sitä juoda, ja kyllähän mäkin siitä tykkään joten otan sitä".
Ukko on allerginen appelsiinimehulle ja mä taas tykkään lipittää sitä aamuisin, joten meidän ratkaisu tässä suhteessa on mulle appelsiinimehua ja miehelle sekamehua, hää tykkää siitä :)
Kyseessä oli ihan vaan havaitoesitys ajattelumallista. Näe se sen appemehun ylitse :D
ja oma näkemys toimivasta parisuhteesta tulikin jo ilmi. Molemmat ajattelevat itseään ja toista :)
missä on ongelma?
galleriassasi viesti.
näytä olevan
olla :)
Mutta ei ollut postia.
Pornografinen valokuva?
Jaa? Minä ainakaan en arvota ihmisten neuvoja siltä perustalta, että kuka elää parisuhteessa ja kuka ei. Hyvät ihmissuhdetaidot voi olla ihan millaisella ihmisellä tahansa - vaikka sellaisellakin, joka ei koskaan olisi seurustellut, koska parisuhteessa eläminen tai elämättömyys on vapaa valinta. Fiksu ja elämässä kokenut tajuaa sen. Tietysti ainakin tohon kolmeenkymppiin mennessä useimmilla on takanaan ainakin yksi tai kaksi pidempää parisuhdetta, mutta mitään "muottia" ei siihen minusta ainakaan ole, että kuka on pätevämpi neuvomaan parisuhdeasioissa ja kuka ei.
Minä taas antaisin sellaisen ohjeen, että vika saattaa useammin olla kysyjän kysymysmuodossa tai asioiden esittämistavassa, jos julkisella keskustelupalstalla kyselee neuvoja ja jos saadut neuvot vain ärsyttävät. Itse jos jotakin olen joskus kysellyt neuvoa tai halunnut saada ajatuksia johonkin pohtimaani asiaan, en koskaan ole ajatellut, että "toi neuvo on arvokas" ja "toi ei", vaan ainoa minkä luen pois heti, on selkeä vihamielinen tai tarkoitukseton provokaatio, jossa ei pyritäkään yhteisymmärrykseen käsiteltävistä asioista tai edes ylipäätään ymmärryksen lisäämiseen käsiteltävästä ihmissuhdeaiheesta. Minä sanoisin, että 15-vuotias voi antaa yhtä hyvän parisuhdevinkin, kuin kuusikymppinenkin - jos siis vain osaa tulkita, tai haluaa tulkita saamaansa palautetta rakentavasti ja ymmärtäen, että hyvin, hyvin monenlaisia ihmisiä kommentoi keskusteluita: kaikki omista lähtökohdistaan. Hyväksyntää on ymmärrys, ettei oletus ole totuus.
...eniten neuvoja tuntuu tulevan niiltä jolla on 75 "parisuhdetta" takana eikä seuraavasta tietoakaan. Oikeassa elämässä en muista koskaan saaneeni mitään parisuhdeneuvoja keneltäkään, mutta se varmaan johtuu vaan siitä, että "kulissit on kunnossa".
HIPPI IHAN VAAN NYT SINNE KESÄLOMALLE? JA JÄTÄ NUO ASIA-AIHEET FIKSUMMILLE!
HÄHÄ. :DD
Ainahan niitä neuvoja/neuvojia satelee ja jokainen tietää että kun niin tai näin tekee niin se parisuhde varmasti onnistuu, ja jos ei onnistu niin erotkaa.
Parisuhteet ovat kahden ihmisen keskinäisiä suhteita, eikä niitä kukaan toinen voi elää samalla tavalla kuin juuri ne kaksi ihmistä jotka yrittävät elää elämäänsä päivästä toiseen siinä onnistumatta tai onnistumalla jotenkuten.
Tuskinpa niitä aivan 100% täydellisiä ihmisiä onkaan olemassakaan. Jokaisesta varmasti löytyy jotakin epätäydellistä. Riippuu asioista miten paljon epätäydellinen (vaikkapa rikollinen) ihminen on, hyväksyykö toinen sen. Lievä epätäydellisyys on eri asia ja sen on selvästi hyväksyttävämpää jos ei satu olemaan parisuhteessa ko henkilön kanssa.
Rakastuessaan epätäydellinen ihminen yrittää muuttaa itseään parempaan suuntaan ja karsimaan pahimpia vikojaan saadakseen rakastamansa ihmisen hyväksymisen.
Samaten jos vaatii uskollisuutta toiselta, pitää itsekin olla uskollinen kumppanilleen. Luottamus syntyy ajan kanssa.
pulputat itsestäänselvyyksiä. Miksi?
HAHA
Mielipiteensä toki saa kertoa, vaikkei omakohtaista kokemusta olisikaan. Mutta kyllähän minuakin huvittaa, kun joku sinkku tulee minua neuvomaan, miten minun pitäsi avioliitossani elää. Enhän minä heidän kanssaan ole naimisissa eivätkä kaikki ole samanlaisia, mitä nämä opettajahenkisest eivät ole jostain syystä älynneet.
Serkkupoika joskus tokaisi minulle ja Rouva Ratikalle, että "Teillä on todella omaperäisiä tapoja ja ratkaisuja yhteiseloon, mutta ne näyttävät toimivan teillä loistavasti." Minusta se oli terävä havainto! ;-)