Heippa kaikki!
Minulle kävi niin, että toistakymmentä vuotta sitten lähdin avioliitostani, koska vaistosin, että silloinen puolisoni oli uskoton. Lähdöstäni kimpaantuneena hän mustamaalasi minut kaikissa mahdollisissa ympyröissä ja kertoili laveasti kuinka minä olen sairaalloisesti mustasukkainen. Mustamaalaaminen jatkui loppun asti. Aika monet uskoivat.
Nyt se on sitten loppu, koska hän kuoli sairauskohtaukseen juhannuksen jälkeen yksin omassa kodissaan. Lapset löysivät jäämistöstä puisen rasian, jossa oli koko suhde kirjein, kortein ja toiselta naiselta saaduin lahjoin. Salarakkaus oli alkanut kun nuorin oli vielä ala-asteella ja jatkui täyttä päätä silloin kun otin muksut kainaloon ja lähdin. Ilmeisesti loppui siihen, että tämä toinen nainen masentui, kun suhteesta ei tullutkaan julkista lähdöstäni ja avioerosta huolimatta.
Nostan itselleni hattua, että en tullut tämän hullummaksi, vaikka piinaa kesti alusta loppuun asti n. 15v. Mutta sitä häpeän mihin kaikkeen alennuin saadakseni selville asian todellisen laidan, siinä ikinä onnistumatta. Loppujen lopuksi se selvisi omalla painollaan omana aikanaan. Jäin kuitenkin liian pitkäksi aikaa tavallaan ex-mieheni vangiksi, koska tämä asia minua niin vaivasi erosta huolimatta ja pomppasi aika ajoin silmille, koska mies ei koskaan väsynyt veisaamaan ulkopuolisille virttä kuinka hullu jätti hyvän miehen. Jotta pahasta tulisi edes jotain hyvää niin, ottakaa naiset opiksi tästä kokemuksesta ja luottakaa vaan omiin vaistoihinne ja eläkää vahvasti omaa elämäänne, kyllä totuus joskus tulee ilmi!
Minulle kävi niin, että toistakymmentä vuotta sitten lähdin avioliitostani, koska vaistosin, että silloinen puolisoni oli uskoton. Lähdöstäni kimpaantuneena hän mustamaalasi minut kaikissa mahdollisissa ympyröissä ja kertoili laveasti kuinka minä olen sairaalloisesti mustasukkainen. Mustamaalaaminen jatkui loppun asti. Aika monet uskoivat.
Nyt se on sitten loppu, koska hän kuoli sairauskohtaukseen juhannuksen jälkeen yksin omassa kodissaan. Lapset löysivät jäämistöstä puisen rasian, jossa oli koko suhde kirjein, kortein ja toiselta naiselta saaduin lahjoin. Salarakkaus oli alkanut kun nuorin oli vielä ala-asteella ja jatkui täyttä päätä silloin kun otin muksut kainaloon ja lähdin. Ilmeisesti loppui siihen, että tämä toinen nainen masentui, kun suhteesta ei tullutkaan julkista lähdöstäni ja avioerosta huolimatta.
Nostan itselleni hattua, että en tullut tämän hullummaksi, vaikka piinaa kesti alusta loppuun asti n. 15v. Mutta sitä häpeän mihin kaikkeen alennuin saadakseni selville asian todellisen laidan, siinä ikinä onnistumatta. Loppujen lopuksi se selvisi omalla painollaan omana aikanaan. Jäin kuitenkin liian pitkäksi aikaa tavallaan ex-mieheni vangiksi, koska tämä asia minua niin vaivasi erosta huolimatta ja pomppasi aika ajoin silmille, koska mies ei koskaan väsynyt veisaamaan ulkopuolisille virttä kuinka hullu jätti hyvän miehen. Jotta pahasta tulisi edes jotain hyvää niin, ottakaa naiset opiksi tästä kokemuksesta ja luottakaa vaan omiin vaistoihinne ja eläkää vahvasti omaa elämäänne, kyllä totuus joskus tulee ilmi!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Huoh. Ajatella, että olisit joskus uskollisena naivina vaimona itse löytänyt sen rasian.
Omalla kohdalla ajattelen, että ei mennyt hukkaan kuin neljä vuotta. Tosin nyt kun olen kelannut asioita ja analysoinut menneitä merkkejä, niin minua on huijattu suunnilleen vain pari viimeistä vuotta. Ja varmaan sitä joku päivä muistaa myös alkuaikojen hyviä hetkiä. Ei ihan paha, jos verrataan...
Suuri lohtuhan se on, että ne tuntosarvet toimi, eikä käynyt niin, että olisi ollut herttaisen tietämätön koko asiasta ja rasia löytynyt jäämistöstä. Siitäpä voisikin käynnistää uuden keskustelun, että EIKÖ se vaimo oikeasti tiedä vai eikö se halua tietää...
Kai tämä edesmennyt jonkin sortin luonnevikainen oli, että hän jaksoi tiukasti ulospäin esiintyä sinkkuna eron jälkeisen ajan aina kuolemaansa saakka ja jos vain löytyi kuuleva korva, mustamaalata minut alimpaan helvettiin. Toki Kuningas Alkoholilla oli osuutensa asiassa. Kaupungilla kulki toistuvasti sellainenkin hänen levittämänsä juoru, että ihan piakkoin ollaan palaamassa yhteen, koska "sairauteni" on paranemaan päin. Koko touhu oli niin absurdia, että huonoista huonoin saippuaoopperakin hakkaa jutun mennen tullen. Itkettää ja naurattaa.
mikä sai sinut vaistoamaan miehen uskottomuuden?Lapsesi toimivat hienosti sinua kohtaan, kun kertoivat löydöstä. Aavistuksesi oli oikea. Tiedän tapauksen, jossa oltiin yhdessä loppuun saakka ja miehen kuoleman jälkeen tulikin yllättävä perinnön jakaja.
Olet luonnevikaisen uhri, niin minäkin olin. Exäni oli lakitieteen tohtori ja löysi jostain pölyisen arkiston lakikirjasta jonkin keskiaikaisen, 500 vuotta vanhan pykälän, jonka mukaan vaimo ei saa jättää avioliittoaan. Hän siten uhkaili haastavansa minut oikeuteen aviorikoksesta, vaikka itse oli se pettäjä. Sanoin, että haasta vain, olen välittömästi paikalla median kanssa, sillä se naurettava farssi viihdyttää aivan varmasti suurta yleisöä. Se sitten jäi siihen, mutta omituisia juoruja minustakin liikkui. Hän soitti minulle töihin 20 kertaa päivässä ja häiriköi, työkaveri joutui vastaamaan puhelimeeni ja valehtelemaan, että olin palaverissa. Joskus totuus on tosiaankin tarua ihmeellisempää.
Alkoi vaan jotenkin tuntumaan, että siinä meidän kodissa asui joku näkymätönkin henkilö ja sitten kerrankin aamulla unenpöpperössä minua kutsuttiin ihan vieraan naisen nimellä. Sängyssä varsinkin oli sellainen tunne, että täällä nyt häärää joku muukin.
Minulla oli myös kammottavan sitkeää hiivatulehdusta ja kerran lääkäri kysyi, että onko minulla vain yksi partneri ja kun vastasin, että juu, mutta voiskos olla, että sillä partnerilla on muita? Lääkäri meni jotenkin vaivaantuneeksi. Minä uskon, että erilaiset luontaistuoteliikeet ovat ansainneet hiivan tappokuureilllaan kivasti tuohta. Kuoli muuten hiiva, kun lähdin lätkimään, eikä ole sen erän perään uusia tullut!