pieni kysymys teille....

Ehkä ei sydäntä voi korjata. Ajan kanssa se mennee niin mulle on sanottu mutta ei se oo auttanut. Silti kaikki joka satuttaa on mun sisällä aina..


Voimia sinulle!

Sydän korjaantuu aikanaan, mutta osa siitä jää aina kuolleeksi. Parempi antaa ansian olla..

Parempi särkynyt sydän, kun ei sydäntä lainkaan. En tiedä sitten. Välillä jälkimmäinen vaihtoehto tuntuisi helpommalta.. :)

Silleensä hitaasti paranee, mutta kyllä siihen arvet jää ikuisiksi ajoiksi, joskin aika kultaa muistot ja uusi rakkaus on hyvä "laastari" elvytyksen jälkeen.

Minulla on myös sydän palasina ja erosta kulunut neljä päivää.

Vaikka tekisi mieli vain itkeä, niin tajuan ettei se auta ja tuo häntä takaisin.

Toivon että sydän joskus korjaantuu vaikka taas siitä nakerrettiin yksi palanen pois. Joka kerta, kun sitä kolhaistaan menetän uskoani rakkauden suhteen. Tulen varovaiseksi...

Hukutan nyt suruani töihin ja kiireeseen. Pyrin koko ajan olemaan menos, koska en halua jäädä neljän seinän sisälle yksinään paskaa oloani purkamaan. Koskee niin pirusti...

Kesää odotellessa, ja parempia aikoja

aika parantaa..mut kokemuksesta voin sanoa että ennalleen se ei enää koskaan palaa.arvet on niin syvällä.

Että aika parantaa vaikka tiedän että se sydämmen juuri särjyttyä tuntuu tyhmältä kliseeltä! Näin minäkin luulin kun minut jätettiin... Kaksi kuukauuta meni palkästään itkemiseen ja paikkailuun mutta vuoden jälkeen voin sanoa että aika parantaa haavat ja tuo tapahtuma on kasvattanut minua suuresti ihmisenä! Osaa nyt ymmärtää ystäviä ja tukea heitä kun menee huonosti..