liian kiltti nainen?

En usko, että on pitemmän päälle hyväksi. Mistä löytyvät miehelle rajat tai siis sanomisille, jos kaikkeen vain
nyökyttelee. Ja kun ilkeät sanat pistävät, miten oppisi sanomaan, miltä oikeasti tuntuu, kun mukautuvaisen rooliin on kasvanut. Been there, done that eli ollut kiltti. Nyt olen ymmälläni parisuhteen suhteen...

minun luonnettani ainakin vahvisti sellaisen kanssa seurustelu. en tosin ole mikään super hiljainen henkilö ja viihdyn puhelijaiden, energisten ihmisten seurassa.

mies tosiaan sanoi mitä ajatteli, niin hyvässä kuin pahassakin. riidellessä minun oli todella hankala aluksi puolustautua, koska mies oli niin äänekäs, sanavalmis, ja osasi ottaa esiin omat heikkouteni riidoissa, jotta minulle tuli niin loukattu olo etten voinut edes puolustautua. hyökkäyshän on paras puolustus. kun olimme pidemmän aikaa seurusteltu pystyin jo paremmin puolustautua riidellessä, en koskaan kuitenkaan vedonnut hänen heikkouksiin/epävarmuuksiin, vaikka ne olivat minulla tiedossa. jos hän sanoi jotakin loukkaavaa minusta, pyysin häntä perustelemaan väitteitään kunnes hän puhui itsensä pussiin tai myönsi, ettei oikeasti ajattele niin/tarkoita tätä.

sinun kannattaisi kenties hieman kehittää omaa luonnettasi, ja lakata jatkuvasti pyytelemästä anteeksi, liika itsensä latistaminen ei ole kenellekään hyväksi. super avoin ja estoton poikaystävä saattaa joko auttaa sinua prosessissa, tai sitten vetää sinua enemmän kuoreen. hankala sanoa, koska en tiedä mm. miten käyttäydytte konfliktitilanteissa jne. parhaimmassa tapauksessa tasapainoitatte toisianne. kenties mies kaipaa jotakin vakaata kumppania, joka tuo parisuhteeseen hieman rauhaa ja sinä kaipaat pientä jännitystä? noin lyhyen tekstin perusteella on hankala analysoida teitä sen kummemmin.

Elämäni toinen vakava suhde oli juuri tuollaisen asiat suoraan sanova ja sanavalmiin miehen kanssa, ja vaikka minä melko kiltti (mutta tulinen sielu) ja useimmiten melko hiljainen luonne olenkin, niin ei se miedän suhteemme kyllä tuohon kaatunut, eron syyt olivat ihan muualla, lähinnä elämäntavoitteissa ja suunnitelmissa.

Olien aiemmassa suhteessa oppinut riitelemään ja pitämään oman puoleni riidoissa (kantapään kautta), mutta mikään ei valmistanut minua riitelemään sanavalmiin ja asiat suoraan sanovan miehen kanssa. Onneksi mies ei pitänyt riitelystä ja suhteen alkuvaiheessa minä olin aina se joka sen riidan aloitti vanhasta tottumuksesta, mutta tässä suhteessa riitely oli ihan erillaista kuin aiemmassa. Aiemmassa suhteessa olimme huutaneet toisillemme ja haukkuneet tosiamme melko kovaankin sävyyn, mutta nyt minulla oli vastassa keskustelutaitoinein ja keskimääräistä paremmat puheenlahjat omaava mies, joka ei sortunut minua haukkumaan missään vaiheessa, joten häviöllehän minä noissa meidän pikku riidoissa aina jäin, tai ainakin siihen asti kunnes opin perustelemaan oman kantani paremmin ja ennen kaikkea hillitsemään malttini. Enää ei tarvinnut huutaa, eikä oikeastaan edes riidelläkään kun kaiketa pystyttiin keskustelemaan melko avoimesti ja jos minä menetin malttini, niin mies pysyi tyynenä ja jossain vaiheessa vain häipyi paikalta siksi aikaa kunnes rauhoituin ja jatkoi keskustelua sitten siitä mihin oli jääty. Riitojen jälkeen minulla oli aina paha mieli, kun toinen ei ollut menettänyt lainkaan malttiaan tai sanonut yhtään pahaa sanaa minusta, kun taas minä olin saattanut haukkua toista hyvinkin kovin sanoin, ainakin noin alussa. Näin jälkeen päin ajateltuna mies ei ehkä osannut edes riidellä, sillä hän oli tottunut saamaan tahtonsa läpi puhumalla ja hän ei kiroillut käytännössä lainkaan, vain muutaman kerran kuulin hänen kiroilevan, lähinnä muutaman ääliökaverinsa seurassa.

Jo muutamassa kuukaudessa opin sen ettei tässä suhteessa ollut syytä alkaa kiroilemaan, haukkumaan toista tai edes ääntä korottamaan, eikä varsinkaan aloittaa sitä riitelyä, sillä minä jäin siinä melkein aina häviölle. Pikkuhiljaa opin sitten perustelemaan sen oman kantani asioihin, ihan ilman huutamatta ja riitelyä ja sellaisetkin keskustelut jotka olisivat päättyneet edellisessä suhteessa tavaroiden heittelyyn ja nyrkin heristelyyn pystyttiin tässä suhteessa selvittämään iltasella sängyssä maaten ja ihan vain puhumalla, tosin minun piti aina silloin tällöin valmistautua noihin keskusteluihin etukäteen että pärjäsin niissä. Joskus tuntui vain absurdilta se kun istuskelin koneella tunninkin selvittämässä jotain asiaa ja etsimällä netistä hyviä perusteluja oman kantani puolesta, kun taas mies saattoi väitellä vastaan hyvinkin pitkään ja menestyksellä, ja ihan ilman mitään taustatyötä. Kai se vain on lahja joillakin tuo puhuminen ja asioiden selvitely. Työkseenhän tuo mies tuota nykyään tekee, ainakin mitä viimeksi hänestä kuulin.

Estoton suomennetaan tässä tapauksessa :täysmul**u.

Tuosta suhteesta ei tule mitään, sillä eka kerta, kun lyöt luun kurkkuun
sellaselle mielestään "estottomalle" kusipäälle, on hetki, kun se alkaa vollottaa äitiäänkin apuun. Kokemusta on noista pikku-isin-prinsessoista, jotka haluaa "tuulettaa tunteitaan".

Sitä "estotonta tunteiden tuuletusta" kesti 4,5 vuotta, ja sitten minä puolestani puhuin. Myöhemmin
pakkasin laukkuni, ja jätin hysteerisen ihmisraunion vollottamaan lattialle. Kyllä teki hyvää, jumalan tähden
siltä.

No tämä asiat suoraan sanova mies saattaa olla myös riitaa haastava, kiroileva kuumakalle. Inhottavaa, kun möykkäsi pienistä asioista lapsillekin. Ja vertasi ulkonäköäni kauniimpaan työtoveriinsa. Nää asiat ei ole niin yksinkertaisia, jos tää suoraan sanova tapaus ei räyhää kurkku suorana, voihan suhde onnistuakin.