Meil on vanhempien kans pientä säätöä uskonnosta ja kasvisruuasta.
Ekaks mua häiritsee ja vaivaa, kun haluaisin siirtyä vegaaniksi,mutta vanhemmat eivät siitä tykkäisi (vasta 18vuotiaana siis). Esim. kun haluan laittaa leivän päälle jotain, eikä siel oo muuta kuin leikkelettä, en halua laittaa siihen päälle sittenkään mitään. Tuntuu, että joudun jatkuvasti huomauttelemaan (ja piikittelemään) asiasta. Kuinka saisin asian esiin ilman, että se tuntuisi jankkaamiselta. Haluaisin jo aloittaa oman elämäni nykimisen siihen suuntaan minne sen itse haluan menevän. En haluaisi syödä ollenkaan lihaa ja, jos jätän samalla tavalla ruokia välistä, en voi jatkaa näin. Vegaanin pitää muodostaa terveellinen ja tasapainoinen ruokavalio, jotta riittävä ravintoaineiden saanti tulee taattua. Olen paneutunut asiaan netissä ja sieltä löydetyillä monilla nettilehtisillä. Asia todella syö mua.
Toinen juttu, joka vaivaa mua on uskonto, eli luterilaisuus. Itse uskonnonopetus koulussa ei juurikaan vaivaa, mutta en vain halua kuulua johonkin mikä on omia ajatuksiani vastaan. Haluaisin siis erota kirkosta. Sama asia kuin ylemmässä, en halua jankkuttaa asiasta äidille, mutta tässä tapauksessa tuntuu, että hän tekee sen mummon takia (joka ei tykännyt siitä etten käynyt rippikoulua."Ennen ei paljoa kyselty, se piti käydä"). Pidän mummosta itse tosi paljon ja kun olen yökyläilemässä siellä ollaan kuin parhaat kaverit. Hän on vain huolissaan siitä, että "joudun" helvettiin. Paljon muita syitä en ole keksinyt, mutta mikäli eroaminen ei nyt mahdollista niin sitten itse aikuisena.
Ekaks mua häiritsee ja vaivaa, kun haluaisin siirtyä vegaaniksi,mutta vanhemmat eivät siitä tykkäisi (vasta 18vuotiaana siis). Esim. kun haluan laittaa leivän päälle jotain, eikä siel oo muuta kuin leikkelettä, en halua laittaa siihen päälle sittenkään mitään. Tuntuu, että joudun jatkuvasti huomauttelemaan (ja piikittelemään) asiasta. Kuinka saisin asian esiin ilman, että se tuntuisi jankkaamiselta. Haluaisin jo aloittaa oman elämäni nykimisen siihen suuntaan minne sen itse haluan menevän. En haluaisi syödä ollenkaan lihaa ja, jos jätän samalla tavalla ruokia välistä, en voi jatkaa näin. Vegaanin pitää muodostaa terveellinen ja tasapainoinen ruokavalio, jotta riittävä ravintoaineiden saanti tulee taattua. Olen paneutunut asiaan netissä ja sieltä löydetyillä monilla nettilehtisillä. Asia todella syö mua.
Toinen juttu, joka vaivaa mua on uskonto, eli luterilaisuus. Itse uskonnonopetus koulussa ei juurikaan vaivaa, mutta en vain halua kuulua johonkin mikä on omia ajatuksiani vastaan. Haluaisin siis erota kirkosta. Sama asia kuin ylemmässä, en halua jankkuttaa asiasta äidille, mutta tässä tapauksessa tuntuu, että hän tekee sen mummon takia (joka ei tykännyt siitä etten käynyt rippikoulua."Ennen ei paljoa kyselty, se piti käydä"). Pidän mummosta itse tosi paljon ja kun olen yökyläilemässä siellä ollaan kuin parhaat kaverit. Hän on vain huolissaan siitä, että "joudun" helvettiin. Paljon muita syitä en ole keksinyt, mutta mikäli eroaminen ei nyt mahdollista niin sitten itse aikuisena.
Vastaukset 7
Vanhimmat
no itsehän tuohon kysymykseesi jo vastasit. eli tottelepas nyt vanhempiasi ja tee niinkuin he sanovat .olet vielä alaikäinen ja vanhempiesi vastuulla. sitten kun 18 vuotta mittarissasi niin teet niinkuin itse haluat .luulen,että vanhempasi ovat huolissaan terveydestäsi ja haluavat sinulle turvata terveellisen ravinnonsaannin.toisaalta kuulun itsekin siihen ikäluokkaan ettei pelkillä rehuilla pitkälle pötkitä.kalaa,lihaa,maitoa ne tiellä pitää minut ainakin.
tuosta uskonnosta luulen samaa kuin sinäkin.onhan se toisaalta vanhemmille häpeä jos lapsi ei halua kuulua kirkkoon.itse kävin riparin 20 vuotta sitten ja vain yksi ei halunnut riparia käydä.mieti vielä tarkkaan jos mielesi vielä muuttuu vaikka yli 25-vuotiaana.
itse valmis tekemään kaikki ruokasi ja hakemaan kaupasta kaikki erikoisuudet? ja ottamaan osaa kohonneisiin ruokakustanuksiin? Ei kaikki ola aina niin yksinkertaista. Toisaalta, vanhemmat tietävät, että tavallisella ruokavaliolla tulet ainakin samaan kaikki tarvittavat ravintoaineet.
Ei se kirkkoon kuuluminen niin kamala asia ole. Se ei vaikuta juurikaan sun nykyelämässäsi, mutta jos se vaihdettaisiin, niin etpä silloin olisi nykyisillä uskontotunneilla vaan vastaavalla tunnilla, jolla opeteltaiisiin jotain muuta uskontoihin liittyvää. Sitäkö haluat? Ja antoivathan sun vanhemmat jo luvan sulle jättää ripari väliin! Eikö se merkitse mitään?
Hyvä, että ajattelet ja haluat toimia myös käytännössä, mutta vanhempiesi arvostelu ja piikittely ei osoita erityisen kypsää suhtautumista ratkaisuihisi, koska ollaksesi itsenäinen sinun pitäisi kyetä suvaitsemaan muita yhtä lailla kuin vaadit sitä sinua itseäsi kohtaan. Ellet ole päättänyt ryhtyä ääriradikaaliksi.
Miksi ylipäätään kinaat uskonnollisesta näkemyksestäsi vanhempiesi ja mummosi kanssa? Samaa kuin hakkaisit päätäsi seinään. Jos kerran pidät mummostasi, niin miksette nauti vain teitä yhdistävistä asioista kuin otat esille, Mitä Mieltä Sinä Olet. Oletko ajatellut, että sinä voit olla jopa rasittava jauhaessasi kaiken aikaa mielipiteitäsi ja juuri kun kaikilla onkin hyvä olla aloitat sinä paasauksesi siitä, miten haluat olla itsenäinen ja ajatella eri tavoin? Olen aivan varma, että mummosi ja vanhempasi kyllä ymmärtävät luonnon lait ja sinun ikäisen nuoren on täysin tervettä olla kaikesta eri mieltä, mutta please, anna muidenkin nauttia kesästä.
Olla vegaanina ei tarkoita pelkästään netistä lukemista. Tiedät aivan varmasti sen, että netissä on hyvin paljon kontoroloimatonta, tarkistamatonta ja yksipuolistakin tietoa, joten liity johonkin yhdistykseen, käy tapaamassa itseäsi vanhempia vegaaneja, lue alan tarkisettujakin opuksia eli osoita sitä kautta kykeneväsi ajattelemaan asiasta laajemmin ja monipuolisesti. Pelkkä vanhemmillesi paasaaminen ei sinua vegaaninan kehitä yhtään mihinkään ja jäät jurnuttamaan samaan, koska ette pääse yksimielisyyteen.
Käytä luovaa ajattelua vegaanina olemiseen ja kysele vinkkejä, miten rahattomana se onnistuisi parhaiten. Olisitko voinut perustaa kasvimaan kesän alussa ja siten kasvattaa omat leivänpäällisesi? Jos vanhempasi eivät lukemattomista huomautuksistasi toimi niin kuin sinä haluat, niin kysehän on silloin eturistiriidasta ja neuvotelkaa, miten voisitte tulla puolitiehen vastaan. Uskoisin vanhempiesi aivan varmasti ostavan sinulle siemenpussit ja iloitsevan, miten lapsi keksi hienon kesäharrastuksen kasvimaasta ja olemisesta vegaanina.
Ihan sellainen perusmotto elämässä, että jos haluat jotakin, niin ole rakentava. Syyttely, arvostelu saa kenet vain kääntämään sinulle selkänsä.
Hei,
vegaaniudesta en tiedä mitään, koska olen sekasyöjä, mutta tuosta kirkosta eroamisesta minulla on ollut samanlaisia kokemuksia kuin sinulla nyt. Olen siis 20-vuotias.
En ole koskaan uskonut yliluonnolliseen, vaikka vanhempani tapauskovaisia ovatkin ja tiesin saman ikäisenä kuin sinäkin, että haluan erota kirkosta. Miksi ihmeessä kuuluisin järjestöön, jonka pääsanomaan en usko? Kysyin äidiltäni siinä 15-16-vuotiaana, jos saisin luvan erota kirkosta ja vastaus oli aina "Odota nyt, voithan sinä vielä muuttaa mielesi." Loppujen lopuksi kolme vuotta kirkon jäsenenä ja lukiossa pakolliset uskontotunnit (en saanut vaihtaa ET:hen vaikka pyysin) eivät olleet ihan hirveitä. Totta kai minua loukkasi se, ettei äitini luottanut omaan päätökseeni, mutta olenpa huomannut, ettei hän tunnu luottavan oikein muihinkaan päätöksiin mitä teen. Esim: "Ethän sinä voi tehdä töitä samalla kun opiskelet!" "Jos et tykkää olla siellä ulkomailla koko puolta vuotta, voit aina tulla kesken takaisin." Nyt tosin ymmärrän, että hän on hieman eri maailmasta kuin minä ja osoittaa (tosin ärsyttävästi) rakkauttaan näin.
No takaisin asiaan. Sinä päivänä kun täytin 18 erosin kirkosta enkä ole ainakaan vielä katunut. :P Kun kerroin äidille, kommentti oli "No olisit nyt vielä odottanut. Mielesi voi vielä muuttua." Noh.. ehkä minun on vain hyväksyttävä, että äitini ei ikinä suoranaisesti hyväksy sitä.
Mitä sinuun tulee, suosittelen, että odotat kunnes täytät 18. Miksikö? Koska mummosi rakastaa sinua ja hän on sen ikäpolven ihminen, ettei ymmärrä sinun päätöstäsi ja luulee, että joudut helvettiin. Eihän se tietenkään ole sinua kohtaan oikein, mutta niin kauan kun olet alaikäinen (ja kirkko ei anna alaikäisen erota yksinään, mikä sinäänsä on järjetöntä) et voi asialle mitään. Mahdollinen vanhemmille huutaminen vielä pahentaa tilannetta. Eroamalla vaikka netin kautta vasta kun täytät 18 säilytät hyvät välit vanhempiesi ja mummosi kanssa (eihän heille välttämättä tarvitse kertoa erosta ainakaan heti).
Jaksamista!
Noi kaikki kuuluu tuohon ikään, olin itse ihan samanlainen! :D olin vegaani vuoden sillä ehdolla että pidän itse huolen omasta syömisestäni (Ja maksan, täydellinen kasvisruokavalio käy kalliiksi). Pitkän riidan jälkeen meidän äiti vaan sanoi että syöt sitä mitä tarjotaan tai ostat omat ruokasi. No, nyt olen lopettanut vegaanikokeiluni rahatilanteeni takia. :D Ehkä rupean taas vegaaniksi jonakin päivänä, kun on enemmän rahaa. ;) mutta jos lihansyönti inhottaa, voit vaikka ehdottaa perheellesi enemmän kasvispitoista ruokavaliota, esim lihakeiton sijasta linssikeittoa. :D Saat olla onnellinen (vaikka ei siltä tuntuisi) jos sulla on noinkin "suojelevat" ja välittävät vanhemmat. He ajattelevat vain parastasi eivätkä halua sun joutuvan katumaan mitään. Esim. oma äitini antoi aivan tietoisesti mun aloittaa esim vegaani, päihde, seksi yms kokeilut todella nuorena ja sanoi että "kai sä sitten joskus opit." Mielestäni äitini toimi väärin, koska opin nuo kaikki asiat kantapään kautta. Välillä sattui pahastikin ja olen katunut monta asiaa. :(
ja toi kirkkojuttu, eihän sun tarvitse maksaa edes mitään kirkkoveroa vielä! mietit vielä sen kolme vuotta ja kun aika on niin teet miten susta tuntuu hyvältä. Sulla on sun koko elämä vasta edessä, ehdit tehdä vielä vaikka mitä! ;) En itse ole paljoa vanhempi, (18) mutta tunnen myötätuntoa sua kohtaan. tsemppii!
Sitä ruokaa mitä vanhemmat ostavat koska se joka maksaa päätää
Kenen leipää syöt niin sen lauluja laulat.
Sinulla on kaksi vaihtoehtoa syödä mitä tarjotaan tai olla syömättä, jos ruoka ostetaan vanhempien rahoilla niin todellisuudessa siihen ei voi vaikuttaa mitä ostetaan jos he eivät sitä vapaaehtoisesti tee.
Koitahan tarjota apua ruuan laitossa ja laita silloin sellaista mikä täyttää sinun vaatimukset, useimmat vanhemmat antavat lapsen laittaa mieleistään ruokaa kunhan hän kokkaa samalla myös muulle perheelle. Voithan sinä heille ne pihvit paistaa lisukkeeksi. Vittuilemalla et ainakaan pääse tähän.
Ja jos et suostu menemään rippikouluun ja ilmoitat sen siellä suoraan niin lennät ulos että kolina käy.
Totuus on että kun täytät tuon maagisen 18 vuotta pääset ihan omillesi teille ja päättämään omista asiosta. Kukaan ei voi komentaa mutta ei myöskään ole velvollinen pitämään sinusta huolta... tämä ei ollutkaan niin kliffaa kun aikaisemmin oletin sen olevan.
Kertoo se ken 18 v lähti ovet paukkuen elämään elämään niin kuin itse haluaa ja tänäkään päivänä ei kuulemma tarvitse sitä ovea aukaista. Olen yrittännyt tehdä sovintoa ja kadun monta asiaa, mutta tuli ne sillat poltettua nuoruuden viisaudessa kait lopullisesti.