Mä tiedän tasan tarkkaan miksi mä lähdin, syy on seksi, ongelmat siinä puolin ja toisin. Meillä meni muuten ihan hyvin mutta kun päästiin makuukammarin puolelle niin johan ongelmat alkoivat. Ikää mulla vasta vähän päälle 20. Mä en vaan enää jaksanut tuottaa kumppanille pettymyksiä, se söi liikaa mua sisältä. Sen kyllä huomaa jos toinen ei ole mukana. Syy siitä vielä sysättiin suoraan sanoen mun niskaan, kumppani vaan veti herneen nenään ja rupes mököttään. Kemiamme sangyssä ei toiminut ollenkaan, kukapa sellaista haluasi loppuelämäkseen taakaksi.
En syytä ketään tästä, mutta en ymmärrä sitä että miksi hän vielä sylki myrkkynsä perään kun itse sanoi kyllästyneensä ja mä tietysti lähdin samantien. Vihasin häntä monta kuukautta ja kirosin pala kurkussa sitä että miksi mun piti edes törmätä häneen, miksi juuri minä. Liian vaikea luonne mulle, hän oli todella heikkoitsetuntoinen ja erittäin estoinen. Mukaan mahtui myös niitä huippuja iltoja jolloin kaikki näytti hyvältä, seuraava päivä saattoi muuttaa kaiken päälaelleen. Mä olen ollut mukana seksivalistuksissa ja tiedän että alkuun saattaa olla hankalaa ja kovaa säätämistä, mutta vastapuoli ei sitä näyttänyt ymmärtävän ollenkaan.
En mä häntä enää vihaa, mutta enää meidän suhteesta ei voi ikinä tulla mitään, ymmärrän sen erittäin selvästi. Joskus huomaan kaipaavani häntä kovasti, tai en tiedä onko sen vain rakkauden kaipuuta, ei mun pitäis sellaiseen kaivata takasin, kaipaan niitä mahtavia iltoja jolloin seksi ei pilannut yhtään herkkää hetkeä. Kuinka saatanallista se voikaan olla, pistää vähän miettimään elämän perusteita. Ei tohi ajatella päivää pitemmälle enää mitään.
Nyt on ollut jo pitkään sellainen olo että millään ei ole väliä ja huomaan olevani kärtysä kaikille ihmisille, mutta mä tiedän että nuo ajatukset jäävät iäksi kummittelemaan mun päähän, tää on ihan vitun syvältä.
En syytä ketään tästä, mutta en ymmärrä sitä että miksi hän vielä sylki myrkkynsä perään kun itse sanoi kyllästyneensä ja mä tietysti lähdin samantien. Vihasin häntä monta kuukautta ja kirosin pala kurkussa sitä että miksi mun piti edes törmätä häneen, miksi juuri minä. Liian vaikea luonne mulle, hän oli todella heikkoitsetuntoinen ja erittäin estoinen. Mukaan mahtui myös niitä huippuja iltoja jolloin kaikki näytti hyvältä, seuraava päivä saattoi muuttaa kaiken päälaelleen. Mä olen ollut mukana seksivalistuksissa ja tiedän että alkuun saattaa olla hankalaa ja kovaa säätämistä, mutta vastapuoli ei sitä näyttänyt ymmärtävän ollenkaan.
En mä häntä enää vihaa, mutta enää meidän suhteesta ei voi ikinä tulla mitään, ymmärrän sen erittäin selvästi. Joskus huomaan kaipaavani häntä kovasti, tai en tiedä onko sen vain rakkauden kaipuuta, ei mun pitäis sellaiseen kaivata takasin, kaipaan niitä mahtavia iltoja jolloin seksi ei pilannut yhtään herkkää hetkeä. Kuinka saatanallista se voikaan olla, pistää vähän miettimään elämän perusteita. Ei tohi ajatella päivää pitemmälle enää mitään.
Nyt on ollut jo pitkään sellainen olo että millään ei ole väliä ja huomaan olevani kärtysä kaikille ihmisille, mutta mä tiedän että nuo ajatukset jäävät iäksi kummittelemaan mun päähän, tää on ihan vitun syvältä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.