Ajattelin nyt kysyä mitäs minun pitäisi tehdä tässä tilanteessa, kun kumppanini on sitä mieltä, että minä tarvitsen ammattiapua hallitsemattomiin raivonpuuskiin.
minäpä kerron taustat..
Olemme naispari, seurustelleet nyt reilu 5 vuotta, suhteemme on aina ollut riitaisa ja vaikea, johtuen kumppanini epävakaasta persoonallisuushäiriöstä. Minulla itselläni ei tähän päivään mennessä ole mitään diagnoosia annettu, vaikka olen lääkärin ja psykologin juttusilla jo käynyt muutamia vuosia sitten, pääkin on kuvattu, ja se on ihan clear. :) Mutta vakavasti, persoonallisuushäiriöisen ihmisen kanssa on erittäin rankka elää, ja hermot ovat koetuksella harvasen päivä. Yritän aina hillitä hermoni viimeiseen asti, ja vaikka lähteä tilanteesta pois, jos vaan mahdollista. Mutta usein nämä "raivonkohtauset" ovat pitkän tietoisen ja epätietoisen ärsytyksen tulosta. En ole luonteelta helposti suuttuva ja minulla on pitkä pinna. Annan esimerkin joka tapahtui tässä hiljattain. Oli lauantai päivä, kumppani oli ollut päivän töissä ja iltasella oli tarkotus, että hänen paras ystävänsä tulee meidän luo istumaan iltaa. Minä lupasin laittaa heille kaikki valmiiksi iltaa varten, järjestää paikat, laittaa tietokoneesta musiikit valmiiksi, netin toimivaksi ja pelikonsolin valmiiksi. Jotta heidän olisi mukava viettää iltaa. Itse lähdin yövuoroon sinä iltana eli en hyötynyt itse tuosta järkkäilystä mitään. Vaan tein sen pelkästä hyvästä sydämestä. Kumppanini tullessa kotiin kaikki oli hyvin, paitsi että kiitosta en taaskaan saanut, vaikka kaiken olin valmiiksi laittanut. Kumppani ystävän tulessa meille, kaikki repesi. Kumppanini oli menossa nettiin, mutta se ei toiminutkaan odotetulla tavalla. Lupasin korjata asian, mutta ei hän vain jatkoi valitustaan ja vaati korjausta välittömästi, ja vaati, että takaan, että se toimisi, mutta jätti kylmästi huomiotamatta minun sanomiseni. Hän jatkoi, että hän saa huonot koneet ja netit aina, vaikka aiemmin päivällä olin häneltä kysynyt, josko hän haluaisi uuden koneen illaksi käyttöön, mutta hän ei ollut halunnut. Muistutin häntä siitä, mutta hän jälleen ei huomioinut minua vaa valitus jatkui. Hoidin sen ko. netin kuntoon ja ongelman piti olla selvä, hän tuli pyytämään anteeksi, mutta minä kysyin onko hänellä tarve esiintyä ystävänsä seurassa, jota hän harrastaa usein nolaten minut täysin. Sovitoa ei saatu aikaseksi. Kerroin hänelle ennen töihin lähtöäni, että enkö voisi saada edes vähän kunnioitusta ja välittämistä, hän ei kommenttoinut. Lähdin töihin. Saan vietin perääni, jossa hän kertoo olenvansa todella pahoillaan käytöksetään ja pahalla mielellä. Anna anteeksi jälleen kerran, hän vastaa kunnioittavansa minua ja edelleen hänestä tuntuu pahalata, että hän on paha ihminen. Minä häntä tsemppaan ja lopulta kaikki on taas kunnossa.
minäpä kerron taustat..
Olemme naispari, seurustelleet nyt reilu 5 vuotta, suhteemme on aina ollut riitaisa ja vaikea, johtuen kumppanini epävakaasta persoonallisuushäiriöstä. Minulla itselläni ei tähän päivään mennessä ole mitään diagnoosia annettu, vaikka olen lääkärin ja psykologin juttusilla jo käynyt muutamia vuosia sitten, pääkin on kuvattu, ja se on ihan clear. :) Mutta vakavasti, persoonallisuushäiriöisen ihmisen kanssa on erittäin rankka elää, ja hermot ovat koetuksella harvasen päivä. Yritän aina hillitä hermoni viimeiseen asti, ja vaikka lähteä tilanteesta pois, jos vaan mahdollista. Mutta usein nämä "raivonkohtauset" ovat pitkän tietoisen ja epätietoisen ärsytyksen tulosta. En ole luonteelta helposti suuttuva ja minulla on pitkä pinna. Annan esimerkin joka tapahtui tässä hiljattain. Oli lauantai päivä, kumppani oli ollut päivän töissä ja iltasella oli tarkotus, että hänen paras ystävänsä tulee meidän luo istumaan iltaa. Minä lupasin laittaa heille kaikki valmiiksi iltaa varten, järjestää paikat, laittaa tietokoneesta musiikit valmiiksi, netin toimivaksi ja pelikonsolin valmiiksi. Jotta heidän olisi mukava viettää iltaa. Itse lähdin yövuoroon sinä iltana eli en hyötynyt itse tuosta järkkäilystä mitään. Vaan tein sen pelkästä hyvästä sydämestä. Kumppanini tullessa kotiin kaikki oli hyvin, paitsi että kiitosta en taaskaan saanut, vaikka kaiken olin valmiiksi laittanut. Kumppani ystävän tulessa meille, kaikki repesi. Kumppanini oli menossa nettiin, mutta se ei toiminutkaan odotetulla tavalla. Lupasin korjata asian, mutta ei hän vain jatkoi valitustaan ja vaati korjausta välittömästi, ja vaati, että takaan, että se toimisi, mutta jätti kylmästi huomiotamatta minun sanomiseni. Hän jatkoi, että hän saa huonot koneet ja netit aina, vaikka aiemmin päivällä olin häneltä kysynyt, josko hän haluaisi uuden koneen illaksi käyttöön, mutta hän ei ollut halunnut. Muistutin häntä siitä, mutta hän jälleen ei huomioinut minua vaa valitus jatkui. Hoidin sen ko. netin kuntoon ja ongelman piti olla selvä, hän tuli pyytämään anteeksi, mutta minä kysyin onko hänellä tarve esiintyä ystävänsä seurassa, jota hän harrastaa usein nolaten minut täysin. Sovitoa ei saatu aikaseksi. Kerroin hänelle ennen töihin lähtöäni, että enkö voisi saada edes vähän kunnioitusta ja välittämistä, hän ei kommenttoinut. Lähdin töihin. Saan vietin perääni, jossa hän kertoo olenvansa todella pahoillaan käytöksetään ja pahalla mielellä. Anna anteeksi jälleen kerran, hän vastaa kunnioittavansa minua ja edelleen hänestä tuntuu pahalata, että hän on paha ihminen. Minä häntä tsemppaan ja lopulta kaikki on taas kunnossa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kunnes toissa päivänä. Olemme alkaneet etsiä seuraa netistä meille kolmanneksi osapuoleksi, jotta suhteeseen saataisiin taas uutta vipinää. Olemme löytäneet mahdollisesti sopivan ehdokkaan, jonka kanssa olemme viestitelleet, ja kumppanini on avoimesti myöntänyt olevansa tosi ihastunut ko. mieheen ja odottaa innolla tapaamista. asia on minulle ok, koska olen mukana jutussa. Mutta profiilin tehtyämme, kaikkia sääntöjä ei sanallisesti sovittu. Kumppanini oli selän takanani mennyt vietittelemaan eräälle toiselle miehelle, kysymättä minun mielipidettäni koko miehestä. Ja minusta se ei ollut reilua, koska yhdessä tässä juttussa ollaan ja sopivista ehdokkaista sovitaan yhdessä, näin minä ainakin olin tehnyt. Ja kumppanini halusi selata sopivia ehdokkaita yksikseen ilman minua ja yritin selittää, että ei se vain käy, jos yhdessä tässä ollaan, mutta hän taas hermostui ja sanoi, että minun pitäsi tietää, että hän ei siedä kyttäämistä. Ja minun mielestä kyse ei nyt ollu kyttäämisestä vaan jos yhdessä haemme seuraan, niin silloin myös minulla on oikeus katsoa, kun hän etsii ehdokkaita. Mutta hän hermostui ja paiskasin läppärin sohvalle (hän harrastaa usein toisten tavaroitten paiskomista, heittelyä ym.) ja minä en voi sietää sellaista käytöstä. Menin hänen peräänsä ja vaadin häntä korjaamaan jälkensä ja kerroin jälleen kerran, että niin ei voi toimia. Hän ei suostunut. Kysyin korjaatko hyvällä vai talutanko sinut korjaamaan. Ei auttanut, hän heittäytyi lattialla, ja sanoi vain että ei korjaa. Minä yritin nostaa häntä maasta, mutta en onnistunut ja yritin raahata häntä vähän matkaa lattiaa pitkin, mutta ei. Sen jälkeen hän sanoin ettei enää ehkä elää tässä suhteessa tai jotain sen tapaista. Yritin useampaan kertaan kysyä, mitä hän sillä tarkoitti, mutta hän ei vastannut ja yritin myös pyytää samanaikasesti läppärin korjaamista. Mutta hän ei vaan kommentoinut ja makasi lattialla. Sitten useista asiallisista pyynnöistä huolimatta hän ei reagoinut. Hermostuin. Yritin nousta seisomaan hänen päälleen, mutta hän yritti estää. Muutaman kerran onnistuin seisomaan hänen päällään ja samalla yritin kysyä selvitystä hänen aiemmin sanomaansa asiaan. Ei vastausta, hän vain itki ja huusi. Minä hellitin. Tilanteen mentyä ohi, hän lopulta puhui, hänen mielestään meidän pitäisi erota. Ja minä olen hänen mielestään todella paha ihminen. Halusin häneltä kirjallisena kaiken tuon koska kumppanillani on tapa puhua asioita, jotka hän kieltää jälkeen päin ja sanoo ettei tarkoittanut. Hän ei suostunut ja sanoi, että ei olekaan enää sitä mieltä mitä äsken oli sanonut.
Siinä siis muutama esimerkki. Mutta tilanteemme arkisesti menee siis niin, että käymme molemmat kolmivuorotyössä. Mutta minä hoidan meidän kaikki talousasiat, pääasiallisesti, siivoan, hoidan kotia, teen ruoat, käyn kaupassa ja korjaan omat ja kumppani jäljet. Hän saa valittaa kaikesta ja ei itse ole valmis harvemminkaan korjaamaan jälkiään. Suhteemme aikana kumppani on useasti ollut ihastunut muihin ja minä olen antanut anteeksi ne kaikki. Hän on myös lyönyt ja pahoinpidellyt minua, uhkannut myös kerran veitsi kurkulla. Itse en ole kertaakaan lyönyt häntä, mutta tarttunut kiinni, vääntänyt kättä/sormia, töninyt ja huutanut. Ja aina tilanteissa, jossa olen hermostunut siihen pisteeseen, että olen käynyt kiinni, kumppani on provosoinut minua, ja tiennyt, että tarpeeksi kauan ärsyttääkseen minua ja huonollakäytökseellen minua kohdellen saa minut hermostumaan. Ja suhteemme aikana näitä minun "raivonkohtausiani" on ollut ehkä noin vajaa 10. Hän oli pitkään lyömättä minua ja oli siitä, mutta keväällä hän löi taas minua. Eli nämä minun "raivokohtauseni" tulevat noin ka. puoli vuosittain ja olen sillon joutunut sietämään huonoa käytöstä kumppaniltani. Tällä hetkellä kumppani vaatii minun menemistä hoitoon ja hänen mielestään tarvitsen apua. Kuten jo alussa mainitsin olen käynyt lääkärin sekä psykologin luona ja he molemmat sanoivat, että kumppani tarvitsee hoitoa tai meidän tarvitsee erota. Kumppani on saanutkin apua ja käy tällä hetkellä terapiassa ja syö mielialalääkettä. Olen tukenut häntä ja yrittänyt olla niin ymmärtäväinen kuin ihminen vaan voi olla ja välillä tuntuu, että liiankin. Mutta kun kumppanini huonokäytös on lähes joka päiväistä ja minäkin olen vain ihminen, vähemmästäkin voisi hermostua...
Kaikki riidataamme jäävät usein varsinaisesti selvittämättä, koska kumppani ei suostu puhumaan riidoista ja niihin johtaneista syistä vaan usein on vain hiljaa ja pakenee tilanteesta. Tai jos joskus asioita suostuu setvimään, niin hän tekee sen tektiviestitse, ja se on minusta hyvin rassaavaa, koska hän ei kasvotusten puhu. Pääasiallisesti hän pyytää anteeksikin viestin välityksellä.
Toivottavasti tuo runoilu avasi tilannetta ja joku osaisi auttaa minua. :)
Kyllähän se keskusteluapu ihan sinun itsesi vuoksi voisi olla hyvä. Se tukee sinua ja auttaa sietämään tuota toisen osapuolen käytöstä. Toisaalta saat myös apua selvitelläksesi ajatuksiasi, kannattaako noin epävakaan kumppanin kanssa elämäänsä jakaa. Jos olet rauhallisempi ja tervehenkinen, mieti tarkkaan miten kauan jaksat tuossa pyörityksessä, ennen kuin voimasi loppuu.
Voin kertoa että meillä miespareillakin on paikoin hyvin myrskyisää, eikä tätä ilman keskusteluapua jaksaisi.