Kävi tuossa niin, että tapasin kirjastossa erään kaunottaren. Nainen oli vilkuillut perääni jonkin aikaa. Huomasin tytön katseen, kun sinne päin vilkaisin niin hän hymyili sievästi minulle ja itse innostuin hymyilemään takaisin. Siinä sitä toistimme jonkin aikaa ja siis itsehän en sitä katsepeliä aloittanut enkä edes huomannut tätä kunnolla. Mietin mitä häviäisin jos menisin hieromaan tuttavuutta niin unohdin ujouteni ja menin hänen luokseen.
Moikkasin häntä itsevarmahkon oloisesti ja nainen vastasi hieman ujon oloisesti takaisin. Kyselin hieman kuulumisia ja esittäydyin hänelle. Naista tuntui selvästi hieman ujostuttavan. Hän ei kuitenkaan kertakaan torjunut minua vaan pyrki myöhemmin itse luomaan keskustelusuhdetta ja loppu vaiheessa tuntui siltä, että nainen keskusteli enemmän kuin minä. Noin puolisen tuntia me siinä juttelimme, kunnes jouduin lähtemään muille asioille ja hyvästelin naisen sinne. Vihjasin tälle, että olisi kiva nähdä toistekin ja nainen tuntui ymmärtäneen sen ja otti asian posiitivisesti vastaan. Emme kuitenkaan sopineet mitään tapaamista ja itseäni jäi harmittamaan se, koska jokseenkin tiesin etten tule häneen enää koskaan törmäämään ja aistin kemiaa välillämme. Lähtiessäni huomasin hänen katsovan perääni ja hymyilevän.
Kuin kohtalon johdattelemana törmäsimmekin eräässä vaatekaupassa toisiimme. Itse en edes huomannut naisen läsnä oloa, mutta hän tuli viereeni ja tervehti iloisesti. Sitten hän vaikutti hieman närkästyneeltä, kun en heti vastannut takaisin. Itse vain menin niin hämilleni koko asiasta. Juttelimme siinä asioista hetken aikaa, kunnes oli taas pakko lähteä. Naista se tuntui hieman harmittavan ja taas hyvästelimme. Vihjasin samalla tavalla, että olisi kiva uudelleenkin nähä ja nainen vastasi samoin takaisin. Huomasin naisen katsovan perääni hymyilen ja vilkattaen. Itse vilkutin takaisin ja tyttö hymyili entisestään. Sitten sain päähäni mennä takaisin ja kysyä puhelinnumeroa. Enhän minä halunnut, että tapaisin hänet ehkä seuraavan kerran jouluna. Nainen ei kovin hyvin siihen numeron kysymiseen sitten suhtautunut. Eikä oikeestaan mitään kommentoinnut kuin vain: "ääh..." Sitten hän käänsi päänsä muualle etten näkisi hänen ilmettään ja käveli pois.
Aluksi tässä mietin, että olinko sitten liian suora sukainen tuon numeron suhteen? Toisaalta minun oli melkein pakko se numero siltä kysyä. Halusin kuitenkin jonkin asteista ystävyyttä hänen kanssaan vaikken ehkä ajatellut häntä seurustelu kumppaniksi.
Eniten pani vain ihmetyttään tuo reaktio tuosta numeron kysymisestä. Eihän se nyt niin vaikea ole sanoa, että "Eii kiinnosta". Olen myös miettinyt, että se mitä tein väärin. Se mitä mokasin taisi olla tytön tunteiden yliarviointi? Ärsyttää vain se, että jokainen muukin mies olisi aika todennäköisesti mennyt saman retkuun kuin minä.
Itse olen 21 vuotias mies joka huolehtii ulkonäöstään. Tytön ikä oli vissiin 20 vuotta. .
Moikkasin häntä itsevarmahkon oloisesti ja nainen vastasi hieman ujon oloisesti takaisin. Kyselin hieman kuulumisia ja esittäydyin hänelle. Naista tuntui selvästi hieman ujostuttavan. Hän ei kuitenkaan kertakaan torjunut minua vaan pyrki myöhemmin itse luomaan keskustelusuhdetta ja loppu vaiheessa tuntui siltä, että nainen keskusteli enemmän kuin minä. Noin puolisen tuntia me siinä juttelimme, kunnes jouduin lähtemään muille asioille ja hyvästelin naisen sinne. Vihjasin tälle, että olisi kiva nähdä toistekin ja nainen tuntui ymmärtäneen sen ja otti asian posiitivisesti vastaan. Emme kuitenkaan sopineet mitään tapaamista ja itseäni jäi harmittamaan se, koska jokseenkin tiesin etten tule häneen enää koskaan törmäämään ja aistin kemiaa välillämme. Lähtiessäni huomasin hänen katsovan perääni ja hymyilevän.
Kuin kohtalon johdattelemana törmäsimmekin eräässä vaatekaupassa toisiimme. Itse en edes huomannut naisen läsnä oloa, mutta hän tuli viereeni ja tervehti iloisesti. Sitten hän vaikutti hieman närkästyneeltä, kun en heti vastannut takaisin. Itse vain menin niin hämilleni koko asiasta. Juttelimme siinä asioista hetken aikaa, kunnes oli taas pakko lähteä. Naista se tuntui hieman harmittavan ja taas hyvästelimme. Vihjasin samalla tavalla, että olisi kiva uudelleenkin nähä ja nainen vastasi samoin takaisin. Huomasin naisen katsovan perääni hymyilen ja vilkattaen. Itse vilkutin takaisin ja tyttö hymyili entisestään. Sitten sain päähäni mennä takaisin ja kysyä puhelinnumeroa. Enhän minä halunnut, että tapaisin hänet ehkä seuraavan kerran jouluna. Nainen ei kovin hyvin siihen numeron kysymiseen sitten suhtautunut. Eikä oikeestaan mitään kommentoinnut kuin vain: "ääh..." Sitten hän käänsi päänsä muualle etten näkisi hänen ilmettään ja käveli pois.
Aluksi tässä mietin, että olinko sitten liian suora sukainen tuon numeron suhteen? Toisaalta minun oli melkein pakko se numero siltä kysyä. Halusin kuitenkin jonkin asteista ystävyyttä hänen kanssaan vaikken ehkä ajatellut häntä seurustelu kumppaniksi.
Eniten pani vain ihmetyttään tuo reaktio tuosta numeron kysymisestä. Eihän se nyt niin vaikea ole sanoa, että "Eii kiinnosta". Olen myös miettinyt, että se mitä tein väärin. Se mitä mokasin taisi olla tytön tunteiden yliarviointi? Ärsyttää vain se, että jokainen muukin mies olisi aika todennäköisesti mennyt saman retkuun kuin minä.
Itse olen 21 vuotias mies joka huolehtii ulkonäöstään. Tytön ikä oli vissiin 20 vuotta. .
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mitä ihmeen "ääh" se likka siihen ähisi. Taisi haluta vain jotain ihme "kesäkivaa", jonkun jonka kaa flirttailla aina kun näkee, muttei mitään muuta. Outoa todellakin. Ja todellakin, älä soimaa itseäsi numeron kysymisestä, se oli oikea liike siinä tilanteessa. Naiset ehkä uskoo semmoseen, että "jos on tarkoitettu, niin tapaamme vielä jossain kadun kulmalla", mutta hei oikeesti, eihän semmoseen voi tuudittautua tosielämässä. Mutta tosiaan, selvästikin likka ei halunnu kun vaan jotain mitättömän pientä ja hyvin satunnaista kivaa itelleen tylsää kesäänsä piristämään, enkä nyt sano että siinä olis jotain kauheen pahaa, mutta sun kannalta tietty kävi nyt huonommin. Eikun seuraavan naisen perään vaan kuule, kyllä niitä riittää.
Jebulis jee... Niinhän se taisi ollakkin. Itse mietin todellakin samaa kuin sinä. Miksi sen piti ähistä. Siitä jossain vaiheessa ajattelin, että menikö hän asiasta ns. lukkoon? Jotkut ihmistyypit eivät vaan joskus sanoja suustaan silloin kun pitäisi.
Tietenkin itselleni heräsi kysymys, että olisiko minun pitänyt mennä hänen peräänsä? En loppujen lopuksi tiedä lähtikö hän edes kauaksi minusta, kun suivaantuneena häivyin koko kaupasta enkä siinä sitten huomannut hänen liikkeitään.
Tuskin kukaan pystyy näihin koskaan vastaamaan. Olisi kiva tietää jonkun naisen kommentti ellei edellinen ollut jo nainen.
En ole nainen, mutta ehkä hän olisi kaivannut vielä lisää lämmittelyä ennenkuin rohkaistuu antamaan numeronsa... esim. että olisit pyytänyt häntä samantien lasilliselle tai kahville.
Tässä on jotain arvauksia, miksi hän sanoi ääh
-miehet kysyvät sitä aina häneltä, jos hän kerran oli todella kaunis
-puhelinnumeron pyytäminen=treffit=seksi, ehkä hän halusi ystävyyttä, eikä sitä, että miehet aina vain haluavat seksiä häneltä
-narsistinen tapaus, haluaa huomiota, mutta ei mitään muuta, haluaa haaremin ympärilleen
-lukenut liikaa Cosmopolitania, että naisen pitää leikkiä vaikeasti tavoiteltavaa. Tässä tapauksessa tyttö osoittaa oman tyhmyytensä.
-et osannut oikeasti lukea häntä rivien välistä, hän ei ollut kiinnostunut, toiset naiset ovat teeskenteleviä kanoja, malli otettu esim. amerikkalaisista teinisarjoista
Olisikohan mokoma kumminkin ollut varattu. Flirttaili joko jännityksen tai itsetunnon kohotuksen vuoksi tai jopa fantasioi salasuhteesta, mutta pelkäsi kuitenkin, että satut soittamaan, kun hän on miehensä seurassa...?
Ei ollut varattukaan. Itse hän kertoi ettei seurustellut kenenkään kanssa.
Voisi vaikka siirtyä yhden illan juttuihin, kun ei oikein tunnu kumppania saavan koskaan.
vaikuttaa taas perus naisen käytökseltä, jota me miehet emme voi ymmärtää. Itse miehenä tuollaisessa tilanteessa totta kai antaisin numeroni (ol. että en olisi valehdellut "joo olisi kiva nähdä uudestaan"). Jos vielä tapaat tämän muijan, niin kokeile kysyä suoraan.
Olen näin keski-ikäisenä miehenä on ajatellut monestikin, ettei voi olla kuin kateellinen nykyisille nuorille miehille siitä, että sekä itsellä että kaikilla naisilla on puhelin. Ei voi olla treffienteko tai ainakin yhteydenotto helpommaksi tehty. Toista oli minun nuoruudessani, kun joko itsellä, naisella tai kummallakaan ei ollut sitä lankapuhelintakaan.
Sitä en voi kuitenkaan ymmärtää, että nykyisin väen väkisin tehdään ongelma puhelinnumeron puuttumisesta. Numerothan löytyvät netin kautta Eniron ja Fonectan palveluista, jos ihmisen nimi on tiedossa. Tässäkin tapauksessa nimimerkki mies89 89:n luulisi noissa jutteluissa saaneen sentään naisen nimen tietoonsa, kun on saanut selville senkin, onko nainen varattu vai vapaa.
Minun nuoruudessani vastaavissa tilanteissa painuttiin puhelinkioskille ottamaan puhelinluettelosta selvää, onko kyseisen nimen omistavalla henkilöllä puhelin ja sitten vain soitettiin siihen numeroon. Puhelinnumerothan ovat julkista tietoa - ei niihin, eikä soittamiseenkaan tarvita ao. henkilön lupaa. Joskus tietenkin samannimisiä on enemmänkin, mutta yleensähän tuollaisissa alustavissa keskusteluissa on jo selvinnyt kiinnostuksen kohteen asuinalue tai silloin meidän aikaan puhelinluettelotietoihin olennaisena lisätietona kuulunut "titteli" (ammatti tai opiskelija).
En kerta kaikkiaan voi ymmärtää nykynuorten asennetta "en voi soittaa sinulle, jos et henkilökohtaisesti kirjoita paperille ja ojenna minulle puhelinnumeroasi".
Minä taas nykynuorena olen kateellinen keski-ikäisille, koska heidän nuoruudessaan deittailu oli paljon yksinkertaisempaa: silloin sovittiin treffit, oli se sitten puhelimella tai face to face, ja sitten joko tultiin tai jätettiin tulematta paikalle. Jos nainen tuli paikalle, kertoi se jo että hänellä on ainakin vähän kiinnostusta. Nykyään voidaan niin perkeleesti tekstailla, facebuukata ja lähetellä muita viestejä näkemättä kuitenkaan kertaakaan naamatusten, ja lopulta huomaat että nainen pitää sinua vain kaverina. Ennen vanhaan ei ollut tällaista vaihtoehtoa, vaan oli pakko laittaa itsensä likoon, nykyään mennään sieltä mistä aita on matalin eli netin kautta.