Kauneus on katsojan silmissä, sanotaan. Kuvattomaan profiiliin on vaikea asennoitua oikein millään tavalla, koska ihmisen kasvot ovat sielun peili. Omia kasvojaan ei kenenkään pidä piilotella, koska aina niille joku ihailija löytyy! Jos et kasvojasi paljasta, ei niihin kukaan voi edes ihastua.
Kuva on tärkeä!
faceJJJJJJJJJJJ
271481
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
On todella ärsyttävää että tyyppi tuntuu suht kivalta, mutta kun näkee vihdoinkin kuvan, niin heti tietää että ei vaan kolahda.
Entäs sitten kun itsellä on kuva, mutta silti toinen sanoo että näethän sitten livenä!!!
Haloo, inhottavaa että toinen tietää miltä mä näytän, mutta mulla ei mitään käsitystä treffikumppanista.
Julmaahan se on että ulkonäkö vaikuttaa aika paljon, mutta niin se vaan on.
Kun itsellä on kuvallinen profiili, niin toinen voi jo alunperinkin joko dissata tai hyväksyä.
Reiluinta olis laittaa heti kuva tulemaan niin ei tulis noloja seli seli tilanteita.
Ilmaisit asian juuri OIKEN!!
mulle käynyt tuolleen kuvattoman kanssa..niin se vaan on!!
Monet naiset täällä ovat kirjoittaneet, että kauniilla kuvalla yhteydenottoja tulee ihan rasitukseksi asti ja kyllä naiset ovat ja voivat olla passiivisia näissä asioissa.
Minusta miehenä taas on ihan ok että en tiedä treffikumppanista paljonkaan, laitoin useammankin kuvan jottei toisinpäin tulisi näitä kiusallisiksi kuvattuja vahinkoja. En lupaile suhdetta, ikuista rakkautta tai muuten markkinoi sellaista mihin en sokkona olisi valmis vaikka tutustuttuani saattaisin ollakin.
Minusta olisi jopa hauskaa jos joku tuntematon tulisi nykäisemään hihasta ja kysymään että oletko sinä se tyyppi sieltä Suomi24:stä, siinähän olisi jää sopivasti rikottu..
Tietääkö kukaan saako tuon nimimerkin vaihdettua samaksi kuin mitä ilmoituksissakin käyttää (Niko_34_jkl), en uutta profiilia tee sen vuoksi :) Ja samalla onko joku keskustelualue missä voisi saada palautetta profiilista (tuo 1 tähti vähän kaivelee, heh, miksi niin kurja..)
Edes valokuvaan ei kannata luottaa. Se voi olla monta vuotta vanha tai otettu aivan eri henkilöstä. Itselleni kävi näin. Jos nyt haluat nähdä henkilön ennen tapaamista, niin pyydä hänet livenä videopuheluun. Se onnistuu esimerkiksi Skypellä tai nykyisillä älypuhelimilla. Jos vastapuolella ei ole tähän kanttia, niin kannattaa ehkä lopettaa deittailu siihen.
On äärimmäisen tuskallista käydä ensin intiimiäkin keskustelua viestitellen ja puhelimessakin ja sitten huomata, että vastapuoli feikkasi rankasti oman ulkonäkönsä suhteen. Itselläni kävi näin monta kuukautta sitten ja varmaan kummallekin suhteen katkeaminen heti ensinäkemältä on ollut psyykkisesti raskasta. Edelleen se kokemus häiritsee nettideittailua. Siihen tuli pitkä tauko. Siksi nykyisin sovin treffit heti muutaman viestin jälkeen.
Miehen ei pidä, eikä kannata turhaan kuvaa laittaa profiiliin, koska naiset ovat vakiintuneen tavan mukaan passiivinen osapuoli, mutta kuvallisen naisen kannattaa laittaa sp. osoite profiiliinsa, johon mies voi laittaa kuvansa samantien, jos naisen lärvi ja kroppa miellyttää siinä määrin, että päättää vastata.
Kauneuden vähyydestä, ainakaan itselläni ei ole kysymys. Olen etsinyt jo pitkään häntä Siis "Miestä".
Joka näyttäisi sellaiselta, jonka kanssa suhde kestäisi mahdollisesti tai se ei jäisi ystävyydeksi vain.
Niin kyllä minulla on odotuksia, toivomuksia mutta vain vähän vaatimuksia.
( Koska kukaanhan täällä ei ole täydellinen )
Kun lähestyy vuosissa kypsää keski- ikää, ei halua enään leikkiä/ törmäillä päämäärättömästi useiden vaihtoehtojen viidakossa... Mahdollista ei ole tavata useampaa pidemmän matkan takana asuvaa miestä....
En ole varma siitäkään, että haluaisinko päästää kotiini enään vierasta miestä tuosta vain?
Pitäisi tehdä päätös, suuntaan tai toiseen lähiaikoina.
Päätökseni onko se oikea minulle/ elämäni tässä vaiheessa.
Kunpa sen tietäisin?
"koska ihmisen kasvot ovat sielun peili."
Ja tästä voimmekin sujuvasti tehdä sellaisen päätelmän, että Dressmann -mainosten miehet ja Sports Illustrated Bikini Issuen naiset ovat silleen niinkuin sisäisestikin kauniita?
Se sanonta muuten menee alunperin "silmät ovat sielun peili", mikä viitannee siihen, että suurimmalla osalla ihmisistä silmät paljastavat todelliset ajatukset, vaikka suu sanoisi jotain ihan muuta.
Ja sinun laillasi ajattelevat ovat jo ihan riittävä syy pitää se kuvansa piilossa. Jotkun kun jostain syystä haluavat, että se ihastuminen kohdistuu pään ja sydämen sisältöön, ei kuvaan.
Ja sinun laillasi ajattelevat ovat jo ihan riittävä syy pitää se kuvansa piilossa. Jotkun kun jostain syystä haluavat, että se ihastuminen kohdistuu pään ja sydämen sisältöön, ei kuvaan!
No näin ajattelee mies, jolla on kasvot ehkäpä lähes täydelliset ja kroppa treenattu tai "Siltä Näyttävä".
Mutta mitäs unohtuikaan? Siellä sydämessä on Jäätävän kylmää, Jätetyn yksinäisyyden kaipuuta.
Kummallista kuvitelmaa! Tuon tuosta, mä muutaman viikonlopun verran vähän kokeilen.
Onhan sillä sentään ulkonäköä jonkin verran naiseksi!
Sanonpa sinulle rakkahin ystävä!
Ulkonäkö kyllä auttaa löytämään ja ehkä voittamaan.
Mutta sydämen tila ja taito käyttäytyä, painaa valitettavasti vaakakupissa tälle naiselle.
Ei siis paljon kokemusta fiksuista miehistä!
"Ja sinun laillasi ajattelevat ovat jo ihan riittävä syy pitää se kuvansa piilossa. Jotkun kun jostain syystä haluavat, että se ihastuminen kohdistuu pään ja sydämen sisältöön, ei kuvaan."
Kaikki eivät halua jo työnsä puolesta laittaa kuvaansa nettiin muiden pällisteltäväksi. Toinen syy on se, että kuva oi päätyä myös sinne, minne sitä ei ole tarkoitettu. Jokainen punnitsee riskit ja hyödyt itse.
Sitä paitsi, kuvia voi vaihtaa myöhemmin. Jos toiselle kuva on ensiarvoisen tärkeä jo ennen yhteydenottoa, tälläinen nainen ei ole ainakaan minun makuuni.
Minkä takia yleismaailmallisesti kauniit ja komeat ihmiset (jotka nyt vaikka toimivatkin kauneutensa luovimalla alalla, saavat kehuja ulkonäöstään yms) eivät voisi olla sisäisestikin kauniita?
Tunnen hirrmuisen paljon (ainakin omaan silmääni) kauniita ja komeita ihmisiä, ja he ovat mukavia, ystävällisiä, reiluja, luotettavia, terveellä tavalla nöyriä ja epäitsekkäitä.
- Yhtälailla kuin ystäväni/kaverini/tuttavani, joita on perimä vähemmän suosinut ulkokuoressa, ovat kaikkia noita adjektiiveja.
- ja yhtälailla kauniissa,komeissa, tavallisissa, "rumissa" ihmisissä löytyy niitä negatiivisia, pinnallisia, itsekkäitä persoonia.
Kuulostan itserakkaalta kun sanon seuraavasti, mutta välillä tuntuu, että on silkkaa kirousta, kun on kauniit vanhemmat, joilta on tullut perittyä hyvät geenit, ulkoisesti, mutta koen olevani hyvä ihminen (ainakin suuren osan ajasta) myös sisäisesti :)
Aloittajan kanssa olen samaa mieltä, että varsinkin netin kautta tutustuttaessa, on myös ulkokuorella merkitystä, haluaako suhdetta kehittää seuraavalle tasolle, mikä se ikinä onkaan..
- toisen silmissä kaunis on vähemmän viehättävä, toisen silmissä yleismaailmallisesti vähemmän viehättävä onkin sitten jumalainen.
Nettitreffailussa ilman kuvaa esittäytyminen on myös jollain tasolla epärehellistä, varsinkin jos toinen on jo avoimesti omansa näyttänyt. On epäreilua antaa toisen ihastua hurmaavaan tekstiin, hienoon ajatusmaailmaan, toisen persoonaan: kun raaka totuus on, että harva meistä haluaa sittenkään tätä hienoa ihmistä, jos ulkonäkö ei sytytä :/
Eri asia onkin sitten "oikeassa elämässä" tapaamiset, ihastumiset vaikka yhteisessä kaveripiirissä. Monesti ihminen, joka ei ole ns. omaa tyyppiä, alkaakin muutamien juttuhetkien jälkeen näyttämään aina vaan täydellisemmältä.
että näin.. :) Aurinkoista kesän jatkoa :)
"Minkä takia yleismaailmallisesti kauniit ja komeat ihmiset (jotka nyt vaikka toimivatkin kauneutensa luovimalla alalla, saavat kehuja ulkonäöstään yms) eivät voisi olla sisäisestikin kauniita?"
Enhän minä tuollaista kyseenalaistanutkaan, vaan aloittajan viisauden "kasvot ovat sielun peili", joka siis loogisesti tarkoittaa sitä, että pärstäkertoimen perusteella voi myös päätellä, millainen ihminen on "sisäisesti". Minusta, aivan kuten sinäkin kirjoitat, kun ihmisen ulkonäöllä ei ole mitään korrelaatiota ihmisen luonteen kanssa.
"Aloittajan kanssa olen samaa mieltä, että varsinkin netin kautta tutustuttaessa, on myös ulkokuorella merkitystä, haluaako suhdetta kehittää seuraavalle tasolle, mikä se ikinä onkaan.."
Ja minä taas olen sitä mieltä, että asia on juuri päinvastoin. IRL jo ensikontakti perustuu siihen, onko toinen luokiteltu sinne ulkoisesti kelpaavien osastolle. Virtuaalitodellisuus taas tarjoaa edes jonkinlaisen mahdollisuuden keskittyä ensisijaisesti niihin muihin asioihin.
"Nettitreffailussa ilman kuvaa esittäytyminen on myös jollain tasolla epärehellistä, varsinkin jos toinen on jo avoimesti omansa näyttänyt."
Itselläni ei silloin aikanaan ollut kuvaa profiilissa, enkä sitä myöskään vastapuolelta edellyttänyt. Toimitin toki omani pyydettäessä, mutta missään vaiheessa en itse kuvaa keneltäkään pyytänyt, jos sitä ei valmiiksi ollut. Nykyisen avopuolisoni ja lapseni äidin tapasin siten, että kumpikaan ei ollut toisesta kuvaa nähnyt. Ajatuksia oli toki vaihdettu pidemmän aikaa. Ja kas, molemmat tuntuvat olevan tyytyväisiä myös siihen toisen fyysiseen olemukseen.
"On epäreilua antaa toisen ihastua hurmaavaan tekstiin, hienoon ajatusmaailmaan, toisen persoonaan: kun raaka totuus on, että harva meistä haluaa sittenkään tätä hienoa ihmistä, jos ulkonäkö ei sytytä :/"
No eivät kai ne ensisijaisesti ulkonäöstä syttyvät nyt mene ihastumaan, ennen kuin ovat naamarajan tsekanneet?
No sehän se "ongelma" onkin, ainakin omalla kohdallani, että ihastun helposti, jo pelkästään kirjoittelun kautta. Mielikuvituksen omaavana ihmisenä luon mielikuvan miehestä, kenenkanssa vaihdan ajatuksia. Kokonaisuus koostuu myös ulkonäöstä.
(älkääkä nyt luulko, että tässä mitään brad pitteja haettaisiin, vaan Omaan silmään täydellistä :)
Ihailen, ihan oikeasti, sinun kaltaista miestä, joka ennakkoluulottomasti on tarttunut haasteeseen, ja löytänytkin naisen, joka on kaikinpuolin ihana. Itse en halua/uskalla/ edes viitsi , käydä sokkotreffeillä.
Itse olen muutaman kerran kirjoitellut hieman pidempään miesten kanssa, ihastuminen on ollut molemminpuolista. Kuvan olen saanut vasta hieman ennen tapaamista, ja olen päättänyt antaa mahdollisuuden, vaikka olenkin hieman pettynyt. Mutta en voi hampaat irvessä jatkaa tapailua livenä, jos toinen ei saa sellaista kutkuttavaa tunnetta enää kokonaisuutena, livenä, aikaiseksi :/
Tekeekö se musta pinnallisen naisen, mene ja tiedä, mutta kun elän vain kerran, ja lähempänä 30 kuin 20, ei halua "tuhlata" aikaani kokeilemalla suhteita toisen perään, jos ensiTapaamisella tuntuu syvällä sisimmässä, että ei, tää ei oo sitä.
vaikka visuaalinen ihminen olenkin, niin minulla homma ei kyllä pelitä noin. Minä en yleensä luo minkäänlaisia ennakkokuvia siitä, minkä näköinen ihminen toisessa päässä viestittelee. Esimerkiksi puhelinkeskustelu olisi todennäköisesti eri asia, koska ääni saisi aikaan jonkinlaisen ajatuksen siitä, millaiselle ihmiselle tietynlainen ääni kuuluu. Ja sekin menee monesti pahasti pieleen, esimerkkinä vaikkapa Maggie Reilly.
"Ihailen, ihan oikeasti, sinun kaltaista miestä, joka ennakkoluulottomasti on tarttunut haasteeseen, ja löytänytkin naisen, joka on kaikinpuolin ihana."
Nojaa, en nyt kutsuisi tuota kovinkaan ennakkoluulottomaksi. Ratkaisu perustui ihan puhtaasti siihen, että huomasin jostain syystä sekä miellyttäväni ulkoisesti sellaisia ihmisiä, joiden ajatusmaailma poikkesi liikaa itsestäni, että vastaavasti tekeväni itse ulkoisen ensivaikutelman perusteella vääriä valintoja.
"Tekeekö se musta pinnallisen naisen, mene ja tiedä, mutta kun elän vain kerran, ja lähempänä 30 kuin 20, ei halua "tuhlata" aikaani kokeilemalla suhteita toisen perään..."
Minulla on, ja oli aiemmalla sinkkukierroksella ikää mittarissa 30, eikä minulla ollut mikään kiire siihen "lopulliseen" suhteeseen. Tulin vain siihen tulokseen, että olen onnellisempi edes kokeillessani onnistumista sellaisen ihmisen kanssa, joka on ensisijaisesti valikoitunut jollain muulla kriteerillä, kuin niiden aseista riisuvien silmien takia. Ja kas, eipä ole tarvinnut jatkaa kokeilemista.
Eikö näillä perusteluillasi kannattaisi juuri käydä pikaisesti treffeillä, jos hurmaannut tekstistä, petyt ulkonäöstä? Mutta saatat muuttaa mielesi muutamien juttuhetkien perusteella? Ei syntyisi pettymyksiä siitä, että mielikuva ja ulkonäkö eivät vastaisi toisiaan :)
Katson asiaa tietysti omasta perspektiivistäni, en ole taitava kirjoittaja ja tutustuminen tätä kautta vastaa keskimääräistä työhaastattelua eikä silloinkaan vielä lupaa hyvää suhdetta vaan mahdollisuuden käydä miltä se tarjottu paikka/haastattelija näyttää..
Saa nähdä onnistuuko, mutta ratkaisen itse tilanteen pyrkimällä tapaamaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jos käteen ei jää muuta (kuten pitkää tanssiparia joka on tällä hetkellä hakusessa) niin uusia tuttavuuksia ainakin.
Aurinkoista kesää ja onnea löytöretkeilyyn!
Aivan samaa mieltä. Jos joku ihastuu kuvaan minusta, pitäisin häntä lähinnä yksinkertaisena.
Kiinnostukseni tavata sellainen kuvaan ihastuja on nolla.
Minusta kasvojen pajastaminen ei ole aina kovin viisasta. Minä en ainakaan voi ajatellakaan laittavani kuvaani mihinkään nettipalstalle. Syy ei ole se, että olen niin vastenmielisen näköinen vaan se, että en halua ihmisten tunnistavan minua kadulla. Minusta on aika hassua lukea profiilista sinkkumiehestä ja kuitenkin samainen mies tulee vastaan ilmiselvästi vaimon kanssa. Ihmettelen vain mitä mahtaa ajatella. Taikka saammekohan sitten lukea vaimosta tällä palstalla.
Toinen syy miksi ei aina ole kovin järkevää laittaa kuvaansa mihinkään treffipalstoille on se, että mikäli olet aisakaspalvelussa niin ainakin osa uskottavuudesta menee siinä kohtaa, kun toinen huomaa, että tuohan etsi deittiseuraa. Jokainenhan sen tietää, että palstoilla on paljon uteliaita, jotka ainoastaan seuraavat löytyykö tuttuja.
Nyt tietenkin ajattelette, että joakinen saa tehdä mitä haluaa, mutta ei se ihan niin ole. Elämme kuitenkin maailmassa missä on muitakin ja emme voi yksin päättää mitä teemme.
Minusta kirjoittaminen on vanha hyvä keino, silloin ajatukset tulevat ainakin esille ja näin vanhempanan naisena tiedän sen, että mikäli käy niin hyvin, että rakkaus syttyy, niin kasvot näyttävät aina silloin miellyttäviltä. Katsokaa ympärillenne ja ihmetelkää epäsopivia pareja, jotka ovat olleet vuosikymmeniä naimisissa. Vaikea tietenkin on nuorten tätä uskoa, koska elävät virtuaalimaailmassa missä kaikki on täydellistä. koittakaa kuitenkin tutustua ilman kuvaa.
Kavsot voi toki paljastaa, vaikka netissä, harkiten.... Jos olet rehellinen toista Ihmistä kohtaan... ja toki Sinua kohtaan..
Eikö kuitenkin ole vähän hassua että ihmiset menevät baareihin, ravintoloihin ja tanssilavoille ihan naama paljaana ja kaikki näkevät että he ovat seuraa hakemassa? En ymmärrä mikä ihmeen juttu tekee ihmisestä jotenkin säälittävämmän tai naurun arvoisen jos hän hakee naamansa kanssa seuraa netin kautta.
Itse en halua aiheuttaa pettymyksiä ihmisille siten että näkevät kuvani vasta kun on jo muutama viesti vaihdettu ja toinen on alkanut kuvitella että olen valtavan hyvännäköinen. Jos oikein sivistymätön moukka osuu vastapuoleksi, niin alkaa jäkättää siitä miltä näytän, tai antaa jotain ohjeita mitä pitäsi tehdä että näyttäisi paremmalta (hänen silmissään). Tämä on jo nähty ja kuultu.
En suinkaan tarkoita, että ihmisen pitäisi salata mitään osaa elämästään. Tuntuu vain pahalta, kun kasvot ovat esillä kuukaudesta toiseen ja työporukat katsovat kuka siellä nyt on ja kuka tulee milloinkin uudelleen. Tätä pystyy sentään vähän estämään kuvattomilla ilmoituksilla. Samaten kuvaahan voi pyytää kuka tahansa, ei voi mitenkään varmistaa, että henkilö on se joka sanoo olevansa. Olen siis yhä edelleen sitä mieltä, että täällä voi tutustua erilaisiin henkilöihin, mutta tapaaminen on se mikä aloittaa suhteen, jos suhde on alkaakseen.
Minun ystäväni löysi täältä oiekin mieluisan miehen ja suhde tuntuu edistyvän hyvin, mitä nyt puolesta vuodesta voi sanoa. Ulkonäkö vaatimuksia ei ollut kummallakaan ja molemmat kuulemma yllättyivät myönteisesti kohdatessaan toisensa. Ulkopuolisena ihmettelen aisaa, mutta se vain todistaa sen, että kauneus on katsojan silmissä ja sitä ei valokuvaan saa vangituksi.
Vaikkei ulkonäkövaatimuksia olekaan, niin valehtelet jos toisen ulkonäkö ei vaikuttaisi parinvalintaan, vaikka joku voisi olla kuinka mukava tahansa, jos ulkonäkö ei kolahda niin silloin ei kolahda lainkaan.
Makuja/mieltymyksiä on monia, mutta kyllä se ulkonäkö/olemus vaikuttaa vaikka joku mitä väittäisi.
Kun yleensä haetaan seuraa samalta paikkakunnalta, nykyaikana kun ihmisten liikkuminen ei ole suksien, polkupyörän tai hevospelien varassa, tapaaminen on tosi helppo järjestää. Ja nähdä ihminen kokonaisuudessaan, käytöksineen, ilmeineen, eleineen.
Pitäisin kuitenkin kaikkein luontevimpana ja luonnollisimpana sitä ihastumista ihmiseen kokonaisuutena.
Valjun naaman omaavana miehenä niin kasvot ovat nettideitin tärkein osa, ainakin naisille.
Kuvattomalla profiililla voit tehdä vaikutusta jos osaat kirjoittaa ja ajatella, mutta se ei lopulta vie mihinkään.
Kaikkihan nettiin eivät halua kuvaa töiden puolesta tai pelkäävät että se leviää jonnekin. Itselläni oli nuo syyt vaikka monesti teki mieli laittaa koska hukkasin usein aikaa olemalla yhteyksissä naisiin jotka sitten totesivat kuvan nähtyään etteivät voi tuntea mitään vetoa.
Kuvien vaihto kannattaa tehdä mahdollisimman nopeasti tai vaikka ohjata toinen facebook-sivulle jos ei laita profiiliinsa kuvaa.
"ihmisen kasvot ovat sielun peili"
Tämä nyt on täyttä paskaa. Samoin kuin se sanonta silmistä. Kasvot ovat vain kasvot, eivät muuta.
"aina niille joku ihailija löytyy! Jos et kasvojasi paljasta, ei niihin kukaan voi edes ihastua."
Ei löydy välttämättä ja ihmisen ajatuksiinkin voi jo ihastua kunnes näkee äijän naaman. Sitten voi olla ettei naisesta kuulu mitään.
Onko parempi laittaa edustava, ehkä jopa vähän korjailtu kuva, vai kelpaako normi "saunapuhdas" potretti? Minun mielestäni pieni vilppi on sallittua, onhan kyse kuitenkin aika raa'asta kilpailusta. Jos kuva kuitenkin esittää sinua eikä ole vallan erinäköinen, on se mielestäni ihan oikeaa toimintaa kiinnostuksen herättämiseksi.
Sanoisin, ettei kannata laittaa liian korjailtua kuvaa. Myös liiallista "hyvästä kulmasta" otettua kuvaa kannattaisi välttää. Poikkeuksena tietysti, jos on valmis tarjoamaan itsestään lisää kuvia saavutettuaan mielenkiintoa. Jokaisessa ihmisessä on kulmia, joita kuvattaessa saadaan jätettyä pois paljon "huonoja piirteitä". Niinpä katsoja täydentää kaunistellusta kuvasta puuttua kohtia omalla mielikuvituksellaan. Tavatessa pettymys voi olla valtava.
Itse suosittelen laittamaan kuvan, joka on otettu arkitilanteessa, mutta jossa kuitenkin kokee näyttävänsä viehättävältä (Ei siis mitään baari-illan kuluessa otettua tuiskekuvaa (: ), mutta kuitenkin sellaiselta, että tietää pystyvänsä edustamaan itseään kuvan lupaamalla tavalla.
On muuten tosi vaikeaa poistaa kuvasta kaljuuntunut päälaki :-D Saa tehdä tuntikausia töitä kuvankäsittelyohjelmalla. Tai sitten pitää laittaa tosi pienikokoinen kuva, niin ei ole niin paljon sitä pinta-alaa käsiteltävänä...
Finnien yms. naamassa olevien sotkujen poistaminen on paljon helpompaa. Usein onnistuu parilla hiirenklikkauksella.
Ryhtiin ja asentoon kannattaa panostaa jo kuvaustilanteessa. Samoin ilmeeseen. Hymyä ei pysty jälkikäteen rakentamaan, ei sitten millään. Ihmisen suu on siitä outo väline, että pienenpienikin keinotekoisuus näkyy kauas ja tekee melkoisen ufovaikutuksen.
en tiedä, oliko foto vanha vai kuvankäsitelty. Vähän nopeesti lähdettiin liikkeelle, kun ollaan saman kaupungin väkeä, ja ikäkin jäi selvittämättä... Kuvassa oli taviksen näköinen /- 40v. mies, paikalle saapui harmaahapsinen 65v. ryppyinen pappa. Kertoili viihtyvänsä paremmin ikäistänsä nuorempien seurassa (olen itse 42v.) No, siinähän ne kaffet juotiin, ja vastasin, että niin minäkin viihdyn hyvin nuorempieni seurassa...heippa.
Itseäni kyllä hävettäis mennä livenä paikalle, jos pitäisin jotain 20v vanhaa kuvaa esillä, saatika, jos esillä olisi jonkun missin kuva ja paikalle saapuiskin tällainen tavallinen keski-ikäinen. Mikä helvetin idea on huijata kuvilla, jos livetapaaminen kuitenkin on ajatuksena?
Pappa oli henkisesti 42 ;)