Miten hyvin te muut, ennen kaikkea naiset olette 25 (mutta alle 30) -vuotiaina löytäneet itsellenne elämänkumppaneita (etenkin, jos haette lapsetonta kumppania, eikä itsellännekään ole vielä lapsia)?
Erosin lapsettomasta avioliitosta 2 vuotta sitten miehen alkoholiongelmien takia, enkä ole sen koomin miestä löytänyt. Olen kyllä käynyt treffeillä, alussa ahkerammin, nykyään harvemmin, mutta kuitenkin. 2 vuoden yksinäisyyden jälkeen uusi kumppani olisi enemmän kuin tervetullut, mutta mistä hänet sitten löytäisi...
Kerrottakoon vielä että työpaikallani, harrastuksissani ja kaveripiirissäni ei ole potentiaalisia ehdokkaita.
En kaipaa mitään juttuja, että olen huora tai kuitenkin maannut ties kuinka monen kanssa kun kerran olen avioliitostakin eronnut tms., vaan asiallisia kommentteja ja kokemuksia niin miehiltä, kuin naisilta, ennen kaikkea naisilta.
Erosin lapsettomasta avioliitosta 2 vuotta sitten miehen alkoholiongelmien takia, enkä ole sen koomin miestä löytänyt. Olen kyllä käynyt treffeillä, alussa ahkerammin, nykyään harvemmin, mutta kuitenkin. 2 vuoden yksinäisyyden jälkeen uusi kumppani olisi enemmän kuin tervetullut, mutta mistä hänet sitten löytäisi...
Kerrottakoon vielä että työpaikallani, harrastuksissani ja kaveripiirissäni ei ole potentiaalisia ehdokkaita.
En kaipaa mitään juttuja, että olen huora tai kuitenkin maannut ties kuinka monen kanssa kun kerran olen avioliitostakin eronnut tms., vaan asiallisia kommentteja ja kokemuksia niin miehiltä, kuin naisilta, ennen kaikkea naisilta.
Vastaukset 40
Vanhimmat
Miehellä alkoholiongelmat, sun takia?
Hei!
Jos haluat välttää pelimiehet, varatut tai ongelmaiset, netti on tuskin vaihtoehto. Lisäksi törmäsit juuri ne kolme todennäköisintä vaihtoehtoa, joista saattaisit miehen itsellesi löytää. Baarista on todellakin mahdotonta lähteä etsimään, tai siis kyllä sieltä löytää yhdenilllanjuttuja, mutta ei mitään vakavaa.
Itse olen välillä vaihtanut paikkakuntaa, työpaikkaa, harrastuksia ja hiukan on siinä samalla kaveripiirikin "päivittynyt". Muutamia lupaavia seurustelunalkuja oli, mutta kolmekymppisen raittiin & savuttoman sekä eritoten mukavan miehen markkinat eivät vetäneet. Paitsi yhdellä saralla, sukupuoleen katsomatta.
Facebook.
Aloitin naispuolisen kaverin ohjeilla ja rajasin sopivasti päivityksiäni. Valitsin niitä ystävikseni, joilla tiesin olevan samanikäisiä / -henkisiä sinkkuja kavereina. Nyt parin vuoden jälkeen olen löytänyt muutamia sinkkunaisia, jotka ovat tunnustaneet olevansa kiinnostuneita "enemmän kuin ystävinä".
Facebookin avulla olen saanut tietää naisista muutakin, kun ulkomuodon ja sähköpostiosoitteen / puhelinnumeron. Samoin naiset minusta, jolloin väärinkäsityksiä / väärinymmärtämisiä ei synny (tai ei ole ainakaan vielä tullut). Uskon, että tätä kautta löydät helpommin rehtejä ja reiluja miehiä helpommin.
Minullakin on fb-tunnus, mutta en ole saanut mitään yhteydenottoja naisilta sitä kautta.
Tosin paremmin tuttujen kaverinkavereina ei myöskään pyöri juurikaan sinkkuja. Harrastus- ym. kavereiden kaveripiirien koostumuksesta en välttämättä tiedä.
Mitä tarkoitit tarkemmin sanoen tällä:
"Aloitin naispuolisen kaverin ohjeilla ja rajasin sopivasti päivityksiäni."
Ei millään pahalla, en ole miehenä koskaan ymmärtänyt tuota Facebook-homostelua ja sosiaalipornoa. Ainakin itse haluan elää todellista elämään, enkä mitään Facebookin virtuaalielämää. Mitä tulee netin ja nettideitin käyttöön, se on vain yksi vaihtoehto muiden vaihtoehtojen joukossa löytää kumppani.
Kusettajia ja vedättäjiä löytyy netistä aivan kuten baareistakin. Mutta jokaisen kotitehtäväksi jää selvittää, onko toinen sellainen, mitä uskottelee olevansa. Realiteetti on se, että rehelliset erottaa paskanpuhujista jos vain viitsii nähdä vaivaa. Mutta nykyihminen (naiset kuten miehetkin) ovat laiskoja, eivätkä haluaisi tehdä mitään kumppanin löytymisen eteen. Kaikki pitäisi saada valmiina... eikä suhde ja kumppani näytä tekevän tässä poikkeusta.
Ymmärrän tavallaan pointtisi, tavallaan en. FB:n välityksellä minun on tullut virkistettyä yhteyksiä muutamiin vanhoihin opiskelukavereihin, jotka olivat "hukassa" vuosikausia ja sitä myötä esim. käytyä pari kertaa viettämässä mukavaa päivää tai iltaa kaupungilla parien oluiden äärellä. Toisaalta en itsekään ymmärrä sitä, että jotkut keräilevät satoja FB-kavereita kuin joitakin sosiaalisen elämän onnistumispisteitä. Itse pyydän/otan kavereiksi vain tyyppejä, joihin oikeasti huvittaa olla yhteyksissä ja siihen 2-numeroinen määrä riittää oikein hyvin.
Laske rimaasi ja ala hyväksyä ne oman tasoiset miehet kumppaniksi. Mene baariin ja valitse aloitteen tekevistä miehistä mieluisin. Jos olisit mies, sinulla olisi todellinen ongelma koska miehen täytyy laittaa itsensä likoon täysillä ja ottaa kaikki riskit jotta saisi naisen. Naisen ei tarvitse tehdä muuta kuin istua perseellään baarin nurkassa ja odottaa miesten aloitteita.
taviksen näköisellä (saati rumalla!) naisella nyt vaan ei tee mitään.
...sun ongelma? Ei miesseuran löytyminen kun treffeillä kuitenkin käyt? Mikä noissa miehissä on ollut vikana, kun eivät ole kelvanneet?
Jatka samaan malliin vain: käy treffeillä ja tutustu miehiin, ei siinä muuta ratkaisua ole. Kaksi vuotta sinkkuna ei ole aika eikä mikään.
Älä käy epätoivoiseksi.
"Mikä on sun ongelma? Ei miesseuran löytyminen kun treffeillä kuitenkin käyt? Mikä noissa miehissä on ollut vikana, kun eivät ole kelvanneet?"
Aloittaja on varmasti samanlainen kuin nykynaiset yleensä: etsitään sitä hyvätuloista ja komeaa prinssiä. Valitettavasti näitä valioyksilöitä on vähän ja niitä ei riitä kuin kouralliselle naisia. Silti naiset viimeiseen asti juoksevat treffeillä ja yökerhoissa yrittäen saada sen päävoiton itselleen.
Sitten kun 30 ikävuotta lähestyy tai on jo ylitetty, iskee paniikki yksinjäämisestä ja lapsettomuudesta ja silloin se naisen kanssa samantasoinen ja kiltti mies alkaa yhtäkkiä kelvata, sama mies jota nainen vielä muutama vuosi sitten katsoi nyrpeästi nokkaansa pitkin.
Olen N26 pääkaupunkiseudulta ja olen ollut sinkkuna 5v. Niinkuin ketjun aloittaja, uutta seurustelukumppania on etsitty ja treffeilla on silloin tällöin käyty mutta mitään suhdetta ei ole syntynyt.
Miehille vaan tiedoksi, ettei kaikki naiset etsi sitä Prinssi Rohkeaa valkealla ratsullaan VAAN niinkuin miehetkin, henkilöä, johon tuntee fyysistä vetoviomaa ja jonka kanssa klikkaa henkisesti. Eli kemiaa ja oikeita tunteita - ihastumista.
On aika ikävää, että tällä palstalla aikuiset ihmiset ovat niin pinnallisia, että yleensä sinkuus kuitataan sillä, että kirjoittaja itse on susiruma (hän ei kelpaa kenellekkään) tai että hän haluaa itselleen ulkonäöltään liian tasokkaan kumppanin. Muistuttaisin, että tyttö- ja poikaystävät ovat nimenomaan ystäviä - ei heitä täysin ja ainoastaan ulkonäön takia valita, vaikka ulkonäkö asiaan oman painonsa verran vaikuttaa.
Itse olen normaalin näköinen 25 suomalainen nainen eli en mikään säkenöivän kaunis mutta ainakin sievä. Painoindeksi on normaali ja miekkaan eli naiselta tässä kyllä näytetään mutta ei ne miehet tule lähestymään vain sillä, että istuu baarissa hymyillen. :D
Lakatkaa nyt miehet ruikuttamasta. Ei se naisilla sen helpompaa ole kuin teilläkään, kun tosissaan parisuhdetta etsitään.
"Olen N26 pääkaupunkiseudulta ja olen ollut sinkkuna 5v. Niinkuin ketjun aloittaja, uutta seurustelukumppania on etsitty ja treffeilla on silloin tällöin käyty mutta mitään suhdetta ei ole syntynyt."
Laske rimaa omalle tasollesi.
"Miehille vaan tiedoksi, ettei kaikki naiset etsi sitä Prinssi Rohkeaa valkealla ratsullaan VAAN niinkuin miehetkin, henkilöä, johon tuntee fyysistä vetoviomaa ja jonka kanssa klikkaa henkisesti. Eli kemiaa ja oikeita tunteita - ihastumista."
Niin juuri, laske rimaa omalle tasollesi.
"Itse olen normaalin näköinen 25 suomalainen nainen eli en mikään säkenöivän kaunis mutta ainakin sievä. Painoindeksi on normaali ja miekkaan eli naiselta tässä kyllä näytetään mutta ei ne miehet tule lähestymään vain sillä, että istuu baarissa hymyillen. :D"
Naisen ei tarvitse edes hymyillä kun istuu siellä baarin nurkassa. Ja jollei sillä miehet tule juttelemaan niin lähde YKSIN kiertämään yökerhoa rauhassa, niin matkan varrella jo muutama mies tulee kysymään treffeille tai tanssimaan.
"Lakatkaa nyt miehet ruikuttamasta."
Emme ruikuta vaan tuomme vain esille sen miten asiat ovat. Naisia tunnetusti ahdistaa miehet jotka tuo negatiivisia asioita esille. Mies ei saisi koskaan valittaa mistää, "ole mies, äläkä neiti, pure huulta ja kärsi".
"Ei se naisilla sen helpompaa ole kuin teilläkään, kun tosissaan parisuhdetta etsitään."
Älä jauha roskaa. Miehet tekee edelleenkin vähintään 90 prosenttia kaikista aloitteeksi laskettavista eleistä. Eli miehen täytyy laittaa itsensä likoon ja asettaa "päänsä giljotiinille" jatkuvasti ja ottaa pakkeja vastaan, mutta naisen tarvitsee vain istua perseellään ja viehkeästi hymyillä, aina ei edes hymyilykään ole pakollista.
Naisille parisuhteenkin löytäminen on selvästi helpompaa kuin miehille koska aloitteita sataa joka puolelta tasaiseen tahtiin, kauniilla naisilla tahti on kiivaampi, mutta tavisnaisellekin tehdään muutamia aloitteita parin vuoden aikana. Tavismiehelle tai edes komealle miehelle ei välttämättä tehdä yhtäkään aloitetta kymmenen vuoden aikana. Mieti sitä.
Osa suhteista saa alkunsa yhden yön jutuista tai useammasta panokerrasta ja naisten on paljon helpompi saada noita molempia (jotka yleensä saa alkunsa miehen aloitteesta nekin).
pyylevältä rumilukselta. Painoindeksi "normaali". Heh, pitää olla täysi pallo ettei paino olisi naisilla normaali indekseillä.
"niinkuin miehetkin, henkilöä, johon tuntee fyysistä vetoviomaa ja jonka kanssa klikkaa henkisesti."
Miesten ongelma on se, että ylipäätään löytää jonkun naisen, joka olisi kiinnostunut, naisilla ongelma on usein se, että kiinnostuneita miehiä löytyy vaikka kuinka paljon, mutta nainen itse ei ole kiinnostunut.
Tuo pitää muuten harvinaisen hyvin paikkansa. Pahimmillaan nämä lähestyjät ovat niitä yksinhuoltajia, joiden kanssa pitäisi alkaa suhteeseen. Mutta se on jokaisen asia, ryhtyykö suhteeseen kakkoseksi vai ei.
"Kerrottakoon vielä että työpaikallani, harrastuksissani ja kaveripiirissäni ei ole potentiaalisia ehdokkaita.
"
Olisit nyt lisännyt tähän sen että "ei ole kolahtanut", "ei ole ollut kemioita", "vain kavereita on löytynyt" yms.
niin selviää.
Milloinkahan naiset oikeasti alkavat tajuta että rimaa tulee laskea sopivammaksi aika useinkin jokaisen sekä niihin tunteisiin voi myös itse vaikuttaa kun alkaa havainnoida muutakin kuin vain että alkaako heti panettaa vai ei tai lähteekö "jalat alta".
Mutta ei. Ruikutetaan, ruikutetaan ja ruikutetaan miesten valituksesta jopa tajuamatta että oma ongelma on omassa päässä ja miesten ongelmat ihan todellisia.
Naputtajille tiedoksi, että työpaikkani on sen verran pieni firma (vain 7 työntekijää, joista suurin osa naisia), että työpaikalta ei todellakaan löydy. Kaveripiiriin kuuluu aika vähän miehiä ja heistäkin suurin osa kavereiden joko nykyisiä tai entisiä poikaystäviä. Harrastuksesta (salilta) voisi periaatteessa löytyäkin, mutta kuka nyt salilla tulisi tekemään aloitetta (varsinkaan, kun etsimäni ikäisistä miehistä suurin osa on jo varattuja).
Kuten joku muu jo aiemmin ketjuun kirjoittikin, niin en minäkään etsi prinssiä valkealla ratsulla, vaan tavallista, työssä käyvää rehtiä ja rehellistä miestä.
Tässä iässä (ja varsinkin 3-kympin paremmalla puolella) miehillä on kyllä seuran haussa huomattavasti helpompaa kuin naisilla. Ikäryhmässä 20-25 asiat saattavat olla toisinpäin, muttei enää myöhemmin.
"Tässä iässä (ja varsinkin 3-kympin paremmalla puolella) miehillä on kyllä seuran haussa huomattavasti helpompaa kuin naisilla. Ikäryhmässä 20-25 asiat saattavat olla toisinpäin, muttei enää myöhemmin. "
Olet seonnut asiassa. Olen tuota ikäryhmää jota sinä olet ja tiedän tilanteen hyvin.
Syy miksei nainen löydä seuraa:
-Kemiat ei kolahda (kuten edellä mainittu PITÄÄ OLLA TUNNETTA!! blah,blah,blah)
-Hulppeat kriteerit (miehellä kaikki tiptop pesänrakentamista varten ja vähän päälle ekstraa)
-Ylipainoa (yleensä liikaa)
-Kiinnostus lähinnä villasukkien kudontaan ja pyöriminen kotiympyröissä
-lapsen huoltaja
Tietysti toki molemmilla on vaikea kohdata toisiaan varsinkin vähemmän baareissa liikkuvana.
Itse olen käynyt joidenkin 20-25 naisten kanssa treffeillä ja nuoremmat heistä tuntuvat todella nuorilta mutta minkäs teet kun he ovat ainoita jotka lähtevät kahville esimerkiksi työpaikoilta tavattaessa . Heidän kanssan en ole onnistunut mutta ikäryhmässä 25-30 naiset alkavat järkiintyä mutta kriteerit alkavat nousta jo treffeille menon suhteen.
"Kuten joku muu jo aiemmin ketjuun kirjoittikin, niin en minäkään etsi prinssiä valkealla ratsulla, vaan tavallista, työssä käyvää rehtiä ja rehellistä miestä. "
Niin, se on ihan miten tämä "tavallinen" "työ" "rehti" ja "rehellinen" määritellään.
Usein se vain menee niin että naiselle ei riitä edes se että on yhteistä ja muuten juttu luistaa. Siihen kun pitää aina olla lisää että naisen tunteet heräävät.
Näitä tunteita kannattaa opetella käsittelemään jolloin oikeasti kun sitten kohtaat jonkun miehen niin hänestäkin alkaa sitä potentiaalia löytyä.
Ja kun puhuit että käyt treffeillä.
Moni ei käy edes nillä miehistä kun ei pääse.
Tosin täytyy myöntää että alkoholiongelmaisten kanssa yhdessä olleita naisia pitää myöhemmin terapioida kuntoon omasta "alkoholismistaan".
"tavallista, työssä käyvää rehtiä ja rehellistä miestä."
No ei pitäisi sulla olla ongelmia miesten löytämisessä, jos noin olisi.
Et tainnut olla ihan rehellinen?
Kerro nyt esim. mikä noissa sun treffikumppaneissa oli vikana. Tässä kun ei ole vielä täysin ratkennut se, onko vika sun kranttuudessa vai jossain muussa.
Missä se ongelma sun mielestäsi on?
Oletko tehnyt deitti-ilmoa?
"Kaveripiiriin kuuluu aika vähän miehiä ja heistäkin suurin osa kavereiden joko nykyisiä tai entisiä poikaystäviä."
Mikä siinä kaverin exässä on niin kamalaa ettei voi häntä yrittää?
"Harrastuksesta (salilta) voisi periaatteessa löytyäkin, mutta kuka nyt salilla tulisi tekemään aloitetta (varsinkaan, kun etsimäni ikäisistä miehistä suurin osa on jo varattuja)."
Miksi naiset odottaa että mies tulisi juttelemaan, miksette itse osaa mennä juttelemaan?
"Kuten joku muu jo aiemmin ketjuun kirjoittikin, niin en minäkään etsi prinssiä valkealla ratsulla, vaan tavallista, työssä käyvää rehtiä ja rehellistä miestä."
... joka on komea.
"Tässä iässä (ja varsinkin 3-kympin paremmalla puolella) miehillä on kyllä seuran haussa huomattavasti helpompaa kuin naisilla."
Paskaa.
"Ikäryhmässä 20-25 asiat saattavat olla toisinpäin, muttei enää myöhemmin."
Miehillä on kaikissa ikäryhmissä helvetin vaikeaa.
Tavallisella, työssä käyvällä, rehdillä ja rehellisellä miehellä tarkoitan kokopäivätyössä käyvää mukavaa ja sympaattista miestä.
Treffikumppaneissa on m.m. ollut vikana, että ovat olleet sitoutumishaluttomia ja/tai sitoutumiskyvyttömiä, ovat olleet pitkäaikaistyöttömiä tai korkeintaan osa-aikatyössä, ovat olleet tupakoivia (itse olen savuton astmaatikko) tai ovat jo olleet isejä ja/tai eivät halua lapsia. Lisäksi on ollut treffejä, joiden kohdalla kumpikin osapuoli on ollut sitä mieltä, etteivät kemiat pelaa.
Deitti-ilmoitukset on ollut niin Suomi24:n treffeissä kuin Facebookissa n. 1,5 vuotta. Ihan joka deittisivustolle en viitsi profiilia ruveta luomaan.
siksi kun eivät pääse parisuhteeseen naisen kanssa. Monelle miehelle naisen puute vaikuttaa kaikkeen muuhun elämään negatiivisesti kun taas naisen saaminen kumppaniksi kääntää miehen kaiken muun elämän myönteiseen suuntaan, esim ilman naista pitkään elänyt mies ei jaksa raataa paskaduunissa kun kotona ei odota naisen lämpö vaan tyhjät nurkat. Kun miehellä on nainen kotona, mies jaksaa elämän paskuutta paljon paremmin.
Miehelle naisen kanssa eläminen on noin miljoona kertaa tärkeämpää kuin naiselle on eläminen miehen kanssa. Vaikka feministien propaganda muuta yrittää väittää, totuus on että mies tarvitsee naista ollakseen eheä, onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä, mutta nainen ei tarvitse miestä ollakseen onnellinen jne... Tottakai naisetkin haluaa elää suhteessa miehen kanssa mutta naisilla miehen puuttuminen ei aiheuta samanlaista suurta tyhjyyden tunnetta. Mikä tässä siis on asian ydin? Se on tämä:
Nainen voi elää iloisena ja tyytyväisenä sinkkuna useita vuosia ja nauttia seksuaalisuudesta täysillä koska naisen seksuaalisuus toimii autoeroottisesti; silloinkin kun nainen harrastaa seksiä miehen kanssa, hän ei nauti miehen vartalosta vaan omasta vartalostaan. Mies ei nauti seksissä omasta vartalosta, vaan naisen vartalosta.
kun kirjoitin edelliseen että
"Nainen voi elää iloisena ja tyytyväisenä sinkkuna useita vuosia ja nauttia seksuaalisuudesta täysillä koska naisen seksuaalisuus toimii autoeroottisesti; silloinkin kun nainen harrastaa seksiä miehen kanssa, hän ei nauti miehen vartalosta vaan omasta vartalostaan. Mies ei nauti seksissä omasta vartalosta, vaan naisen vartalosta."
.... niin tarkoitin sitä että nainen voi elää vuosikausia sinkkuna ilman seksiä koska nainen nauttii seksissä omasta vartalostaan, eikä miehen vartalosta. Tyydyttääkseen seksuaaliset tarpeensa nainen ei tarvitse miehen vartaloa vaan omansa, mutta tyydyttääkseen seksuaaliset tarpeensa mies tarvitsee naisen vartaloa.
Omien kokemusten mukaan ei tunnu olevan kovin helppoa 30 miehellä seuran haku.
Onko sitten helpompaa kuin saman ikäryhmän naisialla sitä
en tiedä.
"Omien kokemusten mukaan ei tunnu olevan kovin helppoa 30 miehellä seuran haku.
Onko sitten helpompaa kuin saman ikäryhmän naisialla sitä
en tiedä."
Miehen tilanne kyllä helpottuu vuosien mittaan kolmenkympin jälkeen, mutta ei miehen tilanne silti missään tapauksessa ole helpompi kuin naisten. Miehellä on naisia helpompaa löytää seuraa vasta eläkeiässä jos silloinkaan.
Hitto te ja teidän rimanne.
Miehet täällä saitilla tuntuvat saavan niin tiuhaan tahtiin pakkeja, että koko olemassaolo tuntuu pelkältä negatiiviselta nillitykseltä. Mennäänkö pojat hamekauppaan?
Ja mitäs sitten kun rimaa laskee, siellä on vastassa näitä ikuisesti sorsittuja kilttejä,kunnollisia miehiä? Hah sanon minä. Te miehet ette oikein tunnu sisäistävän sitä, että hyvin harva meistä naisista oikeesti etsii/haluaa/ottaa sellaista miestä, joka on ns. pelimies sisäisesti ja ulkoisesti (muutakuin lyhyeen käyttöön)
Kun haetaan kumppania Suhteeseen, jokainen mies on potentiaalinen ehdokas, ja nopeasti ehdokkaat karsiutuvat, kunnes jäljelle jää se yksi.
Mutta kun me miehetkin halutaan että nainen haluaa juuri meidät. Me kaikki halutaan olla just se naisen, vaikka vaan yhden alfa-uros. Ei me haluta olla mitään varaketjun miehiä jotka kelpaa sitten kun tarvitaan sitä asuntolainan maksajaa, arjen pyörittäjää, viemään lapsia tarhaan ja tarhasta pois jne.
Valitettavasti aika monelle (enemmistölle ?) miehelle se on arkipäivää. Jossain muuten oli tehty tutkimus suomalaislle miehille. Suurin osa kertoi elävänsä ei-sen elämänsä rakkauden kanssa.
Olen 35-vuotias eronnut nainen ja netin kautta olen tapaillut miehiä. Kyllä naiselle on tarjolla miehiä, jos vain ei ole liikaa kriteerejä. Mutta itsellänikin on se ongelma, että miehen ulkonäön pitäisi viehättää, pitäisi olla kemiaa ja miehessä pitäisi olla jotain karismaa. Näitäkin miehiä löytää, jotka täyttävät kriteerit. Mutta siltikään siitä ei välttämättä kehity suhdetta. En kuitenkaan kykene olemaan ihmisen kanssa, jonka ulkonäkö ei viehätä. Ja sen takia ymmärrän miksi jotkut miehet ehkä eivät löydä seuraa...Naisena olen useimmiten päässyt treffeille myös sellaisten miesten kanssa, joista itse olen kiinnostunut. Ja kiinnostus on useimmiten ollut molemminpuolista. Tapaamani kiinnostavat miehet ovat kuitenkin osoittautuneet työnarkomaaneiksi, liiaksi tykänneet alkoholista ja eivätkä ole kyenneet sitoutumaan parisuhteeen. Sen takia olen toistaiseksi sinkku. Uskon kuitenkin, että vielä löydän itselleni sopivan ihmisen...
"salilta voisi löytyäkin, mutta kuka nyt salilla tulisi tekemään aloitetta"
...niinpä. Voisitko itse tehdä aloitteen. Kysy jotain kivaa tyyppiä kahville salikäynnin yhteydessä. Me miehet joudumme uskaltautumaan moisiin toimiin koko ajan. Naiset vaan odottaa, että se miehinen mies tulee ja ehdottaa jotain. Itse olisin todella otettu jos joku nainen edes kerran parissa vuodessa tekisi aloitteen.
- yksinäinen, sitoutumiskammoinen ikisinkkupelimies -
:-D
Ja minä sanon p....le jos salilla pitäisi alkaa aloitteita tekemään. Menen salille harjoittelemaan enkä seuraa etsimään. Jos joku pässinpää erehtyy siellä tulemaan pyytelemään kahville (mikä muutoinkin on mitä tyhmin tapa tehdä aloite) niin ei jää epäselväksi mitä mieltä asiasta olen.
Kaupasta, bussista, baarista, viihteeltä...
Muuta ulkomaille, vaikka Espanjaan. Sieltä löytyy ihania nappisilmäisiä komistuksia, jotka vievät jalat alta ensinäkemällä.
on jäänyt sanotaan nyt vaikka "parinhaku paitsioon". Ikäluokissa alle 20 v. kumppani on helpompi löytää koska kriteeritkin ovat alhaisemmat. Kiva poika kelpaa vielä jonka kanssa voi harjoitella seurustelujuttuja. Ikäluokka 25-30 onkin sitten hankalampi jos ei ole erityisen kaunis ja on jäänyt sinkuksi. Tässä iässä aletaan vakavasti etsiä sitä lasten isää. Ongelma on vaan että odotukset on täysin epärealistiset. Seuraava lause kertoo kaiken. "... henkilöä, johon tuntee fyysistä vetoviomaa ja jonka kanssa klikkaa henkisesti. Eli kemiaa ja oikeita tunteita - ihastumista."
Jos et laske rimaa reilusti niin sinulla on kaksi vaihtoehtoa. 1 = jäät ikisinkuksi. 2 = tunnustat tosiasiat sitten muutaman vuoden päästä ja ne miehet joista et ollut kiinnostunut alkaa kiinnostamaan.
Omat kokemukseni ovat että naiset ikäluokissa 25-30 v. ovat juuri ne "hankalimmat" tapaukset. Elävät prinsessahaaveissa ja ovat epärealistisia vaatimuksissaan miehille. Ikä tekee sitten tehtävänsä yli 30 v:nä. Osa jää kyllä pidemmäksi aikaa paitsioon ja nämä 40 v. ovatkin sitten säälittäviä caseja.
"Aloittaja on jäänyt sanotaan nyt vaikka "parinhaku paitsioon". Ikäluokissa alle 20 v. kumppani on helpompi löytää koska kriteeritkin ovat alhaisemmat. Kiva poika kelpaa vielä jonka kanssa voi harjoitella seurustelujuttuja."
Joo mutta venyttäisin tuota ikähaitaria hieman eli alle 20- ja hieman päälle 20-vuotiaat naiset ovat vielä sen verran nuoria, että kriteerit miehille on ainakin osalla naisista kohtuulliset. Seurustelussa on vielä tiettyä rentoutta ja harjoituksen makua, spontaaniutta. Kuluu muutama vuosi niin sama nainen on niin solmussa miehen seurassa ettei tiedä mitä tekisi tai sanoisi.
"Omat kokemukseni ovat että naiset ikäluokissa 25-30 v. ovat juuri ne "hankalimmat" tapaukset. Elävät prinsessahaaveissa ja ovat epärealistisia vaatimuksissaan miehille. Ikä tekee sitten tehtävänsä yli 30 v:nä. Osa jää kyllä pidemmäksi aikaa paitsioon ja nämä 40 v. ovatkin sitten säälittäviä caseja."
Naisilla tosiaan kun se nuori aikuisuus eli ikävuodet 20-25 alkaa kääntyä toiselle puoliskolle eli juuri 25-30-vuotiaaksi, alkaa kriteerit hipoa taivaita ja naisesta tulee todella vaativa, epäluuloinen ja lukkiutunut miesten kanssa. Itsessä ei nähdä mitään virheitä, mutta miehet on tietysti täynnä virheitä. Miehen pitäisi hurmata ensi tapaamisella, olla jotain todella erikoista. Etsitään prinsessana hurmaavaa ja komeaa ritaria jolla on ehkä hyvät tulotkin.
Lisäksi tuntuu että 25-30-vuotiaat tavalliset ja perusnätit sinkkunaiset luulee olevansa kaunottaren tasoisia "saaliita" miehille tai jos tiedostavatkin olevansa taviksia, pelaavat silti venäläistä rulettia sen kanssa että sattuuko heidän kohdalleen yksi niistä harvoista komeista hurmureista, joiden kanssa voisi perustaa perheen. Vapaita tavismiehiähän on naisen näköpiirissä niin paljon että niistä voi sitten viime hetkellä ottaa sen kakkosvaihtoehdon jos päävoitto ei osunut kohdalle.
"Omat kokemukseni ovat että naiset ikäluokissa 25-30 v. ovat juuri ne "hankalimmat" tapaukset. Elävät prinsessahaaveissa ja ovat epärealistisia vaatimuksissaan miehille. Ikä tekee sitten tehtävänsä yli 30 v:nä. Osa jää kyllä pidemmäksi aikaa paitsioon ja nämä 40 v. ovatkin sitten säälittäviä caseja."
Välttämättä miehen kannalta 30 naiset eivät ole parhainta mahdollista kjohderyhmää, koska silloin monella naisella alkaa viimeistään biologinen kello kilkattaa. Tulee ikäänkuin "pakkotilanne" hankkia mies, jotta saisi lapsia. Silloin voi käydä niin, että naiselle se lapsen saanti menee kaiken muun edelle. Kaikki muut asiat, kuten itse parisuhde voi olla hataralla pohjalla. Kun lapsi on saatu, alkaa pian ne ongelmat, koska kaikki muut kotitehtävät on jätetty tekemättä.
Homman pitäisi mennä juuri päinvastoin: kumpikin on sinut itsensä kanssa, suhde toimii ja lapsi hankitaan yhteisellä päätöksellä. Realiteetti on kuitenkin se, että vanhemmat ovat lapselle tärkeimmät ihmiset ainakin seuraavien 20 vuoden ajan.
Lapsia ei pidä hankkia vain siksi, kun nainen niin haluaa.
Jos joku mies on saanut sut hintaan X (= jotakuinkin sitoutumisen aste), niin seuraava mies tarjoaa susta korkeintaan yhtä paljon. Oletko onnistunut pitämään hintasi korkeana, siitä on kyse.
Mietin miksi juuri naiset ikäluokissa alle 20v ja yli 30 v. on humattavasti enempi relisteja kuin 25-30 v. ? Vai onko ? Onko kyseessä sittenkin vain välttämätön pakko. Oisko asia myös niin että nuorempien naisten alle 20 v. täytyy saada se poikaystävä ainakin joksikin aikaa ettei tunne itseään aivan epäonnistuneeksi ? Koska poikiakin on vain rajallinen määrä eikä niitä ihkuja riitä kaikille niin tavallinen jannukin kelpaa.
Sitten vanhempana vähän itsenäistyneenä, opiskelut aloitettu jne. aletaan katsoa sitä "elämän miestä" ja aikaa tuntuu olevan loputtomiin. Tässä vaiheessa tavallisesti lempataan se vanha poikakaveri jolla oli se autokin. Ja ihmetellään mitähän siinäkin jannussa oikein nähtiin. Mitään pakkoahan ei ole enää seurustella vakavasti ellei löydä riittävän tasokasta miestä. 30 v. iässä huomataan että aikaa ei enää olekaan IIIK ! Nyt tulee jo kiire. Pakko tyytyä niihin miehiin joita ei aikaisemmin edes huomannut.
Naiset jossain 23-33 vuoden iässä ovat melko realisteja, 35-40 iässä vähiten.
Sitten alkavat taas järkiintyä kun sitä unelmien miestä ei löytynytkään, mutta kovin vähän on yli nelikymppisestä kiinnostuneita miehiä.
mutta tosiasia on myös se että yli 40 v. naiset ei enää kiinnosta miehiäkään samalla tavalla ja tasolla jos ollenekaan kuin esim. yli 30 vuotias. Tämä on joku biologiaan liittyvä seikka varmaankin.
Tosin monet (enemmistö) kyllä löytää sen lopullisen kumppanin toisella kierroksella yli 40 vuotiaina mutta silloin kyseessä onkin ihan eri juttu kuin nuorempana.
"Mitä tarkoitit tarkemmin sanoen tällä:
Aloitin naispuolisen kaverin ohjeilla ja rajasin sopivasti päivityksiäni."
Käskin häntä luettelemaan stereotyyppisesti ne asiat, jotka mahdollisesti kiinnostaisi häntä sinkkumiehissä. Vertailin omaan profiiliini ja tein tarvittavat muutokset. Sitten kirjoitin muutaman mahdollisen päivityksen, hän stilisoi tekstin naista kiinnostavaan muotoon ja sillä tavoin opin kirjoittamaan naista kiinnostavasti.
Ei siis kahden sanan lauseita tai seikkaperäisiä kertomuksia tapahtuneista, enemmän tuntemuksista kuin faktatietoa. Oikeasti, tämä vaan toimii. En ala tässä antamaan tietenkään mitään esimerkkejä, sillä joku kaivaa pian tunnukseni esille niiden pohjalta. Sodassa ja rakkaudessa on kaikki keinot sallittuja :)
Sitten muuta:
Olen tietenkin sellainen hiukan pyöreä(naamainen), vaalea ja muutenkin kalpeaihoinen, kaljuuntunut ja käytän silmälaseja. Lisäksi hikoilen voimakkaasti, en pukeudu kovinkaan naisia houkuttelevasti tai aja joka päivä sänkeä pois. Lisäksi ajelen vanhalla autonrämällä. Useimmat naiset eivät reagoi minuun mitenkään tai sitten melko negatiivisesti, mieltävät minut todennäköisesti syrjäytyneeksi luuseriksi.
Tiedän myös sen, että muutamat deittaamieni naisten kaverit ovat kuvien perusteella tyrmänneet minut täysin. Sen jälkeen laitoin sinne (hiukan provosoiden) muutaman kuvan, jossa olen "viimeisen päälle" laittautuneena, puku päällä ja kallo ajeltuna. Ulkonäköpaineita on siis muilla kuin arvostelun kohteilla. Tosin älykäs ihminen on tämmöisten asioiden yläpuolella, mutta jos toiset ei ole niin minkäs teet.
FB:ssä on myös se hyvä puoli, että voin olla siellä omana itsenäni, poislukien tietenkin profiilini ja päivitysten kirjoitusasu. Ei tarvitse pelata monimutkaisia "pelejä" tai pelätä pitääkö toisen kirjoitukset / profiili paikkaansa. Se myös auttaa, että hankkiudut ystäviksi sellaisten ihmisten kanssa, jotka tuntevat paljon ihmisiä. Naapurin erakko, joka ei tunne ketään, on aika epätodennäköinen sinkkunaisten lähde.
Tietysti tämä tapa ei toimi kaikilla miehillä tai naisilla. Joillekkin on vaan parempi mennä baariin / lavatansseihin / ulkomaille ja alkaa etsiä seuraa sieltä. Aktiivisille ja seurallisille tämä näyttää toimivan.