Jos joku jaksaa tekstin lukea ja vielä kommentoida oman mielipiteensä, niin iso kiitos. Itse olen eron kannalla, mutta silti mietityttää.
Asun avoliitossa mieheni 28v ja meidän kahden alle kolmevuotiaan lapsen kanssa.
Mies
- Netissä katselee naisten kuvia (kuvake netissä)/flirttailee/lähettelee kuviaan/harrastaa nettiseksiä. Väittää ettei ole koskaan fyysisesti pettänyt, mutta on ollut jotain vispilän kauppaa työkaverin kanssa, että tiedä sitten sitäkään. Vähättelee tekemisiään, ja minun kokemiani tunteitani näistä johtuen, kuulemma liioittelen.
- On jatkuvasti epärehellinen, pienistäkin asioista, eikä osaa myöntää epärehellisyyttään edes kiinni jäädessään, vaan jatkaa valehtelua.
- On humalassa holtiton ja agressiivinen, mutta ei suostu lopettamaan juomista (juo noin kerran viikossa)
- Ei hallitse rahan käyttöä, pelaa veikkauksen pelejä parhaimmillaan 100e/pv, alkoholiin kuluu helposti 200e/ilta ym. sain joskus jännätä riittääkö rahat maitoon ja ruokaan lapsille, kun oli taas ollut kosteeta iltaa. Pankkikortit ja pankkitunnukset jouduin takavarikoimaan jo aikapäiviä sitten, mutta aika naurettavalta tuntuu kun joutuu aikuista miestä vahtia, mutta kun on yhteinen asuntolaina ja yhteisest elätettävät lapset, niin ei taida olla vaihtoehtoja. On muutaman kerran saanut uusia mahdollisuuksia ja "rahankäyttöoikeudet" takaisin, mutta sama jatkunut ja otin kortit taas pois.
- Ei ole lyönyt, mutta käynyt hermostuneena käsiksi, niin että ottanut niin sanotusti fyysisen ylivallan, pitänyt voimalla minua seinää vasten/sängyllä käsivarsista, etten pääse pois (kerran jopa lasten nähden)On äärettömän äkkipikainen.
Sitten asian toinen puoli. Mies on äärettömän hyvä isä. Todella välittää lapsista ja haluaa olla heidän kanssa. Hoitaa varmasti oman osuutensa ellei enemmänkin. Leikkii, tekee ruuat, hoitaa ja niin edespäin.
Ollaan useammankin kerran puhuttu erosta, ja mies aina väittää haluavansa yrittää vielä ja lupaa muuttua jne. Noh, joka kerta sama pelleily kuitenkin jatkuu. Nyt on minun mittani jo enemmän kuin täysi, mutta silti tunnen syyllisyyttä lasten takia. Tässä talossa ei tunnu kukaan muu kärsivän kuin minä, lapsista huolehditaan hyvin eikä heillä ole hätää, ja mies elää miten haluaa tehden mitä mieli tekee.
Koska saa ajatella jo itseäkin, vai täytyykö lasten takia jatkaa. Kyllä oma huono oloni kuitenkin jo heijastuu omaan käytökseeni ja aikaan ollessani lasten kanssa, lievää masennusta on ja se tuskin on lasten hyväksi että äiti on onneton ja masentunut. Kesäkin on ja olisi kiva tehdä vaikka mitä, mutta kun tuntuu että ei jaksa mitään. Olisiko ammatiauttajasta vielä viimeiseksi oljenkorreksi?
Itse koen kuitenkin, että jos oikeasti toista rakastaa ei tuollaisia asioita tehdä, lähinnä koskien noita nettipuuhasteluja. Itse en ainakaan halua satuttaa rakastamiani ihmisiä. Eikä sekään olisi niin paha jos tekee sen kerran ja kun näkee minkä tuskan sen toiselle aiheuttaa, katuu tekoaan eikä tee enään toiste. Mutta jos ihminen tekee sitä kerta toisensa jälkeen, niin aika vaikea uskoa anteeksi pyyntöjä. Epärehellisyys, tai se että hän tekee sitä niin vaivattomasti ja ihan päin naamaa, ilman huonoa omaatuntoa, taitaa olla jo luonnevika, mikä ei noin vain muutu.
Eiköhän siinä ollut asia pähkinän kuoressa. Erotakko vaiko ei?
Asun avoliitossa mieheni 28v ja meidän kahden alle kolmevuotiaan lapsen kanssa.
Mies
- Netissä katselee naisten kuvia (kuvake netissä)/flirttailee/lähettelee kuviaan/harrastaa nettiseksiä. Väittää ettei ole koskaan fyysisesti pettänyt, mutta on ollut jotain vispilän kauppaa työkaverin kanssa, että tiedä sitten sitäkään. Vähättelee tekemisiään, ja minun kokemiani tunteitani näistä johtuen, kuulemma liioittelen.
- On jatkuvasti epärehellinen, pienistäkin asioista, eikä osaa myöntää epärehellisyyttään edes kiinni jäädessään, vaan jatkaa valehtelua.
- On humalassa holtiton ja agressiivinen, mutta ei suostu lopettamaan juomista (juo noin kerran viikossa)
- Ei hallitse rahan käyttöä, pelaa veikkauksen pelejä parhaimmillaan 100e/pv, alkoholiin kuluu helposti 200e/ilta ym. sain joskus jännätä riittääkö rahat maitoon ja ruokaan lapsille, kun oli taas ollut kosteeta iltaa. Pankkikortit ja pankkitunnukset jouduin takavarikoimaan jo aikapäiviä sitten, mutta aika naurettavalta tuntuu kun joutuu aikuista miestä vahtia, mutta kun on yhteinen asuntolaina ja yhteisest elätettävät lapset, niin ei taida olla vaihtoehtoja. On muutaman kerran saanut uusia mahdollisuuksia ja "rahankäyttöoikeudet" takaisin, mutta sama jatkunut ja otin kortit taas pois.
- Ei ole lyönyt, mutta käynyt hermostuneena käsiksi, niin että ottanut niin sanotusti fyysisen ylivallan, pitänyt voimalla minua seinää vasten/sängyllä käsivarsista, etten pääse pois (kerran jopa lasten nähden)On äärettömän äkkipikainen.
Sitten asian toinen puoli. Mies on äärettömän hyvä isä. Todella välittää lapsista ja haluaa olla heidän kanssa. Hoitaa varmasti oman osuutensa ellei enemmänkin. Leikkii, tekee ruuat, hoitaa ja niin edespäin.
Ollaan useammankin kerran puhuttu erosta, ja mies aina väittää haluavansa yrittää vielä ja lupaa muuttua jne. Noh, joka kerta sama pelleily kuitenkin jatkuu. Nyt on minun mittani jo enemmän kuin täysi, mutta silti tunnen syyllisyyttä lasten takia. Tässä talossa ei tunnu kukaan muu kärsivän kuin minä, lapsista huolehditaan hyvin eikä heillä ole hätää, ja mies elää miten haluaa tehden mitä mieli tekee.
Koska saa ajatella jo itseäkin, vai täytyykö lasten takia jatkaa. Kyllä oma huono oloni kuitenkin jo heijastuu omaan käytökseeni ja aikaan ollessani lasten kanssa, lievää masennusta on ja se tuskin on lasten hyväksi että äiti on onneton ja masentunut. Kesäkin on ja olisi kiva tehdä vaikka mitä, mutta kun tuntuu että ei jaksa mitään. Olisiko ammatiauttajasta vielä viimeiseksi oljenkorreksi?
Itse koen kuitenkin, että jos oikeasti toista rakastaa ei tuollaisia asioita tehdä, lähinnä koskien noita nettipuuhasteluja. Itse en ainakaan halua satuttaa rakastamiani ihmisiä. Eikä sekään olisi niin paha jos tekee sen kerran ja kun näkee minkä tuskan sen toiselle aiheuttaa, katuu tekoaan eikä tee enään toiste. Mutta jos ihminen tekee sitä kerta toisensa jälkeen, niin aika vaikea uskoa anteeksi pyyntöjä. Epärehellisyys, tai se että hän tekee sitä niin vaivattomasti ja ihan päin naamaa, ilman huonoa omaatuntoa, taitaa olla jo luonnevika, mikä ei noin vain muutu.
Eiköhän siinä ollut asia pähkinän kuoressa. Erotakko vaiko ei?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mielestäni miehesi tuntuu sairaalta: valehtelu, riippuvuus alkoholiin, peleihin ja nettiseksiin...
Luulen, että tollaisesta on aika vaikea parantua, ainakaan tossa tapauksessa, kun miehesi ei ilmeisesti myönnä ongelmaansa, eikä yritä parantua.
Minä uskovaisena ihmisenä olen harvoin eron kannalla, mutta nyt olen. Sinä ja lapsesi olette ansainneet arvoisenne elämän, eli mielestäni kannattaa ottaa ero.
Vähän parempaa kesää toivoen, äiti kolmelle
Nopeasti viestisi lukien jäi sellainen vaikutelma, että miehessäsi on hyvät puolensa lähinnä isän tehtävissä, sen sijaan parisuhteessa ja aikuisena vastuunkantajana (perheen talous) hän ei ole kummoinen tällä hetkellä.
Ero on tietenkin "helppo" ratkaisu ja varmasti monen mielestä oikeutettukin: hän loukkaa sinua nettiseksillään ja väkivaltaan taipuvaisella käytöksellään sekä toimii äärimmäisen itsekkäästi omia tarpeitaan muutenkin tyydyttäen (rahapelit, alkoholi) - ilmeisesti luottaa että sinä kannattelet perhettänne ja vihellät pelin poikki kun mopo karkaa hänellä käsistä. Jonkin sortin riippuvuusongelmia, joita hän ei toistaiseksi myönnä.
Jos nämä ilmiöt on tulleet viime aikoina, ehkä saatte yhteiselon nopeammin oikealle kurssille. Voihan kahden pienen lapsen kanssa eläminen olla aika uuvuttavaa ja on ihmisiä jotka silloin ymmärtävät ja antavat helpommin anteeksi erilaisia ylilyöntejä suhteessakin, pettämistäkin.
Mutta jos miehesi on ollut aina riippuvuusprobleemiin taipuvainen, tässä voi olla ainekset ongelmien todelliseen pahenemiseen ja silloin sinun kannattaa miettiä missä kohtaa hyppäät kyydistä - ainakin kokeeksi, jos ei kokonaan. Yllättävän monen riippuvuusongelmaisen tilanne pahenee silloin kun on pieniä lapsia perheessä: yövalvomiset, yhteisen ajan väheneminen puolisoiden kesken, lasten sairastelut, kotitöiden jako ym. tuo stressiä ja väsymystä, vaikka lapset olisivat kuinka ´toivottuja ja rakastettuja. Ja kun on stressiä ja väsymystä, mikä rentouttaakaan paremmin kuin päihteet, pelaaminen, seksi...
Oma henk.koht.mielipiteeni on, että jos tietäisin kumppanini flirttailevan netissä/hakevan nettiseksituttavia, se riittäisi jo perusteeksi eroon. En ajattele asiaa niinkään kumppanin teon kannalta, joka jossain olosuhteessa olisi ihan anteeksiannettavissakin. Mutta tunnen itseni. En luottaisi toiseen enää, olisin loputtoman loukattu ja erittäin todennäköisesti kostaisin joillain omilla "virityksillä". Parempi siis erota ennen loputonta draamaa! Riipuuvuusongelmaisen kanssa pari kertaa eläneenä olen myös tehnyt päätöksen etten ala enää ikinä hoitamaan ja holhoamaan aikuista ihmistä & stressaamaan pysyykö hän raittiina vai ei. Aikuisen ihmisen on pidettävä itse elämänsä langat käsissä ja jos tämä ei siihen kykene, se on adios, amigo. Niin tylyltä kuin se tuntuukin. Joskus paras apu on kuitenkin antaa toisen mennä kunnolla pohjalle. Sen sijaan että olosuhteita lieventelemällä pitkittää asianosaisen omaa heräämistä ongelmaansa.
Itse eroaisin ja suurimmaksi syyksi varmaan olisi juuri tuo nettiseksin harrastaminen ja kuvake netistä naisten etsiminen missä suurin osa käyttäjistä on alaikäisiä teinejä joten enpä usko että mitään täyikäisiä ovat jota sieltä löytää.Voimia tosi paljon päätät sitten mitä tahansa ei varmasti helppoa ole!!