Ihan ensimmäiseksi kiitos kaikille, jotka vastasivat 1. viestiini! Olen todella iloinen, kun sain näin paljon erilaisia näkökulmia, ajatuksia ja tunteita, tosi upeaa, kiitos!!!!
Luin kaikkin vastaukset huolelliseti, moneen kertaan. Kaikkein eniten kiinnitin
huomiota siihen, että useat vastaajat kertoivat minun olevan tavanomainen, tylsä
ja minua myös verrattiin ex-pääministeriin Matti Vanhaseen. Tosin kysymysmerkkien
kera.
Olen luonteeltani kuitenkin hyvin boheemi. Asun esimerkiksi vuokra-asunnossa, en koskaan
ole halunnut omistusasuntoa velkoineen. En omista tila-autoa, en mökkiä järven rannalla, en katso
iltaisin BB:tä, enkä omista mökkiä järven rannalla, tosi-tv-tä tai pientä perhettä, enkä pientä persettä;)
(Lainaus: Happoradio: Tavikset)
Matti Vanhanen on aina ollut mielestäni ihmisniljake, mies vailla omaatuntoa. Mies vailla persoonallisuutta. Mies vailla omaa tyyliä. Mies, jonka ympäriltä tuolit viedään, mies jonka lompakko on takataskussa, mies jonka katse sekoittuu hiekkaan ja jonka sukunimi mieleen ei jää. (lainaus: Zen-Cafe) Mies, joka ei osaa pukeutua eikä ymmärrä tyylin päälle mitään; harmaa kuin Hakaniemen torin pulu.
Pukee päälleen samat vaatteet joka päivä eikä koskaan käy kampaajalla. Omaperäisyydestä ei tyypillä ole tietoakaan. Erittäin epämiellyttävä ihminen. Ainakin minun mielestäni. En ole koskaan äänestänyt häntä enkä takuulla tee sitä tulevaisuudessakaan. Ikinä.
Olen kuitenkin ylpeä siitä mitä teen ja miten elän. Usein kuitenkin kiinnitän huomioni nettikeskesteluihin, joissa puhutaan nettitreffeistä. Monet naiset ovat julkisesti ilmoittaneet, etteivät he
pystyisi edes kuvittelemaan parisuhdetta miehen kanssa, jolla ei ole omaa asuntoa.
Tänä iltana, ennen viimeistä työpäivääni ennen 4 viikon kesälomaa, soitin kitaraa ja maalasin uuden maalauksen. Ihana ilta, lämmin kesäilta, upeaa.
Olen vieläkin sitä mieltä, että mies vailla omistusasuntoa on useimmille naisille kauhistus. Samoin kuin
taiteellisuus. Ne, jotka etsivät minusta Matti Vanhasen oloista ihmistä valitettavasti erehtyivät pahan kerran. Tuo elävä Ihmisniljake on tietääkseni vapaalla jalalla, joten siitä vain, yrittämään..:)
Luin kaikkin vastaukset huolelliseti, moneen kertaan. Kaikkein eniten kiinnitin
huomiota siihen, että useat vastaajat kertoivat minun olevan tavanomainen, tylsä
ja minua myös verrattiin ex-pääministeriin Matti Vanhaseen. Tosin kysymysmerkkien
kera.
Olen luonteeltani kuitenkin hyvin boheemi. Asun esimerkiksi vuokra-asunnossa, en koskaan
ole halunnut omistusasuntoa velkoineen. En omista tila-autoa, en mökkiä järven rannalla, en katso
iltaisin BB:tä, enkä omista mökkiä järven rannalla, tosi-tv-tä tai pientä perhettä, enkä pientä persettä;)
(Lainaus: Happoradio: Tavikset)
Matti Vanhanen on aina ollut mielestäni ihmisniljake, mies vailla omaatuntoa. Mies vailla persoonallisuutta. Mies vailla omaa tyyliä. Mies, jonka ympäriltä tuolit viedään, mies jonka lompakko on takataskussa, mies jonka katse sekoittuu hiekkaan ja jonka sukunimi mieleen ei jää. (lainaus: Zen-Cafe) Mies, joka ei osaa pukeutua eikä ymmärrä tyylin päälle mitään; harmaa kuin Hakaniemen torin pulu.
Pukee päälleen samat vaatteet joka päivä eikä koskaan käy kampaajalla. Omaperäisyydestä ei tyypillä ole tietoakaan. Erittäin epämiellyttävä ihminen. Ainakin minun mielestäni. En ole koskaan äänestänyt häntä enkä takuulla tee sitä tulevaisuudessakaan. Ikinä.
Olen kuitenkin ylpeä siitä mitä teen ja miten elän. Usein kuitenkin kiinnitän huomioni nettikeskesteluihin, joissa puhutaan nettitreffeistä. Monet naiset ovat julkisesti ilmoittaneet, etteivät he
pystyisi edes kuvittelemaan parisuhdetta miehen kanssa, jolla ei ole omaa asuntoa.
Tänä iltana, ennen viimeistä työpäivääni ennen 4 viikon kesälomaa, soitin kitaraa ja maalasin uuden maalauksen. Ihana ilta, lämmin kesäilta, upeaa.
Olen vieläkin sitä mieltä, että mies vailla omistusasuntoa on useimmille naisille kauhistus. Samoin kuin
taiteellisuus. Ne, jotka etsivät minusta Matti Vanhasen oloista ihmistä valitettavasti erehtyivät pahan kerran. Tuo elävä Ihmisniljake on tietääkseni vapaalla jalalla, joten siitä vain, yrittämään..:)
Vastaukset 9
Vanhimmat
Enkä kuuna päivänä laittaisi ilmoitusta/vastaisi nettideittisivuihin. Toiseen ihmiseen pitää tutustua irl, kirjoittaa voi ihan mitä vaan. Minulle ei ainakaan ole millään tapaa tärkeä oma asunto. Itsekin asun nyt vuokralla, ennen omistin oman talon ja olin tosi tiukoilla taloudellisesti ja henkisesti. Minulle ei merkitse varallisuus mitään vaan persoona, luonne ja ehdottomasti hyvä sydän ja toisten ihmisten auttaminen. Erosin jokin aika sitten ihmisestä joka ei auttanut ketään ilman maksua. Mittasi ja mittaa edelleen kaikki rahassa. Jopa lapsiltaan koittaa ostamalla kaikkea saada kiintymystä. No, lapsiinhan se ei tehoa. Lapset on aitoja. Teot merkitsee, ei tyhjät sanat tai lelujen ostamiset. Nyt kun tätä kirjoitan, ihmettelen miksi edes vastasin tähän aloitukseen... joka tapauksessa vaikutat sellaiselta ihmiseltä joka löytää sen oikean (jos sellaisia kenellekään on edes olemassa) ihan muualta kuin treffipalstojen tyhjistä ilmoituksista. Sinussa on syvyyttä, treffipalstan käyttäjät arvostavat vaan pintaa.
Kiitos vastauksestasi!
En aio enää laittaa ilmoitusta deittipalstalle tai mihinkään vastaavaan.
Jos eläisimme 12 vuotta taakspäin huomaisimme, ettei mitään nettitreffejä
ole olemassakaan. Valitettavasti onnistumismahdollisuuteni ovat hyvin pienet,
koska en pidä ulkona ravintoloissa käymisestä tapaamisen toivossa, niin
kuin muut. Inhoan koko asiaa.
Käydessäni ravintoloissa tms. minusta kiinnostuneita naisia on
ollut aivan riittävästi, mutta heidän tarkoitusperänsä eivät innosta.
En ole lainkaan kiinnostunut yhden illan suhteista. Muutaman teini-iän
kokemuksen jälkeen inhoan niitä, yli kaiken. Etsin aivan muuta kuin
pikaista seksuaalisten tarpeiden täyttämistä.
Uskon vain pysyvään parisuhteeseen. Niinpä, hyvä toive,
vaikea toteuttaa. Varsinkin, kun useimmat tuttuni vastaavassa
tilanteessa etsivät parast'aikaa pikapanoa jopa Tallinnasta asti.
Kuinka säälittävää.
Meillä tuntuu olevan paljon yhteistä. Itse olen 48-vuotias. Musikaalinen ja muutenkin luonteeltani luova/taiteellinen. Siitä huolimatta pidän itseäni myös ihan taviksena. Olen eronnut kahden pienen pojan yhteishuoltaja. Lapset ovat minulle erittäin tärkeitä. Elämäni on normaalia ruoanlaittoa, siivousta, pyykinpesua jne. Kotini on siisti ja viihtyisä. Pidän itsestäni ja lähimmäisistäni huolta. En polta enkä juo.
Vaan minulla on sinusta poiketen vielä yksi ylimääräinen risti kannettavana. Seurauksena jo viisitoista vuotta sitten kohdanneesta loppuunpalamisesta en ole mukana työelämässä. Se jos mikä tuntuu herättävän mielikuvituksen hurjaan laukkaan. "Täytyy olla sen verran ongelmainen tapaus, että parempi pitää varansa." Eli postilaatikon käyttöaste on sen mukainen.
Normaalielämässä jos satun asiasta joskus jollekin avautumaan on reaktio enemmänkin hämmästynyt. Se kun ei näy mitenkään ulos päin, eikä tee minusta mitenkään kummallista. Omasta mielestä ymmärrän itseäni ja elämää yleensä ehkä jopa paremmin kuin moni helpomman polun kulkenut.
Vaan toivotaan, että joku vielä uskaltaa löytää meidät täältä tai jostain muualta. Hyvää jatkoa vaan! :-)
Teillä ei tainnut olla mitään muuta yhteistä, kuin ikä ja yksinolo.
Toisella 15 vuoden työsuhde, toinen 15 vuotta työttömänä (noh, luku 15 :))
Toisella kaksi lasta, toinen poikamies.
Sinä etsit ihmissuhdetta, poikamies etsii 15 vuotta nuorempaa naista, jonka kanssa voisi perustaa perheen.
Toinen pitää itseään taviksena ja toinen vetoaa korkeaan älykkyysosamäärään.
Toinen puhuu omasta elämästään, toinen lainailee toisten kirjoituksia ja haukkuu julkkikset samassa viestissä.
Kummankohan on helpompi löytää puoliso ?
Alkuperäinen keskustelu
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9213719
Siinä totean, että on normaalimpaa, kun yli 45-vuotias mies on eronnut ja omaa lapsia.
Jos 45-vuotiaalla on hyvin pieniä lapsia, niin on haasteellista löytää nainen, jolla on samanikäisiä lapsia. Muutoin pitää löytää nainen, joka pitää pikkulapsiajasta. :)
Vastauksessasi on paljon asiavirheitä sekä puhdasta humpuukia:
- Esität totuutena lukua 15, jonka löysit "todisteena"
yhteisestä asiasta. Tällaisia samanlaisia numeroihin liittyviä
yhteensattumia, "todisteita", on esitetty vuosisatojen ajan niin
kirkon, rajatiedon tai vaikkapa alkemian alueella. Niillä ei kuitenkaan
ole minkäänlaista todistusarvoa. Ne ovat täyttä humpuukia.
- "Teillä ei tainnut olla mitään muuta yhteistä, kuin ikä ja yksinolo."
- Tämä on vain sinun oma mielipiteesi, jota kuitenkin esität
tosiasiana. Väärin tämäkin. Mielipiteet ja tosiasiat ovat kaksi
aivan eri asiaa. Mistä sinä muka voisit tietää, mitä yhteistä meillä kahdella
on? Aivan, et mistään.
- "poikamies etsii 15 vuotta nuorempaa naista".
- En ole millloinkaan missään kirjoittanut tai sanonut etsiväni
minua 15 vuotta nuorempaa naista. Koko väite on potaskaa
ja vain sinun itsesi keksimä.
- "Siinä totean, että on normaalimpaa, kun yli 45-vuotias mies on eronnut ja omaa lapsia."
- Miten olet päätynyt tähän tietoon ja mihin esittämäsi tieto perustuu? Vastauksena
kerro siis todellista faktaa tietoa, ei mielipiteitäsi, koska mielipiteillä ei ole mitään todistusarvoa.
niin mustavalkoista...joko tai..niin sinut esim. hyväksytään ! Oikeassa olet ja näet hienosti oman tilanteesi ja ymmärrät myös epäilemättä ympäristöäsi. Miten ihmeessä monet ihmiset voivat jakaa toisensa kelvollisiin ja " ei-kelvollisiin jonkun kapean ja määräävän kriteeristön perusteella. Ihmisen elämä, niin naisen kuin miehen on niin moninainen summa tapahtumia, ..se elämänhistoria millä on usein heijasteluja myös kyseisen ihmisen nykytilanteeseen. Meille kaikille tapahtuu niin paljon kaikenlaista. Teemme välillä "vääriä" valintoja. Kypsymme ratkaisuihimme eri tahtiin. Koemme yksilöllisesti esim. työelämäm paineet ja vaatimikset, myös väärinkohtelumme siellä eri tavoin. Olemme vaihtelevissa määrin herkkiä tai vähemmän herkkiä elämän kolhuille tai jopa hyville episodeille.
Jos ei ole työelämässä, niin siihen on nuoremmalla sekä vanhemmalla ihmisellä niin monia syitä. Tapahtumaketkut esim. burn-out on prosessi, mistä voi todellakin jäädä seurauksia. Miten asioihin omassa tilanteessa suhtautuu, se jo paljon auttaa ja vahvistaa ihmistä. Niin oletkin popkukko omankin tilanteesi nähnyt. Olet ymmärtäväinen myös itseäsi kohtaan,,,hyvä juttu.
Toisinaan raskaat menetykset tai kriisit voivat keikauttaa ihmisen elämässä ajan myötä todella jotain hyvää ja uutta, jopa parempaa elämänlaatuakin kuin joskus ennen. Tämän olen syvästi ja todellisena mm. itsekin kokenut. Musiikin tuottaminen tai vaikkapa sen jonkin tason harrastaminen antaa elämälle syviä, upeita ja vitaalisia elementtejä, joiden kautta voimme ponnistaa näissä arjen syövereissä. Siis voimanlähteenä itsellänikin on tuo musiikki, musikaalisuus.
Terveiset vain galleriasta" elämäntaiteilijalta".
Elämällä on ihmeellinen tapa muotoutua ajan kuluessa omanlaisekseen. Maalauksen, musiikin tai kirjoituksen tekeminen muistuttaa hämmästyttävästi elämää. Aloitamme maalaamisen/kirjoituksen tyhjän taulun / muistivihkon edessä ja edessämme on mielikuva, mitä suunnittelemme tekevämme. Lopputulos on kuitenkin aina täydellinen yllätys. Lopputulos on yleensä myös aina moninkertaisesti parempi, mitä aluksi ajattelimme tekevämme. Muusikko Olavi Uusivirta tiivisti yhden elämän perustavaa laatua olevan asian hienosti sanoiksi eräässä kappaleessaan:
"Mä voin suunnitella mun koko elämän, vaimon, ja viran, ja talonkin. Mut kaikki menee toisin: Joku suunnittelee mua paremmin" (Olavi Uusivirta: On niin helppoo olla onnellinen).
Äskettäin kuollut runoilija ja kansanedustaja Tommy Tabermann kuvasi äärimmäisen hienosti elämän ihmettä tällä tavalla: "Kaikkea saa tehdä. Kaikkea pitää tehdä. Kaikkia ovia täytyy tempoa, kaikkia kuita kurkotella. On vain yksi ehto, elinehto: Värisevää sielua ei saa tallata". (Tommy Tabermann: Elinehto).
Virheiden tekemistä ei pidä pelätä. Ihminen nimenomaan oppii virheistään. Virheet kuuluvat elämään ja niillä on aina myös tarkoitus: ne eivät milloinkaan ilmesty elämäämme vahingossa. Meidän tulee olla kiitollisia niin virheistä kuin onnistumisen hetkistämmekin. Varsinkin luovaa työtä on mahdotonta tehdä, jos pelkää virheiden tekemistä. Elämä on paljon mukavampaa, kun antaa itselleen luvan olla epätäydellinen ja keskeneräinen.
Tein ja opiskelin kuvataiteita useita vuosia. Eräänä päivänä kolme vuotta sitten aloitin eräänä päivänä musiikin opiskelun: kitaransoiton ja musiikin teorian ja sillä tiellä olin yli kolme vuotta. Äärettömän rikas kokemus. Äskettäin palasin maalaamisen pariin onia kokemuksia rikkaampana. Elämä osaa toden totta olla ihmeellistä ja yllättävää. Mutta aina äärettömän ihanaa.
Onnea sinulle musiikin parissa! Oman kokemukseni perusteella voin kertoa, että musiikin maailma on aivan upeaa, kun siihen todella tutustuu. Maalaamisen ja valokuvaamisen ohella soitan vieläkin kitaraa. En unohda musiikin maailmaa koskaan, kun siihen kerran tutustuin.
"Olemisen riemu ei ravistele olkapäitä. Runoilijan kehto ei ole ruusuista tehty koskaan.
Hiljaisuuden huntu ei milloinkaan petä kuulijaa. Mikä nämä yhdistää? Rakkaus suureen elämään.
Turhanpäiväinen älykkyys syö ihmistä rotan lailla. Miten kaikki voi olla valmista,
kun ei ole edes tehty mitään? Miten niin jalat maassa? Oletko nähnyt kenkään kävelevän ilmassa?
Pidän sinusta siinä kaikki. Pitääkö se todistaa tuhansilla sanoilla?
Valoa ja pimeää. Ei siinä ole mitään luonnotonta. Kummassakin laulussa hyvä tunne kasvaa ja kasvaa.
En pidä siitä, että siirtyminen vaatii mahtavia tekoja. Sateen jälkeen hiekkatiellä kauneus hehkuu ja kumartaa syvään."
(Dave Lindholm: Pieni ja hento ote)
Sinä Ajattelija_
Ottaisitko yhteyttä ab.c nimimerkkiin suomi24 -treffipalstalle, vaikka ymmärsinkin että kartat ko. palstoja.
Kiitos.
Hei. Minulla ei ole profiilia Suomi24:ssä. Mutta minut löytää osoitteesta:
PertsaT facebookista. Tai [email protected]
Olen 180 cm, 77 kg ruskeahiuksinen mies. Takana kaksi yksi keskiasteen tutkintoa,
3 vuotta 2,5 vuotta, yksi avioliitto : Merkonomi ja Datanomi. Kuvataiteen opinnot Vapaassa taidekoulussa ja TaiK:issa 1/2 vuotta taidekoulu MAA:ssa ovat kaikki unohtumattomia. Kolme vuotta kuvataiteen opintoja musiikin teoriassa sekä kitaransoitossa olivat unohtumattomia.
Minulla ei ole lapsia. Eikä profiilia Suomi24:ssä. Tällä hetkellä olen 4 viikon kesälomallani ja nyt luen tällaista kirjaa: Ernest Hemingway: Kirjava Satama. Luen paljon. Pidän lukemisesta todella paljon ja nyt varsinkin kesälomalla, se on unohtumatonta. Edellinen lukemani kirja ennen Hemingwayn nuoruusmuistelmia oli Alberto Moravian "Roomatar." Jos et joskus tiedä mitä tekisit kesälomallasi, suosittelen tätä kirjaa luettavaksi.
Eräänä päivänä Dave Lindholm kirjoitti seuraavan kappaleen:
Pentu vinkuu
kissal on kiima
naisel on maanlaajuinen
särky, joka riivaa
Annan kitaran laulaa vaan
Mummo inhoo keinutuolii
painan hd:lla pitkin Suomee
Annan kitaran laulaa taas
Liikaa velkaa
selkä taittuu
tiliote kädessä
pulloon vaihtuu
Annan kitaran laulaa vaan
Ennen juhlii
juhlien jälkeen
tää sama ääliö
on mielestään tärkee
Annan kitaran laulaa vaan
Jotkut vinkuu
pitää tehä liikaa
ne ei tajuu
et jokasel on homma
Annan kitaran laulaa vaan
Joskus tuntuu
et maailma kulkee
ilmapallona kaktuspuistoon
Annan kitaran laulaa vaan
Annan kitaran laulaa taas
(Dave Lindholm: Anna Kitaran Laulaa Vaan.)
Hieman tämän jälkeen Ismo Alanko kirjoitti sävellyksen elämästä.
Eikä tämä sävellys ollutkaan mikä tahansa kesäkuun kuvaus, vaan kuvaelma
elämästä.
Joskus elämänlanka tuntuu olevan kaikenkestävää siimaa
Mutt' se on vain ohutta hopealankaa, hienonhienoa hopealankaa
Se törmää teräviin kiviin kosken kuohujen raivotessa
Keula tuntuu kestävän, kaiken kestävän
Vene on pieni ja vaatimaton vaikka varustamo on vauras,
kertosäe:
Elämä on hauras, elämä on hauras
Jo kuudentena päivänä voit rikkoa sen käsillä
Kun kivinen maa saa nöyrtymään sun kultaluisen auras
Elämä on hauras (3x)
Kun sä lasket hopeakanootin veteen ja melot vastavirtaan
Mehevät saaliit vaeltavat ja houkutuslinnut ne laulaa
Aurinko nauraa, on kaloilla hauskaa - rehevä meininki
Keula murtuu yllättäin, noin vain yllättäin
Aamuviideltä sateessa verkoilla isä käskee: "Naura."
Tämän kappaleen sävelsi ja kirjoitti Ismo Alanko ja se on levytetty
vuonna 1996 levyllä "Irti".