Eli ottakaa kantaa seuraavaan lyhyeen kysymykseen ja perustelkaa vastaus:
Kumpi on lähtökohtaisesti pahempi asia: se että 1) uskoton kumppani on itse aktiivisesti hakenut seuraa (esim. netistä) ja onnistunut siinä, vai se että 2) uskoton kumppani on tullut isketyksi (esim. työpaikalla tai lomamatkalla)?
Kumman antaisitte helpommin anteeksi ja kumman jälkeen olisitte valmiimpi jatkamaan suhdetta, sikäli kuin näissä mielestänne on mitään eroa? Itselläni on selvä kanta asiaan, muttei välttämättä aivan odotuksenmukainen: toisen jälkeen kumppanini saisi heti kenkää, mutta toista suostuisin ymmärtämään.
Kumpi on lähtökohtaisesti pahempi asia: se että 1) uskoton kumppani on itse aktiivisesti hakenut seuraa (esim. netistä) ja onnistunut siinä, vai se että 2) uskoton kumppani on tullut isketyksi (esim. työpaikalla tai lomamatkalla)?
Kumman antaisitte helpommin anteeksi ja kumman jälkeen olisitte valmiimpi jatkamaan suhdetta, sikäli kuin näissä mielestänne on mitään eroa? Itselläni on selvä kanta asiaan, muttei välttämättä aivan odotuksenmukainen: toisen jälkeen kumppanini saisi heti kenkää, mutta toista suostuisin ymmärtämään.
Vastaukset 20
Vanhimmat
kummassakin tapauksssa kuritus että oppii ja sitten pihalle.
pahempi? Molemmat. Kukaan ei hae seuraa tahtomattaan eikä kukaan joudu väkisin isketyksi.
kysymykset ovat sikäli huonoja, että näistä puuttuu aina taustatiedot. Eli huomioon tulisi ottaa seikat, jotka vaikuttavat jo muutoinkin, eli millainen se vakisuhde on? Millaiset asenteet kummallakin on sekä kuinka on osattu sopia yhteisistä pelisäännöistä.
Omalta kohdaltani voisin sanoa että rehellisyys on se perusta, jota olemme luvanneet puolin ja toisin. Uskollisuus on kummankin oma valinta, ei vaatimus.
Siinä tapauksessa vaihtoehto 1) on ehdottomasti pahempi, ellei tuosta ole minulle kerrottu mitenkään. Teko vaatii suunnitelmallisuutta, johdonmukaisuutta sekä pitkäjänteistä toimintaa. Koen että tuollaisella toiminnalla on tarkoitus vain ja yksinomaan loukata minua. Salailu, peittely ja ehkä valehtelukin kun siihen ei ole tarvetta, on vallankäyttöä. Luottamukseni katoaisi miltei kokonaan.
Ihminen joka etsii noin ulkopuolisia suhteita, on jo osittain itse astunut ovesta ulos. Se miksi ei lähdetä reilusti vaikka jokaisella on siihen vapaus, kertoo myös tuon tekijän persoonasta.
Tämä ei päde kaikkiin. Voi olla että tuollaiselta tuttavuudelta on aluksi odotettu vain kaverina oloa, ajatusten vaihtoa, kuuntelijan roolia. Tilanne on vain ajautunut sitten seksiin. Voi olla, että se avaisi niitä asioita auki, josta kumpikaan ei ole aiemmin ollut niin tietoinen ja nyt on tilaisuus lähteä tekemään jotain rakentavaa.
Vaihtoehto 2) puolestaan kertoo että tällainen ihminen on halunnutkin pettää vaan ei ole tohtinut. Kun sitten hän antautuu vieteltäväksi, hän ikään kuin kiertää vastuunsa. Ymmärtäisin kyllä tilanteen, mikäli mies tunnustaisi että näin on. Näin olisi helpompi jatkaa siitä, miksi mies näin halusi ja teki. Ehkä siihen löytyisi muukin ratkaisu?
Asiaan tietysti vaikuttaa kovasti se, kuka tuo vastapuoli on ollut. Kokemukseni mukaan naiset, jotka ovat aktiivisia seksin etsinnässä ja etenkin varattujen kanssa, hakevat enemmän mittelöä sen puolison kanssa kuin miehet saattavat aavistakaan. Vaikka mieheni ei tiettävästi ole pettänyt, luotan häneen siinä, että hän ei sekaannu naisiin, jotka tuovat lisää ongelmia. Harkintakyky tosin voi pettää vaikka humalan seurauksena. Periaatteeni on, etten tappele miehestä.
Vastasit niin perusteellisesti ja olit asiaa pohtinut, että kerron oman näkemykseni lyhyesti jo nyt sinulle. Tähän voi sitten ottaa kantaa jatkossa.
Olen itse mies ja siten ajattelen asiaa tietysti siltä kannalta, että vaimo pettäisi minua. En sitten tiedä, onko sillä mitään eroa, kumpi osapuoli on kumpi.
Kuten sanoin aloituksessa, vastaukseni voi olla yllättävä. Minä nimittäin loukkaantuisin syvästi ja lopullisesti nimenomaan jälkimmäisestä. Syy ei välttämättä ole järkiperäinen,mutta tuntemuksilleen ei tällaisessa asiassa mahda mitään.
Jos kumppanini etsisi esim. netistä seuraa, selityksenä voisi olla se mahdollisuus, että vika on myös minussa. Koska teko on harkittu, teon tekijällä on syyt tiedossa, ja ne syyt voisivat periaatteessa liittyä siihen, että olen esim. työn takia ollut paljon poissa tai jotain muuta sen kaltaista. Mikäli niin on, asia voisi olla soviteltavissa ja siitä voisi päästä yli. Tietysti - kuten sanoit - kaikki muu (suhteen laatu, yhteiset sopimukset jne.) vaikuttaa siihen, miten tilanteeseen pitää suhtautua, mutta joka tapauksessa jos toinen tarvitsee sivusuhdetta, se johtuu jostain ja se voi johtua jostain sellaisesta, missä vika on minussa itsessäni.
Jos sen sijaan kumppanini lankeaisi jonkun satunnaisesti kohtaamansa häntä liehittelevän miehen lumoihin, katsoisin että kaikki on lopussa. Ihmisellä on oltava sen verran itsehillintää ja kykyä harkita tekojensa seuraukset, ettei sellaista pidä antaa tapahtua. Jos se tapahtuu kerran, se voi tapahtua uudestaan, enkä suostuisi enää jatkamaan sellaista yhteiselämää, että joka kerta kun vaimo lähtee käymään kaupassa, saa pelätä sitä, kenen sänkyyn hän sieltä jatkaa matkaansa. Tuo oli tietysti äärimmilleen kärjistetty kuvaus, mutta siitä varmaan käy ilmi, mitä ajan takaa.
Koen hyvin pitkälle samoin, kuten alempana jo kerroinkin. Kohta 2) on pahempi, koska se kertoisi ratkaisevammalla tavalla epäsopivuudesta toisillemme - ei jatkoa.
"selityksenä voisi olla se mahdollisuus, että vika on myös minussa".
Tuossa sorrut tyypillistäkin tyypilliseen petetyn syyllistämiseen. Jos avioliitossa tai puolisossa on "vikaa", niin asiallinen suhtautumistapa on selvittää asiaa ensin kahden kesken tai teraputin avulla, eikä heti livahdeta vihreämmälle ruohikolle siitä, missä aita on matalin.
"Tuossa sorrut tyypillistäkin tyypilliseen petetyn syyllistämiseen."
Arvasin että joku sanoo noin. Entäs jos olisin pettänyt itse ensin? Tapauksen oli määrä kattaa kaikki mahdolliset syyt ja niiden joukkoon kyllä mahtuu sellaisiakin, joiden vuoksi pettämisen motiivit voi ainakin käsittää vaikkei niitä hyväksyisikään.
Tapaukselle 2 sen sijaan ei mielestäni voi löytyä muuta motiivia kuin itsekontrollin puute.
Mihin sinä ylipäätään pyrit tällä teoreettisella jossittelulla?
Pohjimmiltaan nämä ketjut ovat aina jossittelua ja pysyvät teoreettisella tasolla. Koska täällä kirjoitellaan anonyymeina, ei täällä kenenkään tapauksiin mitään konkreettista apua ole tarjolla.
jo eri ihmisten persoonallisuus vaikuttaa kovasti kuinka noita ajattelee.
Jos puolisolla on ollut aiemmin hyvä itsehillintä ja kykyä harkintaan, mutta ne pettäisi sitten erään kerran, heräisi kysymys miksi nyt ei käynyt niin? Harva ihminen aina kykenee olemaan niin tietoinen omasta itsestään, ettei joskus tulisi tehneeksi jotain ”älytöntä”. Se voi olla itselleenkin yllätys, miten tulee toimineeksi. Mutta jos kyseessä on persoona, joka jo aiemmin on toiminut hetkellisten tuntemusten mukaan, niin toki riski lipsua vierasiin on suurempi ja vähän eri motiiveista tehty. Jos on ylipäätään vaikutuksille altis, häntä voi manipuloida herkemmin myös vastakkainen sukupuoli.
Sama se on minulle tuon rehellisyyden kanssa, jos toinen on kyennyt sellaiseen salaamiseen ja valehteluun, niin missä muissa asioissa hän on tehnyt niin? En siis uskoisi häntä enää juuri missään, kun lähtee kauppaan niin meneekö hän edes sinne? Tuttua muuten kun on ollut alkoholistin kanssa...
Se että toinen lähtee etsimään sivusuhdetta voi kertoa siitä, että keskinäiset välimme ei toimi niin kuin hyvä olisi, se voi kertoa myös ihan pettäjän omista ongelmista, joita hän yrittää ratkoa salaa. Toki se voi olla myös sitä, että puolisoiden ongelmat ovat niin syvällä että ratkaisua ei kyetä tekemään ja etsitään jotain ulospääsyä tilanteesta – eli kummassakin on vikaa.
Ai niinkö?
Ehkä sitten siirryt täältä suosista jolllekin jossittelupalstalle. Loukkaat turhaan kirjoituksellasi henkilöitä, joilla kyseinen teema on repinyt sielun vereslihalle. Mutta huvinsa kullakin.
Vaihtoehtoisesti kannustat naistasi pettämään sinua molemmilla 1) ja 2) tavoilla ja tulet sitten sen jälkeen tänne avautumaan siitä, kumpi oli sinusta sekä teoriassa että käytännössä kivempi.
"Loukkaat turhaan kirjoituksellasi henkilöitä, joilla kyseinen teema on repinyt sielun vereslihalle."
Mistä tiedät ettei minulle ole käynyt niin? En olisi halunnut kertoa,mutta paljastetaan nyt sitten, että olen eronnut ja että exäni (joka oli se joka lähti) teki eron jälkeen itsemurhan.
Mutta teen kuten haluat ja poistun täältä häiritsemästä sinua.
Aloittaja on laittanut mielenkiintoisen keskustelun vireille. Miten tämä muka loukkaa enemmän kuin tavanomaiset ketjut? Ja eihän ole pakko lukea. Vaikea ymmärtää tuollaista valitusta... kertakaikkiaan...
Tämä kommentti siis oli munkin mielestä tosiaankin vähän sillä rajalla:
"Pohjimmiltaan nämä ketjut ovat aina jossittelua ja pysyvät teoreettisella tasolla. Koska täällä kirjoitellaan anonyymeina, ei täällä kenenkään tapauksiin mitään konkreettista apua ole tarjolla."
Itse olen lukenut paljonkin omakohtaisia kokemuksia molemmista aiheista ja minusta on hienoa, että jotkut vaivautuvat tosiaankin perusteellisesti kannustamaan ja jakamaan kipeitä kokemuksia "uusien uhrien" kanssa. Enemmän vertaistukea ja lohtua niistä saa kuin ap:n "mitä jos niin miten sitten olisi" aloituksesta.
Mutta eihän mun ole pakko tätä jossittelua enää tämän enempää lukea. Tulee vain tympeästi mieleen, että ap:ltä lipsahti ja tekee nyt gallupia siitä, kumpi selitys takaa nopeimmin ja helpoiten kotirauhan.
Sun mielestä jokin toinen ketju voi olla SULLE vielä tätäkin kiinnostavampi, kyllä kyllä? Mutta entä sitten? Ei anna vähäisintäkään aihetta moittia aloittajaa!
"Tulee vain tympeästi mieleen, että ap:ltä lipsahti ja tekee nyt gallupia siitä, kumpi selitys takaa nopeimmin ja helpoiten kotirauhan."
Tämäkin on kiinnostava näkökulma, jonka aloitus virittää ja josta lisäkeskustelua saattaa syntyä. Olkaamme kiitollisia siitä! Btw, nopea ja helppo kotirauha kuulostaa äkkiseltään aika tavoittelemisen arvoiselta ja miellyttävältä verrattuna vastakohtaansa.
Minulle on tapahtunut molemmat.... poikaystävä iski, tai tuli isketyksi töissä ja myöhemmin aviomies etsi aktiivisesti seuraa intenetistä.
Ero oli siinä, että ensimmäisessä tapauksessa tämä yksi ihastus vei miehen hurmoksellisissa tunnelmissa mennessään, ja toisessa tapauksessa kiihottavia tipuja oli useita vähän joka orrella. Näistä yksi oli tavallaan lemppari, mutta hän myös huijasi näitä kaikkia uskottelemalla olevansa sinkku ja esittämällä juuri tähän tipuun rakastunutta unelmien prinssiä.
Jotenkin tuo aktiivinen haku oli pahempi, kavalampi ja hävyttömämpi. En voinut uskoa todeksi, miten halvalla hän kuittasi suhteemme ja avioliittomme. Mielummin siis uhraisin liittoni Vuosisadan Rakkauden alttarille, kuin soisin jonkun vetävän luottosuhteemme ja rakkautemme noin vain välinpitämättömästi vessanpöntöstä alas.
Ehkä se toinen kerta oli pahempi myös siksi, että kun jokin painajainen toistuu, niin sitä ei enää jaksa kestää. Ensimmäisellä kerralla kuvittelee vielä, että tämä nyt on koettu ja seuraava mies on sitten sitäkin parempi. Woaaa-ha-haa-haaaaaa....
Kumpaakaan en antanut anteeksi. Toisessa tapauksessa liiton jatkaminen oli turhaa, sillä se mies oli simissäni ihan eri, jonka kanssa menin vihille. Olisi tavallaan pitänyt yrittää rakastua ihan ventovieraaseen internetissä sinkkuilevaan keski-ikäiseen limanuljaskaan. Ei kiitos.
En haluaisi jatkaa sellaisen naisen kanssa, joka ei tunne itseään ja suhdettaan muhun, ja tulee "yllättäen ja hallitsemattomasti isketyksi". Kummassakaan tapauksessa en antaisi anteeksi, vaikka ymmärtää ja hyväksyä voisinkin. Anteeksiantava ottaa perverssillä tavalla säälivän jumalan ja moraalin ylipapin roolin.
Sarjassa ehkä kenties:
Vaimo pettäisi minua
Loukkaantuisin syvästi
Jos kumppanini etsisi esim. netistä seuraa
Asia voisi olla soviteltavissa
Siitä voisi päästä yli
Jos sen sijaan kumppanini lankeaisi
Katsoisin että kaikki on lopussa
Enkä suostuisi enää jatkamaan
Onko tällä mielikuvitusleikillä sarjassa jos lehmä lentäisi ikkunan ohi, jokin kongreettinen päämääräkin?
Palstalla eräs nainen sanoi kerran osuvasti "en edes tiedä miten itse reagoisin, jos mies pettäisi, sen näkisi oikeastaan vasta sitten". Niinhän se on. Kaikkea voi yrittää ennalta ennakoida, mutta loppupeleissä sen hetkinen elämäntilanne ja tunnetaso on ainoat ratkaisevat tekijät. Ja loppujen lopuksi se, miten siihen pettämiseen päädyttiin, ei ole enää se olennainen kysymys.
Täällä käytiin kerran myös mielenkiintoinen keskustelu "kerrasta poikki?", siihen vastasivat asian itse läpikäyneet, joko että "ei mennyt kerrasta poikki", tai "meni kerrasta poikki", sekä syyt ja seuraukset.
Itseäni ei ainakaan kiinnosta tietää, mitä joku teoreetikko ennakoisi tekevänsä tyyliin "ilmeisesti laittaisin kerrasta poikki jos..". Sillä tänään tarkkaan laaditut periaatteet menevät ylihuomenna itse tilanteessa yleensä ihan puihin.
”teoreetikkoja” ellei meillä ole omakohtaista kokemusta. Mutta vaikka sitä ei ole, voi silti miettiä, kuinka esim. itse suhtautuisi asiaan. En usko että mitenkään huono asia on silloin tällöin miettiä mahdollisia tunteitaan tai tekojaan.
Jossittelussa on toki vaarana että näkee itsensä liian hyvässä valossa. Nekin jotka ovat ensin sitä mieltä, että kerrasta poikki usein saavat tositilanteessa havahtua, ettei ihminen näin aina toimikaan. Moni kokee että sävelet ovat selvät, eroaminen on vain toimenpide jne. mutta jäävätkin jahkailemaan tosipaikassa. Joille asia on yhdentekevä herääkin siihen, ettei se sitä ole. Sitä sanotaan harmaan sävyiksi joka näkee erilaisia mahdollisuuksia, joita kokemus yleensä tuo mukanaan.
Mikä on sitten kyselijän motiivi, sitä hän ei ole vielä paljastanut.
Kakkosvaihtoehto kertoo että mies on tahdoton marionetti ja täys luuseri. Antaa vieraan muijan pyörittää oman tahtonsa mukaan. Nainen vie ja mies vain vikisee. Hyi helvetti kuin pikkupoika, kun se toinen ihan pakotti.
Ykkönen taas kertois että meidän suhteessa on pahasti jotain vialla mutta miehellä ei ole munaa nostaa sitä ongelmaa pöydälle ja lopettaa siististi tai yrittää korjata tilanne.
Molemmissa katson että toinen on tietoisesti päättänyt suhteen ja "unohtanut" vain kertoa sen samoin se kertoo että toinen on epäluotettava.
Ja kumpaakaan en antaisi anteeksi ja kummankin kanssa voisin jatkaa avioliittoa mutta parisuhde olisi sitten lopullisesti ohi. Aina sitä itsekin löytäisi siihen panohommiin ettei sitä omaa miestä sillä tarvitsisi vaivata.