Olen seurustellut 1vuoden ja 6kk yhden ihanan miehen kanssa. rakastan häntä. Mutta Tuntuu että rakastan toistakin miestä. en tiedä mitä teen. tuntuu tosi pahalta... en tiedä kumman otan ? tunteet ovat fifti fifti.
Minä olen hukassa en tiedä mitä teen... tuntuu tosi pahalta en halua satuttaa kumpaakaan. Mitä siis teen ?
Minä olen hukassa en tiedä mitä teen... tuntuu tosi pahalta en halua satuttaa kumpaakaan. Mitä siis teen ?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Minä en ainakan voisi. En tiedä muista, mutta tuntuu tosi kaukaiselta, että olisi kaksi Rakkaussuhdetta päällekkäin. Panoja varmaan moni harrastaa päällekkäin, pelkkää seksiä. Siihen ehkä pystyisin, paineen poisto suhteisiin joissa ei mitään muuta haeta. Haluaisin silti vakituisen ja turvallisen suhteen jonka kanssa rakentuisi yhteisesti myös seksi elämä.
sellainen yksi suuri rakkaus on hölynpölyä, montaa ihmistä voi rakastaa samaan aikaan ja kaikkia eritavalla. kukaan ei kuitenkaan voi sanoa kumpi olisi parempi rakkaus, sen tiedät vain sinä itse.
Herää kysymyksiä tilanteestasi, kuten kuka on se toinen ja mitä hän merkitsee? Oletko tuntenut hänet pidempään kuin "virallisen" seurustelukumppanisi, vai oletteko tavanneet vastikään? Oletko kokeillut listata molemmista plussat ja miinukset paperille (niin karulta kuin se kuulostaakin)? Saatko kummaltakin mieheltä vastakaikua tunteisiisi? Molemmilla miehillä luulisi olevan erilaiset tulevaisuuden suunnitelmat, kummanko on enemmän lähellä omaasi? Oletko sanonut nykyiselle kumppanillesi tunteistasi toista kohtaan? Perusteellinen asian selvittäminen molempien kanssa tuo takuuvarmasti jonkunlaisen tuloksen.
Minulla on melko lailla samanlainen tilanne, olen seurustellut kohta 3 vuotta ja vuoden olemme olleet avoliitossa. Tapasin puoli vuotta sitten miehen, johon olen tutustunut pikkuhiljaa ja kovasti ihastunut, saaden samanlaisia tunteita myös häneltä. En voinut koskaan kuvittelevani tapaavani avopuolisoni veroista miestä, mutta niin pääsi käymään. Minun vaakakupeissani toisessa on nykyinen mieheni ja arjeksi muuttunut rakkaus, joka tarkoittaa yhteistä kotia ja perhettä piakkoin. Toisessa kupissa on uusi tuttavuus, joka on suorastaan unelmamies, mutta jota en tunne täysin ja tunteet ovat vielä lapsen kengissä eli tulenpalava ihastus. Järki sanoo, että rakkaus ja kiintynyt kumppanuus merkitsee enemmän, tunteet taas toteavat minun olevan vielä nuori, elämä edessä, miksi siis jarrutella. Entäs jos nykyinen mieheni ei olekkaan "Se Oikea", vaan sielunkumppanuus karkaa toisen mukana koska jahkailen?
Ymmärrän siis sinua ja sitä, ettet halua satuttaa kumpaakaan, mutta mieti tarkkaan! Kun kyseessä on kolmen ihmisen tunteet, jota kuta sattuu jossain vaiheessa ja pahasti. Huonoimmassa tapauksessa kaikkia sattuu ja sinä jäät yksin. Älä tee valintaasti kuitenkaan sen perusteella, kenen ajattelet loukkaantuvan eniten. Onhan se inhimillistä ajatella toisen tunteita tottakai, mutta sen verran pitää olla itsekäs, että osaat tehdä päätöksen sen mukaan mitä sinä haluat, ei mitä muut haluaa!
Tsemppiä!! :)
"perustellinen asian selvittäminen tuo takuu varmasti jonkinlaisen tuloksen" ihan hyvä neuvo. Ei varmaankaan helpoin toteuttaa ainakaan Naiselle. Reilulta se ainakin kuulostaa. Moni ehkä päätöksen tehtyään jättää toisen ilmoittamatta mitään syytä. No saattaahan siinäkin piileä hyvä tarkoitus ettei loukkaa.
Minulla on ollut vähän vastaavan tilanteen tapaista, mutta asioista ei päästy ihan suoran puhumaan (ainakaan vielä) Asiat siis tuotiin ajan kanssa esille, jolla säästettiin tulenaran tilanteen takia ikäviä riitoja ja väärinkäsityksiä. Myös silloin oli molemmilla hyvin suuria ahdistuksia takana ja pienikin särö elämässä tuntui katkaisevan selkärangan lopullisesti. Nyt katselee montaa asiaa eri tavalla tai ne tuota pahoinvointia enää kuten tuotti ennen, aivan mahdottomalta tuntuvan kriisin tunteen. Joskus ihmisllä on myös vaiheita kun apua, seurustelua on vaikeaa löytää tai saada toteutettua, silloin saattaa joillain olla pitkäaikaiset lähiystävät olla turvallisimpia henkilöitä ja helpoimpia joilla toteuttaa jotain tarvetta. Se saattaa myös tuntua kovin pelottavalta, luottoystäväpiirit, joiden kanssa ei tarvi tapella ja asiat sujuu. On yhteisiä asioita joista monet vaan haveilee.
Kuitenkin varmaan yksi seikka on, että mitä haluaa tai minkälainen elämäntyyli sopii yhteen ja kenellekkin. Onko tuttu ja turvallinen, riidaton luottamus loppuelämän juttu vai olisiko tulevaisuudessa jotain uutta rakentamista ja onko minusta siihen ja jos on niin millä tavalla? Vai olisiko parasta saada sovitettua yhteen molemmat asiat. Kuitenkin kaikista näistä ja muusta mitä ei ole edes mainittu uskoakseni on helpompaa alkaa puhumaan kun asiat ovat jo jollain tavalla tuttuja tai esillä muuten. Eikä tuki henkilöistä ole haittaa. Kunhan muistaa kuinka särkyviä jotkut on, toki tiettyä vahvuutta on hyvä kasvattaa, mutta toisen huomioon ottaminen ja se ettei loukkaisi olisi ainakin minulle asia jota suuresti itse haluisin tuntea ja antaa kunhan olen valmis. Turvalliset puitteet.
Hei, Murenki
Olen mies ja samanlaisessa tilanteessa kuin sinä. Minä olen se kuvioon tullut "unelmien mies" (I guess...). Tunteita on yritetty nitistää ja nujertaa ja jatkaa elämää eteenpäin, mutta ei se vaan onnistu. Ympäri mennään ja yhteen tullaan. Ahistaa ja on ikävä! Eikä kenellekään voi kertoa mitään.
Saisko sinun kanssasi verrata kokemuksia (sposti tms.)?
laita sähköposti osotteesi. T. NATA_2010
Anna ajan kulua, vanhene vähän - ja lopuksi paljon. Siinä matkalla saat vastauksen tähänkin probleemaan kun käytät aikasi oikein; opiskelet, opettelet, kouluttaudut, kehityt, kasvat, tulet 'vahvaksi', viisaaksi, tietäväksi, opit elämää ja miten maailma rulaa ... Ihminen, jolla on suuri sydän ja sielu, rakastaa kaikkia muita kanssakulkijoita. Himoitseminen on eri juttu.
Oo tuo taisi olla tosi vanhan, viisaan, kokeneen, kehittyneen, vahvan, tietävän ja opiskelleen neuvo. Ihan sellaiselta joka on osannut turvata elämänsä kaikilla osa-alueilla.
Kirjoitin tuon vihassa ja pettymyksessä sekä epätoivossa. en takoittanut. ihana viesti ja todella asiallinen. kiitos woi woille rauhoittavasta kirjoituksesta.
Jooo, ei se mitään. Mulla on kyllä lukumääräisiä vuosia tarpeeksi mutta vanhaa meikäläisestä ei tule ikinä. Vuosien kertymisen paras puoli on se, että samalla karttuu elämänkokemus ja -näkemys, on helpompi olla, kun kaikkia asioita ei enää tarvitse ajatella ja opetella alusta alkaen. Tietää jo edes jostain jotakin, miten jutut ja asiat menevät tai eivät mene.
Silti en ole kaikkea "kokenut" enkä kaikkea "tiedä", elämässä olisi vielä paljon opittavaa ja tutkittavaa. Ihmisen 'viisaus' tullee kaiketi siitä, että tietää, mitä itse osaa, mitkä ovat omat vahvuudet, taidot ja mitä pitäisi vielä opetella. Ja että on valmis vielä(kin), iästä ym. huolimatta, kokemaan, opettelemaan, ottamaan selvää, elämään, ei jämähtämään paikoilleen muka valmiina.
Rakastuminen ja ihastuminen ovat kaksi eri asiaa, niiden tunteiden kohteena on toinen sukupuoli (yleensä). Oikea rakastaminen onkin sitten iiihan jotain muuta, ihan eri ja muu juttu. Kulje silmät, korvat ja mieli avoinna, kyllä se selviää.
Minulla oli ihan samanlainen tilanne kahden naisen kanssa. Kuinkas kävikään nyt olen tyystin yksin. Joten mun neuvo. Älä sähellä rakkauden kanssa kahteen ihmiseen yhtä aikaa. Olet viimein yksin niinkuin minä.
nyt on kahden kerteestä päästy yli 8kk sitten yli, jatkoin oman seurustelu kumppani kanssa, vieläkin ollaan yhdessä, mutta riidellään paljon, en tiedä mitä tekisin hän ei tunnu yrittävän elämässään eteenpäin, aina samat vanhat kierteet. mitä siis tehdä.