Minulla ei koskaan ole ollut todellista sydänystävää. Sellaista, jolle voisi vaikka soittaa keskellä yötä. Sellaista, jonka kanssa voisi lähteä hetken mielijohteesta ajamaan ympäri Suomea. Sellaista, jonka kanssa voisi istua jutellen aamukuuteen laiturin päässä.
Minun tarinani on samanlainen kuin monen muunkin. Olen tavallinen, nuori nainen, joka ei ole osannut ottaa ihmisiin oikeanlaista kontaktia. Lapsena olin yksi niistä poikatytöistä, jotka viilettivät välituntisin jalkapallon perässä – ei siinä ehtinyt ystävyyksiä solmia. Yläasteella sain hyvän kaverin, mutta tiet erkaantuivat, kun minä valitsin jatko-opiskelupaikakseni lukion. Siellä sain jälleen kavereita – mutta vain kavereita, sellaisia tuttuja, jotka ottavat kontaktia kerran kahdessa kuukaudessa, pyytävät ehkä kahville, mutta muuten ei yhteyksissä olla. Nyt on lukiota kaksi vuotta takana, ja kolmas alkaa syksyllä eri paikkakunnalla. Jälleen jäävät kaikki kontaktit taakse.
Minun tarinani on samanlainen kuin monen muunkin. Olen tavallinen, nuori nainen, joka ei ole osannut ottaa ihmisiin oikeanlaista kontaktia. Lapsena olin yksi niistä poikatytöistä, jotka viilettivät välituntisin jalkapallon perässä – ei siinä ehtinyt ystävyyksiä solmia. Yläasteella sain hyvän kaverin, mutta tiet erkaantuivat, kun minä valitsin jatko-opiskelupaikakseni lukion. Siellä sain jälleen kavereita – mutta vain kavereita, sellaisia tuttuja, jotka ottavat kontaktia kerran kahdessa kuukaudessa, pyytävät ehkä kahville, mutta muuten ei yhteyksissä olla. Nyt on lukiota kaksi vuotta takana, ja kolmas alkaa syksyllä eri paikkakunnalla. Jälleen jäävät kaikki kontaktit taakse.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kosketti. Nyt olen jo neljäkymppinen ja asun Rovaniemellä. Ei ole edelleenkään sydänystävää, mutta pari asiaa on hyvä muistaa:
. Ihmiset rohkaisevat ulos ja liikkeelle. Tuo ei vain toimi noin, koska se avoimuus on osa luonteenpiirrettä. Minä hommasin opiskeluaikana koiran. Se pakotti lenkille joka päivä ja pakotti sunnittelemaan tulevaisuutta.
- Naisen ongelma on, että kun lähdet muualle, kuvittelevat lähellesi tulevat miehet sinun olevan panolelu, paineiden purkupaikka. He tekeytyvät ystäväksi, kuuntelevat kyllä ja järjestävät tapahtumia, mutta kaiken takana on ajatus saada sinusta kasvatettua oma nuori ja tiukka lelu, kun oma vaimo on jo ehkä synnytysten myötä rupsahtanut, älä lankea moiseen, minä lankesin enkä edes uskonut kerrasta, kompuroin uudelleenkin.
- Säilytä oma itsesi, oma persoonasi. Älä jää 4 seinän sisälle makaamaan, vaan toteuta itseäsi, seuraa vaistojasi. Jos käperryt katkerana maailmalta huoneeseesi, et selviä tervejärkisenä yli kolmekymppiseksi.
- Kun etsit itseäsi, pysy erossa alkoholista ja muista aineista, joita helpostikin on tarjolla, ainakin täällä rovaniemellä.
- Etsi ensin itsesi, sitten voit löytää muut. Oman itsensä hyväksyminen, omien puutteiden huomaaminen ja itsensä toteuttaminen, niillä minä selvisin elämään. Nyt on ukonkuvatus ja pari toisella kymmenellä olevaa kakaraa, elämä kulkee eteenpäin, kukaan ei tee mitään puolestasi, ellet itse tee mitään. Minä löysin oman rakkaani kirjastosta...
Mittariin tuli 39 vuotta. Elämääni ei enää kuulu sitten nuoruusvuosien sydänystävää (hänkin asui Ruotsissa asti). Olen palannut lapsuuden (alle kouluikäisenä elänyt) paikkakunnalle vajaa kolme vuotta sitten (olosuhteiden pakosta; mm.meni työpaikka Kiinaan). En ole koskaan kunnolla kiinnittynyt mihinkään. Oli todella huono juttu, että jouduin lapsena (6v.) muuttamaan uudelle paikkakunnalle, jossa sain jo sukunimeni vuoksi olla (ja perheeni) ei-paikkakuntalainen ja olin koulukiusattu. Sieltä saamani ystävät tai kaverit ovat kaikki muuttaneet ympäri Suomea ja heidän elämänsä ovat vieneet meidät välillä erilleen kaukasikin aikaa. Ja kyllä vuodet(kin) tekevät tehtävänsä...Nuoruuden sydänystävää näin kesäisin kun hän tuli perheineen kesälomalle. Sitäkin enemmän kirjoittelimme ja soitimme, mutta eihän se ole sama asia kuin että näkisimme ja voisimme viettää aikaa tekemällä mitä mitäkin. Mutta hän oli kuitenkin erittäin tärkeä minulle ja tuntui ainoalta, joka ymmärsi, ja jolla oli yhtä "hullu" huumorintaju. Kiitos siitä hänelle.
Elämä on kohdellut välillä hyvin rajustikin, ja olen ollut masentunut. Niitä hetkinä olisi kaivannut hyvää ystävää, jolle voi luottamuksella avautua kipeistäkin asioista. Välillä tuntui/tuntuu, että eikö elämä tarjoa muuta kuin vastatuulta ja hankaluuksia (haasteita nykykielellä?). Ja monesti olen sitäkin miettinyt miksen löydä enää ystävää, joka olisi kuin ensimmäisen viestin laittanut henkilö. Joka todella tuntuisi sydänystävältä.
Täällä lapsuudenpaikkakunnalla ei asu enää ketään lapsuudenystävää (hekin muualle Suomeen muuttaneet), enkä tunne ketään ikäistäni tai suunnilleen samanikäistä. Olen mukana yhdistystoiminnassa ja sitä kautta saanut tuttavia muualta Suomesta muuttaneista. He ovat ystävällisiä ja ainoita, jotka ottavat minuun yhteyttä ja haluavat viettää aikaansa minun ja perheeni kanssa. Kiitos heille! En tiedä miksi en kelpaa täältä kotoisin oleville. Nyt paluuntehneenä tunnen taas olevani ei-paikkakuntalainen. En tunne kuuluvani tänne. Raskasta kun tuntee olevansa "ei-mistään kotoisin"...
Olen kesän ollut työttömänä, eikä kukaan entisistä työkavereistani (olin kunnan töissä) ole ottanut yhteyttä. Muutaman kanssa olen jutellut kun olemme tulleet sattumalta vastaan. Rahaa en ole vielä saanut liitosta, niinpä kesä on mennyt kotona tai vanhempien/appivanhempien luona ollessa. Ei puhettakaan, että veisin lapset kesälomamatkalle.
Aloitan ensi kuussa Rovaniemellä opiskelut. Ehkäpä sitä kautta löydän ystävän tai edes jonkun jolle tunnen olevani aidosti "kiinnostava" ja jonka kanssa jakaa elämän eri asioita...
Mutta sydänystävä olisi niin ainutlaatuinen ja tärkeä asia.
Ei oman miehen kanssa voi olla kuin sydänystävän; toinen nainen ymmärtää ihan eri tavoin kuin mies. Ja oma mies on "liian läheinen" asioita jakamaan, eikä sitä kiinnosta samat asiat kuin naisia.
Olen kauan miettinyt em.asioita ja surrut. En tiedä miksi nyt sain laitettua ajatukseni ja tuntemukseni eteenpäin. Ehkäpä se kun em. viestit kolahtivat sydämeeni juuri nyt, tällä hetkellä. Että en ole ainoa ilman sydänystävää. Jaksamista teille!
Ehkä olet vain odotellut tähän asti sitä oikeaa ystävää, joka löytyy kun syksyllä pääset vaihtamaan maisemaa. Lähde uusiin seikkailuihin avoimin mielin, ehkä sinun on paras päästä pois kotimaisemista. Muualta saattaa löytyä samanhenkistä seuraa helpommin.
Ehkä voisit uudella opiskelupaikkakunnalla ryhtyä vaikkapa Punaisen Ristin aktiiviksi? Punainen Risti järjestää paljon nuorisotoimintaa, ja sieltä yhteisistä tapahtumista voisit löytää niitä oikeita ystäviä. Niitä, joille voi tosiaan soitella vaikka keskellä yötä.
Älä menetä elämänhaluasi, vaan pidä pää pystyssä ja jatka rohkeasti eteenpäin. Syksy ja talvi voivat tuoda tullessaan vaikka minkälaisia elämänmuutoksia!