Tapasin miehen pari kuukautta sitten baarissa.. suudeltiin, vaihdettiin numeroita ja mies laittoi viestiä vielä heti yöllä, että koska treffataan. Tapaamisestamme asti pidimme yhteyttä päivittäin. Välimatkaa meillä on parisataa kilometriä, joten ekat treffit oli noin viikon päästä tapaamisesta. Hän tuli heti luokseni yöksi ja oli mukavaa yhdessä. Pidettiin edelleen päivittäin yhteyttä ja seuraavat treffit sovittiin viikonpäähän. Menin hänen luokseen yöksi ja jälleen molemmat nautittiin kyllä toistemme seurasta. Näkemiset olivat melko lyhyitä, koska aina toinen oli töissä. Yhteydenpito jatkui tiiviinä ja näimme jälleen viikon kuluttua ja siitä taas viikon päästä. Koska nukuimme aina samassa sängyssä, niin luonnollisesti koimme fyysistä vetoa toisiimme. Itse olen ollut tarkka siitä kenen kanssa menen sänkyyn, joten vaikka miestä halusinkin niin en aivan heti antanut periksi. Neljänsillä treffeillä sitten päädyimme sänkyyn, eikä se kyllä yhtään kaduttanut vaikka minulle sinänsä varsin aikaista olikin. Siitä seuraavan kerran näimme kahden viikon päästä ja sekin oli kyllä aika kiihkeä tapaaminen... Lisäksi olimme keskustelleet molempien menneisyydestä ja tulevaisuudensuunnitelmista useaan kertaan. Ainoa ongelmamme näiden viikkojen aikana oli se, että minua häiritsi kun hän ei osoittanut kiinnostustaan tarpeeksi. Puhuimme siitä usein ja hän uskoi asioiden menevän omalla painollaan. Sitten yhden kerran hän sanoi puhelimessa ettei tiedä mitä haluaa ja hänen on sitä nyt pari päivää mietittävä. Mietinnän jälkeen hän ilmoitti, ettei hänellä ole tähän fiilistä. Kehui minut ensin maasta taivaisiin ja sanoi, että tietää että oltaisiin helvetin onnellisia yhdessä. Tulee kuulemma onnelliseksi kuullessaan mun äänen puhelimessa.. mutta silti ei ole fiilistä. Syynä ehkä se, että minä olin varma omista fiilikiksitäni ja tiesin mitä haluan.. hän kuulemma pystyisi jatkaa, jos minäkin vähän epäröisin, mutta tässä tilanteessa ei.
Sitten muutama päivä tämän keskustelun jälkeen mies laittaa viestiä, että itselleen lupasi ettei muhun pidä yhteyttä, mutta vaikeaa on.. sit ku laitoin sille itse viestiä toisena iltana niin se oli sit humalassa ja vastaili että on ajatellut mua helvetisti, mutta ei tiedä mitä tekis.. ja et on vaikeeta. Sit juteltii pari päivää sitten mesessä nii se sanoi että ei sil oo mitää lisättävää ja että on ollu tyhmä kun pitää muhun yhteyttä, kun se varmaan vaikeuttaa mun elämää paljon.. ja sit oli sitä mieltä että olis ehkä parempi jos ei pidettäis yhteyttä nyt hetkeen. Se myös harkitsi et poistais mun numeron, koska muuten ei ehkä pysty olla pitämättä muhun yhteyttä.
Itse en tykkää luovuttaa ja tämä tilanne on nyt aika häiritsevä. En millään haluaisi jättää tätä tähän. Tämä välimatka tietysti haittaa aika paljon, kun ei vaan ohimennen pysty kysyä että nähtäiskö tai näin.. jolloin sit vois yrittää iskeä toista takaisin... joten, mitä ihmettä pitäisi tehdä!?! Vai onko mies jo täysin menetetty tapaus..? Laitoin myös viestin, mittä ehdottelin että hän tulisi luokseni niissä merkeissä.. muttei vastannut siihenkään!
Sitten muutama päivä tämän keskustelun jälkeen mies laittaa viestiä, että itselleen lupasi ettei muhun pidä yhteyttä, mutta vaikeaa on.. sit ku laitoin sille itse viestiä toisena iltana niin se oli sit humalassa ja vastaili että on ajatellut mua helvetisti, mutta ei tiedä mitä tekis.. ja et on vaikeeta. Sit juteltii pari päivää sitten mesessä nii se sanoi että ei sil oo mitää lisättävää ja että on ollu tyhmä kun pitää muhun yhteyttä, kun se varmaan vaikeuttaa mun elämää paljon.. ja sit oli sitä mieltä että olis ehkä parempi jos ei pidettäis yhteyttä nyt hetkeen. Se myös harkitsi et poistais mun numeron, koska muuten ei ehkä pysty olla pitämättä muhun yhteyttä.
Itse en tykkää luovuttaa ja tämä tilanne on nyt aika häiritsevä. En millään haluaisi jättää tätä tähän. Tämä välimatka tietysti haittaa aika paljon, kun ei vaan ohimennen pysty kysyä että nähtäiskö tai näin.. jolloin sit vois yrittää iskeä toista takaisin... joten, mitä ihmettä pitäisi tehdä!?! Vai onko mies jo täysin menetetty tapaus..? Laitoin myös viestin, mittä ehdottelin että hän tulisi luokseni niissä merkeissä.. muttei vastannut siihenkään!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tuntuu, että olisin joskus kokenut ihan saman itsekin. Järjetön tunnelataus, mutta sitten toinen menee ihan puihin.
Onko teillä niin pitkä välimatka, että et voisi vain mennä käymään ja katsomaan miten käy? Voimia sinne!
Nimenomaan se järjetön tunnelataus! Olin jo itse ihan niissä tunnelmissa, että nyt olen sen tulevan aviomiehen löytänyt.. ja siis ongelmana ei ollut muuta kuin se, ettei hän osoittanut erossa ollessamme kiinnostustaan sanoilla minusta tarpeeksi.. kuitenkin aina kun nähtiin, mies oli todella kiinnostuneen oloinen ja vaikutti onnelliselta seurassani - ja sanoi sen ääneenkin! Kaiken piti siis olla hyvin.. kunnes yhtäkkiä ei olekkaan!
Hyvä ystävä asuu tämän miehen lähettyvillä, joten kun menen ystäväni luokse niin voisin ehdottaa, että nähdään.. mutta nyt kovin pian mies tuskin siihen suostuisi.. kun ei halua yhteyttäkään pitää! Tuntuisi vaan että mies olisi paljon helpommin houkuteltavissa takaisin tähän juttuun, jos asuttaisiin lähekkäin..
Voi ei, inhottavia tunteita!
Voisiko olla, että miehellä on vielä joku vanha kuvio kesken ja ei pysty siksi lähtemään uuteen juttuun? Jos vaikka ehdotat, että antaa ajan hiukan kulua ja katsotte asiaa uudestaan, varsinkin jos fiilikset ovat vahvat? Voinko kysyä minkä ikäinen mies on?
Edelleen tsemppiä, joskus olen ollut ihan vastaavassa tilanteessa ja se syö sydäntä!
Oletko ruvennut jo puhumaan yhteisestä tulevaisuudesta yhteisine koteineen ja lapsihaaveineen? Tuollainen nimittäin saattaa pelottaa miestä aika lailla. Tulee sellainen tunne, että nainen on paaluttanut tulevaisuuden suunnan mielessään jo hyvin tarkkaan, eikä miehelle jää oikein mitään liikkumatilaa tai vaikutusta osallistua tasavertaisena osapuolena yhteisen(!) tulevaisuuden suunnitteluun. Samalla nainen lyö pöytään todella ison vastuun, eli yhtäkkiä pitäisi olla henkisesti valmis hyppäämään tulevan isän rooliin, vaikka mies ei ehkä olisi vielä ehtinyt ajatella ollenkaan niin pitkälle meneviä asioita.
On aivan mahdollista että mies kuitenkin myötäilee ääneen että kyllähän perhe on jossain vaiheessa kiva, koska niin vain kuuluu sanoa ollakseen kunnon mies, mutta sisäisesti aihe on hänelle vielä yhtä suurta tuntematonta, joka vielä herättää paljon levottomuutta. Kyse ei ole mistään sitoutumiskammosta, vaan siitä että sinä olet ehkä jo miettinyt ja selvittänyt tulevaisuuttasi koskevat asiat hyvinkin pitkälti itsesi kanssa, mutta hänellä se prosessi on vasta alkamassa. Ensin pitäisi rauhassa rakentaa suhdetta sinun kanssasi, sitä myöten poistuvat pelot ja epävarmuudet yhteisen tulevaisuuden suunnittelultakin.
Noh kuulostaa että juttu lähti etenemään liian nopeasti ja mies ei ollutkaan valmis niin nopeaan etenemiseen. Ja se varmasti tuntuu painostavalta jos on sellainen tunne että toinen ottaa tämän jutun kuoleman vakavasti kun toinen haluaa asoiden etenevän rauhallisesti omalla painollaan. Jos olet kärsivällinen niin ei välttämättä ole menetetty tapaus.
Siis mies on 25 ja minä 22. Ja mikäli hän ei täysin valehtele niin hänellä ei ole mitään juttua kesken.. on ollut kuulemma pitkään yksin.
Ja siis joo kyllä mä puhuin perheen perustamisesta sun muista.. mutta tiedostin kyllä koko ajan että se saattaa toista ahdistaa. Enemmän se sellaista läppää olikin.. vaikka olinkin tosissani. Mies myös sanoi, että ihan kiva kun heitän sellaista läppää ja hänkin tiesi mun kuitenki olevan tosissaan. Jossain vaiheessa mies sanoi, että häntä vähän ahdistaa ja yritin selvittää että mikä.. mutta pian hän jo sanoikin, ettei enää ahdista eikä minulla ole mitään syytä huoleen. Hän myös sanoi monesti, ettei mulla ole mitään aihetta epäillä hänen tunteitaan tai olla huolissaan. Koska tuppasin aina huolestumaan, kun tuntui ettei hän ole kiinnostunut kun ei sitä erossa olon aikana sanonut. Siihen hän yleensä vastasi, että koita pitää mielessä että välitän susta oikeesti. Ja silloin kun hän sanoi, että häntä ahdisti, niin sanoin kyllä ettei tarvi olla heti naimisiin menossa jne.. enkä sitä itsekkää halua. Mut että olen niin tosissaan, että sitten joskus mahdollisesti haluisin mennä naimisiin ja perustaa perheen. Enkä halua mitään ihme säätöä.. ja nythän hän sitten sanoikin, että parasta lopettaa kun en halunnut mitää säätöä..
Nyt hän on sitte ottanu aika selvän linjan, ettei meidän kannata pitää yhteyttä.. ja tosi pahaltahan se tuntuu, kun itse haluaisin pitää yhteyttä, mutta en tietenkään haluaisi toista ärsyttää tai mitään... joten aika umpikujalta tämä nyt vaikuttaa! :/ Mies tuntui niin siltä oikealta.. ja alkuun meni niin hyvin ja hänkin vaikutti varmalta.. ja nyt tämä tilanne tuntuu niin käsittämättömältä, että on todella vaikea hyväksyä.. ja kun tuntuu, ettei ole mitään mitä voisin tehdä!
Suhteet ahdistavat silloin kun ne ovat vääriä. Teitä ei oltu luotu toisillenne. Kun mies löytää elämänsä naisen, häntä ei enää ahdista. 25-vuotias mies on täysin lapsi vielä. Vähän vanhemmista miehistä löytyy kypsempiä, jotka oikeasti tietävät mitä haluavat ja ovat alusta asti mukana jutuissa, eikä vain kokemusten kerryttämisen toivossa.
Unohda tuo tyyppi ja jatka elämääsi-oikea kyllä vielä löytyy!....toi tyyppi haluaa vielä muitakin tipuja ja siksi ei halua sitoutua...ihan ymmärrettävää veilä noin nuorelta mieheltä...naisen takertuvuus ajaa miehet pakosalle...Huulipunaa huuliin ja vilkuilemaan uutta kaveria...tai sitten nautit omasta rauhastasi
Pitää sua varalla. Pääsi panemaan (vau, 4. treffeillä, ois voinut tapahtua ekoillakin) ja ilmeisesti kelpas, kun sait toistekin. Ton ikäiset ei tiedä ollenkaan, mitä ne haluaa, tai ehkä tietää mutta eivät halua vielä esim. sitoutumista perheen perustamismielessä.
Sä oot tehnyt ajatukses ja toivees selväks hänelle. Pallo on siis hänellä. Anna olla ja kato, ottaako yhteyttä.
Veikkaan vahvasti, ettei kyse oo pelkästä sitoutumiskammosta vaan siitäkin, löytyiskö joku vielä kiinnostavampi nainen. Näin se vaan menee.