Moikka !
Elän parisuhteessa, joka alkoi romanttisesti vuosi siten. Sain lahjoja ja kukkia, ja tunsin olevani rakastettu.
Nyt suhde on pelkkää vittuilua. Joka sanani väännetään negatiiviseen muotoon; minä määrään, minä kiellän ja minä päätän.... OIKEESTI yhden eron läpikäyneenä minä jos kuka joustan, ja silti tulee lokaa niskaan.
Toisaalta tiedän vastauksen jo itsekin; parempi lähteä ja jättää moinen taakseen, mutta...mutta...
Missä se viisasten kivi, joka kertoo, että kannattaako yrittää muuttaa toista positiivisemmaksi vai onko paras lyödä hanskat naulaan ?
Elän parisuhteessa, joka alkoi romanttisesti vuosi siten. Sain lahjoja ja kukkia, ja tunsin olevani rakastettu.
Nyt suhde on pelkkää vittuilua. Joka sanani väännetään negatiiviseen muotoon; minä määrään, minä kiellän ja minä päätän.... OIKEESTI yhden eron läpikäyneenä minä jos kuka joustan, ja silti tulee lokaa niskaan.
Toisaalta tiedän vastauksen jo itsekin; parempi lähteä ja jättää moinen taakseen, mutta...mutta...
Missä se viisasten kivi, joka kertoo, että kannattaako yrittää muuttaa toista positiivisemmaksi vai onko paras lyödä hanskat naulaan ?
Vastaukset 5
Vanhimmat
oletko tehnyt jotain ansaitaksesi moisen?
oletko pistänyt uskottavasti hanttiin?
oletko antanut liikaa periksi?
Toista ei voi muuttaa; pitääkö se takoa kalloosi! Vain omaa käytöstään ja asennettaan voi muuttaa (ja se on tosi vaikeaa, sekin). Jos olet jo kerran eronnut, kannattaa miettiä, mitä yhteistä ihmissuhteissasi on.
Älä alistu. Anna takas. On väärin kyyristellä ja antaa toisen pilata hyvä parisuhde haukkumalla sua. Puolisosi koettelee sun rajojsi. Rajat amerkitsee turvaa. Jos sinä et näytä hänelle rajojasi NYT, hän ei lakkaa niiden hakemista ennekuin astuu rajan yli ja silloin on liian myöhäistä. Ihmiselle on annettu terve puolustuskeino suuttuminen ja ylpeys. Sinun ei tarvi kestää mitä tahansa, sanot vain asiallisesit että "hei, minun ei tarvi tuommoista haukkumista kuunneella ja VARSINKAAN ihmiseltä joka väitää minua rakastavansa ja jonka kanssa minulla on aikomus viettää yhteiselämää". Joko hän katsoo ja huomaa että käyttäytyy väärin ja yrittää muuttaa käytöstään ( EI OLE MUUTEN LIIKAA VAADITTU) tai on niitä ketkä ei tahdo muutua ja teidän juttu on ohi. Se on totta että toista EI VOI MUUTTAA mutta jos hän itse tahtoo ja yrittää huomatessa vikansa, on aina toivoa.
Mä lähdin samantapaisesta suhteesta. Mies oli yhtä hymyä alussa, mutta totuus olikin toisenlainen. Mies oli alistaja, nöyryytti, syytti ja haukkui. Käänsi minut käärmeeksi paratiisissa. Järkyttävintä oli, että rupesin miettimään omaa mielenterveyttäni. Hän osasi käyttäytyä kuin pikku lapsi, veti herneet nenään mm. asiasta etten muistanut hänen nimipäiviään. Sain syytökset niskaani.
Olin kolme vuotta suhteessa tällaisen ihmisen kanssa. Lopulta en enää jaksanut vaan lähdin suhteestamme. Jälkikäteen olen käynyt terapiassa paikkailemassa murentunutta itsetuntoani ja lukenut paljon kirjallisuutta tällaisen miestyypin käyttäytymisestä ja sen syistä ja samaten syistä, jotka saivat minut olemaan tässä helvetillisessä vuoristoratasuhteessa niinkin pitkään.
Suosittelen aiheesta Susan Forwardin kirjaa "Miehei jotka vihaavat naisia - naiset jotka rakastavat heitä. Minulle kirja ainakin kolahti.
Nyt kun erosta on vähän yli kolme kuukautta tuntuu, että voin vihdoinkin hengittää vapaasti. Alan löytää itseni uudestaan, enkä ole vain jonkun miehen tunnetilojen päässä oleva jojo. Maailmasssa on terveitäkin miehiä, joiden kanssa voi rakentaa tasapainoisen suhteen. Tällaisen naistenvihaajan kohdatessaan kannattaa ottaa jalat alleen, koska mies ei rakastamalla parane.