En ymmärrä tätä tilannetta.
Olen seurustellut avomieheni kanssa reilut 2 vuotta, josta 3 viimeistä kuukautta olemme asuneet yhdessä. Alussa meni hyvin, ja ihan viime aikoihin astikin on mennyt ok, riitaa aina välillä, mutta kaikki on aina sovittu, ja se on ollut sellaista peruskamaa.
Mutta nyt: miehellä on muutama tentti tulossa. Lukee koko ajan, ovi kiinni. Jos näemme sattumoisin kun hän vaikkapa menee vessaan hän kävelee ohi sanomatta mitään. Ja ei siinä mitään, että lukee, niin on ennenkin ollut. Ja olen sen hyväksynyt. Mutta ennen, edes se 15 minuuttia minkä ehkä päivässä vietimme yhdessä oli laatuaikaa. Jos hän pitää taukoa lukemisestaan, niin se menee telkkaria töllöttäessä tai surffaillessa. Tunnen itseni turhaksi.
Lisäksi seksin määrä on kokenut romahdusmaisen laskun. Ennen, vielä tämän vuoden puolella, jäi harvoin päiviä jolloin emme harrastaneet seksiä ainakin kerran. Makuuhuoneessa, keittiössä, suihkussa, missä vaan. Viimeaikoina seksiä on tullut vain jos olen pyytänyt, ja eilenkin kun yritin saada häntä innostumaan, tokaisi että "huomenna". Ja tiedän ettei sitä heru huomenakaan. Olen sievä, normaalivartaloinen,ja muutenkin kelvollinen, ja eihän se aiemminkaan ole ollut ongelma. Seksin määrä siis. En todellakaan ymmärrä missä mennään, miten suhtautua mykkäkouluun, olen kuin ilmaa hänelle. Jos kysyn asiasta, hän sanoo että valitan turhasta. Ja suuttuu jos kysyn usein. Enkä ole huutanut, vaan selittänyt kantani ja kertonut olevani huolissani suhteesta. Mies kuitenkin suuttuu jos edes vihjaisen erosta, ja sanoo rakastavansa. (Sillä samalla monotonisella äänellä) Joskus jos juttelemme hän saattaa sanoa jotain todella piilov*ttumaista. Jos otan asian puheeksi, ainoa mitä hän sanoo on "ahaa" "vai niin" tai "mitä mun pitäis sanoa".
Tätä on nyt jatkunut n.kuukauden. Mies ei varmaankaan petä minua. On aina kotona, kävi baarissa viimeksi viime syksynä. Kun seksistä kysyy hän sanoo ettei huvita. Siihenkö on tyytyminen? Pitääkö erota?
Kertokaa, mikä tässä voi olla taustalla?
Olen seurustellut avomieheni kanssa reilut 2 vuotta, josta 3 viimeistä kuukautta olemme asuneet yhdessä. Alussa meni hyvin, ja ihan viime aikoihin astikin on mennyt ok, riitaa aina välillä, mutta kaikki on aina sovittu, ja se on ollut sellaista peruskamaa.
Mutta nyt: miehellä on muutama tentti tulossa. Lukee koko ajan, ovi kiinni. Jos näemme sattumoisin kun hän vaikkapa menee vessaan hän kävelee ohi sanomatta mitään. Ja ei siinä mitään, että lukee, niin on ennenkin ollut. Ja olen sen hyväksynyt. Mutta ennen, edes se 15 minuuttia minkä ehkä päivässä vietimme yhdessä oli laatuaikaa. Jos hän pitää taukoa lukemisestaan, niin se menee telkkaria töllöttäessä tai surffaillessa. Tunnen itseni turhaksi.
Lisäksi seksin määrä on kokenut romahdusmaisen laskun. Ennen, vielä tämän vuoden puolella, jäi harvoin päiviä jolloin emme harrastaneet seksiä ainakin kerran. Makuuhuoneessa, keittiössä, suihkussa, missä vaan. Viimeaikoina seksiä on tullut vain jos olen pyytänyt, ja eilenkin kun yritin saada häntä innostumaan, tokaisi että "huomenna". Ja tiedän ettei sitä heru huomenakaan. Olen sievä, normaalivartaloinen,ja muutenkin kelvollinen, ja eihän se aiemminkaan ole ollut ongelma. Seksin määrä siis. En todellakaan ymmärrä missä mennään, miten suhtautua mykkäkouluun, olen kuin ilmaa hänelle. Jos kysyn asiasta, hän sanoo että valitan turhasta. Ja suuttuu jos kysyn usein. Enkä ole huutanut, vaan selittänyt kantani ja kertonut olevani huolissani suhteesta. Mies kuitenkin suuttuu jos edes vihjaisen erosta, ja sanoo rakastavansa. (Sillä samalla monotonisella äänellä) Joskus jos juttelemme hän saattaa sanoa jotain todella piilov*ttumaista. Jos otan asian puheeksi, ainoa mitä hän sanoo on "ahaa" "vai niin" tai "mitä mun pitäis sanoa".
Tätä on nyt jatkunut n.kuukauden. Mies ei varmaankaan petä minua. On aina kotona, kävi baarissa viimeksi viime syksynä. Kun seksistä kysyy hän sanoo ettei huvita. Siihenkö on tyytyminen? Pitääkö erota?
Kertokaa, mikä tässä voi olla taustalla?
Vastaukset 19
Vanhimmat
Opiskelupaineet siinä on taustalla. Anna jätkän olla rauhassa ja keksi ittelles omaa tekemistä. Kyllä se siitä tokenee kun on tenttinsä selvittänyt ja ehkä muutakin OMASSA kaalissaan.
Anna kaverin hoitaa tenttinsä pois ja katso sitten tilannetta uudelleen.
Hanki itsellesi jotain muuta tekemistä ja menemistä äläkä mieti koko ajan tilannetta.
Onnex olkoon jos teillä on jatkunut vaan kuukauden.Mulla on jo menossa neljäs vuosi(ollaan seurustelleet n.11 vuotta).
Ja jos ollaan muutama kerta vuodessa harrastanut sexiä,niin eikös ole tullut lapsi (Pari kappaletta).
Tekis mieli jättää mutta ei viitsi lapsien takia,ja jos menisin toisen naisen kanssa sänkyyn niin likkakaveri suuttuu vaikka pitäs olla onnellinen kun en koko ajan vonkaa siltä,sais olla rauhas niinkuin haluu.THIS IS LIFE
Joo, kiitos :)
Ottaa vaan päähän, kun tämä yhtäkkiä meni tällaiseksi. Oli jo ennen tenttejä, nyt vaan paheni. Ja jo ennen tenttejä kysyin mikä mättää ja mies sano ettei huvita. EI vaan Huvita. No sepä hauskaa. Olen nuori ja varmaan olisi vientiä muuallakin. Äsken kysyin, ja ei heru tänäänkään.
Kinuamaan ei voi lähteä, en todellakaan halua mitään "no jos on pakko"-seksiä. Ihmettelen vain sitä, että ennen hän oli hyvinkin innokas. Ja kehui taitojani seksiosastolla. Ja nautti. Eipä vaan enää...
Et ole ainoa tuossa tilanteessa oleva.
Avopuolisoni tekee pitkää päivää töissä. Tulee kotiin, syö ja menee nukkumaan. Yhteistä aikaa ei juuri koskaan ole saatika seksistä puhumattakaan. Seksikin, silloin harvoin kun saa, niin hyvin pikaisesti jättäen minut kylmäksi. Hänkin on aina muissa maailmoissa ja tuntuu että minä olen vain ilmaa. Tarpeellinen kodinkone joka pitää kodin kunnossa ja ruuan valmiina syötäväksi.
Olemme asuneet reilun puolisen vuotta yhdessä ja tuntuu että tämä vain pahenee. Enää ei kuule helliä sanoja tai osoitusta tykkäämisestä. Onko se arki näin rankkaa?
Tuntuu että miesten varsinki on vaikea hyväksyä sitä arkea.. Tai että kun se alkaa nii koko suhde muuttuu.
Me muutettiin mieheni kanssa yhteen melkein heti ja nyt puolen vuoden jälkeen aikoo muuttaa pois, sanoo että suhde jatkuu silti. Empä tiedä. Pitkät työpäivät (ja matkat, muuttaisi lähemmäs työpaikkaa) ja väsymys ja ARKI on syöneet kaikki voimat ja halujakin. En tiiä mitä pitäis tehdä, jättää varmaan koko touhu ja toivoa että joskus löytyy se Mies joka jaksaa myös Arkea. Tää ei nimittäin ole eka kerta ku ruususen alun jälkeen alkaa takuta.. Että tuskimpa kukaan yksin on näitten asioitten kanssa.
Niin kai se on. Toisaalta, meillä asia kai on niin että minä en jaksa hyväksyä. Miehen mielestä menee hyvin, vaikkei puhuttaisi viikkoon juuri mitään - itse on sanonut.
Sai luku-urakkansa päätökseen. Ihmettelin missä viipyi, ja soitin. Oli shoppailemassa. Sanoin että haluaako olla yksin vai helpaako seura. "ei kun tulen jo ihan kohta..plaa plaa." Ja v*tut.
Hei Kris Tallinen!
Mitä on Cyber sex ? miten se toimii, jos halut palaa sisässä?
...esim ammattiin valmistuminen lähellä? Siis tärkeämmät tentit kuin aiemmin? Sen voisi kuvitella aiheuttavan tavallista isompia paineita.
Toivottavasti tilanne asettuu, kun tentit ovat ohi. Mutta jos hän sattuu saamaan stressaavan työn (tai pitkät työmatkat joka päivä), voi tuo sama haluttomuus jatkua yhä edelleen. Siis miesten halut ja stressi eivät välttämättä mahdu kuvaan yhtä aikaa.
Joo, valmistuminen alkaa häämöttää. Siis gradu ei ole aloitettu, mutta kurssit lopussa kohta.
Tänään taas riita aiheesta, vittumaisia kommentteja, vähättelyä, hiljaisuutta. Valitan vaan kuulemma koko ajan. Jos sanon, että haluaisin tietää palaavatko halut vielä joskus, vastaus on heti että joojoo, samalla kun lukee lehteä. Eli ei edes voi keskustella asiasta. Ja olen monta kertaa istuttanut hänet alas, puhunut rauhallisesti ja kertonut kantani ja huoleni. Häntä ei kiinnosta. Silti muka rakastaa ja haluaa asua yhdessä. Mielenkiintoista.
Olen sanonut, että jos työ/lukeminen on tärkeintä, voi olla että sitten kumppani ei kestä sitä, että seksi ym. jää pois. Mutta olen vain pikkumainen valittaja. En saisi vaatia seksiä.
Painostat miestäsi vielä kaiken muun tressin lisäksi. Malta nyt että ne tentit on ohi ja ala sitten painostamaan ja kysymään missä mennään.
Joo, tiedän että kuulostaa siltä. Mutta kuten kirjoitin aiemmin, tämä vaihde tuli päälle jo ennen tenttejä. Ja jos kysyn, että stressaako tentit, vastaus on EI. Jos ehdotan vaikka hierontaa, ei.
Ja tästä aiheesta on puhuttu ennenkin. Se vaan vaipuu omiin sfääreihinsä ikuisiksi ajoiksi. Olen usein odottanut tenttien yli, ennenkuin "alan painostamaan". Ja sama tulos aina.
Oiskin vaan ohimenevää stessiä kuten sanot...
Toivotaan että menee ohi? Jos ei muutu ilmoita jos eroaisitte ja katso miten reagoi. Ei se tilanne muuten laukea mihinkään suuntaan jos tosiaan noin kauan olet "painostanut" ja jankannut.
No arvaa mikä "hauskinta" onkin?
Olen kysynyt sen tuhannen kertaa, en itkien ja kiljuen, vaan rauhallisella äänellä, että oisiko hyvä erota/ tai muuttaa erikseen takaisin. Olen sanonut että entä jos muutan vähäksi aikaa vanhempieni luo. EI kun hän haluaa asua kanssani! En ymmärrä, siksi juuri avaudun täälläkin kun en YMMÄRRÄ. Jos vihjaankaan erolla, mies suuttuu että uhkaan erolla. Yritä siinä sitten...
Apua kaivataan.
Kuulostaa tutulta, meillä samanlaista. Olemme olleet yhdessä kaksi vuotta ja tajusin että jotain kummaa tekeillä jo ekan puolen vuoden aikana.
Teemme samaa työtä, erittäin motivoituneina molemmat, mutta täysin eri tyylillä. Kun minulla on iso projekti päällä, ei se näy päälle sen kummemmin. Mutta kun miehelläni on vastaava juttu, niin hän tekee sitä kellon ympäri, istuu koneella, nukkuu muutamia tunteja silloin tällöin, on kuin elävä kuollut. Harhailee tyhjä ilme kasvoillaan vessaan tai syömään, ei vastaa jos puhutellaan, ei seksiä, läheisyyttä... persoona muuttuu aivan täysin!
Projektit ovat tähänmennessä kestäneet hänellä kerrallaan n. 2 kuukautta, joten tuollainen käytös vaikuttaa suhteeseen todella.
Aluksi hän ei edes myöntänyt, että jotain kummaa on tekeillä, nyt tunnistaa itsekin ja sanoo, että se on tärkeää keskittymisensä kannalta. Että se on hänen työtapanasa. Tuntuu olevan, mutta on suhteelle todella pahasta.
Vaikka yritän olla reagoimatta hänen käytökseensä, se ei oikeastaan onnistu. Jo parin viikon mykkyyden ja outouden jälkeen alkaa tuntua todella pahalta. Hänen käytöksensä on työkausien aikaan samaa, kuin hän olisi verisesti loukkaantunut minulle. Hän saa luotua todella painostavan ilmapiirin. Hänellä on mielestään stressaantuneena myös lupa käyttäytyä töykeästi.
Nyt on työkausi juuri alkanut, viikko vasta viileyttä, tämän vielä jaksaa, mutta veikkaisin, että jo viikon kuluttua alan taas pohtia tämän suhteen mahdollisuuksia ja merkitystä.
Ensimmäisenä vuonna pääsimme jo niin pitkälle, että sovimme hänen projektikausiensa ajaksi treffit; sunnuntaisin klo 20-24 sohvalla, katsotaan tv:tä tms. Muutoin emme projektien aikana olisi yhtaikaa missään, vaihtaisi juuri sanaakaan, aloittajan kuvaama vessamatkalla ohikävely olisi ainoa hetki nähdä häntä ja viestissä kuvattu lämpö samaa luokkaa. Projektien aikana hän myös nukkuu ne muutamat tunnit työhuoneessa.
Projektikauden jälkeen täytyy seksielämä taas herätellä jotenkin henkiin, tuossa ehtii tottua jo kylmyyteen ja yksin nukkumiseen. Ei ole enää luontevaa mennä toisen luo haluineen. Ja sitten yhtäkkiä se taas olisi mahdollista.
Tämä on varmaan ääri-esimerkki, mutta näinkin se voi olla.
Meillä on tilanne päinvastoin. Minä olen se joka ei halua seksiä ja on aina "nenä kirjassa" tai jotain vastaavaa. Ollaan oltu yhdessä melkein neljä vuotta, joista viimeinen vuosi on ollut tuskaa. Silti en osaa antaa vastausta poikaystävälleni kun hän kysyy mikä on vialla tai miksi olen huonolla tuulella. Joskus tulee huono omatunto kun miettii kuinka paljon hän joutuu kestämään minun takiani. Hän on sanonut minulle useaan otteeseen, että hän on valmis yrittämään suhteemme takia vielä, mutta itse en osaa päätää suuntaan enkä toiseen. Välillä ajatus erosta on houkutteleva ja välillä se tekee niin kipeää että itkettää. Olen kai vain niin itsekäs että haluan pitää hänet itselläni vaikka emme kumpikaan ole kovin onnellisia. Parempi se väärä kuin ei ketään vai? Sitä paitsi kuka minua rakastaisi niin kuin poikaystäväni? Niin ehdoitta ja aidosti. Ollako vai eikö olla...?
Stressi vaikuttaa tuohon kaikkeen. Jos hänellä siis jotain koulujuttuja, niin stressi pääsee helposti kerääntymään. Sitä muuttuu etäiseksi, haluttomaksi jne..
Malta mielesi.. hemmottele häntä... kerro, että asia vaivaa.
.. STRESSI!! Itellä on ihan samaa välillä! Ja vika ei todellakaan ole miehessä, eikä muissakaan ihmisissä, mutta olen vain äärimmäisen stressaantuvaa sorttia ja käyttäydyn siinä tilanteessa juuri noin. Joten älä nyt vielä ainakaan turhia murehdi. Uskoisin tuon helpottavan tenttisumien jälkeen. Näin keväällä kuitenkin on aina paljon tenttejä.. Tai niin meillä täällä ainakin.
Ja ehkäpä sekin saattaa miestäsi painaa ja kyllästyttää, että hän tosiaan on viimeksi viime syksynä käynyt tuulettumassa.. Joten jospa vaikka yrittäisit järjestää hänelle jotain kivaa.. Ja ulkona kodistanne! Saisi miespolo hieman muuta ajateltavaa kuin koulu ja tentit! Vähän irtiottoa arkeen ja lukemiseen. Yritäpä sitä. Mieti, mistä miehesi pitää kovasti ja yritä järjestää se.
Jaksamisia sinne ja ole sille miehelles tukena! Älä jatkuvasti kysele ja mökötä. Se varmasti tuo miehelles lisää paineita! Näytä sille, että oot sen tukena opiskelussa ja anna sen rauhassa opiskella. Se tulee kyllä sitten sun luo, kun sillä on sellanen fiilis. Ja sillon se on myös paljon paremmalla tuulella, kun se saa ite päättää, koska haluaa hellyyttä. Näillä kikoilla uskoisin tuloksia syntyvän.. Mutta eihän sitä silti tiedä.. Mutta näin mulla on toiminut. Sitten siinä on se pahin stressikin helpottanut, kun ei oo koko aikaa tarvinnut miettiä, että onko se mies nyt suuttunut mulle vai ei.. On saanut rauhassa keskittyä lukemiseen. On ollut yksi stressi vähemmän. Ja sit on mukavaa ITSE lähestyä miestä, kun on siltä tuntunut. Ja mies on ollut avosylin vastassa. Ei oo heti alkanut moittimaan, että en huomaa tarpeeksi. Sillä se stressi on lähtenyt! Kokeilepa näitä.
Tsemppiä ja onnea teille!
Kiitos vastauksista!
Tosiaan, ehkä eniten ottaa päähän se, ettei tiedä onko jotain vialla. Vaikea uskoa ettei ole jos toinen on kun myrskyn merkki, ilman myrskyä.
Yritetään, nythän on kesäkin tuloillaan! :)