Olemme jättäneet avioerohakemuksen käräjäoikeudelle ja muutan uuteen asuntoon samalla paikkakunnalla. Kysymys kuuluu, voinko ottaa lapset mukaani vaikka huoltajuudesta ei olla vielä sovittu? Mies ei ole väkivaltainen, narkkari tai holisti, olenpahan vaan kyllästynyt yhteiseloon. Mies haluaisi myös lapset luokseen asumaan tai edes toisen, mutta minun mielestä lapset kuuluvat aina äidille.
Avioero ja muutto
Pikku Myy
6650
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
"mutta minun mielestä lapset kuuluvat aina äidille."
No eivätpähän kuulu. Miksi haluat viedä mieheltä lapsensa? Tuollaisessa tapauksessa lapset mielestäni kuuluvat molemmille, ei sinulla ole mitään oikeutta alkaa heitä omimaan.
Lähivanhempi voi olla kumpivaan. Ei missään lakipykälässä sanota, että se olisi äiti. Se on vaan tapa, joka onneksi nykysuomessa on pikkuhiljaa muuttumassa ja yhä useammin jo isä on se lähivanhempi.
Mutta, yksi soitto sosiaalihuoltoon kaupungille/kunnalle lastenvalvojalle. Sieltä saat kaiken neuvon ja avun lasten huoltoa ja elatusasiaa koskien. Myös siihen vastauksen, voitko ottaa lapset mukaan muuttaessasi pois.
Tämä on sitten henkilökohtainen mielipiteeni:
En pidä ollenkaan hyvänä lähtökohtaa, jossa erossa lapset vaaditaan itselleen. Siis jollei ole pakko, esim. välimatkan takia tai sellaisen pelon, että toinen vanhempi voi olla vaaraksi lapsille. Jos muutat samalle paikkakunnalle, eikö olisi mahdollista, että muuttaisit sellaisen välimatkan päähän, että lasten olisi helppo kulkea tarhasta tai koulusta kummalle vanhemmalle tahansa? Sitä paitsi siitä tulisi olemaan teille molemmille ehkä hyötyä: esimerkiksi itse innostuin eron jälkeen opiskelemaan ja on valtava helpotus, että lapsi voi opiskeluiltoinani mennä isälleen. Lapsiasi ajatellen se, että te vanhemmat pystytte pysymään erossa, on tällä hetkellä hienoin lahja, minkä pystyt antamaan - kysy heiltä vaikka 20 vuoden päästä tästä mielipidettä:). Ja huoltajuustappelu rikkoo välejänne taatusti.
Itselleni ei myöskään aukea, miksi lapset kuuluisivat juuri äidilleen? Heillä on isä ja äiti, ja molemmat ovat tärkeitä, vaikka jokainen vanhempi ei välttämättä olekaan hyvä tehtävässään. Sukupuolesta se tuskin kuitenkaan on kiinni. Ja sitä paitsi, lapset ovat meillä vain lainassa:).
Joka tapauksessa, voimia sinulle. Tiedän että monenlaista mietittävää tällainen tilanne tuo tullessaan, ja tuollaisista asioistakin vaan joutuu päättämään. Tuosta lastenneuvojasta on varmasti apua. Toivon sinulle kaukonäköisyyttä valintoihisi!
aargh, hyvä että luin tekstini uudelleen: tarkoitin että: Lapsiasi ajatellen se, että te vanhemmat pystytte pysymään ERON JÄLKEEN VÄLEISSÄ KESKENÄNNE, on tällä hetkellä hienoin lahja, minkä pystyt antamaan,
--ei se että pystytte pysymään erossa xD
Sorry!
Et voi lain mukaan ottaa lapsiasi mukaasi, jos heidän isänsä ei siihen suostu. Muuttoon tarvitaan isän suostumus kun hän jää asumaan lasten entiseen asuntoon. Eli teidän on neuvoteltava siitä miten asia menee. On ihan hyvä vaihtoehto myös jakaa lapset, varsinkin jos heillä on iso ikäero ja lapset eivät sitä vastusta. Kaksosia en ihan hevillä menisi jakamaan kahteen eri osoitteeseen ja jos asutte lähekkäin niin viikko-viiko systeemikin voi olla ihan toimiva ratkaisu
Voit ottaa, jos miehesi suostuu siihen. Lasten isällä on myös oikeus sanoa sanottavansa siitä, missä lapset asuvat. Viime kädessä se tapahtuu käräjäoikeudessa (sopimus huoltajuudesta ja tapaamisoikeuksista).
Hesarissa on hiljattain ollut juttua avioerotilanteista; ts. siitä, miten erotilanteessa toinen vanhempi etäännyttää ex-puolison lapsistaan. Yleisöosastokirjoitusten perusteella tilanne on ollut todella kivulias niin lapsille kuin "lapsistaan erotetuille" ex-puolisoille.
Vaikka miehessäsi on vikoja, anna hänen tavata lapsiaan eron jälkeenkin. Lapsia ei pidä pitää panttivankeina tai koston välikappaleina, eikä heidän eläämäänsä tulisi pilata aikuisten riidoilla. Kannattaa pysyä loppuun asti niin rehellisenä itselleen kuin pystyy, ja välttää ex-puolison mustamaalaamista.
Avioero on aina itsetutkiskelun paikka.