Omassa suhteessani on tullut eteen tilannearvion paikka.
Mietin tässä sitten yleisemmin, että mikä tekee suhteesta on hyvän, tai edes sellainen, että sitä kannattaa jatkaa?
Täällä kaikki tuntuvat olevan ongelmissa viinan ja nyrkkien kanssa. Itselläni ei noita ongelmia ole, mutta mietin kuitenkin, millainen on normaali parisuhde? Voiko sellaista suhdetta edes olla, jossa molemmat ovat koko ajan onnellisia?
Onko ihmissuhteessa siis jotain sellaisia elementtejä mitä siitä pitää löytyä, jotta suhteella olisi toivoa? Mitä se ei ainakaan saa mielestänne sisältää? Onko siis olemassa jokin hyvän parisuhteen salainen kaava? Tai osaako joku nimetä edes ne välttämättömimmät aineosat?
Olisi mukava kuulla mielipiteitä.
Mietin tässä sitten yleisemmin, että mikä tekee suhteesta on hyvän, tai edes sellainen, että sitä kannattaa jatkaa?
Täällä kaikki tuntuvat olevan ongelmissa viinan ja nyrkkien kanssa. Itselläni ei noita ongelmia ole, mutta mietin kuitenkin, millainen on normaali parisuhde? Voiko sellaista suhdetta edes olla, jossa molemmat ovat koko ajan onnellisia?
Onko ihmissuhteessa siis jotain sellaisia elementtejä mitä siitä pitää löytyä, jotta suhteella olisi toivoa? Mitä se ei ainakaan saa mielestänne sisältää? Onko siis olemassa jokin hyvän parisuhteen salainen kaava? Tai osaako joku nimetä edes ne välttämättömimmät aineosat?
Olisi mukava kuulla mielipiteitä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
hyvä ja kestävä rakkaus- ja parisuhde edellyttää että turha itsekkyys ja omaan napaan tuijottelu heitetään romukoppaan ja ollaan valmiita kuuntelemaan toista ihmistä ja kunnioittamaan myös häntä.
Joku sanoi kerran täällä palstalla että parisuhde on sitä että eletään yhdessä ja puhalletaan samaan hiileen, sen sijaan että pelattaisiin toisiaan vastaan ja itsekkäästi pidettäisiin kiinni vain omista haluista toista sen kummemmin huomioimatta.
Mikään rakkaus ei kestä sellaista. Eikä suhde. Ei salaista kaavaa kaiketi olekaan, se riippuu niin paljon ihmisistä itsestään. Mutta halu olla toiselle hyvä ja saada myös sille vastinetta auttaa taatusti eteenpäin ja pitkälle :)
Samoin kuin kenties sinulla Aino, myös minulle paiskattiin karu totuus päin naamaa eilen. Ilmassa oli ollut jo vuoden ajan tyytymättömyyttä, joten kai tätä sai sitten odottaakin (mikä ei tee asiaa helpommaksi). Kihlattuni tunsi, etteivät luonteemme erot- hän avoin ja riehakas, minä hiljainen ja joissain asioissa epävarma - anna meidän jatkaa iloisena pariskuntana. Niinpä hän ilmoitti, että muuttaa ainakin joksikin aikaa pois asunnostamme, jotta voisi tarkastella suhdettamme arkirutiineista irrallaan. Eli kysymykseesi siitä, mitä elementtejä hyvässä ja toimivassa suhteessa pitäisi olla, poikaystäväni vastaisi luultavimmin, että luonteiden samankaltaisuus. Itse tosin en asiaa niin näe, mielestäni kaksi hyvinkin erilaista ihmistä voi täydentää toisiaan, kunhan arvostus ja kunnioitus on molemminpuolista. Kenties niin sitten meillä ei ole ollut, sillä poikaystävä kokee, että rajoitan hänen oman luonteensa mukaista elämistä (vaikka annan hänen esim. bilettää juuri niin paljon kuin hän itse haluaa, en vain itse pakosti lähde mukaan.)
Jos joku tietää enemmän noista onnellisen parisuhteen saloista, niin olisin minäkin kiinnostunut kuulemaan niistä, koska itse en niitä näemmä hallitse.
,niin kuin mikä tahansa muukin asia,suhteen kun vaan ovat aina niin vaikeita,mutkikkaita.
Yksi kaava,olisi ainakin se kunnioitus.Siihen sisältyy kaikenlainen toisen ihmisen solvaamattomuus,toisen kuunteleminen,arvostus,ym.
Kunnioitus voisi olla se tärkein elementti tässä kohtaa.Tietysti myös rakkaus.Sitä kun on myös niin monenlaista.Todellinen rakkaus on vahvin,mutta joskus myös tuskaisin tie.Itse en siltikään,valitsisi muuta,kuin sen todellisen rakkauden.Rakkaudeton suhde on repivä,tosin,eri tavalla kuin aito rakkaussuhde.Toisinsanoen,aina repii,mutta silloin kannattaa ajatella,onko se sen arvoista.Jos on,niin sitten sen kestää.
Yhteenvetona tästä,jos nämä tärkeät asiat loksahtavat paikoilleen,voi olla että eväät on aika hyvät,mutta siltikin suhde on aina riski.
Mukavaa kevättä sinulle ja toivon että löydätte tasapainon siippasi kanssa.
mikä on normaalia? Onko olemassa normaaalia parisuhetta? Entä jos on uskovainen? Raamattu ja niinpois päin? Siis ei ole. Niin sanoin yhdelle kaverilleni jolla on tosi paskis tilanne. Et tule saamaan onnellista perhe-elämää. Mun mieheni (häpeän tunnustaa miehekseni) on alkoholisti ja ei välitä minun onnellisuudestani. Lupaa olla ottamatta ja soittelee ambulannsia yms. "vaimo ottaa". Siis minä joka en ota kuin ÄÄRIMMÄISESSÄ TUSKASSA. Miten joku ihminen saa näyttämään asian toisenlaiselta. Miksi minun pitäisi sietää hänen ottamistaan? MIksi!!!! Sairas. Niin on todennut hänen oma siskonsa ja muut jotka hänet tuntee. Ei ole normaaali. En jaksa. En tosiaan. Pitäisi tehdä lapsi hänelle. Hullu. Mitä teen? Olen koettanut olla psykiatreihin yhteydessä mutta monet on heistä niin varattuja. Miten kauan jaksan alkoholimiestäni?
Sulle sen verran, että et tule jaksamaa. En halua oikeasti masentaa mutta mikään ei voi muuttaa asioita. Ne vain menee ja menee.
Hei, alkoholisteilla on tapana syyllistää SINUA, olen jokseenkin samanlaisessa tilanteessa. MINÄ olen alkoholisti jne.. olen kieltämättä juonut nykyisin enemmän, liikaa, juuri siksi kun toinen juo ja ei vaan jaksa aina katsoa toisen kännäämistä.. Mutta minä meninkin sitten A- klinikalle, en siis ole alkoholisti mutta aloin olla huolissani kuitenkin. Siellä sitten olen muitakin tuskiani saanut juteltua, jonkinlaista psykologista apua olen saanut. Mutta, vain minä itse voin auttaa itseäni ja myös toinen vain itseään, loppujenlopuksi. Älä vaan tee lasta nyt!! minulta on samaa vongattu (onkohan joku alkkisten tyypillinen juttu..)mutta olen sanonut etten KOSKAAN tule tekemään hänelle lasta. Nyt koitan elää hiljaiseloa, kerätä voimia että pääsisin eroon tästä kaikesta. Helppoa se ei ole, mutta mietihän sinäkin, onko kukaan sen arvoinen että sinä menet rikki, sulla on paha olla?? Minä olen aivan rikki, elämä ei ole sellaista kuin haluaisi, koitan saada oman elämäni takaisin. Koita sinäkin!!! Minuakin jotenkin säälittää jättää toinen alkoholiongelmansa kanssa, työttömänä, ei ole varmaan helppoa, mutta meillä ei ole tulevaisuutta onnellisena, ja kun itse en kaikesta huolimatta ole samassa jamassa kuin hän, on mulla oikeus olla itsekäs ja jatkaa elämää yksin. Eikö?!