Olen 34-vuotias nainen. Onnellisesti avioliitossa. Mieheni riittää minulle seksissä, mutta välillä kaipaan palavasti sitä tunnetta, kun tutustuu uuteen ihmiseen ja perhoset alkavat lentää mahassa. Kun huomaa olevansa jonkun kanssa samalla aaltopituudella, puhuvansa samaa kieltä ja mikä parasta, tekevänsä sen kaikilta muilta salassa.
Olen vieraillut erilaisilla chat-palstoilla, mutta otsikosta riippumatta kaikissa roikkuu seksiä vonkaavia aviomiehiä ja isiä. Viimeistään kolmannella lauseella mies kysyy, olenko pettänyt, mistä asennoista pidän tai haluanko kokeilla ryhmäseksiä.
En saa kiksejä rivoista ehdotuksista enkä hae salaista seksikumppania. Sen sijaan olisin kiinnostunut löytämään samanlaisessa elämäntilanteessa olevan miehen, joka rakastaa vaimoaan ja perhettään, mutta kaipaa arkeen pientä salaisuutta, joka ei kuitenkaan vahingoita ketään.
Miten uskottomuus määritellään? Lasketaanko siihen vain seksi vai myös aivoseksi?
Olen vieraillut erilaisilla chat-palstoilla, mutta otsikosta riippumatta kaikissa roikkuu seksiä vonkaavia aviomiehiä ja isiä. Viimeistään kolmannella lauseella mies kysyy, olenko pettänyt, mistä asennoista pidän tai haluanko kokeilla ryhmäseksiä.
En saa kiksejä rivoista ehdotuksista enkä hae salaista seksikumppania. Sen sijaan olisin kiinnostunut löytämään samanlaisessa elämäntilanteessa olevan miehen, joka rakastaa vaimoaan ja perhettään, mutta kaipaa arkeen pientä salaisuutta, joka ei kuitenkaan vahingoita ketään.
Miten uskottomuus määritellään? Lasketaanko siihen vain seksi vai myös aivoseksi?
Vastaukset 41
Vanhimmat
siis mikä on se onnellinen avioliitto jossa kuitenkin kaipaa toista suhdetta ????
...avioliitto on sitä, ettei halua olla kenenkään muun kanssa kuin oman aviomiehen. On täysin eri asia, että haluaa keskustella toisen miehen kanssa. Koska tunnen ja näen mieheni minulle täydellisenä kumppanina, en hae seikkailua enkä ikinä pystyisi fyysisesti pettämään häntä. On vain aikoja, jolloin janoan syvällisempiä keskusteluja miehen ja naisen maailmasta, mutta mielummin anonyymisti toisen miehen kanssa. Kun asioista keskustelee oman miehensä kanssa, juttu pyörii kuitenkin oman suhteen ympärillä. Chat olisi tähän tarpeeseen otollinen foorumi, mutta sieltä en minä ainakaan ole vielä löytänyt paikkaa, jossa olisi fiksuja miehiä juttelemassa niitä näitä. Kaikki liittyy aina seksiin ja, kuten jo mainitsin, en ole kiinnostunut rivoista tarinoista tai fantasioiden jakamisesta.
kaipaamasi fiksut miehet käyvät keskusteluja vaimojensa kanssa, eivätkä hae chatista anonyymejä toisen miehen vaimoja tähän tarkoitukseen...
Vaikkei parisuhde olekaan mikään toiset ihmiset kokonaan poissulkeva juttu, niin rohkenen väittää, että isoin osa tyydyttävässä ja onnellisessa suhteessa elävistä ihmisistä pystyy käymään kaipaamanlaisesi keskustelut oman kumppaninsa kanssa.
Kun pirulle antaa pikkusormen, se vie koko käden.
Fuckbuddy-suhteistakin oli just jossain juttua. Suhde ei ole pelkkää panemista, vaan ennen pitkää toinen osapuoli alkaa haluta enemmän.
En kehota leikkimään tulella.
Voithan viritellä salaisia leikkejä puolisosi kanssa, hommaa arkeen romantiikkaa vaikka jollakin salapelillä.
elämääsi juuri nyt?
Tunnetta jännityksestä ja uuden odotuksesta?
Tunnetta siitä kun voi olla samalla ”aaltopituudella” eli ystävyyttä?
Vai ihmisiä joiden kanssa voisit keskustella syvällisesti ja sinua kiinnostavista aiheista?
Onko sinulla omia ystäviä? Harrastatko mitä? Entä onko työsi sinua kiinnostavaa ja kyllin haasteellista?
On aivan normaalia että hyvässäkin liitossa on molemmilla myös tilaa omalle elämälle. Itseään täytyy saada toteuttaa ja tehdä sellaista, mitä ei puolison kanssa voi tai saa tehdä. Mutta miksi ne täytyy saada tehdä salaa? Miksi sen täytyy olla jotenkin eroottisesti virittynyt, sillä tähän tunnut kuitenkin ajavan takaa – ihastumista, varattua miestä, salaisuuksia, aivoseksiä jne. Sillä voihan noita edellä mainittuja tehdä ilman erotiikkaa ja hyvällä omallatunnolla. Etenkin kun ne tuovat sitä uutta virtaa siihen omaan suhteeseenkin.
Tuo on kiintoisa ajatus. Olen sinua hieman vanhempi mies ja itse asiassa miettinyt samanlaisia asioita. Minulla ja vaimollani on facebookissa ja muualla lukuisia nettikavereita, joiden kanssa kummallakin on monennäköistä tiivistä keskustelua meneillään, ja olen siksi pohtinut sitä, missä vaiheessa jompikumpi alkaisi pettää toista vai onko sellaista vaaraa ylipäänsä olemassa.
Se on ihan selvä, että fyysinen seksi olisi pettämistä. Sen sijaan yhteydenpidon yhteisten harrastusten yms. merkeissä ei lähtökohtaisesti pitäisi liittyä pettämiseen mitenkään, sillä on selvää, ettei yksi ihminen - vaikka olisi kuinka hyvä puoliso tahansa - voi riittää kaikkeen. Jokainen varmasti tarvitsee jonkun/joitain muun/muita, joiden kanssa vaihtaa ajatuksia ja ajatuksen tasolla vähän enemmänkin. Joissain tapauksissa tuntisin kuitenkin meneväni liian pitkälle tai kokisin vaimoni menneen.
Pitäisin pettämisenä kaikkein selvimmin osallistumista toisen osapuolen pettämisoperaatioon. Tarkoitan sitä, että jos salainen kumppanisi ei olisikaan yhtä viattomissa aikeissa kuin sinä ja harkitusti tähtäisi yhteydenpidolla pitemmälle ja kenties lopulta liittosi romuttamiseen, olisit ikäänkuin yhteisessä pettämishankkeessa mukana, mikäli tajuaisit mihin kumppanisi pyrkii, mutta antaisit tilanteen silti koko ajan kehittyä pitemmälle ilman että ilmaisisit hänelle missään vaiheessa, ettet ole valmis etenemään tuttavuudessanne kuin tiettyyn rajaan asti.
Pettämistä vähintään hipoisi se, että tekisit jonkun muun kanssa jotain sellaista, mitä voisit yhtä hyvin tehdä oman miehesikin kanssa. Jos esimerkiksi joku naispuolinen nettituttuni pyytäisi minua parin viikon lomamatkalle ja minä suostuisin, vaikka voisin aivan yhtä hyvin lähteä vaimonikin kanssa, pettäisin ilman muuta - vaikkei seksiä harrastettaisikaan. Raja on kuitenkin hämärä, sillä aivan viattomasti voi kyllä lähteä jonkun kolmannen kanssa esim. katsomaan elokuvaa, josta oma puoliso ei ollenkaan välittäisi.
Pettämisen puolelle voisi liukua myös se, että joku kolmas vaivihkaa tulee arkisissa pikkuasioissa oman puolison tilalle. Tällä taas tarkoitan sitä, että lakkaisit kertomasta miehellesi siitä, mitä töissä tapahtui, onko sinulla päänsärkyä tms. mutta sen sijaan kiiruhtaisit koneelle välittämään tuollaiset pikku-uutiset jollekulle muulle. Tällainen - se, että puolisot alkavat ikäänkuin elää eri maailmoissa - on nimittäin sellaista, minkä toinen huomaa hyvin herkästi. Jos puolisollasi ja jollain kolmannella on elämässäsi selvästi eri tehtävät, asiassa ei ole välttämättä mitään pahaa, mutta siinä alkaa olla, että oman puolison tehtävät siirtyvät kokonaan jollekulle mulle.
Hieman vielä mietityttää se, miksi suhteen salaisuus on niin tärkeää. Jos se on niin olkoon sitten, mutta salaisuuden varjelemisen on paras onnistua täydellisesti. Puolisot ovat ihmeen hyviä aavistamaan ja suorastaan aistimaan toistensa salaisuudet eikä kiinni jääminen ole varmaankaan mukavaa. Pitäisin parhaana sellaista asetelmaa, että miehesi tietäisi kyllä, että sinulla on joku jonka kanssa kirjoittelet, vaikkei hän kirjoitusten sisällöstä tietysti tietäisikään, ja samalla pitäisit parhaasi mukaan huolta siitä, ettet anna aihetta muihin aiheettomiin epäilyihin, jos mitään epäilemisen aihetta ei kerran ole. Täydellisen salaisuuden ylläpitäminen voi olla ylivoimainen tehtävä.
" mutta kaipaa arkeen pientä salaisuutta, joka ei kuitenkaan vahingoita ketään."
jooh, mutta muutaman kk kuluttua pitää tavata kun se on niin jännää.
valehtelet itsellesi. tuo on se ensimmänien askel. sitten seuraava on tapaaminen, ei sekään ketään vahingoita kun ei tehdä mitään. sitten pidetään hetki kädestä kiinni ja yhtäkkiä ollaankin sängyssä.
jos oikeasti kaikki jää tuohon mutta samalla voit löytää liiankin "sielunkumppanin ja sitten tavataan.. No en ole tietenkään varma jos et halua pettää mutta vetovoima uuden ihnmisen kanssa vie vaan monet mukanaan vaikka ei sitä ensin ollut niin ajatellut..sitten sanotaan etten olisi uskonut tälläsitä tapahtuvan...
...rakentavista ja kantaaottavista viesteistänne.
Työskentelen johtavassa asemassa erittäin naisvaltaisella alalla. Kontaktini muihin miehiin (perhettä, sukua ja ystäviä lukuunottamatta) ovat todella vähissä. Koska teen paljon töitä, en halua käyttää vapaa-aikaani ravintoloissa vaan mielummin olen senkin ajan perheeni kanssa. Tottakai käyn ystävieni kanssa ulkona jokusia kertoja vuodessa, mutta silloinkin haluan keskittyä hauskanpitoon yhdessä enkä hae ravintolasta mieskontakteja. Tanssin, kun minua haetaan tanssimaan, mutta en jatka iltaa tanssikavereiden kanssa vaan ystävieni kanssa.
Työssäni riittää haasteita ja seksi mieheni kanssa on hyvää. On ollut jo 15 vuotta. Sillä puolella meillä ei ole ollut koskaan ongelmia emmekä ole tarvinneet lisämausteeksi seksivälineitä tms. Kauniit alusvaatteet ja mielikuvitus riittävät.
Se, mihin viittasin ensimmäisessä kirjoituksessani, liittyy ajatustenvaihtoon ja mielenkiintoiseen kontaktiin miehen kanssa, joka elää samanlaisessa elämäntilanteessa ja ajattelee pettämisestä samoin. Jos haluaisin pettää, menisin baariin. Kohdalleni on viimeisen kolmen vuoden aikana osunut neljä kertaa mahdollisuus pettää. Kertaakaan en ole edes harkinnut asiaa.
Mieheni täyttää 90%:sesti kaikki tarpeeni ja todellakin olen onnellinen hänen kanssaan (mielestäni on hyvinkin naiivia silti ajatella, että maailmassa olisi joku, joka täyttäisi toisen ihmisen tarpeet 100%:sesti). Kymmenen prosentin "täyttämätön" osuus muodostuu eroavaisuuksista kunnianhimon ja sosiaalisuuden suhteen. Olen miestäni sosiaalisempi, aina ollut, ja kaipaan enemmän kontakteja muihin ihmisiin.
Emme ole sen tyylisiä, että haalisimme ulkopuolisia facebook-juttukavereita ja lähtisimme johonkin jonkun kolmannen osapuolen kanssa. Se, miksi mainitsin otsikossa sanan "salaista", viittaa siihen, etten kertoisi juttukaveristani miehelleni. Puolison ei tarvitse tietää kaikkea. Pointtina ei kuitenkaan olisi salarakkaan metsästys tai kuitenkin päätyminen pettämään.
En ole asiassa ensikertalainen. Minulla oli todella ihana syvä ystävyyssuhde tuttuun mieheen, joka työskentelee mieheni kanssa samassa työpaikassa. Kirjoittelimme sähköpostia, mutta molemmat tunnistivat rajan, milloin piti viheltää peli poikki. Tunsimme vetoa toisiimme, mutta emme halunneet riskeerata mitään ja yhteistuumin päätimme, että emme kirjoittele enää. Kaikesta jäi hyvä maku ja mies tunnusti myöhemmin minulle, että sähköpostiystävyytemme pelasti hänen avioliittonsa. Olin todella onnellinen hänen puolestaan. Sain hyvän mielen viesteistämme, mutta emme tehneet mitään, mikä olisi ollut peruuttamatonta.
Rajojen vetäminen on jo taito sinänsä. Kunnianhimoisena ihmisenä haluan myös onnistua siinä.
jokainen meistä kaipaa toista ihmistä jonka kanssa jakaa tiettyjä asioita. Olen omakohtaisesti havainnut, että heitä kohtaa aika harvoin ja useimmiten jonkin tiettyyn asiaan liittyen. Se voi olla yhteisymmärrys musiikin, politiikan, historian, ihmiseen liittyvien tai vaikkapa harrastusten (kuten kirjoittaminen, opiskelu, luonnossa liikkuminen jne.) parissa. En vain ole havainnut että sukupuolella olisi mitään tekemistä ystävyyden kanssa.
Pakko myöntää etten oikein ymmärrä kunnolla tuota hauskan pitämistä. Kuinka sitä erikseen tehdään? No, se lienee vain asennejuttu. Hauskaa on silloin kun ilo syntyy jostain. En itse harrasta soittoruokaloita, ihan niiden ilmapiirin takia ja siksi että en jaksa valvoa öitäni. Baareissa käyn, mutta en iltaisin.
Tapaan ihmisiä kaikkialla ja etenkin työssäni. Vapaa aikaa haluaa silloin mieluummin viettää joko yksin tai ihan muutamien ystävien kanssa. Ystävät ovat siis heitä, joiden kanssa jutellaan syvempiä.
Ehkä ongelmasi on, ettet tapaa kyllin paljon ihmisiä, joiden kanssa syntyisi yhteistä henkisesti? Netti on tietysti yksi tapa, mutta täällä saat tehdä etsivää työtä kokolailla. Etsi erilaisia keskustelupalstoja teemojen mukaan, osa vaatii myös kirjautumista. On paljon muitakin kuin naamakirja jne. Itse käyn kahdessa suljetussa piirissä, eikä niihin pääse kuin suositusten tai annettujen salasanojen kautta näiden avointen lisäksi. Ikävä kyllä ylivoimaisesti suurin osa on täällä etsimässä seksiseuraa, vähintäänkin verbaalisesti.
Mielestäni se on pettämistä jos olet luvannut miehellesi, ettei sinulla ole etkä etsi salaisia ystäviä. En ainakaan itse osaa salata moista, mutta ei kaikkea tarvitse kertoa mitä jutellaan – etenkään luottamuksellisesti kerrottua. Eipähän ne asiat aina edes kiinnosta puolisoani. Tosin meidän molempien työ jo sinällään sisältää salassapitovelvollisuuden.
Pettäähän voi vaikka kotonaan, ihmisten mielikuvitus on melkein rajaton. Ei siis mikään kumma, että kaikennäköinen salailu ja peittely voi herättää nukkuvan karhun, eli epäluulon toisessa. Eli on se vähän tulella leikittelyä etsiä salaista vaikkakin henkistä seuraa?
Oletko harkinnut että teetkin jotain oikeasti todella jännää elämässäsi? Etsit vaikka uuden harrastuksen, joka on ihan erilaista kuin aiemmin ja ehkä jännittääkin? Sukeltaminen? Koskenlasku kajakilla? Moottoripyöräily? Esiintyminen julkisesti? Mielenosoituksiin osallistuminen? Nettiyhteisön perustaminen? …
nyt ajatukseni ihan oikein. Olen itsekin miettinyt paljon, mikä täyttäisi sen pienen tarpeen, jota tunnen. Se ei pyöri mielessäni jatkuvasti vaan huomaan sen heräävän välillä.
Työssä pääsen toteuttamaan paljon sellaista, jossa todella ylitän itseni. Asetan isoja tavoitteita ja teen paljon töitä saavuttaakseni ne.
Jos mieheni kysyisi, kirjottelenko jokun kanssa, vastaisin kyllä. Mutta jos, ja kun, hän ei sellaista kysy, en myöskään ota asiaa puheeksi. Olen huomannut, että hyvän seuran metsästäminen netissä on lähes mahdotonta.
Minulla on laaja kaveripiiri ja luotettavia ystäviä on kädellinen. Olen aina tullut hyvin toimeen poikien/miesten kanssa ja viihtynyt heidän seurassa. En flirttaile enkä ole edes vaivautunut opettelemaan sitä taitoa. Miesten huomion sijaan pidän heidän tavastaan puhua asioista ja olla reilumpia kuin akkamaiset naislaumat. Tottakai miehen ja naisen välillä on erilainen vetovoima kuin kahden naisen välillä ja valehtelisin, jos väittäisin hakevani vain näkökulmia elämään. Haluaisin tutustua mieheen, joka myös arvostaa perhettään ja etsii fiksua naista juttukaveriksi ilman, että odottaa minulta jossain vaiheessa rivoja tarinoita tai muita yksityiskohtaisia kuvailuja. Sopiva jännite on jutun suola, mutta seksin ajatteleminen ja siitä kirjoittaminen ei ole itse tarkoitus.
Täysin viatonta nettiseuraa ei olekaan...
Kaltaistesi ihmisten elämä on ilmeisesti liian helppoa, etkä osaa täyttää elämääsi adrenaliinilla.
Kicksejä saa muualtakin kuin salasuhteista. Kokeile vaikka extremelajeja. Kun roikut köyden varassa vuorenseinällä allasi kahden kilometrin puotous, niin muuta säpinää ei hetkeen kaipaakaan.
Mielestäni salasuhteista piristysruiskeita etsivät ihmiset ovat pohjimmiltaan saamattomia nahjuksia, jotka menevät sieltä missä aita on matalin. Kun se työelämä ja perhe-elämä on niin kovaa ja vastuullista, voi voi, niin edes harrastusten pitää saada vastapainoksi olla helppoja ja itsekkäitä...
Itse harrastan mm. maastopyöräilyä ulkomaita myöten. Kun koko päivän pelkää taittavan niskansa, lihakset tärisevät illalla kuumina ja keho on täynnä mielihyvähormonia, niin kyllä se tunne mennen tullen päihitää salasuhteen tuoman kutkutuksen. Samalla ystävystyy mahtavien ihmisten kanssa, joiden kanssa voi jakaa adrenaliinihöyryt ja euforisen onnistumisen tunteen ilman, että siihen mahtuu erotiikkaa mukaan. Sopii kokeilla jos ei usko.
puhuttaan itsekkyydestä niin eikös se olisi sitten itsekästä, että viettäisin useita viikonloppuja vuodesta roikkuen kallionkielekkeeltä hakien kiksejä ja samalla miettien, että mitä, jos pienet lapseni jäisivtä ilman äitiä? Kukaa hakee henkisen tyydytyksen sitten mistäkin...
Ahaa.
Päätös siitä, mistä sinä henkisen tyydytyksesi haet on ilmeisesti sitten jo tehty.
Eli: "En halua urheilla, sillä se aika olisi itsekkäästi perheeltä pois. Mielummin hankin salasuhteen, sillä vaikka sekin aika on perheeltä pois, niin se on minulle mukavampi vaihtoehto omaan henkiseen tyydytykseeni, enkä siten koe sitä ollenkaan itsekkyytenä".
Kivan kiero äippä sun lapsillasi :-)
Ryhdy sitten siihen salasuhteeseen, hakien niitä kiksejä ja samalla miettien, että mitä, jos pienet lapset jäisivät ilman isää, jos tulee avioero. Sinä nyt vain haluat jonkinlaisen salasuhteen tylsää arkeasi piristämään, muita vaihtoehtoja etsimättä, ja yrität selittää sen itsellesi parhain päin. Onnea valitsemallasi tiellä. Olet ilmeisesti niitä pikkurouvia, joille mikään ei koskaan riitä.
hyvistä mielipiteistä :)
että jos jäät kiinni moisesta, niin miehesi voi tulkita sen pettämiseksi, eikä usko mitään vakuutteluja että ei olla tavattu eikä mitään. Jos et saa miestä vakuutettua siitä että vain kirjoittelitte, mies voi tehdä omat johtopäätökset. Joko lähteä itse oikeasti vieraisiin, mikäli sopiva mahdollisuus tulisi vastaan tai sitten hän voi lähteä ovet paukkuen koko liitosta.
Itse en ainakaan uskoisi minkään salasuhteen jääneen kirjoittelun tasolle. Se olisi ainakin varmaa tuosta eteenpäin, että jos joku nainen itseään minulle tarjoaisi, ottaisin sen hyvilläni vastaan. Myös sellaisessa tapauksessa että uskoisin homman jääneen kirjoittelun tasolle.
Ja sitten tulee vielä se ajautumisen mahdollisuus. Jos olet pystynyt asettamaan kovia tavoitteita ja myös pitämään ne, niin ehkäpä et ajaudu rajojen ylitse. Sitä ei voi tietää.
Epäilen ettei viattomissa aikeissa olevaa miestä ole mahdollista löytää, vaikka itse olisit itsellesi jotkin rajat asettanut. Eikö olisi jonkinlaista pettämistä, että tietoisesti ryhdyt jonkun tuntemattoman miehen todennäköisten seksifantasioiden kohteeksi, vaikke hän päällisin puolin asiallisesti kykenisi kirjoittelemaan kanssasi?
Vaikuttaa siltä, että ap on niitä ihmisiä, jotka ovat tottuneet pompottamaan muita mielensä mukaan, niin töissä kuin kotonakin.
Kaikki pitää saada, niinkuin on tähänkin asti saatu. Nyt tekee mieli pientä vipinää. Se pitää nyt saada ja myös tietenkin taas ap:n omilla ehdoilla. Tämän vieraan miehen pitäisi nimittäin myös tanssia ap:n pillien mukaan, eli antaa hänelle mitä hän tarvitsee siihen pisteeseen saakka kun ap:lle itselleen sopii. Kaulimesta saa, jos alkaa sooloilla omia fantasioitaan tai ilmaista omia mielihaluja.
Jos ap taas päättää viettää aikaa perheensä kanssa, niin vieraan miehen on suotavaa pitää matalaa profiilia taustalla. Jos ap taas päättää, että nyt olisi sopiva sauma älyseksiin ynnä muuhun, lapset uimakoulussa tai päiväunilla, niin miehen on tietenkin pompattava paikalle sillä silmänräpäyksellä. Aloituksessa ap mielii itselleen salasuhteeksi tuollaista perheenisää. Mikä se sellainen perheenisä on, joka haluaa tanssia kahden pirttihirmun pillin mukaan?? Entä voiko sellaisen linttaanastutun huopatossun kanssa muka todellakin harrastaa virikkeellistä älyseksiä??
Tekisi mieleni melkein sanoa, että ap:n todellakin kannattaisi etsiä tuota miestä vain todetakseen, ettei tätä ole olemassakaan. Tai hankkia sitten jokin nuorehko sitoutumiskammoinen oloneuvos, jolle ap maksaa valmisuasemissa olosta riihikuivaa tuohta. En valitettavasti näe muita vaihtoehtoja.
otsikko "uskottomuus" näyttää liikuttavan ihmisiä, jotka tuomitsevat kaiken miehen ja naisen välisen yhteyden ellei se ole liitto. Lisäksi nämä viisaat osaavat kirjoitukseni perusteella tehdä pätevän psykofyysisen diagnoosin ongelmistani :)
Olen ensimmäistä kertaa näillä langoilla ja selvästikin väärän otsikon alla. Itse mietin, että viisainta ehkä olisi kuitenkin keskustella ystävyys -kategoriassa miehen ja naisen välisestä ystävyydestä.
Kiitos valaisevista säikeistä.
Se tässä jäi ihmetyttämään, että kun kerran olet niin kovasti ystävää vailla, miksi et hae IHMISTÄ, vaan nimenomaan puhut miesystävästä? Koetko olevasi niin muiden naisien yläpuolella, etteivät he kelpaa ystäväksesi? Ai niin, mutta se säpinähän oli myös oleellista... Joten onko siltikään ystävyys-kategoria sinulle se oikea..?
Koko ajatus on minulle vieras, koska itselläni on yksi "bestis" ja puolenkymmentä hyvää naispuolista kaveria. Ja avomies, joka on minun parhaista parhain ystäväni sen lisäksi, että on rakastettuni ja lasteni isä.
Itse olen miesvaltaisella alalla ja jo opiskeluajoilta on hyviä miespuolisia bestiksiä, joiden kanssa jutellaan syvällisiäkin. Ei ole tullut mieleen, että nämä ystävyydet ja keskustelut pitäisi pitää puolisoilta salamyhkäiseti salassa. En tietenkään lavertele miehelle, jos joku kamu avautuu aviongelmistaan tms. Mutta tällä asialla taas ei ole minun avioliittoni kanssa mitään tekemistä.
Eli mikä hinku sinulla on nimenomaan "salaiseen nettiseuraan" ja "välillä kaipaan palavasti sitä tunnetta, kun tutustuu uuteen ihmiseen ja perhoset alkavat lentää mahassa". Sitten yhtäkkiä kyseessä onkin silkka platoninen ja älyllinen ystävyys ja viestiesi lukijat eivät ole tajunneet mistään mitään. Sanoisin, että päätä ensin mitä haluat ja pidä siitä versiosta kiinni.
Nyrkkisääntönä on se, että jokainen kutkuttava sivusuhde, josta et voi miehellesi puhua on jo henkistä pettämistä. Siitä on yllättävän lyhyt matka itse asiaan, varsinkin jos ei ole kokemusta pitää tilanne aisoissa.
naisella ei voisi olla miespuoleista ystävää.
Minulla itselläni on muutamia ns.hyviä ystäviä (naispuoleisia) ja sitten minulla on myös yksi miespuoleinen ystävä. Alkuun kun tapasimme, välillämme ehkä oli jonkilaista miehen ja naisen välistä vetovoimaa, mutta se ajan kanssa hiipui ja tänä päivänä olemme todella hyviä ystäviä.
Itse koen niin, että naisten kanssa on omat juttunsa, mutta miespuoleisen ystävän kanssa voi keskustella aivan toisella tasolla kuin naisten kanssa ja täytyy myöntää että tulen ehkä yleensäkin miesten kanssa paremmin juttuun kuin naisten kanssa. Joten minä en voi ymmärtää miksi miespuoleisen ystävän etsiminen tuomitaan näin vahvasti kuin täällä tehdään. Mies ja nainen voivat todellakin olla pelkkiä ystäviä.
ollutkaan kyse, etteikö nainen ja mies voisi olla vain ystäviä. Mutta kuuluuko "vain ystävyyteen" se, että asiaa salaillaan omalta kumppanilta ja että siitä haetaan "perhosia vatsaan ja säpinää elämään"..?
salaisuudessa. Se kertoo siitä, että et ole ihan ystävätasolla liikkeellä kuitenkaan, vaikka niin itsellesi uskottelet. Salaisuudet eivät kuulu avioliittoon. Kysy mieheltäsi voitko ottaa yhteyttä muihin miehiin. Miehesi saattaisi loukkaantua jo tuosta tsättailusta, minä loukkaantuisin kyllä.
Petät itseäsi jos uskottelet, että pystyt olemaan vain ystävä. Jos kohdallesi sattuu sopiva ihminen niin et taatusti pysty pidättäytymään muustakin kuin "viattomasta jutustelusta". Miehesi olisi pitänyt tietää jo tuosta ensimmäisestä ystävästä. Oletko ihan varma, ettetkö olisi halunnut hänestä kuitenkin jotain enemmän..?
Sinulla lienee menossa henkilökohtainen kriisi jota yrität paikkailla pettämällä. Ei onnistu. Ole sen sijaan rehellinen miehelle ja kerro missä mennään. Sen olet velkaa puolisona. Kukaties miehesi suhtautuu asiaan huumorilla tai on samaa mieltä, että hänkin haluaa "ystävän"..
Näitä riittää, jotka itselleen uskottelevat että viattomassa ystävyydessä ei ole mitään pahaa. Salaisuus on se pointti mikä tekee siitä kaikkea muuta kuin uskottavaa "ystävyyden nimissä". Miehelläni on tällainen salainen ystävä. Meille on tulossa avioero asian takia, koska ei viatonta ystävyyttä yksinkertaisesti ole silloin jos kuitenkin loppupelissä kumpikin haluaa toisesta enemmän ja asia salataan. Aluksi se alkoi viattomalla työkavereiden tutustumisella. Siitä salaiset puhelut/txtarit/meilit. Kun rakastut toisen ihmisen sieluun niin kyllä se pettämistä on vaikka mitä itsellesi uskottelet. Pikkusormen antaessaan kuvittelee voivansa perääntyä, mutta ei vaan voi. Nämä on näitä, jotka riskeeraavat liittonsa siinä toivossa, että se petetty ottaisi vastuun suhteen päättämisestä kun se pettäjä ei siihen pysty.
Mieti mitä riskeeraat jos valehtelet ja miehesi saa tietää. Jos liittosi pelastaa haluat niin lähdet rehelliseltä pohjalta liikkeelle. Ei teilläkään mitenkään hirveän onnellinen liitto ole, jos pitää alkaa salailla eikä kriisistä voi puhua oman puolison kanssa! Et anna siis miehellesi mahdollisuutta osallistua kriisiisi, vaan lähdet mieluummin hakemaan "tukea" salaisesta ystävästä..haloo
On olemassa ystävyyttä ja ”ystävyyttä”. Jos hakee toisesta eroottisia värinöitä, olisi hyvä pysähtyä ja miettiä miksi sellaista haluaa.? Todelliseen ystävyyteen se kun ei kuulu. Ystävää ei tarvitse salailla eikä peittää ystävyyttä mihinkään hämärään.
Rehellisyys kai alkaa siitä, että on ensin itselleen rehellinen. Kykenee myös tunnustamaan heikkoutensa sekä todellisen motiivinsa. Jokainen joka ammatikseen tekee töitä ihmisten kanssa, tietää kuinka vaikeaa on tiedostaa omia sekä toisen tunnemekanismeja. Kun joku luottaa ja avautuu avoimesti syntyy aina jännite. Ellei näistä ole tietoinen, se saattaa johtaa eroottisiin tunteisiin (ihastuminen, rakastuminen) jommankumman puolelta. Etenkin tässä erotisoituneessa maailmassa se nopsaan tulkitaan seksuaalisesti. Jos tähän prosessiin lähtee vieläpä salaa, sen voisi tulkita jo tietoiseksi ”vahingon hakemiseksi”.
Salailun tarve taitaa olla nyt tuo ongelman ydin?
Melko mielenkiintoinen avaus, ja jopa joitain ihan asiallisia vastauksiakin.
Ymmärrän sinua oikein hyvin. Mietin itse joskus, että laittaisin treffipalstalle ilmoituksen, jossa etsisin juuri tuollaista seuraa. Eli salaseuraa, jonka kanssa ei olisi tarkoitus edes tavata, ainoastaan "pettää" netissä.
Hylkäsi ajatuksen pitkälti tässäkin ketjussa esitetyistä syistä. Ensimmäinen syy oli se, että entäs jos tilanne olisikin edennyt "liian pitkälle"? Toki ajatus oli, että kaikki olisi tapahtunut anonyymisti, mutta silti. Toinen syy oli se, että tiedän, ettei vaimoni tätä hyväksyisi. Meidän suhteessa tuo olisi laskettavissa pettämiseksi. Yritin myös miettiä, miten itse suhtautuisin, jos vaimoni tekisi vastaavaa. En oikein osannut kuvitella tilannetta, mutta voi hyvinkin olla, etten olisi sallinut hänelle vastaavaa. Kolmas syy oli se, että jos olisin "jäänyt kiinni", siitä olisi tullut vain turhaa harmia.
En ymmärrä, miksi jotkut täällä suhtautuvat tuohon ihan näin negatiivisesti. Normaalissa parisuhteessa tulee arki joskus vastaan, ja silloin alkaa väkisinkin kaipaamaan sitä suurta ihastumisen tunnetta. Itse tulin siihen tulokseen, että en voi saada kaikkea. Jos haluan olla yhdessä juuri tämän ihmisen kanssa, ei kannata lähteä leikkimään tulella.
mistä chatista sut voi tavottaa?
on, että ei voi ihan rehellisesti sille puolisolleen sanoa että nyt haluaisin alkaa tsättailla muitten kanssa tai että sopiiko että mietitään meidän parisuhteen rajat/pettämisen rajat uusiksi?? Minkä hiton takia sitä pitää muka salassa tarvita uusia ystäviä? Ei silloin olla oikeassa itselle sopivassa suhteessa jos ei voi rehellisesti sanoa mitä haluaa!
Jos mun puoliso sanoisikin rehellisesti, että haluaa tehdä näin ja näin, että ei silti ole menossa konkreettisesti pettämään tai että siitä ei ole meille haittaa, niin ehkä suostuisin asiaan. Kun se oikeus tähän toimintaan on kummallakin ja kun se on sopivaa kummallekin, ei niin että puoliso "pettää" ja minulle siitä valehdeltaisiin. Näin on jo tehty siinä muodossa, että yhtäkkiä lounaat ja kahvit työkaverin kanssa onkin ihan normaalia ja soittelut työkavereille (naisille). Tämän säännön mies on ihan itse mielessään miettinyt ja itselleen siihen oikeutuksen antanut. Minusta on äärimmäisen loukkaavaa se, että yhdessä sovittuja sääntöjä aletaan laistaa aina kun mieli tekee, mutta toiselle sitä lupaa ei heru? Onko tämä itsekkyyttä pahimmillaan?
Ap, mieti siis tosiaan että annat miehellesi luvan tehdä saman asian mitä itse teet. Kerro siis rehellisesti mitä aiot. Jos haet salakivaa, niin sitten sinuna miettisin omia motiiveja ja todella rehellistä mielipidettä aikeistasi ystävyyden nimissä..
Joissain kommenteissa vilahtaa rivien välissä sellainen ajatus, että nettisalarakkaasi voisi saada oikeutuksen siitä, että suot miehesikin toimia samoin. En tarkoita, että itse olisit niin antanut ymmärtää, mutta onhan se mahdollista, että ajattelet juuri niin. Sellaisesta olisi kuitenkin tasapuolisuus kaukana, vaikka mies ajatukseen alistuisikin. Ei olisi minkäänlaista tasa-arvoa antaa toiselle lupa pettää, jos se toinen ei sellaista halua tehdä.
Yksi olennainen asia on jäänyt kaiketi ilman vastausta. Tarkoitushan on, ettei miehesi saisi puuhistasi tietää. Mutta jos saisi, miten hän suhtautuisi? Jos olet varma, että hän nyökyttelisi hyväksyvästi, niin ei kai siihen muuta voisi sanoa kuin että tehkää miten parhaaksi katsotte. Mutta jos arvelet tai uskot, etteio ajatus miellytä häntä ollenkaan, etkö silloin tavallaan petä häntä jo toimimalla häntä loukkaavasti noin tärkeässä asiassa? Onko muuten niin, että yksi syy salailun tärkeyteen on se, että osaat kuvitella miehesi suhtautumisen kielteiseksi? Sanopas siis ihan suoraan, pahastuisiko tai jopa kauhistuisiko miehesi jos saisi aikeistasi ja tekemisistäsi tietää.
aihe on herättänyt näin paljon kysymyksiä, kommentoin vielä tarkoitusperiäni.
Jos työskentelee miesvaltaisella alalla, on kavereina luonnollisesti miehiä eikä se herätl tietenkään ihmetystä. Kun puolestaan työskentelee naisvaltaisella alalla ja kaikki kollegatkin ovat naisia, ei kontaktia miehiin synny työn lomassa. Tästä syystä miespuolisen kaverin/ystävän ilmestyminen elämääni aiheuttaisi ihmetystä.
Otsikossa sana "salainen" on selvästikin saanut monella karvat pystyyn. Ystävän tulisi sen vuoksi olla salainen ettei hän aiheuttaisi ihmetystä mieheni puolelta. Hän ei hyväksyisi miestä läheiseksi ystäväkseni, koska kokisi hänet uhkana parisuhteellemme. Tähän puolestaan liittyy se merkittävä ero sosiaalisuudessamme.
Kuten yksi viisas kommentoija sanoikin, miehen kanssa voi päästä huomattavasti syvemmälle tasolle keskusteluissa kuin monen naisen kanssa. En halua miehen fantasioiden kohteeksi vaan haen ystävyydestä muita syvyyksiä. Perhosia vatsaan saa paljon muustakin kuin rivoista puheista!
Vastaus monen pohdintaan: mieheni ei hyväksyisi nettiystävyyttä enkä minä hyväksyisi häneltä vastaavaa. Jonkun mielestä pettäisin miestäni, ehkä näin olisikin, mutta mikäli nettisuhteeni toinen osapuoli ei edes tietäisi, missä asun ja mitä teen työkseni, en laskisi pettämistä kovin konkreettiseksi. Ennemminkin pitäisin sitä terapian korvikkeena.
Kuten jo aikaisemmassa kirjoituksessani kirjoitin, en ole tässä ensikertalainen ja uskon tuntevani rajani. Jos nettiystävyyden pitää työajan ja -koneen rajoissa, se ei hallitse muuta elämää. Ja mitä elämän helppouteen ja muiden pompottelun tarpeeseen tulee, analysoija aliarvioi suhteen toista osapuolta eli miestä. Eivät kaikki miehet ole munan vietävissä...
Annoit kiertelemättä suoran vastauksen kysymykseeni, joten asia on selvä. Kiintoisaa muuten, että sinulla ja miehelläsi varsinkin on tiukempi suhtautuminen pettämiseen kuin mitä minulla ja vaimollani vastaavassa tilanteessa olisi. En kokisi nettiystävyyttä millään lailla moitittavaksi enkä minkäänlaiseksi epäluottamuslauseeksi kumppanilleni, vaikka netissä keskusteltaisiin kaikesta mahdollisesta. Mutta: raja on kuitenkin olemassa ja se on se, että nettiystävän on ehdottomasti pysyttävä nettiystävänä. Hän ei saa millään tavoin putkahtaa netistä ulos, vaan hän on olemassa vain niinä hetkinä, jolloin ollaan netin kautta yhteydessä. Ylimääräisen "ystävän" fyysinen läsnäolo menisi niin selvästi rajan yli, että sitä taas en uskoisi kykeneväni antamaan anteeksi. Jos pystyt olemaan miespuolisen nettikaverin kanssa ystävä nimenomaan vain netissä, niin hyvä on.
Ei pelkästään "salainen", vaan aloituksessa toivoit perhosia mahaan lentelemään sekä "aivoseksiä". Ja nimenomaan se salailu oli myöskin siinä "kaikkein parasta". Tuskin voit syyttää muita keskustelijoita siitä, että he tarttuivat kyseiseen sanaan.
Missä voisin törmätä suhun? Olet juuri sitä, mitä olen hakenutkin!
tiedä, mitä sanalla "aivoseksi" tarkoitetaan. Eikä ilmeisesti moni muukaan tiedä.
laita sähköpostiosoitteesi.
ja laitan sähköpostiosoitteeni. Mutta toivon todella, että kirjoittaja on lukenut tämän viestiketjun ja ymmärtää, mistä on kyse. [email protected]
niin että et ekaa kertaa ollut nyt asialla etsimässä sitä nettiseksiseuraa? Mikä järki tänne oli siis kirjoittaa ylipäätään kun olit jo kerran aiemmin näin toiminut ja nyt uudelleen etsit oikeutustako teoillesi? Tämähän oli ihan suora treffi-ilmoitus ei mitään muuta.
Toivonpa, että miehesi saa tietää mitä selkänsä takana puuhailet ja puuhailit jo kerran (vai useammin) aiemmin. Uskollisuus ja rehellisyys, toisen kunnioitus on minusta ne syyt miksi parisuhdetta kannattaa rakkauden lisäksi pitää ylipäätään yllä ja sinä kumoat kaikki näistä toiminnallasi.
Onnea valitsemallasi tiellä, toivottavasti joku sut tunnistaa jotain kautta ja kertoo miehellesi mitä puuhailet..
Mikäli olisit vaivautunut lukemaan keskusteluketjun, olisit tietoinen etten MISSÄÄN vaiheessa ole ollut hakemassa nettiseksiseuraa, en nyt enkä koskaan aikaisemmin. Sitä ei tarvitse hakea, sitä löytää helpommin kuin maitoa lähikaupasta.
Laitoin sähköpostiosoitteeni sellaista keskustelijaa varten, joka ymmärtää, mitä tarkoitan. Tästä syystä vielä lisäsin huomautuksen keskusteluketjun lukemisesta ennen minulle kirjoittamista.
Onnea Sinulle valitsemallasi asenteisella tiellä.
Tuo kp9 lienee sama henkilö, joka eri nimimerkillä mutta lähes samalla kellonlyömällä pisti myös minun aloittamaani ketjuun kehotuksen lakata kirjoittelemasta tänne. Tuskin se sattumaa on, että kaksi samaan sävyyn kirjoitettua ja samansisältöistä viestiä lähtee peräkkäin. Älä siis ota häntä turhan vakavasti.
Sinulle toivotan onnea ihan vilpittömästi!