Olipa kerran ukkomies, nuorempi nainen ja yhteinen työpaikka. He aloittavat salasuhteen ja jopa rakastuvat. Mies vannoo rakkauttaan, antaa naisen jättää parisuhteensa ja lupaa itsekin jättää vaimonsa. Kas kummaa, eipä ukkomies pystykään vaimoaan jättämään ja lupaa vaimolle jättää salarakkaan. Vaimo uskoo ja lupaa, jälleen kerran, antaa anteeksi. Ukkomiehelläpä ei ole aikomustakaan lopettaa pettämistä, valehtelu jatkuu. Toinen nainen elättelee toivoa, josko mies sittenkin jättäisi vaimonsa. Piiri pieni pyörii, loppua ei näy.
Kuka tässä kuviossa on kaikista tyhmin? Kiero ukkomies, hyväuskoinen kakkonen vai säälittävä kynnysmattovaimo, joka antaa ukolleen kaiken paskan anteeksi kerta kerran jälkeen?
Kuka tässä kuviossa on kaikista tyhmin? Kiero ukkomies, hyväuskoinen kakkonen vai säälittävä kynnysmattovaimo, joka antaa ukolleen kaiken paskan anteeksi kerta kerran jälkeen?
Vastaukset 34
Vanhimmat
Tyhmin on se, joka pettää. Minusta tuo vaimon "tyhmyys" pitää antaa ihmiselle anteeksi. Ylipäätään kaikki eivät edes synny tänne samalla aviokapasiteetilla. Myös toiset voivat syntyä sellaisiin olosuhteisiin, jossa murjotaan jo lapsena, eikä koskaan pysty aikuisenakaan puoliaan pitämään. "Tyhmyys" siis minusta pitää antaa aina anteeksi. Ei se niin ole, että jos joku on "höntti", niin sitä sitten saa kohdella miten vaan, mitäs on sellainen höntti. Ilkeys, valehtelu, petollisuus ja epäkunnioitus onkin toinen asia! Oikeasti tyhmä on se, joka kohtelee muita ihmisiä huonosti. Kiusaajaa ei tule koskaan ymmärtää (vaikka hänelläkin olisi vaikea tausta, aivoissa vikaa ym.).
Eikös tämä asia jo kertaalleen käsitelty tässä:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9202794
Ihan joka aihe ja tapaus on kuin uusintaa jostain edellisestä.
Hyvähän asiat on kunnolla kaluta ja uudestaan ja uudestaan pohtia.
Ihminen on oppivainen eläin, silti myös hyvä unohtamaan pahoja asioita joita ei itse ole vielä kohdannut.
Kaikki lupaavat rakastaa ja olla uskollisia, kunnes huomaa itsensä keskellä draamaa johon ei koskaan pitänyt
seota.
Sodatkin uusiutuvat ja samoin riidat joissa jo käsitellyt riidan aiheetkin tulevat uudestaan esille.
Riittävän iso tuska opettaa varomaan siihen johtavia polkuja, joten kaikkihan on ensin koettava ja maistettava ennen kun tietää lopputuloksen varmasti.
aivan liian läpinäkyvä. Harmi, ettei mies huolinut sua ykköseksi. Taisit tietää leikkiin ryhtyessäsi, miten käy.
Tyhmä on kerta kaikkiaan kakkonen, joka luulee itsestään liikoja.
Liian läpinäkyvä? Ei tässä ollutkaan tarkoitus mitään peittää. Tiesin kyllä että näin voi käydä. Ja millä perusteella minä nyt luulen itsestäni liikoja?
oikeasti miehen eroavan vuoksesi? Eikö se ole liikoja luulemista, naiviutta ja erityisesti tyhmyyttä?!!
Edelleen kuka uskoo ja mitä uskoo, eiköhän sua tyhmää viety kuus ja nolla.
Joo, luulin, kun mies lupasi. Nyt tiedän ettei olisi pitänyt uskoa. Onko se tyhmyyttä, jos haluaa uskoa ihmiseen josta välittää?
et varmasti kysynyt tosissasi... Mitäköhän se vaimo meinaa, taitaapi rakastaa ja on uskonut ihmiseen JOTA RAKASTAA... Sitä ihmistä sinä halveksit, huh huh
Mies on tyhmä ja sinä olet tyhmä.
kaikista tyhmin.
Mikä oikeus sulla on halveksia vaimoa, tai yleensä ketään. Helvetin huonon kasvatuksen olet saanut, vai pitäisikö vielä lisätä, että oletko kenties itse sellaisesta perheestä jossa on säälittävä kynnysmattomutsi????????????????????????????
Sinä olet ilkeä, petollinen ja halveksit vaimoa. Kukahan on tyhmä???? Löytyykö sulta peiliä.
Tottakai itse yritän päästä tilanteesta eroon. Pitäisikö vaimoa ihailla? No turhaa tätä on pohtia, kun en voi laittaa perusteluja tähän julkisesti...
Niinkun huomaat se saa nämä reppanat petetyt ja pettyneet varpailleen, kurkkusuorana huutavat sinulle kun otit ikävän asian esiin.
Tyhmiä kaikki yhtälailla, ei vaimokaan ihan penaalin terävin kynä ole kun ei ole jo huomannut tehneensä huonon valinnan miehen suhteen.
Sekoillaan ja draama on valmis, maailma on typeryksillä kuorrutettu.
Olethan sä leväyttänyt sun surkean tilantees tähän jo. Anna tulla perusteluja siitä, mikä oikeus sulla on sitä vaimoa halveksia. Paskat sä tilanteesta eroon halua, muuten kuin että toivot vaimon lähtevän, tai heittävän ukon pihalle ja sinä pääsit haaskalle.(mä toivon ettet ole savosta, koska en haaskalla hauskaa tarkoittanut)
huono valinta, helppo huudella, siinä sitä vasta itsensä järjen jättiläiseksi tuntee, eikö? Kaikki ei ole noin musta valkoista, ehkä tulet vielä huomaamaan. Onneksi sun kaltaiset jäävät jo asemalle.
Ei kyllä "minun kaltaiset" jatkaa matkaa ja on jo kaukana kun sinä kaltaistesi kanssa vielä
ihmettelet kuinka tässä näin kävi.
Maailma on niin pirun mustavalkoinen vai oletko ihan itse värikyniesi kanssa keksinyt värittää?
Herää todellisuuteen!
Elämässä vaan on todella mentävä eteenpäin eikä jäädä sinne asemalle ruikuttamaan.
Virheitä tekee kaikki ja vääriä valintoja, ne ei vaan korjaannu itkien on otettava itseään, huomaa itseaan niskasta kiinni ja alettava purkamaan solmuun menneitä naruja ihan tasan siihen jokainen pystyy jos haluaa.
Ei siihen vaadita kun ryhtiä ja tahtoa, niin vaimoilta ykkösinä kun siltä petturiltakin. Kakkonen on ulkopuolinen henkilö, sivuroolin esittäjä. Vaimolla vaan saattaa olla pelko perseenalla viekö sinuroolin kaunotar koko shown. Omaan rooliinsa vaan on jokaisen paneuduttava ja se unohtuu usein ykkösiltä. Ei pääosassa oleva saa heittää esitystään vain olalta, lopputulos on muuten kun juosten kustu.
On se jännä miten se toinen nainen on aina se tuomituin. Ei ole tasa-arvosta tietoakaan tällä palstalla.
pitäisi tuntea kakkosiin, jotka tietoisesti säätävät ukkomiesten kanssa, ja ilkkuvat vaimoja ?!! Lueppa nyt ihan kakkosten jutut, miten helvetin vähän miettivät miehen vaimoa, eivätkä yhtään ymmärrä/ välitä tekojensa seurauksia, kun tarpeitaan tyydyttävät ja inisevät ,kun mies ei eroakkaan.. Eipä täällä miehet, jotka ovat "kakkosia" käy pettävän naisen miestä ilkkumassa, vai käyvätkö? Sepä se, naiset jotka kakkosina ovat eivät vaan kestä "tappiotaan" vaimolle. Kova hinku ykköseksi suurimmalla osalla ja kateudesta ilkkuvat vaimoja. Kumma juttu, pettäjä kelpaisi kiljuen näille vähemmän tasokkaille kakkosnaisille, siksi heille kelpaa murusetkin.
Ompas katkeraa tekstiä 77.
Miksi kellään tasokkaalla olisi hinkua ykköseksi?
Sinullako on, kerro miksi?
Saatko jotain suurempaa enkä tarkota sitä, kun pääset ns. ykköseksi?
On kyllä köyhät eväät jos miuehen ensimmäiseksi vaimoksi on noin iso tunku. Miehen joka pelehtii kenen kanssa vaan ja kohtelee naista kun kylmää puuroa. Aikuistukaa jo!
Onneksi joillakin ihmisillä on oikeasti itsetunto kunnossa ettei tarvitse paistatella sillä kenen nimi lukee ovessa.
Kyllä suurinosa ilkkujista on petettyjä ykkösiä toisin kun väität. Vaimo joka ruikuttaa petturimiestään takaisin tyytyy murusiin.
Rauhotus nyt vähän, noin kiihdyksissäs yleistät jokaisen kakkosen vähemmän tasokkaaksi, kellekään ykköseksi kelpaavaksi ja miehen vaimoa haukkuvaksi naiseksi. Sä et näe niitä kilttejä, tilanteesta huolta kantavaa, miehen vaimoa ja perhettä kunnioittavaa kakkosta, koska ei ne tänne viitsi erikseen tulla mainostamaan tilannettaansa. (koska tietävät, ettei tältä palstalta saa apua) Tuolla niitä kävelee valitettavasti sua kadullakin vastaan harvasen päivä vastaan, etkä osaa olla heille vihanen. Ja seuraavaksi ihmettelet mitä se nainen vielä silloin on kakkosena jos arvostaa miehen perhettä.. voi kun elämä olisi aina niin yksinkertaista. Ihmisillä on vielä paha tapa kiintyä toisiinsa, laumaeläimiä kun ollaan. Tarkoitan vain, että kakkonenkin voi omistaa hyvin herkän ja empaattisen sydämen.
rakastaa vain itseään ja kakkonen ei edes itseään.
"...ja kakkonen ei edes itseään." Sinun mielestäsi siis kakkoset eivät tunne mitään/ketään kohtaan mitään, lähinnä voisivat siis empatiakyvyttöminä hoitaa sarjamurhaajan hommia mm... No näin on!
kyl sä oot hauska tyyppi...
että ne jotka tuollaisia kakkosia ovat, eivät tällaisilla palstoilla raakukaan vaimon typeryyttä.
sä itse et ole hauska, koska sä oot niin pudonnu jatkosta................................
Miksei sitä vaimon typeryyttä saa raakkua? Eikö se ihan selvää kuitenkin ole? Ja tuo aloittaja kyllä moitti kaikki osapuolia, myös itseään. Mutta näin se menee täällä, toinen nainen on aina se pahis.
Miksi sitä pitäisi raakkua? Eikö muuta tekemistä ole, vai? Tarkoitin tuolla kommentilla sitä, että typeryksiä löytyy kyllä aivan kaikista, myös kakkosista.
Mitäpä se sormella osoittelu tai ilkkuminen tai vähättely tuottaa ja kenelle? Eiköhän me olla itse kukin ajoittain reppanoita. Kuka viettien ja himon orjana, kuka liian lempeänä tai saamattomana kärsijänä. Jotkut taas kuvittelevat olevansa parempia kuin muut tai voittajia. Voittajia missä?
Ei kaikki ole miltä näyttää. Joskus se kärsivällinen ykkönen on viisas, kun antaa asioitten mennä painollaan . Hän saattaa tietää koko stoorin kulun ja odottaa vain asioitten tasoittuvan. Osa tunteista muuttuu matkan varrella, eikä kumppanin teot herätä aina muuta kuin surua.
Surullinen saattaa olla se kakkonenkin, joka saa parhaita paloja toisen parisuhteen päydältä, mutta useimmiten ne jäävät vain murusiksi. Hän tietää olevansa hetken huvi ja tyytyy siihen . Ei hänkään ole kuitenkaan osaton. Parempi hetki kuin ei mitään.
Uskokaa pois, itse olen kokenut kaikki nämä roolit.
Olet kokenut kaikki nämä roolit. Missä roolissa kärsit eniten? Missä tunsit eniten huonoutta ihmisesä? Opitko kokemuksistasi mitään?
Nämä elämänkoulun eri vaiheet sisältää kukin omat kipukohtansa , pimeät ja valoisat puolet.
Nuorena 22v olin nätti ja haluttava, sorruin väkivaltaisesta suhteesta kakkoseksi ukkomiehelle, joka tuntui osaavan kaiken ja intohimo oli polttavaa. Se oli ihanaa. Kuitenkin olisin halunnut kulkea pää pystyssä , avoimesti hänen rinnallaan. Tämä huonouden tunne tuntui häpeänä, vaikken osannut edes oikeasti hävetä. Rakkaus oli niin suurta, että se pyhitti tilanteen. Olin myös nuori ja ajattelematon. Itkin paljon kaipausta ja epävarmuutta. Aika 2-3 v jalosti kuitenkin ajatuksen lähdöstä. Ennen ratkaisuani tuli kuitenkin ero. Jatkoimme siitä, meistä tuli pari. Mies kuitenkin vallan ja miehuuden voimassa polki ajoittain minua,petti minua. Petetyksi tulo oli hirvittävä isku, suuri suru. Ehkä ajattelin sen kuitenkin olevan rangaistus itselleni, joka kestetään.
Elämä jatkui, olen ollut entistä iskunkestävämpi ja panostanut itseeni monin tavoin. Haluan uskoa itseeni ja siihen ,että jokaisella kaikesta huolimatta on ihmisarvo ja oikeus myös virheisiin.
Koska olen sosiaalinen ja iloinen ja eroottisesti energinen, sattui tuo kohdalle myös uusi vetovoimainen mies, jonka kanssa olen ollut kakkosena.
Asiaan liittyy paljon tekijöitä, sattumaakin. Itse olen kuitenkin valinnut tekoni.
Ehkä kakkosena nuorena kärsin eniten, ja koin hukkaavani itseni.
Tuomitseminen vähenee iän myötä, ehkä ymmärrys lisääntyy.
Oppiminen? Murusia, ja ymmärrystä inhimilliseen heikkouteen. Yksi elämä vain meillä. On tehtävä kullakin hetkellä parhaansa mukaan, Aina ei ratkaisu ole moraalin ja yleisen hyväksynnän mukaista.
Anteeksi pitäisi pyytää, minulta kukaan ei ole pyytänyt.
säälittävä kynnysmattoKAKKONEN
Ja vapaaehtoisesti, tiedostaen. Kenenkään sääli täällä ei vie mihinkään.
En tunne itseäni kuningattereksi. Mutta tunnen itseni muutoin ja tunne on kuitenkin ,että jos harkiten tekee, se vastuuttaa oman elämän suhteen.
Roolit kiertää, moni vannoo suotta.
jossakin vaiheessa vaan tulee sekin hetki kun huomaa että on jäänyt monta asiaa kokematta tai vannomiset on osottautuneet tyhjiksi ja turhiksi. Sitä on vaan niin kovin vaikeaa myöntää ettei elämä
aina mene niinkun suunnitteli nuorena.
Itse olin ensin vaimo ja onneni kukkuloilla, ero tuli miehen pettämisen vuoksi.
Meni vuosia ja tapasin miehen, rakastuin ja sain tietää hänen olevan naimisissa.
Ensin erottiin ja muutaman kuukauden kuluttua tavattiin vahingossa paarissa uudestaan. Tanssittiin ja juteltiin, ajauduttiin minun asuntooni ja suhde alkoi uudestaan. Olin siis se kakkonen 3v. siitä tapaamisesta.
Taas erottiin olin katkera ja vihasin miehiä.
Nyt olen 40v asun yksin toisinaan tapaan ex aviomiestäni ihan kavereina jutellaan ja viha on menneisyyttä. Hän on yksin asuva mies ei siis kauan hänelläkään suhde kestänyt eromme jälkeen.
Toinen mies jolle olin salarakas on myös edelleen moikkatuttu ja edelleen aviossa vaimonsa kanssa.
Varmasti hänellä on uusi salarakas en tiedä mutta uskon niin.
Itse olen nyt aika tyytyväinen tähän omaan aikaan ja omaan vapauteeni. Miehiä saa aina siitä ei ole kiinni ja haenkin kun haluan. ketään en halua enää pysyvään suhteeseen luettelemaan mitään sääntöjä elämääni tai aikatauluja. Elämä on elämistä varten.
hölmö uskoo tommoseen että ukko vaimonsa jättäis?