Minkälaisia kokemuksia teillä on "Yksinhuoltaja Lapseton sinkku" -asetelmasta? Itse olen nyt tässä tapaillut erästä nuorta naista vähän aikaa, ollaan käyty pari kertaa ulkona yhdessä. Vasta kolmannella eli toistaiseksi viimeisimmällä kerralla hän kertoi olevansa kahden n. 10-vuotiaan lapsen yksinhuoltaja. Olin koko jutusta hirveän yllättynyt, kysyin että miksei sanonut asiasta aikasemmin. Tähän hän vastasi että olisi kertonut jos olisin kysynyt. Mistä ihmeestä mulle olisi tullut mieleenkään tuollaista kysyä?
Mua ei harmita tässä tilanteessa niinkään se että hän paljastui yh:ksi, vaan se ettei kertonut heti. Onko kaapissa lisää luurankoja joista en vielä tiedä? Tietysti epäilyttää myös että millasta yhteiselo on yh-äipän kanssa. Itselläni ei ole yhtäkään lasta, ja hyvin vähän kokemusta lapsista ylipäänsä. En oikein tiedä mikä mun rooli voisi olla vieraitten lasten kanssa samassa taloudessa asuessa, pitääkö mun leikkiä jotain varaiskää vai mitä? Sen verran sain tietää tuon naisen lasten isästä, että ei ole millään tavalla kiinnostunut pennuistaan, jätti naiselle hoidettavaksi ja paineli tiehensä kun sai tarpeeksensa "paskavaippojen" vaihtamisesta.
Nainen on todella kiva, fiksu ja nuorekkaan oloinen, ja häikäisevän kaunis, ja meillä tuntu synkkaavan niin hyvin, mutta tämä uusi käänne pisti mut jotenkin todella epävarmaksi. Kertokaa te joilla on kokemusta Sinkun ja YH:n yhteiselosta, millaista elämää on odotettavissa, voiko ylipäänsä toimia. Muutkin jotka haluatte sanoa sanottavanne, älkää pelätkö puhua, kaikki neuvot tällä hetkellä tervetulleita. Toki olemme molemmat vasta vuotta vaille kolmekymppisiä eli vielä nuoria(ko?) eli mikään hätä tässä ei ole kumppanin löytämisessä, mutta mielellään miettisin asiat aina mahdollisimman monelta kantilta.
Mua ei harmita tässä tilanteessa niinkään se että hän paljastui yh:ksi, vaan se ettei kertonut heti. Onko kaapissa lisää luurankoja joista en vielä tiedä? Tietysti epäilyttää myös että millasta yhteiselo on yh-äipän kanssa. Itselläni ei ole yhtäkään lasta, ja hyvin vähän kokemusta lapsista ylipäänsä. En oikein tiedä mikä mun rooli voisi olla vieraitten lasten kanssa samassa taloudessa asuessa, pitääkö mun leikkiä jotain varaiskää vai mitä? Sen verran sain tietää tuon naisen lasten isästä, että ei ole millään tavalla kiinnostunut pennuistaan, jätti naiselle hoidettavaksi ja paineli tiehensä kun sai tarpeeksensa "paskavaippojen" vaihtamisesta.
Nainen on todella kiva, fiksu ja nuorekkaan oloinen, ja häikäisevän kaunis, ja meillä tuntu synkkaavan niin hyvin, mutta tämä uusi käänne pisti mut jotenkin todella epävarmaksi. Kertokaa te joilla on kokemusta Sinkun ja YH:n yhteiselosta, millaista elämää on odotettavissa, voiko ylipäänsä toimia. Muutkin jotka haluatte sanoa sanottavanne, älkää pelätkö puhua, kaikki neuvot tällä hetkellä tervetulleita. Toki olemme molemmat vasta vuotta vaille kolmekymppisiä eli vielä nuoria(ko?) eli mikään hätä tässä ei ole kumppanin löytämisessä, mutta mielellään miettisin asiat aina mahdollisimman monelta kantilta.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Tiedän kyllä, että nuo ovat toimineet, mutten kyllä tiedä, että kertaakaan olisi lapsi tullut puun takaa vasta muutamien treffien jälkeen. Yleensä kai tällasista suhteeseen vaikuttavista asioista on tapana kertoa aikaisemmin.
Tosiaan. Itsekin aloin ekana miettiä, että mitä vielä on, mistä et ole kysynyt.
toisilla onnistuu, toisilla ei. Eli ihan niinkuin missä tahansa parisuhteessa.
Olen kyllä naisen kanssa samaa mieltä, että olisit voinut kysyä lapsista heti, jos kolmannella tapaamisella asiasta kertominen on sinusta myöhään.
Minusta se on alkutapaamis aikaa edleen, kun nainen kertoo lapistaan kun tapaatte kolmannen kerran. Eihän sitä nyt kukaan ekaa kertaa tavatessa heti esittäyty: "Tiina, 29. Kaksi lasta eikä miestä" tai vastaavasti "Pentti 30v, ei lapsia, 4 aiempaa seksikumppania".
Ehkä sinun ei kuitenkaan kannattaisi kiirehtiä tässä suhteessa. Tapaile naista, jos se tuntuu hyvältä.
Minua kuitenkin hieman hämmentää se, että olette tavanneet kolme kertaa ja mietit jo avioliittoa(?) yhdessä asumista jne. Ei kolmen tapaamiskerran aikana opi oikeasti tuntemaan toista.
Mikäli suhteenne kuitenkin jatkuu, niin toimiva ratkaisu voi olla esim. se, että asutte kahdessa asunnossa, vaikka suhteenne olisikin vakiintunut.
Niin eikä sinun tarvitse olla isän korvike, olet vain oma itsesi ja aika näyttää millainen suhde lapsilla muodostuu sinuun.
Voihan se olla että menin vähän asioiden edelle kun rupesin jo miettimään noita tulevaisuuden juttuja. Mutta se johtuu siitä että olen tosissani mukana tässä, ja tietysti toivoisin että homma etenisi pidemmällekin. Sen takia haluan punnita jo vähän etukäteen mitä yhteiselo yh-äipän kanssa saattaa tuoda mukanaan, koska kyllä mä ainakin toivoisin että kumppanin kanssa joskus sitten asuisi yhdessä jne. Taisinpa keretä lisäksi jo vähän ihastumaan ;)
kiinni toimiiko vai ei, jos tarpeeksi rakastaa ja on tahtoa ja halua niin mikä vaan juttu voi toimia. Olen kuullut tarinoita viiden lapsen yh-äidistä joka tavannut lapsettoman miehen ja he perustaneet uusioperheen.
Itsellä tuttavapiirissä kaksi pariskuntaa joissa mies lapseton, naisella lapsi/lapsia ja hyvin heillä näyttää menevän, ovat menneet naimisiin ja toisille tullut perheenlisäystä jo.
Tutustukaa rauhassa toisiinne, pitääkää lapset jonkun aikaa poissa kuvioista, lapset kiintyvät nopeasti uusiin aikuisiin. Sitten kun te kaksi olette varmoja niin sitten pikkuhiljaa lapset mukaan, ensin vaikka joku huvipuistoreissu tai piknikki ja siitä pikkuhiljaa tutustumista eteenpäin.
Itseäni vaan kauhistuttaa joskus tahti millä lapset otetaan mukaan näihin, tuntuu että aikuiset ovat itse niin ihastuneita ja olettavat että lapsetkin menevät samassa tahdissa etteivät osaa ehkä ajatella että lapsikin tarvitsee aikaa sopeutua uusiin ihmisiin.
Itse olen yh-äiti ja kyllä heti olen ensimmäisen tunnin keskustelun aikana aina kertonut miehelle että olen eronnut ja lapsia, se tulisi kuitenkin nopeesti esille joten en ihan ymmärrä salailua, mutta moni yhäiti pelkää saavansa pakit ja ehkä ajattelevat että mies ehtii vähän ihastua niin sitten ei karkaakaan kun menee kertomaan että lapsia löytyy.
Tsemppiä sinne!
Kaikki riippuu sinusta, että voitko tulla toimeen lasten kanssa vai et.
Sinun ei tarvitse olla mikään varaisä. Riittää, että olet samassa taloudessa asuva aikuinen, äidin kaveri.
Voit tietenkin olla enemmänkin, jos haluat. Vaikka pelata jalkapalloa heidän kanssaan, yms.
Kukaan järkevä nainen ei esim. netti-ilmoitukseen laita ensimmäisenä lapsia esille. Näin vältetään se tilanne, että joku ottaisi yhteyttä vain lasten takia. Miestä itselleen se nainen oli etsimässä :)
Kolmannella kerralla kertominen on aika aikaista :)
Hän on halunnut varmistua, että synkkaako teillä muuten, oletko sellainen, jonka voisi esitellä myös lapsilleen, ja vasta sitten hän on siirtynyt seuraavalle tasolle, kertonut lapsista.
Ehkä hän ei jokaiselle tapaamalleen miehelle halua lapsista kertoa. Turhaahan se on silloin, jos nainen jo muutenkin tietää, että jatkoa jonkun miehen kanssa ei ole.
Sinun kanssasi hän on tullut siihen tulokseen, että sinusta voisi olla vakavampaankin suhteeseen.
Tässä vaiheessa hän kertoo lapsista. Hän varmasti tietää, että silloin sinä voit jättää hänet. Ja sinulla on siinä vaiheessa siihen mahdollisuus ja täysi oikeus. Kuten nyt, voit rauhassa pohtia, onko sinusta olemaan naisen kanssa, jolla on lapsia. Hän jättää tässä vaiheessa päätöksen suhteen jatkamisesta sinulle.
Huom. 10-vuotiaat lapset ovat jo aika isoja. Käyvät koulussa, viettävät omaa aikaa kaverien ja harrastusten parissa. Teille jää hyvin myös kahdenkeskistä aikaa. Ja lapset kasvavat koko ajan :)
Myös yh on sinkku :)
Olisiko mielestäsi siinä järkeä, että naisesi etsisi vain miehiä joilla on lapsia? Lapset eivät kerro miehen luonteesta mitään. Lapsia tulee kaikenlaisille miehille.
Vähän sama, kuin että naisesi etsisi miestä, jolla on koira tai vene. Eli etsisi miestä ulkoisten ominaisuuksien perusteella...
Entä, jos naisesi ei halua kumppanikseen mitään etäisää (joka on jo hyljännyt perheensä)?
Yh-isät ovat harvassa. Vaikka molemmilla olisi lapsia, mikään ei takaa sitä, että juuri kaksi yh-ihmistä sopisi toisilleen.
Ehkä nainen näkee sinussa ihmisen, joka on mukava ja jonka kanssa on kiva olla. Naisella nyt vain sattuu olemaan lapsia edellisestä suhteestaan. Kuten olet kuullut, lasten isä on jättänyt perheen.
Ehkä nainen kaipaa miestä, jolla ei ole menneisyydestä mitään ihmeellistä painolastia.
Jos naisen ex ei ole kiinnostunut lapsista, niin siitäkään ei tule painolastia teidän suhteelleenne. Ei ole vaikeita huoltajuuskiistoja, yms.
Jos nainen on sinut menneisyytensä kanssa, iloinen lapsistaan ja etsii miestä, sinua, niin suhteella on kaikki mahdollisuudet onnistua.
Tavallisia naisia ne yh:tkin ovat :))
Yh kertoo vain sen, että naisesi on nuorena uskonut tulevaisuuteen ja perustanut perheen. Hän on kokenut kolauksen rakkauden saralla, perhe on hajonnut. Siitä huolimatta hän uskoo siihen suureen rakkauteen, ei ole antanut periksi, vaan on etsinyt...
...ja sitten hän on löytänyt juuri sinut :)
Noista lapsista piti vielä sanoa, että tottahan on että 10v ei ole enää mikään ihan pikkunapero, pärjää jo ilman kokopäiväistä valvontaa ja on harrastuksia ja kavereita yms. mikä tarkoittaa kuten sanoitkin, että kahdenkeskeistä aikaa riittänee. Pienemmät lapset vaativat enemmän huomiota ja aikaa, teinit taas ovat usein jotenkin hankalia eivätkä niin hirveän avoimia äidin uusia miesystäviä kohtaan, ainakin mitä olen kuullut. Joten jälkikäteen ajateltuna 10v tenavat kuulostaa aika ideaali-ikäsiltä.
Huoltajuustilanteen katsoin tietysti heti hyväksi jutuksi (en tietenkään lasten kannalta, ikävä juttu jos isä on hylännyt), eli ei tarvitse mitään ex:ien oikkuja katsella. Pelottaa kuitenkin se jos exä yllättäen tuleekin takaisin ja jään siinä sitten ulkopuoliseksi pikkuhiljalleen. En ole tosin kuullut vastaavasta enkä pidä hirveän todennäköisenä kun kyseinen herra on kerta jättänyt naisen tenaviensa kanssa omilleen ja ovat vieläpä käsittääkseni ei-niin-hyvissä -väleissä eivätkä pidä edes yhteyttä.
Vielä tuli mieleen että kun aika nuorena, vajaa parikymppisenä saanut jo kaksi lasta, pitäiskö mun ajatella tästä jotain erityistä? Toimiiko hän aina hetken mielijohteesta? Mulla on eräs kaveri joka on jostain syystä tosi katkera yksinhuoltajille, etenkin äideille. Sanoo näitä sossupummeiksi, miestennielijiksi ja ovat kaikki kuulemma nuorena sekoilleet ympäriinsä ja jääneet kakaroiden kanssa sitten omilleen. Itse en kyllä oikein moista tarinaa ottaisi todesta, ainakaan tämän naisen kohdalla. Kyseessä on kuitenkin kaikin puolin fiksun ja mukavan oloinen nuori nainen jolla on vieläpä ihan hyväpalkkainen työ, eli ei siis ole sossupummi ja harrastaa liikuntaa ryyppäämisen ja röökin vetämisen sijaan, vaikka tämä kaveri muuta yh-äideistä väittääkin. Sanomattakin selvää miten hölmöiltä nuo kaverin kertomat tarinat kuulostavat, mutta silti mietityttää millaisissa oloissa tämä nainen on lapsensa tehnyt? Ei taaskaan saisi olla ennakkoluuloinen, mutta jotenkin vaan...
Varmaan uskonut parikymppisenä ikuiseen rakkauteen, jota silloinen mies on vakuutellut. Kahden lapsen kasvattaminen yksin on varmasti kasvattanut hänestä vastuullisemman aikuisen kuin sinusta. Mikä ongelma teillä tulee olemaan on luultavasti se, että hän on paljon aikuisempi kuin sinä. Sinun pitää ottaa miehen paikka suhteessa. 10-vuotias poika tarvitsee miesmallin eikä pärjää yksin, joten voit hyvin ruveta hänelle kakkosisäksi. Se voi olla hieno työ, mutta siinä on vastuu. On hyvä että pohdit näitä asioita.
Kaverisi on katkeroitunut kusipää ääliö.
" Myös yh on sinkku :) "
Anteeksi vain, mutta pakko puuttua yksityiskohtiin. Sinkku tarkoittaa henkilöä joka ei elä avio- /avoliitossa, ei seurustelu eikä omaa lapsia. Sinkku tulee sanasta "single", kaiken järjenkin mukaan se tarkoittaa että ei ole lapsia.
> Sinkku tarkoittaa henkilöä joka ei elä avio- /avoliitossa, ei seurustelu eikä omaa lapsia.
Ei lasten kanssa eletä avio- tai avoliitossa, eikä tässä tapauksessa yh seurustellutkaan, ym.
En millään haluaisi käyttää sanahirviötä sinkkuäiti :)
Ei kai kukaan käytä seuraaviakaan sanoja kertomaan asumisjärjestelyistä:
sinkku-asuu äitinsä luona
sinkku-asuu kimppakämpässä
Sinkuiksi heitäkin kutsutaan, eikö :) vaikka eivät kirjaimellisesti asukaan yksin.
Miten määrittelet äidin, joka asuu yksin ja lapset asuvat isällään?
Onko hän mielestäsi varsinainen sinkku? (= asuu täysin yksin, ei seurustele, eikä ole avio- tai avoliitossa)
Parisuhdemarkkinoilla yh on yksin liikkeellä, se oli pointtini :)
Eikä ole mitään moraalisia esteitä seurustelun aloittamiselle
(= ei ole naimisissa, ei ole avoliitossa, ei seurustele muiden kanssa, jne.)
nyt vain tuohon "salailuun"; jos naisella on paljonkin kokemuksia siitä, että kun kertoo olevansa äiti, toinen katoaa kuin mummu sumuun? halusi, että opit edes hiukan tuntemaan häntä ensin omana itsenään, ennenkuin pelästyt äitiyttä? on nimittäin valitettavan yleistä.
Ei kukaan tavallisesti kuuluta yksityiasioitaan muille ennenkuin tuntee ihmisen tarpeeksi hyvn ja huomaa hänet luottamuksensa arvoiseksi. Joillakin se kestää kuukausia, jotkut eivät haluakertoa itsestään vuosiin.
Siksi seurusteluaika on tarkoitettukin: siinä tutustutaan toiseen ja pikkuhiljaa opitaan toisen ihmisen kotiasioista, arvoista, moraaleista, uskonnosta jne. jne..
Nyt sinä tiedät että naisella on lapsia. Tuon ei tarvitse muuttaa häntä vihamieheksi, voitte täydellisen hyvin jatkaa ystävinä. Ellet sinä halua avIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIovaimoksesi naista jonka mukana tulee jo valmiit lapset ( ja kenties häirikko mies), sinä et tietenkään vie ystävyyttä syvemmälle. Te olette ja pysytte kavereina.
Nyt kun tiedät mitä et halua, voit alkaa etsiä avIIIIIIIIIIovaimoa naisista jotka eivät tule pakettien kanssa.
Se on vain rehellistä ja reilua kaikkia kohtaan.
"Mistä ihmeestä mulle olisi tullut mieleenkään tuollaista kysyä?"
Et kai nyt ihan tosissaan kysy, tai oletta kaikkien ihmiseten heti ensi tapaamisella vuodattavan automaattisesti sinulle suhde historiansa ja niiden tulokset ilman kysymättä? Vuosi vajaa kolmekymmentä on kuintekin on sellainen ikä, että yli puolet jotka lapsia "tekevät", ovat jo ensimmäisensä siihen ikään mennessä saannut.
hei nauti nyt teistä aikuisista ensi..voi olla että näät lapset vasta puolen vuoden päästä..tutustukaa ja ensin on aikuisten suhde ja sitten katsotte synkkaako teillä..ja hei..koitappa etsiä niitä kolmekymppisiä joilla ei ole lapsia..niissä vasta jotain vikaa onkin!!Minä olen tullut äidiksi 24v ja nyt sälli on 16v..ollut yh aina ja yritys ja pojan harrastukset vieneet aikani ja nyt kun on sitä omaa aikaa olen 40v:nä todennut että miehiä jolla on pieniä lapsia..niin ei kiitos..olen sen ajan elänyt jo ja haluan aikuisten suhteen enkä mitään kotileikkejä....tässä nyt se ero ettei ne miehet ole tehneet niitä lapsia ajoissa...minä nautin omasta elämästäni nyt täysillä ja en aijo lapsia enää väsätä vaikka tulisi millanen miekkonen vastaan...tottakai minun on otettava miehen lapset huomioon ja itse en voisi koskaan kunnioittaa miestä kellä ei olisi omat lapset ykkösenä!Mutta yhteiset pelisäännöt lapsille ettei käyttäydy huonosti sinulle etkä sinä ole mustasukkainen lapsille..kaikki te mahdutte sen ihanan naisen elämään varmasti!Ole avoimin mielin ja itse sinä teet ratkasusi ja jätä tollasten kavereitten teinijutut omaan arvoon!Ihanaa kun olet ihastunut ja toivottavasti olet löytänyt elämänlankasi...älä missaa sitä nyt hötkyilemällä sellaisesta mikä ei ole edes vielä ajankohtaista..ja jos on fiksu daami...esittelee teidät ehkä paljon myöhemmin toisillenne ja ole oma itsesi..lapset hokaavat heti jos feikkaat ...äläkä ainakaan ala lahjomaan!!Ja ne peijakkaat tulevat testaamaan sinua:)Nauti ihastuksestasi ja ihanaa kesää!!!!!
muutamia yhäitejä, ja voin kokemuksesta sanoa että harva ottaa heti ensitreffeillä puheeksi lapsensa, ei mitään erikoista sen puoleen.
Mitä tulee tuon kaverisi kertomuksiin, turhan karu ilmaisutapa, mutta pointti kyllä on. Yksinhuoltajan taloudellinentila on usein tasoa välttävä, ihan ymmärrettävää kun on taloudessa ainoa tulonlähde. Mutta sen vuoksi yhäidit etsivät usein miehistä itselleen taloudellista tukea, siis elättäjää rumasti sanottuna. Ongelmalliset exät, mustasukkaiset lapset ym. ovat rasitteita lapsettoman ja yh:n suhteelle. Kannattaa miettiä hyvin tarkkaan mihin olet lusikkaasi työntämässä, useimmiten lautaselliseen ongelmia.
Naisystäväsi on melko nuori vielä, silti hänellä on jo kaksi 10-vuotiasta lasta. Useimmiten tämä kertoo naisesta sen, että nuorena tyttönä on ollut aktiivinen seksielämä ja on tullut maattua jos minkäkin näköisten ja väristen äijien kanssa, mahtaako tosiasiassa edes itse tietää kuka lastensa isä on?
sinä nyt hiljaa siinä!Mulla on paremmat tulot kuin monella miehellä...jeesus että on vanhanlaista ajatusta!Ja mitäs sitten kun naisella on paremmat tulot,isommat pallit ja parempi elämä...sitten niitä pidetään liiian vahvoina ja liian miehisinä.....kiesus !Todella moukkamaista puhetta ja naisia loukkaavaa...häpeä!
> Naisystäväsi on melko nuori vielä, silti hänellä on jo kaksi 10-vuotiasta lasta. Useimmiten tämä kertoo naisesta sen, että nuorena tyttönä on ollut aktiivinen seksielämä ja on tullut maattua jos minkäkin näköisten ja väristen äijien kanssa, mahtaako tosiasiassa edes itse tietää kuka lastensa isä on?
Eihän se kerro kuin sen, että hän on harrastanut seksiä kaksi kertaa :))
Jos molemmat lapset ovat samojen vanhempien, se kertoo kyvystä sitoutua suhteeseen.
että sinulla tai kenelläkään toisella naisella olisi automaattisesti huonommat tulot kuin miehillä. En myöskään maininnut miehisyydestä tai liiasta vahvuudesta mitään vai mainitsinko? Sanoin että yksinhuoltajan tulot ovat usein riittämättömät useamman lapsen elättämiseen, ja siksi mm. yhäidit etsivät taloudellista tukea itselleen, olen todistanut tapauksia. Pakko sinun on kuitenkin myöntää että useimmiten naisten tulot ovat huonommat kuin miesten, siksi mainitsin eritoten yhäidit.
Ps. Minulla ei muuten ole mitään hävettävää.
Aikaisempaan viestiini haluan vielä täydentää, että ilman isää kasvaneet lapset ovat hyvin riskialttiita huonoille poluille ajautumisen suhteen. Esimerkiksi miehenmallin puuttuminen poikalapselta voi tuoda mukanaan huonoja seurauksia, jälleen kerran tunnen tapauksia. Valitettavan yleistä nykypäivänä se sellainen lähiöteiniäitien lisääntyminen. Sen siitä saa kun menee ensimmäisen vastaantulevan karvakäden kanssa vääntämään pentuja hetkenhuumassa, äkkiä sitten huomaa olevansa kuin nalli kalliolla.
> Joten jälkikäteen ajateltuna 10v tenavat kuulostaa aika ideaali-ikäsiltä.
Näin se taitaa olla :)
> Pelottaa kuitenkin se jos exä yllättäen tuleekin takaisin ja jään siinä sitten ulkopuoliseksi pikkuhiljalleen.
Kuinka kauan erosta on? Mikä syy naisella olisi ottaa takaisin ex, joka on hylännyt lapsensa?
Todennäköisesti hylkääminen on syy siihen, että nainen ei enää koskaan halua exän kanssa suhteeseen.
Varsinkin tuollaisen kokemuksen jälkeen hän osaa arvostaa vastuuntuntoista ja kunnollista kaveria :)
Muista, että lapsille on tärkeää oppia tuntemaan isänsä. Jos siihen joskus on mahdollisuus, niin äiti äitinä tietenkin toivoo, että lapset näkevät isäänsä, vaikka hänellä itsellään ei ole mitään mielenkiintoa suhteeseen exän kanssa. Jos tapaamiset joskus ovat mahdollisia, älä estele niitä, ja todennäköisesti niistä ei kannata olla edes mustasukkainen. Koska lapset eivät muuten ilmeisesti tunne isäänsä, tapaamisessa äidin läsnäolo on lasten kannalta suotavaa.
> Vielä tuli mieleen että kun aika nuorena, vajaa parikymppisenä saanut jo kaksi lasta, pitäiskö mun ajatella tästä jotain erityistä?
Hän on uskonut suhteeseen ja tulevaisuuteen. Moni nuori tuossa iässä ajattelee posiitiivisesti, uskaltaa perustaa perhettä ja sitten elämä tuo karikoita eteen.
Yksi lapsi voisi olla vahinko, kaksi lasta on todennäköisesti suunniteltu juttu. Kertoo jälleen sen, että hän on uskonut suhteen jatkumiseen. Jos lapsilla olisi eri isät, niin sitten se voisi mietityttää enemmän.
> Toimiiko hän aina hetken mielijohteesta?
Ei, johan sen todistaa, että uusia lapsia ei ole tullut noin 10 vuoteen :)
Hän on vastuuntuntoisesti huolehtinut kahdesta lapsestaan, jotka toinen vanhempi on hylännyt.
Se, jos mikä vaatii sisukkuutta, sitoutumista ja lasten tarpeiden asettamista omiensa edelle. Hänellä ei ole ollut mahdollisuutta tehdä moniakaan asioita vain hetken mielijohteesta. Hän on elänyt asian kanssa noin kymmenen vuotta.
> Mulla on eräs kaveri joka on jostain syystä tosi katkera yksinhuoltajille, etenkin äideille. Sanoo näitä sossupummeiksi, miestennielijiksi ja ovat kaikki kuulemma nuorena sekoilleet ympäriinsä ja jääneet kakaroiden kanssa sitten omilleen.
Ei mikään ole noin mustavalkoista. Ei kaikki yh:t ole sellaisia, miksi stereotypiat haluaa heidät luokitella.
Naisesi elämäntilanteeseen on riittänyt se, että hän on ihastunut mieheen, joka ei ole kestänytkään perhe-elämää. Hän on ihan oikeasti voinut olla vaikka vain yhden miehen kanssa.
Toki, kun hän on alkanut etsimään uutta miestä, niin silloin niitä miehiä on pakko tavata, että uusi parisuhde voi löytyä. Moni lapseton voi viettää railakasta elämää. Ei lapsien saaminen kerro seksikäyttäytymisestä mitään. Lapsia saa myös kaikkein vanhoillisimmat ihmiset!
> silti mietityttää millaisissa oloissa tämä nainen on lapsensa tehnyt? Ei taaskaan saisi olla ennakkoluuloinen, mutta jotenkin vaan...
Heillä on voinut olla nätti pieni koti. Et kai vaan nyt luule, että lapset on tehty jossain sillan alla? :)
Onko nainen tällä hetkellä sellainen, että haluaisit häntä? Pystytkö elämään sen tosiasian kanssa, että hänellä on ollut suhde ennen sinua.
Onko sinulla poikuus tallessa vai oletko harrastanut seksia muiden naisten kanssa ennen tätä naista?
Kaikilla on menneisyys. Sinulla voi olla hurjempi menneisyys kuin naisella, joka on 10 vuotta keskittynyt lastenhoitoon ja hyvän työpaikan saamiseen.
Nainen ei todennäköisesti vietä joka viikonloppuaan baarissa. Hänessä on varmasti sellaisia ominaisuuksia, mitä monesta lapsettomasta ei (vielä) löydy.
Hän on nyt 10 vuotta viisaampi kuin aloittaessaan suhdetta, josta on lapsia. Elämä kasvattaa :)
> Muista, että lapsille on tärkeää oppia tuntemaan isänsä. Jos siihen joskus on mahdollisuus, niin äiti äitinä tietenkin toivoo, että lapset näkevät isäänsä, vaikka hänellä itsellään ei ole mitään mielenkiintoa suhteeseen exän kanssa. Jos tapaamiset joskus ovat mahdollisia, älä estele niitä, ja todennäköisesti niistä ei kannata olla edes mustasukkainen. Koska lapset eivät muuten ilmeisesti tunne isäänsä, tapaamisessa äidin läsnäolo on lasten kannalta suotavaa.
No ei tietenkään saisi olla mustasukkainen, ajatuksena vaan pistää mieleen että olenko vähän ulkopuolinen? Kai se pitäisi sitten vaan oppia kestämään, näillä näkymin tosin tuosta ei vaikuta olevan pelkoa, en oikeastaan edes tarkkaan tiedä mitkä ovat lasten ja isän välit. Eivät käsittääkseni tapaile eivätkä ole tapailleet johtuen siitä ettei isä ole kiinnostunut. Ja erosta on tosiaan noin 8-9 vuotta, jossei sinä aikana ole vielä osoittanut mitään kiinnostusta lapsia kohtaan niin en tied, onko merkki ettei ole jatkossakaan kiinnostunut.
>Heillä on voinut olla nätti pieni koti. Et kai vaan nyt luule, että lapset on tehty jossain sillan alla? :)
No en usko että on tehnyt sillan alla, järkevältä naiselta kun vaikuttaa :) . Enemmänhän mun pitäisi varmaan miettiä millanen se exä on ollut. Ymmärsin että olivat olleet yhdessä joku 3 tai 4 vuotta kun lapset tekivät, ja melkeenpä heti kun lapset synty niin exää rupesi kaduttamaan ja lähti nostelemaan, lapset osottautuikin "ärsyttäväksi, metelöiväksi ja rasittavaksi taakaksi".
> Onko nainen tällä hetkellä sellainen, että haluaisit häntä? Pystytkö elämään sen tosiasian kanssa, että hänellä on ollut suhde ennen sinua.
Onko sinulla poikuus tallessa vai oletko harrastanut seksia muiden naisten kanssa ennen tätä naista?
Voin elää sen kanssa että on ollut exiä, ei mua haittaa että toisella on ollut suhde aikasemmin tai että ei ole enää neitsyt. Olenhan mäkin aikasemmin seurustellut ja seksiä harrastanut, en vaadi kumppanilta neitsyyttä tai mitään sellaista. Juttu on vaan siinä, että mun exät ovat kaikki olleet lapsettomia, yh-äiti on ihan uusi tilanne, kyllä se vähän eroaa mun aikasemmista suhteista. Lasten kanssa kun olen niin hirveän kokematon etten tiedä miten niiden kanssa pitäisi sitten menetellä. Tai mitä naisen lapset musta mahdollisesti ajattelee, josseivät vaan jonkun syyn takia lämpene mulle yhtään?
> Kaikilla on menneisyys. Sinulla voi olla hurjempi menneisyys kuin naisella, joka on 10 vuotta keskittynyt lastenhoitoon ja hyvän työpaikan saamiseen.
Jos on viimeisen kymmenen vuoden aikana opiskellut, saanut hyvän työn ja siinä ohella kasvattanut kahta lasta yksin niin ei kai se hirveän hurjalta tai rajulta kuulosta, tarkemmin ajateltuna mun oma nuoruus on kyllä ollut paljon vauhdikkaampi ja villimpi. (ei kuitenkaan pimeä ;) )
>Hän on vastuuntuntoisesti huolehtinut kahdesta lapsestaan, jotka toinen vanhempi on hylännyt.
Se, jos mikä vaatii sisukkuutta, sitoutumista ja lasten tarpeiden asettamista omiensa edelle. Hänellä ei ole ollut mahdollisuutta tehdä moniakaan asioita vain hetken mielijohteesta. Hän on elänyt asian kanssa noin kymmenen vuotta.
Täysin totta taas. Vaikka en ole sellaista sanonut tämän naisen kuullen niin silti tuli nyt vähän huono omatunto kun edes ajattelinkaan jotain muuta.
Tällä hetkellä olen kyllä ehdottomasti aikeissa jatkaa tapailua, tuntuisi jotenkin tosi pikkumaiselta antaa tilanteen valua hukkaan melko olemattoman ongelman takia. Heh, vieläkin mietin että mitä jos olisin kysynyt heti ensimmäiseksi onko lapsia, olisinkohan säikähtänyt ja luikkinut pois. Jälkikäteen ymmärrän kyllä paremmin miksei heti maininnut lapsistaan, onhan se helpompaa tutustua toiseen ilman mitään ennakkoluuloja tai mielikuvia. :)
Minulla ei ole kokemusta asiasta, mutta oma mielipiteeni on se, että jos kyse on suurista tunteista niin ei tuo voi olla este; lapsia vaiko ei. Jokaisella meistä on jonkinlainen menneisyys.
Jos isä näkisi lapsiaan
> No ei tietenkään saisi olla mustasukkainen, ajatuksena vaan pistää mieleen että olenko vähän ulkopuolinen?
Jos sinulla on naisystäväsi kanssa asiat kunnossa ja haluat tietää, miten tapaamiset ovat edenneet, niin varmaan hän sinulle niistä kertoo, joten ihan ulkopuoliseksi et jää. Naisen ei kannata kertoa omasta elämästään exälle mitään, eikä ainakaan hehkuttaa teidän onneaan. Eli älä loukkaannu, jos naisesi ei kerro exälleen mitään sinusta. Se takaa rauhan teidän suhteellenne. Mahdollisissa tapaamisissa on paras pysytellä vain lasten asioissa.
Kuten sanoit, tapaamiset ovat mainitsemassasi tilanteessa hyvin epätodennäköistä. Ei siis kannata pelästyä näitä asioita.
> Enemmänhän mun pitäisi varmaan miettiä millanen se exä on ollut. Ymmärsin että olivat olleet yhdessä joku 3 tai 4 vuotta kun lapset tekivät, ja melkeenpä heti kun lapset synty niin exää rupesi kaduttamaan ja lähti nostelemaan, lapset osottautuikin "ärsyttäväksi, metelöiväksi ja rasittavaksi taakaksi".
Kuulostaa aika selvältä tapaukselta. Nainen lapsineen on tullut jätetyksi. Miehestä voit ajatella, että hän on ollut vastuuntunnoton ja ikävä tapaus. Ehkä sen enempää ei kannata exää ajatella. Nainen on siitä varmasti hyvin yli päässyt 10 vuodessa, kun on sinullekin siitä kertonut, mitä olet halunnut tietää.
Uskon, että nainen haluaa jatkossa keskittyä teihin kahteen. Se ex tulee jäämään hyvin pieneen osaan ja taka-alalle, jos sinäkään et sitä keskustelunaihetta pidä yllä. Tietenkin kysyä voi, jos se helpottaa omaa oloasi joissakin asioissa, mutta sitä kannattaa välttää, ellei teillä molemmilla ole tapana puhua teidän molempien aikaisemmista suhteista. Muutoin sinun kannattaa keskittyä vain sinun ja naisesi välisiin asioihin ja jättää molempien exät suhteen ulkopuolelle.
> Juttu on vaan siinä, että mun exät ovat kaikki olleet lapsettomia, yh-äiti on ihan uusi tilanne, kyllä se vähän eroaa mun aikasemmista suhteista.
Niin eroaakin ja hyvä, että ajattelet asioita.
> Lasten kanssa kun olen niin hirveän kokematon etten tiedä miten niiden kanssa pitäisi sitten menetellä.
Hyvin moni ihminen, joka saa ensimmäisen lapsensa, on lasten kanssa kokematon. Silti kaikki alkaa menemään eteenpäin omalla painollaan. Ei sinun tarvitse mitään valmista roolia tai muuta miettiä. Menet vain ihmettelemään :) Todennäköisesti nainen keittää sinulle kahvia ja lapset leikkivät omia leikkejään. Ei sen ihmeellisempää.
> Tai mitä naisen lapset musta mahdollisesti ajattelee, josseivät vaan jonkun syyn takia lämpene mulle yhtään?
Lapsissa on eroja. Jos joku lapsi vierastaa sinua, älä ota itseesi. Se voi mennä ajan kanssa ohi. Riittää, että sinulla on heihin asialliset välit. Moikkaat, kun näet, jne. Hienoahan se olisi, jos teille löytyy joku yhteinen puheenaihe, niin tulee tutustuttuakin paremmin. Joku lautapeli voi olla siinä hyvä apu. Keskustelua tekemisen lomassa... Ei se rakettitiedettä vaadi :)
Hetken mielijohteesta
> Vaikka en ole sellaista sanonut tämän naisen kuullen niin silti tuli nyt vähän huono omatunto kun edes ajattelinkaan jotain muuta.
Hyvä, että olet ajatellut, ennen kuin olet sanonut ääneen :))
Ei ajatteleminen tai ennakkoluulojen miettiminen pahasta ole. Saat asioihin selkeyttä.
> Heh, vieläkin mietin että mitä jos olisin kysynyt heti ensimmäiseksi onko lapsia, olisinkohan säikähtänyt ja luikkinut pois. Jälkikäteen ymmärrän kyllä paremmin miksei heti maininnut lapsistaan, onhan se helpompaa tutustua toiseen ilman mitään ennakkoluuloja tai mielikuvia. :)
Niinpä :)
Kaikilla ekoilla treffeillä kehotetaan välttämään puheenaiheita existä. Jos nainen olisi kertonut lapsista, aihe olisi suoraan mennyt hänen exäänsä. Näin ollen se puheenaihe on ohitettu ekoilla tapaamisilla ja olette päässeet tutustumaan toisiinne. Huomioi, että hän on kertonut sinulle lapsistaan JO kolmannella kerralla :)
Tsemppiä teille jatkoon, toivottavasti siitä tulee hyvä suhde :)