Lupasin parhaalle kaverilleni(nainen) tässä noin kuukausi sitten, että muutetaan kimppaan asumaan - on ensinnäkin halvempaa ja kivempi muuttaa yhdessä kuin yksin! MUTTA ystäväni on alkanutkin tällä välin seurustella,naisen kanssa, joten nyt mua vähän mietityttää tää yhteen muuttaminen. Koska olen itse sinkku, niin ei jotenkin hirveesti innostaisi katsella toisten kuhertelua ja kiehnäämistä. Toki tällä naisystävälläkin on oma kämppä solussa, mutta ihan varmasti viettäisivät aikaansa myös sitten siinä kämpässä missä minäkin asuisin.
Ystäväni haluaa edelleen muuttaa kimppaan juuri minun kanssani, koska olen hyvä ystävä, mutta teenkö nyt ihan väärin jos perun lupaukseni ja sanon, että asun mielummin yksin kuin katselen ja kuuntelen toisten kiehnäämistä? Okei, ehkä olen osittain sitten kateellinen kun itsellä ei ole ketään, mutta haluaisin kuitenkin olla omassa kodissani pois sellasten asioiden ääreltä mitkä tekevät minut onnettomaksi - eli kaikki suhdejutut, koska itselläni ei ole miestä tai naista.
Mua vaan pelottaa, että ystäväni saa raivokohtauksen, koska petän lupaukseni. Ollaan kuitenkin jo käyty yhdessä paria kämppää katsomassa...
Mitä teen?!
Kiitos:)
Ystäväni haluaa edelleen muuttaa kimppaan juuri minun kanssani, koska olen hyvä ystävä, mutta teenkö nyt ihan väärin jos perun lupaukseni ja sanon, että asun mielummin yksin kuin katselen ja kuuntelen toisten kiehnäämistä? Okei, ehkä olen osittain sitten kateellinen kun itsellä ei ole ketään, mutta haluaisin kuitenkin olla omassa kodissani pois sellasten asioiden ääreltä mitkä tekevät minut onnettomaksi - eli kaikki suhdejutut, koska itselläni ei ole miestä tai naista.
Mua vaan pelottaa, että ystäväni saa raivokohtauksen, koska petän lupaukseni. Ollaan kuitenkin jo käyty yhdessä paria kämppää katsomassa...
Mitä teen?!
Kiitos:)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Muutama juttu eka:
No, ensinnäkin sinänsä sinun ei sitten kannnata ylipäätään kimppakämppiä suunnitella, ethän sinä voi kaveria omistaa ja antaa aina kateudellesi valtaa! Joka kerran kämppis vaihtoon, jos se löytää onnen, kun sinulla sellaista ei ole. No, ehkä tuon kateuden kanssa kannattaa irrottaa se katse omasta navasta: tuollaista toivoisit itsellesi, jos sinä löytäisit kumppanin? Olisit todella ymmärtäväinen, kun kaverit jättäisivät sinut, koska heillä ei ole ketään eivätkä jaksa katsoa "kiehnaamista"?
Olet tässä kohtaa hieman lapsellinen ja itsekäs, tosin, niinhän 2kymppiset on. Mutta että mieti nyt, kannattaako sinun ylipäätään harkita koskaan kimppakämppää: suhteet ja tilanteet muuttuvat jne.
Olisi myös tervettä alkaa ajattelemaan millaista käytöstä itse toivoisi muilta, miten haluaisi että omiin onnen potkuihin muut reagoi ja mikä on oikeaa ystävyyttä ja mikä on tärkeää. Oletko ystävä ensinkään, jos et voi olla onnellinen ystäväsi/ystäviesi onnesta? Et ainakaan kovin hyvä sellainen. Et ole harvinainen, olen itsekin törmännyt jopa sellaiseen, että kun onni potkaisee, ystävä lakkaa yhteuden pidon, koska se on hänelle niin katkeraa. Jaa... Niin, kaverisi elämä ei ole sinun eikä sinun hänen. Hänen onnensa ei ole sinulta pois eikä epäonnensa sinun onnesi. Haluaisit nyt oikeastaan ympärillesi vain onnettomia ihmisiä, että voisit tuntea oman elämäsi paremmaksi... Sen sijaan, että keskittyisit oman elämäsi elämiseen. Kuulostaako hyvältä?
--- Mutta...
Siis tietenkin saat asua kenen kanssa haluat ja voit perua asian. Oikeastaan ilman sen kummempia syitä. Sanot vain, että haluatkin asua yksin. Näin se käy, ei hänellä ole oikeutta suuttua sinänsä, koska kuten sanottua: se on teidän omaa elämäänne ja sinulla on oikeus asua miten haluat. Todennäköisesti hän ymmärtää.
Kimppakämppään sovitaan aina kuhertelusäännöt: eihän siellä voi naida ja kiehnätä miten vaan, kun asuu muitakin. Joskus annetaan parille rauha ja joskus pari antaa rauhan muille. Kukaan sitäpaitsi ei halua todistaa jatkuvaa kuhertelua ja intiimihetkiä, tai esileikkiä: kohteliaisiin tapoihin jo kuuluu jättää suurimmat intohimot ja syvimmät kielarit ihan omaan rauhaan. Asiat siiis sovitaan ja on sovittavissa.
Mutta tee mitä teet, siihen sinulla on oikeus.
Pakko kommentoida näin alkuun, että olen todella onnellinen, että ystäväni on löytänyt onnen ja rakkaan rinnalleen! Ihan oikeasti! Mutta kyllä mä nyt väkisin jään siinä kolmanneksi pyöräksi, kun yhdessä jos asuttaisi ja ehkä sen takia asuisin sitten mielummin yksinäni ja olisin onnellinen heidän puolestaan kaukaa. Jos minä löytäisin rakkauden, niin en edes olettaisi, että asuisin ystävän kanssa silloin kimpassa, koska en haluaisi aina varmistella onko ketään kotona jolloin voi tai ei voi harrastaa seksiä.
En tiedä vaan miten sanon tän asian ystävälleni, koska en tiedä ymmärtääkö hän...
Sinun on selviteltävä omaa ajatusmaailmaasi, jos sinua haittaa se, että kaverisi seurustelee ja luultavasti tuo kumppaninsa yhteiseen kotiinne. Luultavasti kaverisi on jo valmistautunut muuttamaan luoksesi, eikä ole kovin reilua perua myöhäisessä vaiheessa.
Voit päästä ei-toivotuista tunteistasi yli. Lainaa vaikka kirjastosta joku elämäntaito-opas, jossa neuvotaan, miten päästään eroon elämää haittaavista tunteista.