Sanon heti aluksi, etten ole niin tyhmä, suvaitsematon tai anteeksiantamaton, että se mitä tässä kerron olisi johtamassa yhtään mihinkään. Kysymys on asiasta, joka hiljattain on paljastunut vaimoni menneisyydestä ja joka kiusallisesti vaivaa minua vaikka järki käskee olla välittämättä vanhoista asioista. Olemme onnellinen pariskunta enkä siis missään nimessä aio onneamme pilata.
Mistä siis on kyse? Kun tapasimme, vaimollani oli ollut sitä ennen vain yksi seksisuhde. Hänellä oli myös ollut kaksi poikaystävää, joten luonnollisesti oletin hän oli menettänyt neitsyytensä heistä jommallekummalle. Se tuntui aikoinaan niin selvältä etten ikinä kysynyt tarkemmin ja miksi ylipäänsä olisinkaan kysynyt. Nyt hän kuitenkin paljasti, ettei harrastanut seksiä kummankaan poikakaverinsa kanssa vaan ainut seksikokemus oli tullut hänen eräänlaisen työtoverinsa kanssa, jonka kanssa hän kesätöissä tekemisissä. Ei siinä muuten mitään, mutta tuo työtoveri oli häntä noin 15 vuotta vanhempi ja naimisissa - ja vaimoni tuolloin siis n. 19-vuotias. Siksi siis kirjoitan tarinan tänne uskottomuus-palstalle.
Mikä tuossa siis vaivaa? Se, että asia muutti käsitystäni vaimostani. Tai oikeammin se tavallaan muutti jälkeenpäin sitä käsitystä mikä minulla oli vaimostani silloin kun paljon nuorempina tapasimme. Pidin häntä hyvin järkevänä tyttönä ja seurustelutaustaltaan hyvin samanlaisena kuin itseäni. Nimenomaan tuo jälkimmäinen kiusaa vaikkei tietenkään enää pitäisi, sillä jos olisin tiennyt tuolloin hänen olleen naimisissa olleen miehen rakastajatar, olisin nähnyt hänet aivan eri valossa ja tuskin halunnut ryhtyä seurustelemaan hänen kanssaan, joten jollain tavalla tunnen tulleeni muinoin huijatuksi. Voi toisaalta sanoa, että hyvä kun tulin koska hyvin meillä on mennyt.
Tämä nyt oli tällainen vuodatus. Jos jollakulla on jotain sanottavaa, niin olkaa hyvät.
Mistä siis on kyse? Kun tapasimme, vaimollani oli ollut sitä ennen vain yksi seksisuhde. Hänellä oli myös ollut kaksi poikaystävää, joten luonnollisesti oletin hän oli menettänyt neitsyytensä heistä jommallekummalle. Se tuntui aikoinaan niin selvältä etten ikinä kysynyt tarkemmin ja miksi ylipäänsä olisinkaan kysynyt. Nyt hän kuitenkin paljasti, ettei harrastanut seksiä kummankaan poikakaverinsa kanssa vaan ainut seksikokemus oli tullut hänen eräänlaisen työtoverinsa kanssa, jonka kanssa hän kesätöissä tekemisissä. Ei siinä muuten mitään, mutta tuo työtoveri oli häntä noin 15 vuotta vanhempi ja naimisissa - ja vaimoni tuolloin siis n. 19-vuotias. Siksi siis kirjoitan tarinan tänne uskottomuus-palstalle.
Mikä tuossa siis vaivaa? Se, että asia muutti käsitystäni vaimostani. Tai oikeammin se tavallaan muutti jälkeenpäin sitä käsitystä mikä minulla oli vaimostani silloin kun paljon nuorempina tapasimme. Pidin häntä hyvin järkevänä tyttönä ja seurustelutaustaltaan hyvin samanlaisena kuin itseäni. Nimenomaan tuo jälkimmäinen kiusaa vaikkei tietenkään enää pitäisi, sillä jos olisin tiennyt tuolloin hänen olleen naimisissa olleen miehen rakastajatar, olisin nähnyt hänet aivan eri valossa ja tuskin halunnut ryhtyä seurustelemaan hänen kanssaan, joten jollain tavalla tunnen tulleeni muinoin huijatuksi. Voi toisaalta sanoa, että hyvä kun tulin koska hyvin meillä on mennyt.
Tämä nyt oli tällainen vuodatus. Jos jollakulla on jotain sanottavaa, niin olkaa hyvät.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Mielestäni ei ole aihetta miettiä sitä, mitä joku on vuosikausia tai vuosikymmeniä sitten tehnyt. Ei kukaan ole tänään se ihminen, kuin silloin aikoinaan.
Sitä paitsi suurin osa naisista katuu sitä tapaa, millä neitsyytensä menetti. Silloin oli nuori ja naivi, ja jos joku mies osasi tarpeeksi lipevästi asian esittää tai jopa painostaa, niin sitä pelon ja uteliaisuuden sekaisin tuntein antoin virran viedä. Ilmeisesti myös vaimosi kirjoittaisi koko käsikirjoituksen uudelleen, jos hänellä olisi tänään siihen mahdollisuus.
Itse olen toisella kierroksella naimisissa ja haaveilen epärealistisesti siitä, että olisin tavannut tämän miehen jo silloin 19-vuotiaana ja säästynyt paljolta mielipahalta.
Kuten kirjoitin, kyllähän minä sen tiedän ettei asiaa pitäisi miettiä.
Sitten toinen kohta kommentissasi, josta asiasta olin aloituksessakin aikeissa kirjoittaa: niihän sen voisi olettaa tapahtuneen, että vanhempi mies oli aloitteellinen. Se vain ei tainnut mennä niin. Huolimatta seurusteluhistoriansa niukkuudesta vaimoni on puhelias, sosiaalinen ja aloitteellinen ihmissuhteissa. Miehestä jopa tiedän sen verran, että hän oli sellainen tavallinen maalaisjullikka, joka ei varmaankaan ole viettelyä kovin taitavasti hallinnut. Remonttimiehenä hän siellä kesätyöpaikallakin oli. Mitä luultavimmin vaimoni vain halusi neitsyydestä eroon ja löysi tuollaisen kohteen.
No ei tuo äskeinen tietenkään mitenkään siihen vaikuta että asia on joka tapauksessa ollutta ja mennyttä.
kertonut juuri tuon takia, että et hyväksyisi häntä sellaisena kuin hän on. En minäkään ole kaikkea kertonut miehelleni enkä tule kertomaan. Mitä tapahtuu ennen tätä seurustelusuhdetta ei sinänsä edes kuuluisi hänelle. Jos haluaisin kertoa niin kertoisin, mutta en halua. Miten lie sait vaimosi seikkailusta selvää? Minusta tuossa ei sinänsä ole pahaa ottaen huomioon sen, että a) kyseessä oli ehkä lyhyt suhde naimisissa olevaan vaikka se ei ole silti ns. hyväksyttävää b) vaimosi oli nuori tyttö ja tosiaan halusi päästä eroon neitsyydestään turvallisen ihmisen kanssa (eihän naimisissa oleva sitä voi muille hehkuttaa) c) hän halusi kokeneen (ehkä vain luulo vaimon taholta) miehen ja siihen pitää olla jo vanaha, jotta osaa temppuja mitä nuoret miehet ei d) oli vain sattuma että juuri tuo mies oli paikalla ja jos välillä värähti niin se oli menoa.
Tuskin vaimosi halusi olla tämän miehen kanssa sen kummemmin. Näitä virheitä sattuu, että tahallaan mennään varattujen väliin, on sitten nuori tai vanhempi hlö kyseessä. Elämä opettaa ja miksi sinä haluat rankaista vaimoasi asiasta joka a) ei oikeastaan sinulle kuulu b) josta hän on jo oman taakkansa mahdollisesti kantanut?
Luuletko että vaimosi menee sekaantumaan johonkin naimisissa olevaan nyt vanhemmilla päivillä? Eiköhän tuo ollut kertatapaus ja minäkin olisin valinnut siihen hommaan mielellään jonkun kokeneen, että olisi jäänyt ehkä mukavakin muisto. Mietihän vielä kaksi kertaa että pilaako tuo nyt koko naisen maineen. Oletko itse kuitenkaan ollut ihan täysin rehellinen hänelle..?
Tähän kohtaan on nyt puututtava:
"miksi sinä haluat rankaista vaimoasi asiasta "
Koska olet selvästi lukenut tekstini hyppimällä riviltä toiselle siteeraan tähän ne kohdat, joista käy ilmi ettei minkäänlainen rankaiseminen ole mielessäni. Ne ovat yllä nähtävissä, joten et voi väittää etten muka olisi niitä kirjoittanut:
"Sanon heti aluksi, etten ole niin tyhmä, suvaitsematon tai anteeksiantamaton, että se mitä tässä kerron olisi johtamassa yhtään mihinkään. "
"Olemme onnellinen pariskunta enkä siis missään nimessä aio onneamme pilata."
"asia on joka tapauksessa ollutta ja mennyttä. "
Rankaisemisellako noissa uhataan? Mitä!
Jos tarkoitat sitä, että olisin voinut tavallaan rangaista vaimoani tyhmyyksissäni silloin kun tapasimme niin kirjoita sitten menneessä aikamuodossa, kun sellainenkin on olemassa.
Sitten vastaus tuohon, koska sitä kysyt:
"Miten lie sait vaimosi seikkailusta selvää? "
Hän tuli kertoneeksi itse kertoessaan varsinaisesti eräästä toisesta tapauksesta nuoruusvuosiltaan. Tuli sellainen tunne, että hän oletti minun tienneen, enkä viitsinyt sanoa että asia oli minulle aivan uusi.
Ja vielä lopuksi kommentti tähän:
"pilaako tuo nyt koko naisen maineen."
No ei tietenkään pilaa ja sitäkään en ole väittänyt. Totesin ainoastaan, että jos olisin tiennyt siitä tavatessamme jolloin se oli aivan tuore tapaus enkä olisi tiennyt hänen taustastaan paljon muuta, olisin varmaankin miettinyt, millainen hän pohjimmiltaan on.
Outoa muuten, että jos pohtii sitä, mikä saa ihmisen ryhtymään suhteeseen naimisissa olevan henkilön kanssa ja siten vaarantamaan tämän liiton ja lasten tulevaisuuden - hänellä siis oli pieniä lapsiakin - joutuu itse syytetyksi!
avautunut, miksi kirjoitat uskottomuus-palstalle..?
Vaimosi oli sinkku, kun tuo tapahtui eli ei missään määrin käsittääkseni uskoton...? Vai oliko hän mielestäsi sittemmin uskoton, kun ei kertonut heti tavattuanne, missä olosuhteissa neitsyytensä menetti..?
Ehkä uutinen sinulle, mutta tuo vaimosi "tempaus" on hyvin pientä siihen verrattuna, mitä ihmiset yleensä touhuilevat. Hmm... Vaikuttaa siltä, että sinun elämässäsi on ollut hyvin vähän todellisia ongelmia, kun tuollainen asia kuin vaimosi ensimmäinen seksikokemus ENNEN SINUA saa noin suuret mittasuhteet. Toisaalta vakuuttelet, että olette onnellisia ym ym, mutta mutta... Olisiko kannattanut mennä sitten naimisiin kokonaan neitsyen kanssa, niin ei tarvitsisi vatuloida menneitä?!
Sorry, että suhtaudun asiaan näin - elämäntilanne miehen pettämisestä johtuvan eron läpikäyneenä työttömänä yh:na ehkä saa näkemään asioita eri tavalla kuin ennen. Ja tiedostamaan senkin, että vaikka ei kaksisesti mene, niin suurempiakin ongelmia voisi olla!
Miksi siis kirjoitan tänne? Se on totta, ettei tämä ihan puhtaasti tänne kuulu. Mutta minne sitten? Uskottomuuttahan harrasti vaimoni kanssa suhteeseen ryhtynyt mies, joten se on siis se aasinsilta uskottomuuteen. Vaimoni oli eräänlainen uskottomuuden myötävaikuttaja.
Tärkeämpiu asia. neitsyyteen tämä ei liity mitenkään. Minulle on nyt ja olisi ollut tapaamisemme aikaankin aivan yhdentekevää oliko hän neitsyt vai ei. Itse asiassa sekin käy ilmi heti aloitukseni ensi riveiltä, ja olisi sinunkin kannattanut lukea ne tarkemmin: minähän sanoin siellä näin:
"Hänellä oli myös ollut kaksi poikaystävää, joten luonnollisesti oletin hän oli menettänyt neitsyytensä heistä jommallekummalle."
Toisin sanoen ongelma ei lainkaan ole siinä oliko hän ollut jonkun kanssa vaan siinä kenen kanssa hän oli. Sanotaan nyt sitten vielä suoraan vähän toisin sanoen mikä asiassa vaivaa. Jos haluat vielä kommentoida, tartu seuraavaan lauseeseen äläkä sivuseikkoihin:
Hän otti sen riskin että hajottaa toisen ihmisen perheen ja vie jonkun lapsilta isän. Senkaltainen välinpitämättömyys toisten ihmisten elämän pilaamisesta, mitä en olisi häneltä odottanut, on se mikä vaivaa eikä mikään muu.
Kirjoitit näin:
"elämäntilanne miehen pettämisestä johtuvan eron läpikäyneenä työttömänä yh:na "
Suhtautuisitko vaimooni hyväksyvästi, jos hän olisi ollut se, jonka kanssa miehesi petti sinua? Samanlaisen teonhan hän teki.
Sanon vielä, että asiaa ON TIETENKIN TURHA VATVOA ENÄÄ, mutta koska kerran kysyt miksi kirjoitin tänne ja miten asia liittyy uskottomuuteen, niin näissä viesteissäni on vastaus siihen.
on niin järkyttynyt asiasta! Kelläpä meistä on täysin puhdas tausta. Mutta onko niin, että ap on halunnut vaimokseen putipuhtaan madonnan ja on nyt pettynyt, kun vaimokin paljastui vain ihmiseksi. Olen lukevinani myös sellaista ajatusta ap:ltä, että vaimo olisi huorannut, sitä hän ei ääneen sano, mutta siitäkö tämä järkytys. Ja toden totta, pieni on ap:n ongelma, täytyy sanoa. Mahdollista tosiaan, että elämä ei ole häntä kovalla kädellä koetellut, kun tästä saa ongelman.
meillä on menneisyytemme ja se on vain hyväksyttävä.
Vielä tuohon kommenttiisi
"Hän otti sen riskin että hajottaa toisen ihmisen perheen ja vie jonkun lapsilta isän. Senkaltainen välinpitämättömyys toisten ihmisten elämän pilaamisesta, mitä en olisi häneltä odottanut, on se mikä vaivaa eikä mikään muu"
Eihän vaimosi ollut rikkomassa tämän miehen liittoa, vaan itse mies.
Milloin oikein ymmärretään se, että pettäjä on se joka rikkoo liittonsa, ei se "kolmas henkilö"?
Tämä asia paisuu nyt tosiaan aivan kohtuuttomiin mittoihin paljolti sen takia että ryhdyin kommentoimaan kommentteja. Alun perin piti vain heittää teksti tänne ja katsoa reagoiko siihen ylipäänsä kukaan puuttumatta enää itse keskusteluun sen kummemmin.
"Eihän vaimosi ollut rikkomassa tämän miehen liittoa, vaan itse mies. "
Itse asiassa oli. Se kävi ilmi silloin kun hän kertoi tarinansa. Hän oli kaikesta päätellen se joka teki miehelle aloitteen ja toisaalta juttu päättyi niin että mies jätti hänet eikä toisin päin.
kyllä on silloin täysillä myötävaikuttamassa! Vastuun pakoilua, ..en minä mutta muut. Siitähän tässä ap. kirjoitti, osallisena!! Ymmärrän tarkalleen mitä ap. tarkoittaa, ja se on sellaista moraalitonta käytöstä, joka pudottaa ihmisen arvostuksen kyllä pohjamutiin. Jos ei osaa kunnoittaa toisten liittoja, miten omaansakaan. Kertoo kyllä ihmisestä.
asiaa ajattelen... Mieheni oli harrastanut satunnaisseksiä vain kaksi viikkoa ennen kuin tapasimme ensimmäisen kerran... Ja sittemmin selvisi, että nainen oli naimisissa... Pitäisikö nyt, 10 avioliittovuoden jälkeen huolestua asiasta...?!
Sorry, mutta en voi mitään, melkein alkaa naurattaa tätä ketjua lukiessa! Missä ihmeen tynnyrissä sinä olet elämäsi viettänyt?!?! Nyt selittelet tuossa halunneesi vain kokeilla ihmisten reaktioita... Älä nyt naurata! Olit aivan taihvahan tosissasi tuota aloitusta väsätessäsi!
"Naimisissa olleen miehen rakastajatar"
Eikö tuo nyt ole vähän mahtipontisesti ilmaistu 19-vuotiaan ainoasta seksikokemuksesta? Ja nyt tunnet olosi sen vuoksi oikein huijatuksi?
"Mitä pitäisi ajatella vai pitäisikö mitään?"
Jos ei muuta tekemistä ole, niin ajattele pois. Itse en uhraisi asialle ajatustakaan.
"Eikö tuo nyt ole vähän mahtipontisesti ilmaistu 19-vuotiaan ainoasta seksikokemuksesta?"
Ei yhdestä kokemuksesta vaan suhteesta, johon kuului seksiä työpaikalla suunnilleen joka päivä noin kolmen kuukauden ajan.
Ok, ymmärrän. Aloituksessa sanoit "ainoa seksikokemus", siitä sai käsityksen satunnaisesta välikohtauksesta.
Valaisetko vielä milloin tuo tapahtui? Entä tajusiko vaimo silloin tekonsa häyvttömyyden ja pelehti silti täysin itsekkäästi ukkomiehen kanssa? Eli vaivaako sinua se, että vaimon perusluonteessa pesii tuo pieni häikäilemätön ja itsekäs puoli, josta et ole ollut tietoinen?
"Eli vaivaako sinua se, että vaimon perusluonteessa pesii tuo pieni häikäilemätön ja itsekäs puoli, josta et ole ollut tietoinen? "
Täsmälleen! Juuri se tuotti yllätyksen ja suuren pettymyksen.
seuraavaksi sanot varmaan, että vaimosi piti tätä ukkomiestä seksiorjanaan pakottamalla hänet panemaan kanssaan uhkaamalla ase ohimoilla..? Mistäs muuten tiedät, mitä satuja ja tarinoita se ukkomies nuorelle likalle kertoili..?
Eihän tässä kuvitelmilla ja tulkinnoilla ole mitään merkitystä. Se, että vaimo on kertonut tapauksen toiminnastaan ylpeänä, antaa jo hänestä sen kuvan mistä ap on järkyttynyt. Se pitääkö tarina paikkansa on toisarvoista. Naista joka äkkiarvaamatta alkaa rehennellä seksikokemuksillaan on syytä ihmetellä. Sitäkin suuremmalla syyllä jos tarina ei ole pitänyt edes paikkaansa.
Siis: vaimohan se on tässä ollut jupakan alullepanija. Jos ihmetellään, miksi ap välittää vanhoista asioista, voidaan vielä suuremmalla syyllä ihmetellä sitä, miksi vaimo on kaivanut ne esiin.
aloittajan avaukselle. Jotku eivät pidä ikiaikaisen huora-sanan käytöstä, mutta käytän sitä silti, koska se on nimenomaan tällaista varten kehitetty. Niin, ymmärrän hyvin, kuinka aloittajan käsitys vaimostaan muuttui, kun saikin tietää tämän olevan huora/lutka, vaikka luuli toisin aiemmin. (Huorintekoa on seksi avioliiton/seurustelusuhteen ulkopuolella.) Kuten aloittaja kertoo, hän ei olisi edes alkanut (vakavaan) suhteeseen vaimonsa kanssa, mikäli olisi tiennyt. Vaan ei tiennyt, luuli vain.
Nyt aloittaja tietää, minkälainen nainen hänen vaimonsa on ollut ja on. Nainen, jolle seksi ei olekaan sellainen juttu, että se vain parisuhteeseen ja rakkauteen kuuluu. Ehkäpä jopa toista maata kuin aloittaja itse. Syvä kuilu.
Mutta se tuskin enää vaihtamalla paranee, kun ei aloittaja enää nuori ole. Ja, kuten täälläkin on jo todettu, sellainen se tavallinen ja tyypillinen nainen vaan on.
Siispä on aloittajan muututtava itse. Vapauduttava vanhoollisesta, esi-isiltämme peritystä moraalitunnosta ja viisauksista, mitä tulee "kunnollisiin/siveellisiin naisiin" tai "huoriin/huonoihin naisiin". Vapauta mies itsesi ja seksuaalisuutesi. Saat haluta naisia muitakin, toki vaimoasikin, ja mikä tärkeintä, saat panna ja nussia aina kun se aikuiselle, sen hetkiselle partnerillesikin sopii. Jos tuollainen äkkiseltään tuntuukin "likaiselta" tai ainakin tuhmalta, niin se siinä ainakin naista juuri kiihottaa - heittäydy mukaan ja löydä miehen paikkasi. En näe muuta tietä.