Tämä on tarina ikisinkusta 22v tytöstä.
Tyttö siis on ollut sinkku koko elämänsä. Hän ei vain ole löytänyt ketään.
Tyttö on ujo ja sisäänpäinkääntynyt, mutta sosiaalinen ja jopa hyvännäköinen.
Vapaa-aikanaan tyttö hengailee kavereidensa kanssa, bilettää, matkustelee ja urheilee.
Ongelmaa ei pitäisi olla.
Mutta tyttö on erittäin kranttu. Hänen ihannemiestyyppinsä on jonkinlainen Kurt Cobain-wannabe. Herkkä taiteilijasielupoika, rockwannabe tai cowboywannabe (noku ne cowboyhatut nyt on muodissa, hattupojista tyttö tykkää), näin pinnallisesti. Poika saa olla myös pikkuriikkisen nörtti. Okei, kunhan poika on pitkä, hoikka ja sillä on nätti katse.
Tällaiset pojat vain ovat kiven alla. He luultavasti tietävät herkkinä, mitä naiset haluavat, ja ovatkin näin kovaa kamaa markkinoilla. He saavat valita, kenet haluavat.
Näin tytöstä tuntuu.
Kerran tytöllä oli jopa oma Kurt Cobain, vain lyhyen aikaa, ei edes seurustelusuhteena. Se kariutui tytön tietynlaiseen pettämiseen (tärkeän asian kertomattajättämiseen), eikä poika enää halua tyttöä takaisin.
Seksiä tyttö on harrastanut kolme kertaa, 2x ihanan koko maailman nähneen pojan kanssa, kerran herkän renttupojan kanssa. Muutaman kerran tyttö on ajautunut poikien pedille, mutta yhdyntää ei ollut (tyttö ei halunnut.)
Tyttö on helvetin yksinäinen. Sisäänpäinkääntyneisyys ja kranttuus eivät yhdistelmänä ilmeisesti ole hyväksi parisuhdetta haluavalle tytölle.
Tyttö haluaakin parisuhteen. Ei sormusta ja lapsia, vaan kiintymystä, yhdessäoloa, seikkailua, elämän kokemista yhdessä. Fyysistä viehätystä, pussailua. Seksikin voi tytön puolesta tulla mukaan kuvioihin, mutta ei alkutaipaleella, ei edes niillä kuuluisilla kolmansilla. Ellei poika ole kovin taitava, ja saa tyttöä kaadettua jo kolmansilla. Mikä on toki mahdollista.
Joka tapauksessa.
Baarissa tytöllä tuntuu menevät ihan hyvin. Hän tanssii nätisti ja on ihan hyvännäköinen. Eilisiltana kaveripoika sanoi tytölle, sinä tanssit tässä kahden miehen kanssa mutta et tunnu kelpuuttavan kumpaakaan. Takanasi väijyy monia sinuun liimaantuneita poikia, mutta et ole kiinnostunut. Mitä sinä oikein haluat?
Tyttö ei tiennyt.
Baarissa kiinnostavat pojat vain tuntuvat kovin olevan vaakalaudalla. Todennäköisesti tytön unelmaprinssit, Kurt Cobainit, jos heitä on olemassa, he välttelevät nämä perusbaarit. Ja ne harvat tyttöä kiinnostavat ja piirittävät pojat tuntuvat haluavan sitä yhtä ja samaa -seksiä. Tyttö ei halua yhden yön juttua, tytön mielestä yhden yön juttu on useimmiten naista halventavaa. Tyttö ei katso pornoa, koska... ehkä juuri siksi, koska tyttö ei katso pornoa, hän ei ole kiinnostunut yhden yön jutuista? Hän ei elä samaa arvomaailmaa. Hän on seksuaalinen olento, ja ihan heterokin, mutta hän ei osaa mennä niin suoraan asiaan.
Joka tapauksessa.
Tyttö ei ymmärrä, miten ihmiset löytävät sen oikean. Tyttö etsii ja etsii, mutta ei löydä. Miten ihmiset löytävät seurustelukumppanin? Eivät he ole yhtään sen parempia kuin tyttökään, mutta mikä on eri?
Pitäisikö tytön vain hyväksyä poika, joka ei täytä hänen limittejään, mutta jonka kanssa hengailla ja opetella parisuhteen sääntöjä, ennen kuin tyttö täyttää kolmekymmentä, ja on edelleen ikisinkku?
Voiko seurustella pojan kanssa, josta ei ole tosi paljon kiinnostunut?
Tyttö on naiivi, ja odottaa unelmaprinssiään.
Unelmaprinssi ei tunnu saapuvan. Tai sitten se meni ohi jo.
Tyttö ei tiedä apua.
Tyttö siis on ollut sinkku koko elämänsä. Hän ei vain ole löytänyt ketään.
Tyttö on ujo ja sisäänpäinkääntynyt, mutta sosiaalinen ja jopa hyvännäköinen.
Vapaa-aikanaan tyttö hengailee kavereidensa kanssa, bilettää, matkustelee ja urheilee.
Ongelmaa ei pitäisi olla.
Mutta tyttö on erittäin kranttu. Hänen ihannemiestyyppinsä on jonkinlainen Kurt Cobain-wannabe. Herkkä taiteilijasielupoika, rockwannabe tai cowboywannabe (noku ne cowboyhatut nyt on muodissa, hattupojista tyttö tykkää), näin pinnallisesti. Poika saa olla myös pikkuriikkisen nörtti. Okei, kunhan poika on pitkä, hoikka ja sillä on nätti katse.
Tällaiset pojat vain ovat kiven alla. He luultavasti tietävät herkkinä, mitä naiset haluavat, ja ovatkin näin kovaa kamaa markkinoilla. He saavat valita, kenet haluavat.
Näin tytöstä tuntuu.
Kerran tytöllä oli jopa oma Kurt Cobain, vain lyhyen aikaa, ei edes seurustelusuhteena. Se kariutui tytön tietynlaiseen pettämiseen (tärkeän asian kertomattajättämiseen), eikä poika enää halua tyttöä takaisin.
Seksiä tyttö on harrastanut kolme kertaa, 2x ihanan koko maailman nähneen pojan kanssa, kerran herkän renttupojan kanssa. Muutaman kerran tyttö on ajautunut poikien pedille, mutta yhdyntää ei ollut (tyttö ei halunnut.)
Tyttö on helvetin yksinäinen. Sisäänpäinkääntyneisyys ja kranttuus eivät yhdistelmänä ilmeisesti ole hyväksi parisuhdetta haluavalle tytölle.
Tyttö haluaakin parisuhteen. Ei sormusta ja lapsia, vaan kiintymystä, yhdessäoloa, seikkailua, elämän kokemista yhdessä. Fyysistä viehätystä, pussailua. Seksikin voi tytön puolesta tulla mukaan kuvioihin, mutta ei alkutaipaleella, ei edes niillä kuuluisilla kolmansilla. Ellei poika ole kovin taitava, ja saa tyttöä kaadettua jo kolmansilla. Mikä on toki mahdollista.
Joka tapauksessa.
Baarissa tytöllä tuntuu menevät ihan hyvin. Hän tanssii nätisti ja on ihan hyvännäköinen. Eilisiltana kaveripoika sanoi tytölle, sinä tanssit tässä kahden miehen kanssa mutta et tunnu kelpuuttavan kumpaakaan. Takanasi väijyy monia sinuun liimaantuneita poikia, mutta et ole kiinnostunut. Mitä sinä oikein haluat?
Tyttö ei tiennyt.
Baarissa kiinnostavat pojat vain tuntuvat kovin olevan vaakalaudalla. Todennäköisesti tytön unelmaprinssit, Kurt Cobainit, jos heitä on olemassa, he välttelevät nämä perusbaarit. Ja ne harvat tyttöä kiinnostavat ja piirittävät pojat tuntuvat haluavan sitä yhtä ja samaa -seksiä. Tyttö ei halua yhden yön juttua, tytön mielestä yhden yön juttu on useimmiten naista halventavaa. Tyttö ei katso pornoa, koska... ehkä juuri siksi, koska tyttö ei katso pornoa, hän ei ole kiinnostunut yhden yön jutuista? Hän ei elä samaa arvomaailmaa. Hän on seksuaalinen olento, ja ihan heterokin, mutta hän ei osaa mennä niin suoraan asiaan.
Joka tapauksessa.
Tyttö ei ymmärrä, miten ihmiset löytävät sen oikean. Tyttö etsii ja etsii, mutta ei löydä. Miten ihmiset löytävät seurustelukumppanin? Eivät he ole yhtään sen parempia kuin tyttökään, mutta mikä on eri?
Pitäisikö tytön vain hyväksyä poika, joka ei täytä hänen limittejään, mutta jonka kanssa hengailla ja opetella parisuhteen sääntöjä, ennen kuin tyttö täyttää kolmekymmentä, ja on edelleen ikisinkku?
Voiko seurustella pojan kanssa, josta ei ole tosi paljon kiinnostunut?
Tyttö on naiivi, ja odottaa unelmaprinssiään.
Unelmaprinssi ei tunnu saapuvan. Tai sitten se meni ohi jo.
Tyttö ei tiedä apua.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Koita parantua siitä niin sinulla on vielä toivoa kelvata jollekin miehelle.
sitä tyttö on kyllä kovin miettinyt. narsismia. mutta se tuntuu olevan sellainen trendi-ilmiö, yhtäkkiä kaikki tässä maailmassa olisivat muka narsisteja.
okei, tyttö on narsisti. niinkuin me kaikki. se on ihmislaki, minä olen tärkeä, sitten muut.
että voit olla ihan oikeassa. ja persoonaltaan tyttö on avoimen narsistinen.
mutta. tyttö on tullut loukatuksi, useita kertoja. tyttö siis tuntee. tyttö yhä välittää eräästä pojasta niin tuskaisen paljon. voiko se olla sairaalloista narsismia? en usko?
siis tyttö on narsisti, mutta en usko että hän olisi sairaalloisen narsistinen, siis kärsisi persoonallisuushäiriöstä.
Narsistia vituttaa se, että joku ei pidäkään häntä niin ihanana kuin hän itse. Narsistia vituttaa, että se henkilö ei tarvinnutkaan häntä, ettei narsisti saakaan kaikkea haluamaansa. Jos hän saisi tuon pojan takaisin, hän kyllästyisi häneen samantien ja heittäisi menemään kuin kuluneen rukkasen.
En jaksanut lukea tekstiä, sillä allekirjoittaneelle on ehdoton turn-off, jos joku kertoo itsestään kolmannessa persoonassa. (Allekirjoittanut ei siis tänään myöskään masturboi.)
Parin rivin viestit tuntuvat tyhmältä, joten sivuhuomio aiheen vierestä. Näin narratologiseksi heittäytyneenä tuota kolmatta persoonaa enemmän korpeaa vain se, kun ihmiset kirjoittavat elukoista sisäisen fokalisaation kera minämuodossa: "Olen Kisumisu, puolitoista vuotta vanha kissaneiti. Minut hylättiin, kun olin pieni, mutta onneksi löysin sitten kodin..." Ne ovat ELÄIMIÄ, saatana! Ne eivät ajattele inhimillisen olennon tavoin, eivätkä myöskään voi mitenkään auktorisoida kirjoittamaasi sepustusta todeksi (vaikka varmasti tahtoisivat - jos ajattelisivat inhimillisen olennon tavoin). Jokainen normaalijärkinen siis tietää, etteivät Kisumisun ajatukset ole sen elukan kirjoittamaa, vaan jonkun antropomorfismiin taipuvaisen ihmisolennon mielikuvitusta, ja se vaikuttaa todella tyhmältä. Älkää tehkö niin. Koskaan. Pyydän ja rukoilen.
"allekirjoittaneelle on ehdoton turn-off, jos joku kertoo itsestään kolmannessa persoonassa. (Allekirjoittanut ei siis tänään myöskään masturboi.) "
Allekirjoittaja siis itse ei ikinä hyödynnä kolmannen persoonan käyttämistä?
Sori oli pakko.
Allekirjoittanut myös luottaa siihen, että allekirjoittaneen itseironia tunnistettaisiin sellaiseksi, etenkin kun masturbatorinen referenssi oli vielä sulkuihin asetettu tulkinnan avaimeksi. Oli myös pakko.
Joo musta allekirjoittanut vaan ei masturboi tänään, koska hän luki jonkun kirjoittavat itestään kolmannessa persoonassa. Eli musta se ei viitannu itteensä tällä masturbatorisella refevitturaatilla.
Ehkä oot ollu koulussa vähä enemmän kuin minä.
Hämärän rajamailla käytti kiistämättömän nokkelaa retorista välinettä, joka ei itsellenikään auennut kuin vasta parin lukemiskerran jälkeen. Epäilemättä hyvin teräväpäinen kaveri. Maailma menettää hänessä selvästi terävän kolumnistin tai jopa filosofin, jos hän linnoittautuu poikamieskamariinsa tällaiset uramahdollisuudet hyläten.
En vain osaa käyttää lahjojani mihinkään hyvään, hallitsen vain saivartelun ja provosoinnin. Tietysti kolumnistina herrojen Lehtola ja Hytönen tapaan jo nuo mainitut metodit voisivat riittää jo melkoisen pitkälle, mutta miten saisin jalkaani oven väliin? (Vittuilemalla ihmisille lehtien yleisönosastolla? Kokeilin sitä kerran, oli varsin kivaa.)
Eniten kuitenkin nautin siitä, jos pystyn yhdistelemään kielellistä kikkailua ja provokaatiota toiseen intohimooni eli musiikkiin. Seuraavan linkin sävelteos on aivan tuore: tekstin kirjoitin toissailtana ja sävellys/sovitus/äänitys on eilinen.
http://www.mikseri.net/playsong.php?id=431496
Mitä uramahdollisuuksiin tulee, ympäröivän maailman pitäisi antaa kyvyille siunauksensa. Taide on taidetta vasta kun instituutiot sen sellaiseksi tunnustavat, ja vastaavasti paskanjauhannasta on "uraksi" vasta kun joku suostuu siitä maksamaan. Sitä odotellessa...
kirjoittamaan esimerkiksi elokuva-, teatteri- tai kirjallisuuskritiikin jostakin ajankohtaisesta kappaleesta, ja lähettämään sen useamman julkaisun toimitukseen saatteella, jossa kerrot valmiudestasi tuottaa lisää vastaavia freelancerina. Kriitikkona voit kääntää pisteliäisyytesi ja kykysi käytellä sanan säilää taidokkaasti eduksesi.
Tyttö ei voi ymmärtää sellaista, mistä ei mitään tiedä tai mitä tyttö ei ole osannut nähdä. Tyttö ei ehkä kenties sairasta narsismia, mutta on aivan liian introvertti jotta osaisi nähdä omaa napaa pidemmälle saatika että voisi antaa asioiden tapahtua. Siis ehkä myös hieman liian itsetietoinen (jatkuvasti) omasta itsestään. Sen voisi todistaa todeksi juuri ylläoleva "vuodatus".
"Pitäisikö tytön vain hyväksyä poika, joka ei täytä hänen limittejään, mutta jonka kanssa hengailla ja opetella parisuhteen sääntöjä, ennen kuin tyttö täyttää kolmekymmentä, ja on edelleen ikisinkku?"
Sanalla sanoen: Pitäisi.
Mutta koska ne ongelmat ovat tytön oman pään sisällä, niin se tuskin näyttää ulospäin pelkästään "hyväksymiseltä". No worries...ei se saa tyttöä näyttämään ollenkaan halvalta.
"Voiko seurustella pojan kanssa, josta ei ole tosi paljon kiinnostunut?"
Tätä tyttö ei voi tietää, kunnes kiinnostuu. Mistä tahansa oman päänsä ulkopuolisesta.
"Tyttö on naiivi, ja odottaa unelmaprinssiään."
Ensimmäinen virhe. Kolmesta virheestä seuraa ikisinkkuus. Tämä poika on yhden virheen päässä siitä, luulemma.
"Tyttö on helvetin yksinäinen. Sisäänpäinkääntyneisyys ja kranttuus eivät yhdistelmänä ilmeisesti ole hyväksi parisuhdetta haluavalle tytölle."
Se yksinäisyys on täysin oma luomus. Taistelee täysin omaa tuulimyllyään vastaan, mutta toki tällä Courtney Lovella on vielä paljon toivoa. Koska on kiinnostuneita miehiä. He eivät vain täytä kriteerejä-Loven kriteerejä.
Ihmettelen vähän, kun tälläkin palstalla hyvin hyvin monet naiset valittavat "miksi en kelpaa? ottajia on: kadulla koko ajan silmäpeliä ja baarissa miehet lähestyvät". Voiko tilanne muka olla kaikkien osalla tuo vai luuletteko vain vähän liikoja itsestänne?
nyt niin ihmeellistä:
"kadulla koko ajan silmäpeliä"
Itse ainakin skannaan katsellani kaikki vastaantulevat potentiaalisen ikäiset naiset, ja jos katse nappaa kiinni, niin otan siitä ilon irti.
Mutta eipä se tosiaan mitään todellisista parinmuodostusmahdollisuuksista kerro, ei puolin eikä toisin.j
oo suurimpana ongelmana sun kranttuus. Selvähän se, että jos etsit sellaista miestä joka on aikamoinen harvinaisuus ja jota moni muukin nainen etsiskelee, niin mahdollisuudet sellaisen nappaamiseen ovat aika häviävän pienet. Varsinkin jos et itse satu olemaan vastaavanlainen tavoiteltu harvinaisuus naisten keskuudessa. Sillä sitä pysyy aika tehokkaasti sinkkuna, jos kaiken pitää olla jo paperilla täydellistä.
Ehkä tohon vois sanoa sellasen jutun, että aika moni saa tossa etsinnässä yleensä lopulta huomata, että sitä päätyykin yhteen ihan erilaisen ihmisen kanssa, kuin mitä oli niissä täydellisyyden kuvitelmissaan ajatellut. Eli anna rohkeasti miehille mahdollisuus tutustua suhun ja uskalla itse avoimin mielin tutustua heihin. Eräänä kauniina päivänä saatatkin huomata rakastuneesi ja ihmettelet, että miten tässä näin pääsi käymään. Tietysti järki mukana hommassa, ettet nyt ihan kenen kanssa vaan ala tapailemaan, mutta osaat varmasti kaivaa sellaisia miehiä sieltä tarjokkaiden joukosta, joissa on syystä tai toisesta jotain potentiaalia.
on pakko kompata - aloittaja on rakentanut mielessään liian täydellisen haavekuvan, joka kahlitsee ja rajoittaa nähdä avoimesti niitäkään vaihtoehtoja, jotka tosiasiassa voisivat osoittautua vielä mieluisemmiksi.
Kyse on vasta 22 vuotiaasta neidosta joten ikisinkusta tuskin vielä kymmeneen vuoteen voi edes henkäistä.
Ei mitään kiirettä sillä se Oikea tulee sitten jos on tullakseen ja jos "tyytyy " vähempään niin sitten 50 sitä vituttaa että ei edes yrittänyt odottaa löytyisikö se sitten. Miksi tyytyä johonkin johon koskaan ei tule olemaan tyytyväinen?
Kuule kyseessä on hädin tuskin aikuiseksi kasvaneesta teinistä ja ollaa huolissaan kun niitä seksisuhteita ei ole mitää läjää ja kun elämä on ihan kohta loppu kun ikäkin painaa ovelle.
Herää pahvi, sitä elämää on vielä edessä tuommoiset 60-80 vuotta joten aika alkutaipaleella on.