Mistä johtuu, että kun joidenkin säveltäjien kuten vaikka raition tyyli on debussyn, skrjabinin tai stravinskyn vaikutuksen alainen, Ja Englund on velkaa prokovjenille, shostakovitsille ja stravinskylle ja Beethovenin varhaistuotannnossa voidaan nähdä haydnin ja mozartin vaikutusta, saadaan heidän musiikkiaan sen eklektisestä leimasta huolimatta kuulla yhä paljon esitetyn, mutta kun joidenkin säveltäjien kuten oletettavasti von Törnen, fougstedtin, ikosen, merikannon tai kenties karjalaisen sekä jonkin verran tuukkaasen varhaistuotannossa on kuultavissa jossain määrin siben vaikutusta, on näiden säveltäjien musiikkki suorastaan tästä johtuen poistettu kokonaan ohjelmistosta eikä sitä niin muodoin esitetä laisinkaan tai säännöllisesti saatika että se muodostaisi repertoaarin ytimen. johtuuko kyseinen ilmiö siben musiikin hedelmättömyydestä tyylillisenä esikuvana niin valtavan idealisoitu, palvottu ja suosittu kuin yhdysvallotojen ja britannian maaperällä kuin onkin? Vai onko sen merkitystä aina liioiteltu?
musiikillinen dilemma
eukleidee
1188
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kuvittelisin ettei siban tyyli ollut niin yksilöllinen kuin on uskottu ja klassinen musiiki on kautta aikojen ollut muutoinkin hyvin nimivetoista taidetta ja se joka syystä taikka toisesta on onnistunut hankkimaan itselleen säveltäjänä nimeä ja tulla nimekkääksi ja siten kuuluksi taiteilijaksi sulkeutumalla aatelisherrojen suyosioon on menestynyt ja saanut paikkansa repertoaarissa tietenkin monen muun etevän säveltäjän kustannuksella musiikin laasdusta ja teknisestä ammattitaidosta tahi edistyksellisyydestä riippumatta. uskoisin että mylös komealla ja huomiota herättävällä ulkomuodolla on saattanut olla merkitystä graniittimaisilla kasvonpiirteillä.