koskaan sitä, että jonkun puliveivarin kohtaloon syynä saattaa olla yksinkertaisesti se, että ei ole naista saanut tai jonkun peräkammarin pojaksi joutumisen syy on naisen puute.
En halua syyllistää naisia näistä kohtaloista, mutta mietitkö nainen koskaan sitä, että väliinputoajia on miehissä joitten asiat voisi olla paremmallakin tolalla, kun saisivat mielitiettynsä. Varmaan pätee vastakkaisen sukupuolen suhteen sama, eli ei oikeaa kohtaa ja elämä luisuu kädestä huomaamattaan.
Hyvin vaikeita asioita ajateltaviksi miten ratkoa ongelmia, mutta mitä mieltä väliinputoajista, eli olkoon nainen tai mies kyseessä, niin osoittaako syyttävä sormesi heitä, vai koetko jotain inhimillisyyttä heitä kohtaan?
En halua syyllistää naisia näistä kohtaloista, mutta mietitkö nainen koskaan sitä, että väliinputoajia on miehissä joitten asiat voisi olla paremmallakin tolalla, kun saisivat mielitiettynsä. Varmaan pätee vastakkaisen sukupuolen suhteen sama, eli ei oikeaa kohtaa ja elämä luisuu kädestä huomaamattaan.
Hyvin vaikeita asioita ajateltaviksi miten ratkoa ongelmia, mutta mitä mieltä väliinputoajista, eli olkoon nainen tai mies kyseessä, niin osoittaako syyttävä sormesi heitä, vai koetko jotain inhimillisyyttä heitä kohtaan?
Vastaukset 51
Vanhimmat
toinen ei onnistu saamaan ketään. Jokainen on vaan oman onnensa seppä. Ei siinä muuta ole.
Geenit ovat jokaisella erilaiset. Toisilla on paremmat. Toiset runkkaa.
"Geenit ovat jokaisella erilaiset. Toisilla on paremmat. Toiset runkkaa."
Myös ronkelit runkkaa. Näin tiesi ainakin eräs reissumies kertoa. Hän ei ollut ronkeli.
Toki minä voin miettiä tuota asiaa ja syntyjä syviä vaikka kuinka, mutta missään tapauksessa en uhraudu epämieluisan miehen kumppaniksi sen vuoksi, ettei tästä tulisi peräkammarin asukasta.
Eivät kaikki halukkaat löydä kumppania. Onhan se harmi, mutta onko sinulla ongelmaan jonkinlaista ratkaisua tarjolla?
Välillä tulee mieleen, että jokin ryhtipakkaus olisi paikallaan, mutta hyvin turhalta tuntuu kenellekään suositella, jos ei itse muutosta halua.
Sympatiaa tunnen. Naisellisuus tai miehellisyys (jos löytää hyvän) vahvistaisi molempien sosiaalista statusta ja sitä kautta vähentäisi monenlaisia ongelmia. Monet miehet on reppanoita, joille varmasti tekisi hyvää se, että joku heistäkin välittäisi. Heistä itsestään, heidän itsensä takia. Naisista en osaa sanoa ihan samaa, mutta kai mies heidänkin elämäänsä jonkinlaista täydennystä toisi. Vähemmän naisia löytyy ojanpohjista. 1 1 =3
Lapsista huolehtiminen antaa naisille merkitystä elämään, kun nainen usein saa lapset. Siinäkin mies jää helposti paitsioon, mutta se on toinen iso juttu ja syy moniin asioihin.
No joo, onhan ne säälittäviä kohtaloita, mutta tuskinpa yksin naisen puute on syynä puliukoksi päätymiseen, vaan rankemman luokan alkoholismi ja sen luokan alkoholistit ovat kyllä säälittäviä ja itsensä uhreja, mutta heitä tunteneina voin myös paljastaa, että narsistisuuteen saakka itsekeskeisiä ja sokeita itselleen, kaikesta säälin kerjäyksestä huolimatta. Kaikki on aina muitten vikaa ja syitä juomiseen löytyy.
Aika moni on myös päässyt eroon perheestään ja naisestaan sillä keinoin, että sellainen on, heillä on yllättävän monella ollut jopa vaimo ja lapsia.
Peräkammarin pojaksi usein päätyy läheisriippuvuuteen sairastuneet ja vanhempiensa roikkumisen, omistamisen ja lannistamisen kohteeksi joutuneet. Heitä ei päästetä irti, kannusteta lähtemään ja elämään. Koska tiedän kyllä pitkään sinkkuina olleita miehiä, joilla menee ihan normaalisti ja ihan hyvin; heillä vain ei ole naista, muutamalla koskaan ollutkaan. Ei heidän elämänsä ole lusunut käsistä eikä mennyt hukkaan, heitä vain ei ole onnistanut naisten kanssa.
Olen itse elänyt yksin suurimman osan aikuistakin elämääni, eikä elämäni ole liusunut suuntaan eikä toiseen sen takia. Se miksi olen pärjännyt, on ollut ihan omissa käsissäni, ne muutamat suhdeviritelmät eivät todellakaan ole olleet mitään mihinkään kannustavia. En ole säälittävä vaan pärjään ihan hyvin, en ole alkoholisti enkä tarvitse suunnan näyttäjää, vaan osaan pärjätä ihan itsekin, vaikka se joskus yksinäistä tai raskasta onkin. En kuitenkaan epäile että parisuhde olisi aina jotain ruusuilla tanssimista.
Ei vaihtoehtoina ole pelkkä "syyttävä sormi" tai sitten "tuntea jotain inhimillistä, koska heillä ei ole naista/parisuhdetta". Se on niitten ihmisten osittain kohtalo ja isolta osalta valinta.
Uskoisin, että pohjimmiltaan kyse on paljon suuremmista ongelmista, kun siitä ettei kumppania löydä. En usko, että heidän asiansa olisivat paremmalla tolalla, vaikka joku heidät löytäisikin, vaikka samaan hengen vetoon on todettava, että tiedän sekä yhden umpirapajuopon (jo hullu) jonka uskovaisen naisen rakkaus pelasti ja yhden vanhan pojan, joka oli yli 3kymppinen, vanhempiensa kanssa asuva, kunnes eräs nainen otti ja vei, ja ovat onnellisesti yhdessä. Enemmän tiedän kuitenkin jotain aivan muuta, enkä itse alkaisi kenenkään pelastajaksi.
Eiköhän se vika ole silloin miehessä jos ei ketään saa,eikä naisessa.
mieltä, koska tunnen monia fiksuja miehiä, jotka yrittävät ja olisivat varmaan ihannekumppaneitakin.
Ihannekumppaneita kenelle?
Mielestäni sinä et ole pätevä määrittelemään millainen mies on naiselle ihannekumppani. Kuten en minäkään ole pätevä määrittelemään miesten ihannekumppaneita.
Yleensä te miehet tarkoitatte "ihannekumppanilla" niitä introvertteja hissukoita, jotka elävät vähän omassa maailmassaan. Heillä on usein rikas tunne-elämä ja mielikuvitus, mutta ne hyödyttävät vain heitä itseään. Muiden (myös kumppaninsa) seurassa he ovat tylsiä ja vetäytyviä. Introvertit ihmiset ovat myös erittäin itsekeskeisiä, eikä sitä välttämättä huomaa kuin heihin hyvin läheisessä suhteessa elävät.
Kaiken tuon voin introverteistä hissukoista sanoa, sillä kuulun itse heihin. Minä siis tiedän mistä puhun, arvostellessani heitä (meitä).
Olipa vinkeä purkaus (meitä) kaikkia introverttejä kohtaan! Kirjoittajalla tosin taitaa olla jokin hyvin henkilökohtainen juttu käsittelemättä. Ehkäpä myrkynvihreä kateus hiljaista naishenkilöä kohtaan tai joku mies on pettänyt osoittautumalla introvertti-nyhveröksi, vaikka on ensin esittänyt hauskaa seuraveikkoa?
Olipas kummallisia oletuksia.
Vai että introvertti-nyhverö osaisi "esittää" hauskaa seuraveikkoa. Just' joo, varsin "uskottavaa". Entäs se, että minä kadehtisin jotakuta itseni kaltaista? Mitä ihmeen järkeä siinä olisi? Eiköhän minullakin (kuten muilla) olisi lähinnä syytä kadehtia sellaisia ominaisuuksia joita itseltäni puuttuu.
Hyvä kuvaus introverteistä, tunnistin itseni.
kun lukee näiden tyyppien kirjoittelua sekä täältä, että sinkut palstalta, niin ei voi kyllä muuta ajatella kuin että jumalan kiitos, ettei kukaan nainen ole noiden uhriksi joutunut. Ei ole ihmekään, että ovat jääneet yksin.
" peräkammarin pojaksi joutumisen syy on naisen puute."
Kumpi on ensin, muna vai kana.. :)
Kyllä mä oon sitä mieltä, että kana oli ensin ja se "peräkammarius" lähtee tosiaan jo jostain paljon aikaisemmasta, kuin siitä, ettei 20 kymppisenäkään vielä löydä naista.
Ei sen "vian" tartte olla kovinkaan iso, jos se on semmonen, että se heti ensi treffeillä lävähtää silmille. Tarkoittaen, että jokaisessahan meissä on vikaa ja parisuhteissa tulee vaikeita aikoja, mut jos ne vaikeudet on sitä luokkaa, että sen pystyy jo ensivaikutelmasta päättelemään, niin mitä luokkaa ne sitten on siinä kohdin, kun tulee todellinen kriisi suhteessa?
Ensimmäiset ongelmat, jotka mulle tulee mieleen tollasista tapauksista on esim. se, että sosiaaliset taidot on jotenkin jälkeenjääneet.
Sitoutumishalukkuutta löytyy, mutta kun se Elämän Nainen on jo se äiti tai mummu, niin mitäpä siihen väliin tunkemaan. Ja se, että kun se nainen sitten vihdoin saadaan ehkä jopa toisille treffeille asti, niin miellyttämisen halu on sitä luokkaa, että saletisti pystyy sanomaan sen olevan feikkausta.
Eli ei, syyttävä sormi ei osota näitä reppanoita, vaan sitä edellistä tai sitä edellistä sukupolvea...
Tuli tuosta mieleen, että pitäisikö poikia opettaa leikkimään nukkeleikkejä? Siinähän niitä sosiaalisia taitoja opetellaan. Niitten pum-pum-aseleikkien sijaan.
Ei ole tarkoitus, että pojista tehdään naisia! Sosiaaliset taidot omaavia miehiä on uskoakseni suurin osa, eivätkä he varmaankaan ole erityisesti niitä nukkeleikeillä hankkineet? ;) Sosiaalisia taitoja oppii olemalla sosiaalinen? :) Normaalin sosiaalisuuden voi nähdäkseni estää fyysisen poikkeavuuden lisäksi henkinen rajoittuneisuus - jonka uskon useimmissa tapauksessa lähtevän sieltä kotoa. Lapsen normaalia itsetuntoa ja sosiaalisuutta rajoitetaan ja vahingoitetaan pienestä lähtien, jolloin ongelmat kasvavat "lumipallomaisesti" ja tuloksena on peräkammaripoika, joka ei uskalla, halua eikä kykene normaaliin sosiaaliseen kanssakäymiseen. Ja kun tämä mahdollisesti kyseiselle ihmiselle "valkenee" vahingon korjaamiseen ei pelkkä halu enää riitä. :(
Jooo, on tullut mietittyä omaa osaansa silloin, niissä tapauksissa, kun on jäänyt sellainen olo, että joku olisikin halunnut enemmän kuin itse pystyi antamaan. Olenko ma tai mun ruumis niin tärkeä ja jumalainen, että en voi antaa toiselle hänen haluamaansa ja tarvitsemaansa.
Kai se on kiinni siitä, miten näihin juttuihin on kasvanut / 'kasvatettu', ja ainakin ma olen pahoillani omasta puolestani, että on 'kasvatettu' väärin, väärillä asenteilla, väärillä käsityksillä ja ajatuksilla. Niitä on vaikea ohittaa ja kitkeä vaikka yritys on kyllä kova.
Mutta peräkammarin väliinputoajapojat yms. voivat kyllä ihan ITSE nykäistä itseään niskasta kiinni ja panna asiansa juuri sellaiseen kondikseen, että ne välttävät itselle. Täytyy tehdä asioille jotain eikä jäädä sinne peräkammariin makaamaan, "mielitietty" ei vuorenvarmasti tule / osaa tulla sieltä hakemaan ja sellainen löytyy vain kun kiertää jotain muutakin kuin tahkoa.
Miksi ihmeessä joka asiassa pitää aina "syyttää" ? Syyttelemällä ja syyllistämällä ei saada mitään aikaiseksi eikä mikään muutu. Ne ovat ihan eri nimisiä tekoja, joilla (sinunkin) 'tähtesi' lähtee nousuun ja lentoon.
En tiedä, voiko näistä peräkammariasioista ketään syyttää. Jokaisen kohdalla asiat vaan menevät, kuten luoja suo ja kohtalo on määrännyt, vaikka itse uskoisi vakaasti olevansa oman onnensa seppä. Naisista monet viihtyvätkin yksin, varmaan osa miehistäkin on vapaaehtoissinkkuja. Aivan ehdottomasti elämä voi mennä p...rseelleen yksinäisyyden vuoksi, mutta usein täällä näyttää unohtuvan, kuinka monessa tapauksessa juuri parisuhde on murhenäytelmä. Jos ihmisellä on nuppi sekaisin tai luonteessa vikaa, ei hänen ole hyvä yksin, eikä suhteessa. Viimeksi mainitussa tapauksessa helvetistä pääsevät muutkin osallisiksi.
Vaikka uskoisikin niin, että "luoja suo ja kohtalo määrää" niin tuollaisten määreiden varaan ei pidä kenenkään elämäänsä laskea. Elämä on kuin purjehtimista ja jokainen purjehtija määrää ja on vastuussa itse oman 'venheensä' suunnasta, oman elämänsä kulusta ja tapahtumista. Tai tapahtumattomuudesta.
Vain omasta itsestä on kiinni se, mitä omassa elämässä tapahtuu, sen ohjat pitää olla omissa käsissä. Oli parisuhteessa tai ilman sitä, peräkammarissa tai porstuassa, yksin tai yhdessä.
Vene voi mennä karille, voi tulla pyörremyrsky ja rikkoa satamasi. Mutta on omasta itsestä kiinni miten noihin asioihin suhtautuu, jääkö nurkkaan nyyhkimään ja itseään säälimään vai katseleeko sitä kuulua hopeareunusta pilven ympärillä. Tai ehkä me kuitenkin puhuttiin samasta asiasta..
Jos valitsee se peräkammarin pojan aseman eikä itsenäisty niin kuka lähtee sellaisen kanssa suhteeseen.
Mies joka asuu äitinsä hoivissa ja on henkisesti riippuvainen äidistään tulee aina valitsemaan sen äidin muiden naisten yläpuolelle, ei sellaisen kanssa voi edes harkita mitään olemista.
Mutta jokainen saa itse valita mitä haluaa elämältä, mikäänhän ei ole estännyt aikuista muuttamasta omilleen ja etsimästä sitä naista elämään jos sellaista kaipaa. Ja jos ei etsi niin silloihan on itse valinnut sen yksinäisyyden. Sama pätee muuten myös naisiin.
Joten en osoita syyttävää sormea ( jokaisella on oikeus elää niin kuin itse haluaa) mutta en myöskään sääli heitä ( avivan kun muuta vaihtoehtoa ei olisi ollut tarjolla) ja mitä tulee inhimmilisyyteen niin osoitan se kaikille kunniottamalla heidän omaa tahtoaan olla tekemättä tai tehdä jotain. Olipa se sitten se deekun elämä tai "normaali" parisuhde tai vaikka parikin suhdetta.
Mun pää ainakin niin iso, että siellä pyörinyt vuosien saatossa vaikka mitkä ajatukset. ;)
Mutta niin. Ei mun syyttävä sormi osoita naisia ja miehiä siitä, kun eivät ole ryhtyneet seurustelemaan hyväntekeväisyysmielessä. Pelottava ajatus miten kävisi parisuhteelle, jonka perustuu säälille ja ajatukselle, että tekee nyt suuren palveluksen toiselle kun ryhtynyt tämän kanssa parisuhteeseen. Myötätuntoa koen, mutta kyllä se ikävä tosiasia on, ettei muita voi vastuuttaa parisuhteettomuudesta ja siinä touhussa ei pelaa tuollainen hyväntekeväisyys-meininki vaan parisuhteen on perustuttava siihen, että kummatkin tahtovat siinä olla täysin omasta tahdostaan. Ja koen myös, että jokainen ansaitsee sen, että heidän kanssaan halutaan aidosti olla - ei vain pelastaakseen jonkun joutumasta peräkammarinpojaksi/vanhaksi piiaksi.
Mutta ei mun syyttävä sormi "väliinputoajiakaan" osoita. Noi on vähän sellasia asioita, että turha siinä on syyllistä hakea. Joskus kyseessä voi olla vain surkeiden sattumusten summa, jolle kukaan ei mitään voi.
varmaankin joo mutta..
Ei mun syyttävä sormi kohdistu! Ei, enemmän ne puhuu runkkaamisesta kyllä.
Miten sitä osaa elää onnellisena parisuhteessakaan, jos ei tule toimeen edes itsensä kanssa? Tästä kait se loppujen lopuksi on peräkamarinpojilla kyse. Ei ne elämän vastukset ja vaikeudet siihen lopu, kun eukon saa!!! Tapa, jolla läpikäy vaikeuksia voi yhdistää tai erottaa. . . Eikä asiat ole koskaan niin huonosti, etteikö niitä viinalla vielä huonommaksi saisi!!! . . . Siis on tehtävä valinta, joko nainen tai viina . . . Molempia ei voi saada!
On totta, että ihmisen pitisi ensin tulla tulla toimeen itsensä kanssa. Hänen pitäisi ensiksi saada kunnon kasvatus, jotta hänellä olisi aikuisena terve itsetunto, ystäviä ja hän olisi tarpeeksi itsevarma yrittääkseen saada itselleen tyttöystävää.
Joskus tämä kasvatus kuitenkin epäonnistuu ja hänestä tulee peräkammarin poika. Peli on monesti jo silloin menetetty. Kuitenkin, jos joku tyttö tällaisesta välittäisi, hän voisi helposti korjata asian. Se että nörtti saa tyttöystävän tekisi ihmeitä hänen itsetunnolleen. Tyttö voisi vetää hänet pois WoWin, pizza/cokiksen ja runkkaamisen maailmasta. Parissa vuodessa hänestä voisi helposti muokata ihan tasokkaan uroksen.
Toimenpiteen eettisyydestä voidaan sitten keskustella erikseen. Kyseessähän olisi tavallaan pojan uusi äiti, että pitäisikö epäonnistuneen yksilön vain antaa kuihtua niin kuin eläinmaailmassa vammaisen yksilön ei yleensä anneta hidastaa laumaa, vaan se jätetään oman onnensa nojaan.
Niin . . . voihan se joskus mennä noinkin . . . Mut enemmän mä uskon siihen, että jokaisen on kannettava itse vastuu omasta elämästään ja omista teoistaan!!! . . . Sääli ei elätä!! Siis sääliä ei kannata kerjätä! Jos omaan elämäänsä haluaa muutoksen, niin se muutos on itse tehtävä!! On vain lähdettävä ihmisten ilmoille ja käyttäydyttävä asiallisesti ja oltava siisti . . . Noilla pötkii jo pitkälle!!!
Tuli tosta mieleen sanonta: sääliä saa aina, mutta kateus pintaa ansaita.
Kyllä jokaisen pitää itse "vetää itsensä pois ... ". Ja jos ei siihen pysty, ei tartte tyttöäkään eikä tytöt ole sitä varten. Ryhtiä nyt, helveette !
(toisin kuin useimmat miehet) että naisen kuuluukin ottaa mies tavallaan työtkohteekseen. Hänen tehtävänsä siis on muokata ja muuttaa miestä. Useimmat miehet ovat sitä mieltä, että tuo on pahinta mitä nainen voi tehdä. Heidän mielestään naisen tulisi ottaa mies sellaisena kuin tämä on, eikä yrittää muuttaa häntä (tai edes toivoa hänen muuttuvan).
Miten muuten on, onnistuuko toisen ihmisen muuttaminen noin vain? Vai tarvittaisiinko siinä ehkä kuitenkin tämän muutoksenkohteen omaa halua ja panostusta? Minä veikkaan vahvasti, että muutos lähtee AINA ihmisestä itsestään. Nainen ei peräkamarinpoikaa muuksi muuta. Peräkamarinpojan on itse tehtävä työtä muutoksensa eteen.
"Joskus tämä kasvatus kuitenkin epäonnistuu ja hänestä tulee peräkammarin poika. Peli on monesti jo silloin menetetty."
Kuten ylempänä kirjoitin, tästä olen samaa mieltä.
"Tyttö voisi vetää hänet pois WoWin, pizza/cokiksen ja runkkaamisen maailmasta."
Mikään noista ei ole este suhteelle, päin vastoin. Tiedän tapauksia, joissa se tyttö on löydetty sieltä netti/wow maailmasta. Se vaan vaatii taas sitä asennetta.
"Parissa vuodessa hänestä voisi helposti muokata ihan tasokkaan uroksen.
Toimenpiteen eettisyydestä voidaan sitten keskustella erikseen. Kyseessähän olisi tavallaan pojan uusi äiti, että pitäisikö epäonnistuneen yksilön vain antaa kuihtua niin kuin eläinmaailmassa vammaisen yksilön ei yleensä anneta hidastaa laumaa, vaan se jätetään oman onnensa nojaan. "
Tehdäänpäs tämä nyt ns. rankemman kautta ja peilataan tätä yritysmaailmaan..
Miksi ihmeessä yrittäjä ottaisi työhön sellaisen hakijan, josta voi_parissa_vuodessa tulla hyvä, kun toisessa vaakakupissa on hakija, joka jo on sitä, mitä yrittäjä hakee?
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että pojasta, jota äiti on 20 vuotta kasvattanut peräkammarissa, ei tasokasta urosta saa - ainakaan vain parin vuoden työllä. Vaikka tuo poika kuinka haluaisi hyvän suhteen, lapsuuden aiheuttamat (tiedostamattomat) "traumat" pulpahtavat häiritsemään suhdetta. Ihmissuhde on vaikeaa vähemmän traumaattisella menneisyydelläkin.
Naiset opetetaan tässä yhteiskunnassa käsittämättömän itsekkäiksi prinsessoiksi, joiden ei tarvitse välittää muista kuin omista tunteistaan.
Tutkimuksen mukaan mies on se joka kärsii yleensä enemmän kaikissa tälläisissä eroasioissa.
Ja jokainen joka on nähnyt tälläisen hysteerisen pikkuprinsessan samaassa itkupotkuraivaria silloin kun ei ole saanut mitä haluaa, voimme nähdä että kuka tässä oikein edustaa sitä "myötätuntoista" sukupuolta - naiset kyllä varmasti tietävät miltä tuollainen tuntuu, mutta minkäs narsistinen hedonisti siitä piittaa jos ei osu omalle kohdalle?
syyllistää miestä, on tuttua varmaan meille kaikille miehille. Miksi emme tekisi itse samoin? Itse olen alkanut syyllistää naisia monenlaisista asioista, ja laittanut siten pahan kiertämään! Samaa kuraa vain takaisin, niin vähenee naisten kiemurat.
Te olette syyllistäneet naisia kaikesta maailman pahasta aina - raamatun kirjoitukset mukaanlukien. Häpeisitte edes. Nyt kun muutama prinsessa on alkanut käyttäytymään yhtä itsekeskeisesti kuin keskivertomies, niin alkaakin parkuminen.
Sanoit asian juuri niin kuin se on!
näin: ihminen on itsekeskeinen eläin, ja miehet eivät tunnista omia virheitään eivätkä naiset omiaan. Eikä nyt kuitenkaan aleta ihan miekka ja kivi -kaudelta asti laskemaan velkasaldoa, tuo on niin passé.
Uskon kyllä vahvasti siihen, että jatkuva, aikauisikään ja pidemmällekin, mahdollisesti loppuelämään asti kestävä parisuhteettomuus tekee erittäin pahaa ihmisen psyykkeelle. Ja näin siis siinä tapauksessa, jos ihminen itse kaipaa ja haluaa läheisyyttä ja rakkautta. On sellaisiakin, jotka eivät halua ja he lienevät tyytyväisiä yksin olemiseen.
Ihmisen, niinkuin kaikkien muidenkin eliöiden päätehtävä elämässä on lisääntyminen. Erilaisista elämän tarkoituksista voi kiistellä teologiselta tai elämänkatsomuksellisilta kannoilta vaikka maailman tappiin asti, mutta on kohtuullisen selvää että elämän tarkoitus on jatkaa elämää. Jos ei olisi, niin eipä tätäkään kirjoitusta, tai muitakaan kirjoituksia tänne tulisi.
Ihminen on siis sillä tavoin ohjelmoitu että hän, poikkeuksia lukuunottamatta, haluaa tehdä lähempää tuttavuutta toisen sukupuolen kanssa. Kaiken takana on tämä ohjelmointi, joka takaa lajin säilymisen. Tämä ohjelmointi on, väittäisin, myös irtosuhteiden ja monien muiden ihmissuhdemuotojen takana takana. Vaikka ihminen itsessään ei jokaisessa irto- tai pitkäaikaissuhteessaan tietoisesti pyri lisääntymään, niin se on kuitenkin viettinä siellä takana. Se on kaikkein suurin missio ja ihmiselämän tarkoitus.
Jos ihminen ei pääse tätä viettiään toteuttamaan käytännössä, niin pakkohan siitä on olla seurauksia. Seuraus saattaa olla jonkinlainen yleinen tarkoituksettomuuden tai tyhjyyden tunne, vaikka kaikki olisi näin ihmisjärjen ja rakentamamme kulttuurinkin mukaan aika hyvin. Sitä voi oman aikansa varmasti huijata itseään ja täyttää elämänsä erilaisilla toiminnoilla, harrastuksilla ja tehtävillä, mutta ne ovat kaikki vain korviketta, ainakin silloin jos on vasten tahtoaan yksin.
Täytyy muistaa nyt, että en missään nimessä tarkoita että lisääntyminen olisi siis aina mikään ihmisen tiedostettu päämäärä, vaan pinnan alla oleva toiminnan motivaatio. Asia, jonka pitää olla jossain määrin kunnossa ennenkuin voi täysillä nauttia muista asioista. Siinä mielessä uskon tarvehierarkiaan, että ensiksi pitää olla perustarpeet tyydytettynä; ruokaa, vettä, lämpöä ja niin edelleen, ennenkuin voi nousta korkeammalle tasolle, enemmän valinnanvaraisten, kuin viettikäyttäytymisen ja selviämisen piiriin kuuluvien asioiden pariin.
Lasken näihin perustarpeisiin myös lisääntymistarpeen. Lisääntymisellä en tarkoita tässä kohtaa pelkästään seksiä, vaan yleistä tarvetta ja tietoa siitä että on kelvollinen lisääntymään joko nyt tai halutessaan. Tai että lisääntymään pääseminen ei tule olemaan kohtuuttoman vaikeaa, tai mahdotonta.
Kun ihminen tietää olevansa tällainen kelpo yksilö, sellainen joka kelpuutetaan antamaan perimänsä eteenpäin, riittää se tuomaan jo yllättävän merkityksellisyyden tunteen.
Jos sitten taas ei tuohon yllä, ei pääse toteuttamaan viettikäyttäytymistään, lisääntymistarvettaan, niin en pidä yhtään ihmeellisenä, mikäli tällainen yksilö turhautumisen tunteissaan etsii korvikkeeksi jotain mikä on laajemmassa mittakaavassa hänen hyvinvoinnilleen erittäin vahingollista. Voi olla että hakeutuu vaikka päihteiden pariin tai muuten vaan toimii itselleen epäedullisella tavalla. En pidä sitä yhtään ihmeellisenä jos näin käy. Kyseessä on kuitenkin voimakas vietti, joka ei varsinkaan ennen hormonitoiminnan hiipumista anna rauhaa, koska se on fyysinenkin tarve.
En ota tässä nyt kantaa siihen miksi oletettu yksilö ei pääse toteuttamaan viettiään, tai että kenen oletettu syy on, vaan enemminkin siihen että uskon kyllä että jos ei pääse toimimaan, toteuttamaan ihmisenä ja elämänmuotona olemisen perusohjelmaa, niin ei ihme jos se aiheuttaa jotakin tämän ihmisyksilön käytökselle.
Onko sitten jotain tutkimusta olemassa, että onko esim. aloituksen puliveivareista suurin osa jäänyt ilman seksiä? Siitähän sinä puhut. Tai narkkareista, rikollisista, jopa mielisairaista, masentuneista? Minusta kun vaikuttaa siltä, että ne vähän vähemmän komeat ja vähän vähemmän sosiaalisia taitoja omaavat miehet, tai naisetkin pärjäävät elämässään kuitenkin edellisiä paremmin, vaikkei seksiä tihkukaan ovista ja ikkunoista.
En siis väittänyt, että ainoa syy minkäänlaiseen päihdeongelmaan tai esim. psyykkeen vaurioon tms. on se että jää vaille seksiä/kumppania/läheisyyttä. Esitin vahvan olettamuksen siitä, että niin voi käydä.
Väitän edelleen, että ellei ole ihan kylmä tunne-elämältään, niin vaille jääminen em. asioista varmasti vaikuttaa jollain tavalla ihmiseen. Negatiivisesti. Vai tuntuuko että asia on täysin mahdoton, että niin ei voi käydä?
Toisaalta voi usein olla myös niin, että parisuhdeongelmat aiheuttavat kyseisiä ongelmia. Että kun ei suhde ollutkaan täydellinen, niin tartutaan pulloon..Tai että kun vaimo ei ollutkaan niin täydellinen kuin oma äippä..
niinkin käydä.
Kovasti taas yksinkertaistettua on tämä keskustelu täällä, ainakin mitä tulee ns. peräkammarin poikiin, termi mitä käytän tässä nyt laajemmin niihin, jotka eivät saa jostain syystä itselleen seuraa.
Oletetaan että tällaiset ihmiset ovat auttamattoman introverttejä tai että heidän psyykkeensä on tuhonnut esim. lapsuuden perhe-elämä. Yleinen olettama siis on, että peräkammarin pojassa on jotain niin pahasti vialla, että se tekee hänestä täysin kyvyttömän parisuhteeseen.
Eli koska peräkammarin pojalla ei ole naista, niin se on todiste hänen täydellisestä kyvyttömyydestään olla parisuhteessa. Koska hänellä ei ole naista, niin se myös todistaa sen että parempi kaikille että näin on jatkossakin. Naisettomuus on varma tae siitä että peräkammarin pojassa on jotain niin pahasti vialla, että nainen ennenpitkää voisi hänen seurassaan pahoin.
Voisiko kuitenkin olettaa, että näin ei ihan jokaisessa tapauksessa tarvitsisi olla?
Ihmisen käyttäytyminen ei aina ole virtaviivaista ja johdonmukaista. Yksi asia ei ole tae toisesta, eikä yksi fakta kerro välttämättä toisen olemassaolosta.
Minä olen sitä mieltä että voi käydä niinkin, että ihminen voi olla järkevä, (tarpeeksi, normaalin) sosiaalinen, jopa menevä ja kaikin puolin mukavaa seuraa, mutta silti pudota peräkammarin pohjalle. Ei siihen tarvita paljoa muuta kuin esim. iso kynnys lähestymiseen ja estyneisyys / ujous itselle tuntemattomien ihmisten seurassa.
Ja tarkoitan tuolla nimenomaan tutustumisen ensivaiheita. Jos on aluksi auttamattoman ujo ja lähestymiskyvytön, niin se ei tarkoita että olisi jatkossa hirvittävän epäsosiaalinen tai introvertti, tai kykenemätön läheisyyteen. Tätä tarkoitin kun sanoin, että yksi fakta, luonteenpiirre ei välttämättä tarkoita että se johtaisi toiseen.
Jos sattuu olemaan aöussa epävarma, ujo ja lähestymiskyvytön, niin onhan se itsessään iso miinus. Ja varmasti torppaa helposti minkäänlaisen kiinnostuksen, joten ymmärrän kyllä jos tällainen henkilö ei nyt oikein ketään kiinnosta, mutta koittakaa kuitenkin ajatella asiaa niin, että eivät kaikki peräkammarin pojat ole kuitenkaan mitään seinähulluja sosiopaatteja, tai muuten jotain ihmiskunnan jätettä. Heillä voi vain yksinkertaisesti olla yhdellä hirveän kapealla sektorilla ongelma, jolla on heille itselleen kohtuuttomat seuraukset. Ihmisiä he silti ovat, mahdollisesti jopa aivan upeita tyyppejä, joten eihän nyt kuitenkaan tässä tuomita heitä ihan lohduttomiksi paskakasoiksi.
Yhteen kohtaan puutun kuitenkin tässä erikseen. Se on vähäpätöinen asia, mutta kuitenkin tärkeää minusta sanoa. Joku kirjoitti nimittäin, että:
"Jos omaan elämäänsä haluaa muutoksen, niin se muutos on itse tehtävä!! On vain lähdettävä ihmisten ilmoille ja käyttäydyttävä asiallisesti ja oltava siisti . . . Noilla pötkii jo pitkälle!!! "
Ei, ihmisten ilmoilla olemisella, asiallisuudella ja siisteydellä ei voita muuta kuin sen, että ei ole niiltä osin vastenmielinen tai poikkeava. Ne ovat vain monia normaaliuden osoituksia, joilla ei sinänsä välttämättä saa ketään kiinnostumaan itsestään.
Mikä siis sinun mielestäsi olisi ratkaisu näiden hienojen tyyppien ongelmaan? Että naiset tarjoavat heille sääliseksiä, vai?
Ei, en tarkoittanut, että kenenkään pitää tehdä yhtään mitään. En tarkoittanut että naisten pitää nyt tarjota sääliseksiä tai vastentahtoisesti seurustella moisen ihmisen kanssa.
Kirjoitin vain herättääkseni sen kysymyksen että voisiko olla että ihan kaikissa tapauksissa tällainen peräkammarin poika ei olisikaan ihan täysin outo seinähullu friikki? En ainakaan itse haluaisi että minusta ajatellaan että olen todella outo tai hullu vain siksi että minulla on tällä yhdellä kapealla sektorilla ongelma.
En halua että kenenkään pitäisi minulle ruveta mitään säälistä tarjoamaan. Jos en kiinnosta niin en kiinnosta ja siihen on tyytyminen. Mutta tuntuu pahalta että sen lisäksi etten kiinnosta, niin minusta vielä ajateltaisiin että minun täytyy olla todella pahoissa henkisissä ongelmissa ja ties mitä muuta.
Ja sanon että kyllä se on ihan omaa tyhmyyttä jos ei elämäänsä saa hallintaan ilman jotain "mielitiettyä". Ja, kun kerran on niin että naisia on enemmän kuin miehiä, niin siitä seuraa se, että myös yksinään elävistä suurin osa on naisia, mutta miehet ne vaan kitisee.
huomautuksena, että koska naiset elävät pidempään kuin miehet, niin on heitä myös senkin takia enemmän.
Niin ja mitä sitten? Vai meinaatko että jos joskus on kokenut suhteen, niin sitten ei voi kokea itseään yksinäiseksi? Että on vähemmä'n yksinäisempi kuin sellainen joka ei ole ikinä kokenut suhdetta?
Et kai vain ajatellut etteivät vanhat "ämmät" mitään seuraa tarvitsekaan?
...luulenpa että vanhukset haluavat ylipäätään vain läsnäoloa ja seuraa, eikä heitä enää niinkään riivi esimerkiksi se, että ei ole sellaista nuoruuden romanttista rakkautta.
Väitän että on dramaattisempaa jäädä nuoruudessaan aina vanhuuteen asti ilman varsinaista kumppania kuin se, että myöhäisellä iällään jää vastaavalla tavalla yksin. Mutta tämähän nyt on vain olettamus.
Toki soisin kaikille seuraa ja läsnäoloa. Että en nyt haluaisi tämän enempää vastakkainasetella nuoria ja vanhoja ja naisia ja miehiä.
Ei kannata aina lukea ihmisten kommentteja niin, että ne ovat jotenkin mahdollisimman vihamielisiä ja riitaa haastavia.
Ongelmaan on hyvin helppo ratkaisu peräkammarinpojille:
Kerää rahaa. Lähde kuukauden lomamatkoille/ tai muuta joksikin aikaa kolmannen maailman maihin. Siellä kun musta/tummaihoiset naiset tai vieläpä yh:t näkevät "miljonääri"-länsimaisen, niin luulen, että mies saisi helposti vaimon tänne rikkaaseen länsimaahan.Tai mix ei voisi jääädä sinne.
Usathan afrikkalaiset riskeeraavat henkensä päästäksee eurooppaan, joten kyllä heille hyvinkin voisi kelvata länsimaisen valtion kansalaisus avioliiiton kautta. Tai voihan kokeilla mail brides from Russia nettisivuja!
HEH!!
"Tai voihan kokeilla mail brides from Russia nettisivuja"
Voi voi minkälaista paskaa on nuo kyseiset nettisivut! Vaimo sieltä löytyi ja tuli suomeen... asui kanssani about 9kk, kunnes sanoin hänelle että ei kiinnosta enää!
Ja ihan oikeasti, ei kiinnostanut!
HUH HUH!!!!!