Elämäni surkein päivä...

Pahoittelen, että keskusteluissa on nyt mukana kaksi samaa viestiä. Lähetin ensimmäisen ja siinä tuntui käyvän joku virhe, joten lähetin saman viestin uudestaan. Vasta sen jälkeen samanlaisia viestejä näyttikin olevan keskustelualueella kaksi. Pyysin jo ylläpitoa poistamaan toisen viestin, toivottavasti se tapahtuu jossain vaiheessa.

Koska asia vaivaa sinua vielä parin vuoden jälkeen, olisi aiheellista keskustella asiasta psykologin kanssa. Kysy, olisiko terveyskeskuksessasi. Pari juttelukertaa asiantuntijan kanssa, auttaisi sinua ehkä antamaan asioille uudet mittasuhteet. Ammattilainen voi sitten arvioida, onko lisäkeskustelu tarpeen.

Näin ulkopuolisena enempää tilannetta tuntematta, pahimmat asiat ovat varmaan, että sisaruksesi eivät saapuneet juhlaan ja että silloinen ystäväsi valitsi toisen juhlan. En tiedä, missä vaiheessa tiesit, että nämä eivät tule juhlaan. Jos johonkin ikävään asiaan ehtii ennakkoon varautua, se ei tunnu ihan niin pahalta juhlahetkellä.

tarinasi kuulosta kovin ihanalle. Ehkä kantsis jonkun kans käsitellä se. Itselleni tulee mieleen, että ihan pienet kanden todistajan läsnäolevat häätkin olis paremmat kuin tuollaiset, joista saa pitkät traumat. Mutta kai sä silti voit niistä muistoja säilyttää ja kuvia katsella. Nehän oli sun ja miehesi häät. Voitte keskenään muistella. Jos häänne on ollut joillekin sukulaisille ja ystäville korvapuusti, niin eipä sille mitään mahda. Ei kai sun tarvi niitten korvapuustista kauheasti välittää, vai tarviiko? Ei ainakaan, jos olet tehnyt kaikkesi sovun säilyttämiseksi. Jos jotkut tekee mielenosoituksia, niin niitten häpeähän se on.

Kuulostaapa tylsältä ja harmittavalta nuo sun vastoinkäymiset..Mutta,saithan rakkaudellesi siunauksen,sama kai niille puitteille..

sillä näyttää sitlä että sinulle tulee uudet häät varsin pian ....

menee valo- tai videokuvaus metsään, kun paikalle hinataan tutun kaveri kuvaamaan pokkarilla tai videokuvaa yhdestä nurkasta.

Vihkitilaisuus maistraatissa, kaksi ystävää todistamassa ja sen jälkeen menimme nelisin pienelle risteilylle. Vain muutaman tunnin ruokaristeily. Ilma oli hieno, eikä rahaa palanut turhuuksiin. Olivat meidän näköisemme häät. Emme kumpikaan pidä mistään väenpaljoudesta ja hulinasta.

En ole koskaan mennyt naimisiin, mutta yleisellä tasolla sanoisin sulle, että turhaa murehdit menneitä häitäsi. Ne ovat olleet ja menneet, ja kaikki tuleva odottaa sinua ja miestäsi. Kuulostaa ehkä hassulta, mutta sun kannattaisi yrittää miettiä asioita huumorin kannalta...Ja saithan lopultakin sen, mitä todellisuudessa halusit, kaikki muu on vain pintaa. Asiat voisivat olla toisinkin: avioliittosi olisi yhtä helvettiä, vaikka häät olisivat menneet kuin elokuvissa. Kumman vaihtoehdon lopultakin haluaisit valita?

ja vain lapset, todistajat mukana. Ajoimme 150km maistraattiin ja toimitus pieni (2minnuuttia) ja ajoimme lasten kanssa takaisin. Lasten kinastelua kuunnellen kuumassa autossa, mutta varmasti onnellisina. Nyt olemme kotona ja laitamme ruokaa ja siivoamme huomisia häävieraita varten. Ylihuomenna lennämme ulkomaille häämatkalle viikoksi ja takaisin tullessa arki jatkuu. Ihanaa kun sai elämänsä naisen vaimoksi :)

Olisi hyvä jos omaisit huumorin lahjan ja osaisit pikku hiljaa alkaa jo nauraa asialle.
Ei kaiken tarvitse aina olla niin täydellistä. Tietysti olisi kivaa jos häät sujuisivat täydellisesti mutta nyt tässä tapauksessa niin ei käynyt.
Aikaa on jo kulunut eli pahin harmitus pitäisi olla jo ohi. Monesti tuollaisista tarinoista saa hauskoja juttuhetkiä niiden kanssa jotka olivat mukana ja miksei muidenkin.
Mitä sitä "kaatunutta maitoa" suremaan. Se on jo tapahtunut ja mikään ei sitä muuta. Turha tuhlata elämäänsä sitä surren.
Toivottavasti osaat jonain päivänä nauraa asialle.

Ajattele positiivisesti. 100% pareista haluaa ihanat, ikimuistoiset, satumaiset häät. 37% niistä haluaa lisäksi prinsessahäät, romanttiset ja tarunhohtoiset. 94% naisista haluaa häidensä menevän vähintäänkin täydellisesti.

52% sulhasista toivoo anoppinsa poissaoloa, ja 14% pelkää saavansa riisinjyvän silmäänsä kävellessään ulos kirkosta. 18% pelkää bestmaninsa puolesta. 62% vieraista tympääntyy istuessaan penkissä.

Teidän häänne olivat AINUTLAATUISET! Kukaan muu ei edes pyri samanlaisiin juhliin kuin mitä te saitte. Teillä on jotain kerrottavaa, ja harvoilla on todella mitään ihmeellistä mainittavaa häistään.

Aina sitä samaa, "voi kun oli niin ihanaa kun tapahtui sitä ja tätä ja tuota" yms.yms. vaan ei teidän kohdallanne! Ette ole sitä samaa häämassaa mihin kaikki muut pyrkivät.

Sitäpaitsi... vanhempana muistellessanne teitä molempia naurattaa niin saamaristi.

Kun saa rinnalleen ihmisen jota todella rakastaa niin häät menkööt miten vaan.

Itsellä lyhyesti: Kaaso ei tehnyt hommiaan, laulaja kirkossa lauloi väärin, käly veti perseet - osa vieraista ei pääsyt kirkkoon ja muutakin härdelliä tuli. Ennen kakun leikkuuta jo kutsuttiin vieraat kahville. Vieraat joutuivat odottamaan. Kahvi oli kylmää ja laihaa.....jne. Mutta sitä päivää en unohda, sillä ilman näitä hardellejä ei olisi niin paljoa muistettavaa.

Älä huoli voithan nykytrendin mukaisesti muutaman vuoden päästä mennä uusiin naisimisiin

itse kyllä aika pitkälti pystyy vaikuttamaan siihen, minkälaiset häät saa. Auton hajoaminen on tietty himppa tuuristakin kiinni, mutta siihen(kin) voi varautua riittävän luotettavalla autolla ja mahdollisella vara-autolla. Pitopalvelun ruuat on aika paljolti itsestä kiinni, eli pitää selvittää nekin asiat etukäteen, mitä tarjotaan ja kenen toimesta. Juhlapaikka remontissa...

"...olen onnellinen että sain elämäni miehen..."

Siinä se oleellisin:) Naura koko loppuelämäsi oman rakkaasi kanssa noille häille!

No jopa on ollut elämäsi kauhein päivä... Vieraitten tulematta jäämiset ja auton hajoaminen ovat ainoat asiat, joihin ei itse voi vaikuttaa, kaikki muut "sattumukset" on enemmän ja vähemmän omaa tyhmyyttä, anteeksi vain. Oikeasti- hääpaikka remontissa?! Lopulta eikös tärkeintä kuitenkin ole, että hääpari pärjää keskenään, jopa vuosia eteenpäinkin.

ei muuta kun paikalla olleiden kaverien ja sukulaisten kanssa kokoonnute yhteen ja muistelette asioita ja yritätte joka asiasta löytää jotain hyvää/hauskaa.

Olen soittajana nähnyt yhtä ja toista, takana 35v ja arviolta ehkä 500 häät, arvioltaa. Ei tuo ihan ainutlaatuista ole, ehkä minäkin tarvitsen ammattiapua, no joo, tyhmä läppä, niinkuin koko aa juttu!
Vaitiolovelvollisuus siis on, mutta sen verran että yllättävän usein sattuu ja tapahtuu, kyllä häät on selkeesti "yliladatut" kinkerit ja se tulee usein silmille, mutta kuten joku sanoikin, rakkaat saivat toisensa ja se on se tarkoitus.

Vinkkinä sanoisin että järkätkää "varjokinkerit" kutsukaa kaikki ja toimikaa kuten olisi pitänyt häissänne, pelot voi voittaa vain kohtaamalla ne!

Kivaa jatkoa ja aukkakesää!

Drummer

Heippa!

minä en ymmärrä miksi pitää häissä "leikkiä" morskun ryöstö, sukkanauhan vorriminen ja muut typerät leikit eikö häissä ole tärkein asia vihkiminen eikä pelleilyt! kuka jaksaa katsoa nykyisiä "perinteisiä" hää hölmöilyjä!

jos pitäisitte vaikkapa jonkinlaisen avioliiton siunaustilaisuuden uudelleen? Kutsuisitte paikalla ainoastaan sellaiset ihmiset, jotka haluavat juhlia liittoanne, esimerkiksi bileet vain ystäville tms. Saisitte uuden muiston vanhan tilalle. Voisitte käydä uudelleen valokuvauksissakin jne.

Entä oletko tyytyväinen liittoosi? Joskus pettymys ja negatiiviset mielukuvat osoitetaan johonkin asiaan, joka ei loppujen lopuksi olekaan se varsinainen pettymyksen kohde.

Parin vuoden päästä kun haette eroa niin moiset vastoinkäymiset naurattaa.
Ei ne meidänkään häät kommelluksitta menneet, kanttori esim. oli unohtunut loikoilemaan kylpyyn ja tuli lähes vettävaluvana vetämään marssin niin sukkelaan että ei keretty edes alttarille kun biisi oli jo lopussa. Kantorittarella oli varmaan mies vielä siellä ameessa odottamassa. Muitakin kommelluksia oli mutta ei niistä stressiä otettu. Erotessa naurettiin että olipas silloin hääpäivänä enteelliset kirkonmiehet kun tiesivät kaiken muunkin epäonnisuvan.
Muista että maallistahan tämä vaan on.

Voi hyvä sinunlaista kakaraa :D Ihanko vielä kahden vuoden päästä masentaa huonosti menneet häät. Mene pikaisesti kallonkutistajalle, ennenkuin sinusta tulee lopullisesti täysin idiootti.

Etsi elämä ja opettele tajuamaan, että aina eivät asiat mene kuten itse toivoisi. Ennenkaikkea; kasva aikuiseksi!!

otan osaa.

Mikä sulle nyt vasta tuli, unohditko kahdeksi vuodeksi, vai mitä..............?

Hei muista sinä itse teit kampauksen Ole ylpeä siitä ,Ruoka huonoa ,ei sinun syytä.Haukku tekiöitä viisaasti,kakku hyvää kaikille kelpasi,plussaa .Auto hajosi sekin plussaa ,Tuo muuten onnea,toivottavasti voitat jossain pelissä .Terveisin kampaaja joka on ollut 39 vuotta naimisissa.Onnea,onnea,onnea vaan Kohtata naurat taas

ymmärrän sinua täysin. itse olen odottanu "koko elämäni" että pääsen naimisiin. ja pääsinkin.. 5 vko.a sitten. miltei 10v seurustelun ja 2 yhteisenlapsen jälkeen. SILTI halusin kunnon häät. tanssia ,hyvää ruokaa ja sukulaisia.. ISOSTI SIIS kaikkea. mun kampaaja no sillä kesti silti ihan ok. meikkaaja oli huono,mut tiesin sen koemeikin perusteella ettei oo mikää pikasso.. paukutin sille kaikki mistä en ollu tyytyväinen "sinä päivänä".
ulkoleikit jäi tuulen takia väliin jotka piti olla meidän kuvauksen aikana ja muutenkin vieraat alko hävitä ennenkö oltiin ehditty kunnolla "leikkiä" .

mietinkin olisiko sinusta huono-idea jos järjestäisitte pienelle väelle ,jotka teitä rakastaa ja teidät hyväksyy pienet juhlat. hakisitte siunauksen liitollenne kirkossa (jos kuulutte kirkkoon) senhän nyt voi tehdä vaikka kerran vuodessa.häämarssit mennessä ja tullessa ja sen jälkeen joko menisitte teille tai jonnekkin minne se pieni porukka mahtuu ja tilaisitte sinne vaikka "kylmän" buffetpöydän,eli lohi- katkarapu-ja vaikka fetasalaatti tai mistä pidätte. ja kakun ja kahvin päälle. olisitte käyny kampaajalla ja jos sulla on se puku vielä tallessa ni laittaisit sen päälle tai ostaisit jonkun nätin polvipitusen valkosen mekon. intiimisti ja pienesti. iloiten ja juhlien vain omien kanssa. auttaisiko siitä jääneet hyvät muistot sinua pääsemään ylitse harmistasi.

Kannattaisko asia ottaa niin että sillä oli tarkotusta koitella kuinka tosissanne olette ja jos tosta olette kunnialla kyseisenä päivänä selvinneet. Niin hittoako noita kaivelet myöhemmin sillon muistellaan asiaa nauraen ja todetaan että nykyiset esteet tuntuu pikkujutuilta.
Ei muuta kun onnea ja ihanaa jatkoa!

Maistraatti vihkii nopeasti ja varmasti, ei tarvita ihmeellisiä ja kalliita valmisteluja. Ei kannattaisi ottaa isompaa palaa kakkua jonka pystyy syömään.

Suosittelen että puhut kertomastasi asiasta ammattiauttjan kanssa, hän ehkä kertoo miksi sisaruksesi eivät tullet juhlaan ja miksi kaikki meni poskelleen.

Hei!

Omat hääjuhlani menivät lukuisista syistä myös pieleen, ja vaikka ne tapahtuivatkin sinuun verrattuna esihistoriallisella ajalla, eivät hankaluudet ole unohtuneet. Sen jälkeen vain on tapahtunut niin paljon muuta, mukavia asioita ym., että pettymys on väistynyt taka-alalle.

Joka tapauksessa teille sattui kyllä ihan oikeasti turhan paljon hankaluuksia!

Muista, että avioliitto on kahden kauppa ja kolmannen korvapuusti. "Mies luopukoon isästään ja äidistään ja liittyköön vaimoonsa". Mielestäni se koskee muitakin kuin isää ja äitiä: ystäviä ja "ns. ystäviä", sukulaisia, tuttavia. TE olette pari, ja on ihanaa, että sanoit tärkeäksi sen, että olette saaneet liitollenne Jumalan siunauksen. Näin juuri on, se on tärkeintä. (Sitä paitsi: oletpa melko taituri, kun pystyit itse itsesi ehostamaan ja kampaamaan, ei ole monesta siihen).

Mutta sitten itse juhlaan. En ole koskaan oikein ymmärtänyt jenkkien tapaa järjestää juhlia, jossa vihkivala uudistetaan. Mutta teidän tapauksessanne se tuntuisi mielestäni kovinkin hyvältä idealta. Järjestäisitte unelmienne juhlat varmistusten varmistuksilla - esim. 5-vuotishääpäivänä. Kutsuisitte juuri ne, joita haluatte. Vuokraisitte upeat puvut, laittaisit kampaukset ja meikit viimeisen päälle ja tekisitte jotakin ikimuistoista: vaikkapa lentäisitte kuumailmapallolla.

Kaikkiin asioihin ei voi itse vaikuttaa, mutta kannattaa korjata ne, joihin voi. Uskon, että juhlistanne tulee ihanat hyväksyvien ja rakkaiden ihmisten seurassa, ilman pakkokutsuttuja.

Iloa, siunausta ja onnellisuutta liittoonne edelleen!

Terv. 60 vee

Mentiin 12v sitten naimisiin maestraatissa ja meillä ei ollut todistajii(toimisto henkilökunta pelasti kyl tilanteen) ja eikä meil ollunna sormuksia...oli hyvin yksinkertaset pidot:)

No omasta kokemuksesta voin sanoa, että aika kultaa muistot. Meillä on häistä nyt 10 vuotta ja vähitellen voi jo nauraa kommelluksille.

Meillä vaimon perhe ja sukua tuli paikalle ulkomailta asti (ensimmäistä kertaa Suomessa) ja häävalmisteluihin tarkoitettu aika hukkuikin heidän kierrättämiseensä turistikohteissa. Oltiin kirkkoon asti päästyämme aivan voimattomia viikon kestäneestä nähtävyyksien kiertämisestä ympäri Suomea.

Kirkossa kohteliaisuudesta tilaisuuteen kutsutut naapurit veivät tökerösti kaikki eturivien paikat ja omat sukulaiset ja omaiset joutuivat jäämään jonnekin takariviin.

Rahatilanne oli tuohon aikaan tiukka ja piti pohtia miten se käytetään häätarjoiluun. Äitini vaati meitä hankkimaan 6 isoa voileipäkakkua, jotka veivät valtaosan budjetista. Itse olisimme halunneet muuta, mutta äidin "asiantuntemus" juhlajärjestelyistä oli sen verran hyvä, että päätimme tehdä ehdotuksen mukaan ja ostimme sitten lopuilla haluamaamme muuta.

Tietysti se muu kävi kaupaksi heti ja loppui alkumetreillä. Sensijaan ne 6 isoa voileipäkakkua oli laitettu pakastimeen ja vain yksi otettu sulamaan pöytään laittoa varten. Se oli niin jäinen, ettei sitä voinut edes leikata. Voileipäkakkua joka vei tarjoilubudjetistamme suurimman osan ei siis syönyt kukaan. Sitä oli pakkasessa vielä pari vuotta myöhemmin.

Samoin äitini oli luvannut hoitaa tuttujensa kautta edukkaasti työvoimaa huolehtimaan tarjoilun sujuvuudesta. Heidän piti olla ammattilaisia, mutta sieltä tulikin joku nainen 12-vuotiaan tyttärensä kanssa. Tarjottimet olivat tyhjinä koko ajan ja minulle jäi epäselväksi mitä nämä "tarjoilijamme" oikein tekivät; nähtävästi eivät yhtään mitään koska en edes nähnyt heitä kuin pari kertaa.

Pappia ei siinä kiireessä muistanut kutsua juhliin kukaan. Hän joutui lähtemään kirkosta suoraan kotiinsa, vaikka oli varmasti tapojen mukaisesti varautunut tulemaan juhliin. Se harmittaa ja hävettää suuresti, varsinkin kun hän tuli muutamaa vuotta myöhemmin vastaan kadulla ja tunnisti välittömästi. Siinä sitä oli sitten kiva jutella kuulumisia.

Hääyötä varten olimme varanneet hotellista suurimman sviitin. Hotelli oli sama kuin missä vaimoni perhe ja sukulaiset yöpyivät. Aika hotellilla kului siihen, että vaimon täti soitteli meille ja pyysi meitä avuksi mm. avaamaan ja sulkemaan huoneensa ikkunaa, kun ei saanut sitä auki vaikka oli kuuma. Kielitaito oli kuulemma niin huono, ettei halunnut soittaa respaan (puhuu silti ihan riittävän hyvää englantia).

Lisäksi nähtyään hääsviittimme, jossa oli mm. kaksi makuuhuonetta, olohuone, ruokahuone, sauna sekä kylpyhuoneessa poreamme, mainittu pihinä tunnettu täti valitteli kovaan ääneen sitä että joutui maksamaan hotellihuoneestaan pitkän pennin vaikka olisi voinut tulla hääsviittiin kanssamme ja ottaa toisen makuuhuoneen käyttöönsä ilmaiseksi.

Olimme etukäteen varmistaneet, että saamme olla sviitissä seuraavaan päivään klo 18 asti. Se oli miellyttävää, koska pääsimme nukkumaan vasta klo 04 rättiväsyneinä tohinasta. Meille piti tulla juhla-aamiainen huoneeseen tarjoiltuna klo 10.30-11.00. Ideana oli, että saamme herätyssoiton respasta klo 10. Mutta eipä mitään, heräsimme tokkuraisina klo 13 siihen, että kämpässä kuului imurin ääni. Mitä helvettiä!?

Siivooja siellä imuroi kovaa vauhtia olohuonetta. Hänelle ei ollut kukaan kertonut siitä, että meillä oli varaus klo 18 asti eikä meitä saanut häiritä sitä ennen (huoneessa ei ollut oveen laitettavaa Ei saa häiritä-lappua, minkä huomasimme silloin aamuyöstä, mutta olimme maininneet asiasta erikseen respaan, jossa luvattiin asian olevan ok).

Herätyssoittoa emme saaneet lainkaan. Aamiainen oli jätetty oven taakse lattialle pari tuntia aikaisemmin, josta sitten korjasimme sen huoneeseen. Erikoisruokavaliopyyntöä ei oltu tietenkään noudatettu. Eikä ollut ihan tuorettakaan enää ja kesken kaiken vielä vaimon täti ja perhe änkesivät sisään katselemaan. Oli siinä ilot kaukana ja poreammekin jäi lopulta kokeilematta, sillä huomasimme sen olevan rikki.

Luonnollisesti valitin puutteista respaan, koska sviitin hinta oli sentään melkomoinen. Saimmekin myöhemmin kirjallisen pahoittelun ja ilmaisen hotelliyön ketjun toisessa hotellissa, mutta ei se mitätöi huonoja fiiliksiä jotka hotellista jäi. Mutta kuten sanoin, nyt voi jo nauraakin asialle, joten kyllä se aika kultaa muistoja. Ei muuta kuin leuka pystyyn!

Tekemällä oppii, seuraava kerta onnistuu paremmin 8)

Minusta myös tuntuu että kannattaisi keskustella ammattihenkilön kanssa. Hakea ammattiapua. Ei tuo ole normaalia että noin kauan juhlien jälkeen vielä vatvoo tuota.

Itse en koskaan aio pitää hääjuhlaa. Mitä järkeä siinä on? Haluan paikalle vain itseni ja mieheni ja todistajat. Miksi muita tarvittaisiin? En ymmärrä.

Omista katastrofaalisista häistäni on nyt 2vuotta ja KYLLÄ olen joutunut hakemaan ammatti apua. Pettymys ja paha olo tulevat aika-ajoin todella voimakkaana, enkä usko että koskaan pääsen yli näistä mietteistä. Ainut ja tärkein asia on se että, sain ihanan aviomiehen joka minua rakastaa ja liittomme on vahva. Uskonkin siihen että niin paskan alun jälkeen on tie vain ylöspäin!

Olisikohan missään pettyneitten morsioitten tukiryhmää? Tulisi kyllä tarpeeseen:)

Myös omat hääni olivat ikimuistoiset... ikävällä tavalla. Nyt kun on aikaa kulunut, voi jo todellakin
nauraa tapahtuneelle. En ollut tyytyväinen kampaukseen ja meikkiin, mutta se oli murheista pienimpiä :)
Jo kirkossa tapahtui kummia esim. tuleva anoppini oli kännissä kuin käki. Ja piti omaa mekastusta omaksi
huvikseen.
Hääpaikalla orkesterin soittajat olivat myös naukkailleet alkoholia, joten laulujen sanat välillä unohtuivat.
Myös soittopalkkio piti maksaa kesken juhlan, vaikka maksu oli sovittu seuraavalle päivälle.
Miehen veli alkoi tappelemaan ja kaiken huippu oli, kun anoppi itketti morsianta omissa häissään!
Joten voin sanoa, että hääni muistan aina... Mutta harmitus on jo unohtunut, sillä nykyään vain hymyilyttää.

Ne, joilla on harvoin hienoja juhlia, panostavat kaiken häihinsä. Nyt kun omasi eivät menneet ihan nappiin, tee niistä "yksi muiden joukossa". Järjestä juhlia, pukeudu kauniisti, käy perheesi kanssa valokuvaamossa. Kaikkia noita asioita voi tehdä monta kertaa. Näin paineet eivät kasaudu yhteen tilaisuuteen ja ennen kaikkea - elämä on hauskempaa.

relaa vähän:))...ei kait toi mikään maailmaloppu oo, muistele häitäs huumorilla, ni mä tekisin, ei ne juhlat siin pääasia oo:)))

jolle tapahtuu kaikenlasita myös normaalissa elämässä, varmaan tapahtuisi noin.... Teillä meni maailman parhain päivä vituiks ja sie raukka viel' kyselet neuvoja. Älä kysele enää! Vituiks meni ja se o sillä hyvä! Teidän liittonne ei missään nimessä ole tollasen arvoinen ja muista vanha sääntö; Jos alku juhlaa. loppu painajaista... Hyvin teillä mennöö ; )) Onneva teille!!!!

Jäi ainakin muistot mieleen...

Eikö kuitenkin tärkeintä ole se, että nykyään saat pilluusi kyrpää lakisääteisesti?
Muuten et varmaan olisi vihkimistä ottanutkaan, sillä ainahan nussiminen tuntuu hyvältä, mutta vihkimisen jälkeen se on LAKISÄÄTEISTÄ.
Siis jo aviomiehesi ei tyydytä Sinua, voit vaatia häneltä tuntuvia rahallisia korvauksia.

ajattele itse,kuinka toimisit tuollaisessa tilanteessa,jos esim. Äidilläsi olisi synymäpäivä samana päivänä,kumpaan menisit,kaverisi häihin,vai rakkaan Äitisi syntymäpäiville,itse menisin syntymäpäiville,koska veri on vettä sakeampaa),
kampaajasi sairastui,siihenhän ei todellakaan kukaan voi tehdä yhtään mitään,kun sairaus ei katso aikaa eikä paikkaa,itse olin yöllä terve 01,00 ja 05,00 vietin viikon tehoosastolla,joten et sillekkään voi olla vihainen,sitten siskosi,ne eivät lmeisesti tykkää,tai ainakaan silloin tykänneet sinun mies valinnasta ja osoittivat näin mielensä sinulle tulematta häihisi,mutta onhan siellä sinulla ollut kummiskin vieraita,koska on valokuvattu ja videoitu ja se ikimuistoinen häävalsisikin meni hienosti,niin oikeastaanhan hääsi meni oikein mallikkaasti ,siskosi olisivat pilanneet hääsi murjottamalla,mikä olisi pilannut tunnelman muilta vierailta,joten parempihan se,kun pysyivät poissa,minusta hääpäiväsi oli loppujen lopuksi ihan hyvä,katselet liikaa noita television hää- ohjelmia,jotka ei todellakaan ole sitä mitä niissä annetaan ymärtää ja jos olet vielä naimisissa saman miehen kanssa,niin kaikenhan pitäisi olla oikein hyvin,joten tuota asiaa on sinun aivan turha murehtia ,vaan olla onnelinen noista kohtalon ohjaamista asiosta,ainoa ikävä asia oli kampaajalle sattunut sairaus,usko vain,häntä harmitti varmasti enempi,kuin sinua.

menemällä esim parin todistajan kanssa ns maistraatissa tms "uudelleen naimisiin"?? hankkia vähän hauskemmat muistot? (sitten toinen mitä olen huomannut että: jos asiat menee persauksilleen ei jotakin ole vaan tarkoitettu.. pitäisi nimittäin luottaa vaan siihen sisäiseen ääneen ja se miksi siskosi jätti tulematta miksi teidän liittoa ei haluttu?) rakastunut ihminen ei huomaa sittä mitä ehkä läheisesi huomaa??

mutta kumminkin jos liitto oikeasti onnellinen on sukulaisesi ääliöitä ja sinulla onnellinen elämä muista huolimatta ei se sukukaan paras ole:)

Järjestän ammatikseni hääjuhlia. Tapauksesi kuulostaa jo aika ikävältä yhteensattumalta. Voit varmasti kuvitella kuinka joidenkin murheena on vain unohtunut/tavaran toimittajan vaikeudet ,kurkkusalaatti yöruoalta (hodarit)...Tällä he toivoivat 25% alennusta... No päivältä on aina kovat odotukset ja moni pettyy, kun asiat ei mene kuinka on itse ajatellut....

Kylläpä tulee ihmisiltä tylyä viestiä... Tuskin kukaan jalka paketissa ajattelee vain, että no enpähän ole kokovartalokipsissä tai kuinka olisi tosiaan voinut ylittää kadun vasta seuraavilla vihreillä...

Pointtina siis että pettyneen morsiamen pitäisi neuvojien mukaan vain ja ainoastaan muistella itsestään selviä hyviä hetkiä ja onnistuneita asioita, eikä suinkaan muistella kaikkea sitä epäonnea ja murhetta. Murheellistahan nimenomaan on se, että kaikki hyvä jää huonojen muistojen varjoon. Inhimillisyys on juuri sitä, että iloitaan toki pienistä, mutta murehditaan suuresti jokaista vastoinkäymistä.

Jälkikäteen on turha miettiä mitä olisi voinut tehdä toisin, ajatukset kiertävät vain noidankehää päässä eikä asia helpotu yhtään. Joskus hyvillä suunnitelmilla on vain tapana olla tuhoon tuomittuja jo alkumetreistä lähtien...kai se on jokin karman laki, joka arpoo huonoja ja hyviä hetkiä sattumanvaraisesti. Huono mäihä että loser-kortti sattui juuri hääpäivälle :-)

Kaikilla meillä on huonoja muistoja menneisyydestä, niillehän ei mitään voi, vaan niiden kanssa on vain elettävä. On vain otettava itseään niskasta kiinni ja todettava "Paska juttu, mutta tulipahan tehtyä!" :-)
Pienimuotoinen uusintaversio häistä olisi loistava juttu! Juhlitte sitä kuinka juhlista selvittiin sentään hengissä ja kuinka paria on syytä juhlistaa vielä muutaman kerran uudestaankin ;-)

Onnea ja menestystä suhteelle, sehän se kaiken alku ja juuri on!

Jospa tuo kaikki enteileekin vain onnistuneempaa avioliittoa, toivon niin!

Muhahahaaaaaa :D

sehän hyvä että tuo on ollut elämäsi surkein päivä - sehän vain tarkoittaa että kaikki päivät siitä lähtien, naimisissa ollessasi, ovat olleet ihania - vai mitä? Ota tosiaan huumori avuksi ja naura koko jutulle. Meillä aikoinaan sulhanen (mieheni) unohti ohuet nahkapohjakengät jalkaan häämatkalle Pohjois-Suomessa, keskellä talvea... ja muitakin kommelluksia oli, mutta on niille naurua piisannut. Pää pystyyn, katse eteenpäin! Toivottavasti ristiäiset, jos joskus tulossa, onnistuvat nappiin - ja kultahäät! Kaikkea parasta teille elon taipaleelle!

Onnea avioliitollesi! Voisitko jo hiljalleen lopettaa itsesi syyllistämisen häittesi muutamien asioiden epäonnistumisista...? Hääparina sinä ja miehesi ette mokailleet vaan saitte häittenne tärkeimmän asian, siunauksen avioliitollenne. Älä pilaa tulevaa yhteistä elämäänne enää menneisyyden muisteluilla. Miten miehesi muistelee häitänne? Kuten hän ja kaaso totesivat että aika kultaa muistot, niin kyllä se niin vaan on. Katsele rauhassa ja rehellisesti hääkuvat ja videot. Sen jälkeen tyynesti tuhoa ne kuvat joita et halua katsella ja jätä vaan ne kuvat joista pidät. Nykyisin otetaan valokuvia ihan liikaa joka tilanteesta ja muistoksi jää kummallisia ilmeitä ja tilanteita. Uskon että häissäne ollut hääväki ei todellakaan muistele häitänne tämänlaatuisena laajana epäonnistumisena kuin sinä. No, ruokaa ja tiloja arvostellaan aina, mutta ne eivät jää kenenkään mieleen elämää isommaksi asiaksi. Jos ei edes tapeltu niin sekin viestittää että hääväki kunnioitti teidän häitänne!
Ihmissuhteissa sisarukset ja ns. ystävät aina tekevät yllättäviä omia valintojaan, ne on vaan hyväksyttävä tosiasioina. Sellainen ystävyys saa mennä.

Mielestäni näitä menneitä häitä ei tarvitse paikkailla ajatusmallilla: "järjestämällä ne uudelleen". Mutta, juhlistakaa seuraavaa tulevaa hääpäiväänne monella eri tavalla kuten edellisillä vastauksissa on ehdoteltukin. Mutta hyväntuulisesti, paineita ottamatta, kevyellä budjetilla, nauttien toistenne läsnäolosta ja muutamista valikoiduista vieraistanne!
Oma tarinani: häistäni on yli 30 v, erotilanteen päivästä n 15 v. Sen päivän haluaisin käsikirjoittaa uudelleen mutta en voi... Nauttikaa siis elämästänne, TULEVAISUUDESTANNE!

Ymmärrän että tuollainen harmittaa. Ois muaki harmittanu. Nyt sulla kuitenki on mies ja se on varmasti pääasia. Älä murehi vanhoja ku ei nillle voi mitäään, mutta jos tuntuu et haluat käydä psykologilla niin mene vain.
Muaki haittaa ku omissa häisäni ruskea kastike oli jotain outoa, eikä perinteistä, mihin on tottunu.
Sitä niin oottaa omia häitä ja haluaa että ne ois täydelliset. (jos sellane yleensäkään on mahdollista).
Ja jos toiset teidän häitä ei oo hyväksyny niin se on niiden asennevika.

Miksi ihmiset lataavat tällaiseen näin hirveän paljon odotuksia? Eihän elämä kuitenkaan koskaan mene kuin jonkin käsikirjoituksen mukaan. Onko teillä lapsia? Jos niitä on vasta tulossa, niin seuraavaksi varmaan suret sitä, kun niidenkään kanssa ei mene niin kuin "pitäisi".

Itselleni ei tullut omista häistä mitään pettymyksiä, kun ei ollut mitään odotuksiakaan.
Mulle oli pääasia se, että selvisin pyörtymättä itse h-hetkestä. Tärkeintä oli se siunaus liitolle.
Paikalla oli ainoastaan mun ja miehen äiti sisarukset ja yksi ystäväni, mutta jännitti silti ihan pirusti.
En olis ikimaailmassa suostunut pitämään mitään suuria pippaloita. Inhoan suuria juhlia, ainakin sellaisia, joissa itse olen pääosassa. Samoin on miehen laita.
Kirkosta mentiin yhteen pieneen ravintolaan syömään.
Kampaajalla/meikkaajalla en käynyt. Olin sinä päivänä töissä niin, että valmistumisaikaa jäi vain tunti-pari.
Ruokatunnilla kävin hakemassa pienen morsiuskimpun läheisestä kukkakaupasta ja töiden jälkeen vetäisin vaan hääkoltun päälle ja kampasin hiukset. Meikannut en juuri ollenkaan, kun en muutenkaan meikkaa.
Itse hääjuhla ei siis ollut mikään ennakkoon odotuksilla ladattu, ravintolastakin lähdin mielihyvin jo ihan ajoissa pois (mentiin miehen kanssa yleisellä kulkuveuvolla...; ) ).
Mitään varsinaista hääkuvaakaan ei otettu. Ainoat kuvat oli tilannekuvia itse tapahtumasta häävieraiden ottamana, ei mitään sellaista klassista.

No, inhoan kyllä noin muutenkin kaikenlaista häähömpötystä, enkä jaksa telkastakaan koskaan seurata mitään kuninkaallisia häitä. Mulle ihan samantekevää.

Aloittajan pitäis vaan yrittää muuttaa asennettaan. Muistella sitä mikä meni hyvin ja jättää muut omaan arvoonsa. Eiköhän tärkeintä kuitenkin ole se lopputulos mikä on saavutettu...

Hei!

Järkyttävää että noin voi tapahtua!

Olemme menossa naimisiin ensivuonna ja minusta tuntuu että meidän häät ei tule olemaan kovinkaan mukavat. Asun kaukana omasta perheestä ja sisarukseni on ilmittanut heti muuttopäivänä, että " kun nyt lähdet sinne tyhmään kaupunkiin, emme tule käymään ikinä luonasi kylässä " tuntuu aika pahalta. Minulta kuitenkin odotetaan että saavun joka lomillani heidän luo. Saa nähdä miten käy kun lähetän hääkutsun.

Ns parhaaasta ystävästäni sen verran että pyysin häntä kaasoksi, hän suostui. Kertaakaan hän ei ole soittanut ja kysynyt kuulumisia tai miten hääjärjestelyt etenevät. En kyllä tiedä miten tämä vielä tästä etenee. Mutta ajattelen että olen ilman kaasoa ja jos sisarukset eivät ilmesty häihin, annan koko porukan olla omisssa oloissaan ja elää elämänsä niin kuin haluavat, surullista mutta elämä on tätä.

Innolla odotin kaksi vuotta sitten kosintaa ja salaa haaveilin isoista häistä jossa kaikki viihtyvät mutta ei taida minun osallani toteutua. Tärkeintä kuitenkin on muistaa että saan puolison omakseni ja saan rakastaa häntä niin kauan kun kumpikin elämme! =)

minusta tuo kuulostaa hyvälle hää juhalta kaikki on menneet niin kun on pitänyt. niistä on tullut ikimuistoiset ja unohtumattomat. eikös sellaiset häät ole juuri ne hyvät häät että kaikki muistaa ne ei niiden tarvitse olla pilvissä tanssimistä kun ei arkikaan sitä aina ole. joskus pitää rymytä mudossa. niinkun nuissa juhlissa on ollut molempia. joten elä murehi naura sille. niii ja minusta parempi yksi päivä mönkään kun koko liitto pilalle. pidä vaikka joku hää päivä sitten itsellesi ja miehelle kunnon onnistuneet "juhlat" elä ota ennakko luuloja elä suunittele vain sano että nyt lähetään ja jos tuntuu että hyvä ruoka maistuu niin sitten sellaista taas jos reissu olisi kiva niin sellaiselle. kyllä se elämä vielä hymyilee. jos häissä ei hymyilyttänyt niin jälkeen päin moni hymyilee niille.

Pitäkää uudet juhlat. Avioliiton siunaus ja kivat juhlat hyvin suunnitellusti ja aiemmasta oppineena myös suunnitelmat B ja C tehtynä. Ajankohta ei kesän aika, kun kaikilla on tosi paljon menoa eikä pikkujouluaika eikä joulu eikä koulujen loma-ajat...

Hyvä et joku asia kuiteski onnistui teillä. Saitte toisenne ja kakkua massun täyteen.
Nyt kun tulee niitä huonoja aikoja >>niitä varmasti tulee>>niin miettikää hääpäiväänne!!!!!!!! Siitäkin selvisitte vaikka kai men pieleenn 90% Silloin selviätte kaikesta muustakin vastoinkäymisestä.
Ei muuta kun katse eteenpäin ja naureskelkaa meneelle ja menneille tapahtumille

Omista häistäni on yli 30 vuotta. Eivät nekään nappiin menneet. Voisinpa sanoa jotain lohdullista, mutta jokainen morsian toivoo häistään ikimuistettavaa päivää, positiivisessa mielessä. Jos se menee pieleen, niin sitä ei mikään korvaa eikä korjaa. Ehkä sinun kannattaisi suhtautua asiaan huumorilla? Tuntuu oudolta, mutta se joskus auttaa. Käy mielessäsi häät läpi ja katsele niitä ikäänkuin ulkopuolisena, ehkä jotain hauskaa tapahtui, jopa sellaista, mikä saa nauramaan! Juttele yhdessä vaikka miehesi kanssa, mitä hän muistaa? Ehkä saatte yhdessä aikaan mukavan "muistopaketin"? Yhden asian voisit itsellesi tehdä, älä syytä itseäsi tapahtuneesta! menneelle et mitään voi. Älä missään tapauksessa hävitä kuvia tai videoita! Mitä jos hyväksyisit tapahtuneen ja jatkaisit eteenpäin? Uusia juhlia tulee, nauti niistä. Halaus!

osittain ymmärrän surusi ja harmistuksesi, osittain en. Ehkä ne ikävät asiat voisi kääntää positiiviseksi: jos kerran jo hääpäivänä kaikki meni pieleen, suunta voi olla vain ylöspäin! Eli liittoonnistuu ja mönkään menneelle hääpäivälle voi nauraa näin jälkikäteen :)

ja tosiaan.. aina voit laittaa reklamaatiot niille, keneltä voit saada hyvitystä maksuista (ruoka, tilat, auton omistaja jne). Sukuriidat ja se, ettei kaikki kutsututu koskaan saavu paikalle, lienee kuitenkin etukäteen tiedossa.

Järjestä uudet,jos sua on vaivannu tuo asia jo pitkään.Mut ilman sitä hääseremoniaa.

Miksi pidit häät jos tiesit etteivät muut hyväksy teidän avioliittoja ja jättävät tulematta. Olisit pitänyt sitten ihan pienet häät muutamalle henkilölle.

Itse sain joskus kutsun eräään tuttavamiehen 50 v. juhliin joihin ei kukaan saapunut paikalle, sekin surullista, en kyllä minäkään käynyt juhlissa.

ja pohdi asiaa Kuuman Perunan kanssa.. www.hotpotatoe.net
ehkä olisi hyvä miettiä asiaa jonkun ulkopuolisen kanssa tarkemmin

Tärkein kysymys kuuluu: Oletteko yhä yhdessä? Jos näin, häät onnistuivat.

Kyllä mä ymmärrän aloittajan mielipahan. Tottakai hääjuhlaan panostaa ja koittaa tehdä niistä mieluiset ja ikimuistoiset. Juhlien järjestämiseen laitetaan aikaa ja rahaa, ja toki odotukset ovat korkealla. Kuka morsian voisi asian kieltää?

Omat häät meni suhtkoht hyvin, mutta mieltäni painaa minulle järjestetyt polttarit. Niistä on aikaa 5 vuotta, ja silti puistattaa ja tulee paha mieli kun niitä ajattelen. Onneksi alkuperäisellä onnistui edes tärkeimmät asiat. Ota niistä mukavista muistoista voimaa ja koita kääntää pieleen menneet asiat huumoriksi, edes jotenkin.

http://www.youtube.com/watch?v=VIamdOnFegY

ei voi käsittää koko touhua. saatanasti rahaa palamaan mokomiin kissanristiäisiin. sitten menee kaik reisille ja muutenkin päin vittua. joten aivan turhaa touhua.

Sydämellinen kiitos kaikille vastanneille! Erityiskiitos kaikille niille, jotka jakoivat omat kokemuksensa pieleen menneistä häistä. Onneksi sellaisia ei ollut montaa. Jos nyt tiivistän koko tähän astiset vastaukset, niin minua on kehotettu hakemaan ammattiapua, lopettamaan menneiden murehtiminen ja järjestämään uudet juhlat. Ammattiapu tuskin auttaa, sillä tiedän, että ongelma on vain oman pääni sisällä ja sille ei voi kukaan muu kuin minä itse tehdä mitään. Tässä kahden vuoden aikana ongelma on tainnutkin lähinnä olla se, että en ole pystynyt lopettamaan asian märehtimistä. Valitettavasti minulla on sellainen taipumus, että en pysty unohtamaan pieleen menneitä asioita, joihin olisin voinut vaikuttaa. Periaatteessa taustalla on hieman isompi ongelma, joten olisiko ammattiapu sittenkin tarpeen? Tai sitten olen vain puhtaasti asennevammainen...

Uusien juhlien järjestäminen kuulostaa omalla tavallaan mukavalta ja me olemmekin jo aikaisemmin miettineet asiaa. Sitten kun meillä on 5- tai 10-vuotishääpäivä, saatamme pitää pienimuotoiset juhlat, jonne tulisivat vain kaikista läheisimmät ystävät ja sukulaiset. Se ei silti korvaisi itse häitä, mutta kuten joku vastaaja hyvin kirjoitti, niin tuleepahan uusia hyviä muistoja ja uusi tilaisuus pukeutua kauniisti ja ottaa hyviä kuvia. Katsotaan sitä sitten tulevaisuudessa. Siihen asti koetan jotenkin työstää tapahtunutta päässäni ja suhtautua asiaan huumorilla. Periaatteessa toivon, että aika kultaa muistot, mutta se ei välttämättä tapahdu koskaan. "Mieluummin häät menevät pilalle kuin koko avioliitto", kuten eräs vastaaja sanoi. Olen aivan samaa mieltä. Yritän unohtaa menneet ja nauttia tästä päivästä (ja tulevista päivistä) rakkaan puolisoni rinnalla.

En oikein keksi mitä muuta voisin sanoa. Paitsi että kiitos. Olen hyvin otettu vastauksistanne ja on ollut hyvä saada kuulla muiden ihmisten ajatuksia asiasta. Eiköhän tämä tästä, pikku hiljaa. :)

Ehkä noi pilalle menneet häät oli merkki korkeammalta taholta, että menet väärän miehen kanssa naimisiin.

Tää on jo vanha ketju mutta jos ketjun aloittaja tätä sattuu vielä lukemaan niin täällä olisi yksi nainen joka olisi kiinnostunut että vieläkö harmittaa pilalle menneet häät? Toivottavasti olosi olisi jo helpottanut. Tuon hääpäivän järjestäminen on todella stressaavaa että onnistuuko kaikki ja miten asiat sujuu. On vielä yleensä melko kallista puuhaa, joten todella ymmärrän että odotukset ovat korkealla ja häiden tarkoitushan on viettää kiva ja ikimuistoinen päivä :) Olisi aika pessimististä ajatella että "ihan varmasti se ja se asia menee pieleen, eikä sekään välttämättä onnistu". Eli ihan oikealla asenteella olet lähtenyt liikkeelle ja vaikka täällä kirjoittelee täysin tuntematon lukija niin tuntuu pahalta että sinun hääsi eivät onnistuneet :/ Minunkin neuvoni on että kannattaa keskisttyä ja miettiä niitä pieniä onnistuineita asioita, mitkä siis menivät hyvin. Ja ei ole mahdotonta että järjestäisitte pienemmälle porukalle vielä uudestaan esim. viis tai kymmenen vuotis hääpäivän, pienempi muotoiset juhlat vähän niinkuin korjaamaan ja paikkaamaan ei niin hyvin menneitä häitä. Se voisi helpottaa sinun oloasi. Toivottavasti olet kuitenkin toipunut häistäsi, ymmärrän täysin että pilalle menneet häät harmittavat, mutta toivottavasti olet pystynyt käsittelemään asiaa ja nyt kaikki kuitenkin olisi hyvin. Tämä elämä vaan on tällasta välillä että taka pakkeja tulee joskus :(