Mua on alkanut mietityttää sellainen asia, että missä menee raja vääryydelle kun tapailee jotain ihmistä, ja menee kuitenki sekoilemaan toisen miehen kanssa samaan aikaan. Onko esimerkiksi viikon tapailun jälkeen väärin mennä harrastamaan seksiä exän kanssa, jos on vielä aika sekaisin tunteistaan?
Minulle kävi niin että eräs ihana mies tuli elämääni, mutta en ollut heti siltä seisomalta varma mitä haluan. Viikon tapailun jälkeen lankesin exääni yhden yön. Tämä sai minut tajuamaan, että en kaipaa/halua enää ketään muuta kuin tämän uuden miehen. Kuukauden tapailun jälkeen sovimme ettemme tapaile muita ja olemme ns. parisuhteessa. Nyt olen ihan hullunu tähän mieheen ja voisin kuvitella tulavaisuuden hänen kanssaan.
Pitäisikö tämä mieltä kaivertava asia kuitenkin kertoa uudelle miehelle?
Minulle kävi niin että eräs ihana mies tuli elämääni, mutta en ollut heti siltä seisomalta varma mitä haluan. Viikon tapailun jälkeen lankesin exääni yhden yön. Tämä sai minut tajuamaan, että en kaipaa/halua enää ketään muuta kuin tämän uuden miehen. Kuukauden tapailun jälkeen sovimme ettemme tapaile muita ja olemme ns. parisuhteessa. Nyt olen ihan hullunu tähän mieheen ja voisin kuvitella tulavaisuuden hänen kanssaan.
Pitäisikö tämä mieltä kaivertava asia kuitenkin kertoa uudelle miehelle?
Vastaukset 36
Vanhimmat
se mies varmaan ottaa sut nyt sit tosi vakavissaan..:D
mut joo sattuhan tota kaikille..mut ihmettelen vaan et miks sit pompit eksäs punkaan,jos kerta sitä pitää katua tai jotain ja tuosta sen käsityksen,et seksi ei olut niin kummoista sen kanssa?
mut joo sattuhan tota kaikille..mut ihmettelen vaan et miks sit pompit eksäs punkaan,jos kerta sitä pitää katua tai jotain ja tuosta sen käsityksen,et seksi ei olut niin kummoista sen kanssa?
Vahinko kävi kun olimme sattumalta samassa baarissa. Erosta ei ollut kulunut kuin 2,5kk. Mies siis jätti. Seksi oli hyvää,mutta jotenki vain tuli sen jälkeen sellainen olo, että en halua mitään muuta kuin tämän uuden miehen.
Jotta asia ei vaivaa enempää omassa päässäsi. Uusi miehesi tietää, että olet seksuaalisesti vapaamielinen ja kevytkenkäinen (esim. seksiä exän kanssa ilman ajatusta parisuhteen jatkamisesta tämän kanssa yms.) ja käsittääkseni hyväksyy sen ja on samoin itsekin vapaamielinen. Se missä menette pieleen on tämä:
"sovimme ettemme tapaile muita ja olemme ns. parisuhteessa"
Ei tuollaista kannata sopia. Tuollaisesta sopimuksesta koituu teille pelkästään haittaa. Olette ehkä nuoria vielä, ettekä siksi ymmärrä, mikä taas on kovin luonnollista ja ymmärrettävää. Nimittäin olette vapaamielisiä ihmisiä, joille seksi on seksiä eikä sen tarvitse kuulua parisuhteeseen. Jossain vaiheessa teillä tekee mieli muitakin ja miksi silloin pidättelisitte itseänne tai kumppanianne? Ainoastaan siksi, koska menitte tekemään tuon sopimuksen: ei siinä seksissä mitään, mutta sopimuksen rikkominen olisi pettämistä ja valehtelua ja murentaisi luottamuksen. Ymmärrätkö?
suuttua? Pelkään että hän jättää minut, mitä en ymmärtäisi, koska mielestäni viikon tapailun jälkeen emme ole sidottuja toisiimme.. jotkut tapailevat jopa kahta samaanaikaan, ja yleensä kuitenkin hyvin pian tietää mitä haluaa.
Yriitän miettiä asiaa siltä kannalta, että seksi exän kanssa ei merkinnyt mitään. Se oli vain keino tajuta, että on vihdoin päässyt yli. Hän siis jätti minut ja jäin sitä suremaan.
Olen parisuhteesta perustuva ihminen. Haluan sitoutua vain yhteen ihmiseen sitten kun sopiva on löytynyt. Mielestäni tämä mies on oikea ja haluan kunnioittaa sitä. En koskaan ole pettänyt ketään, enkä tulisikaan pettämään. Siksi mietinkin että olisiko miehen kannalta kuitenkin parempi ettei hän tiedä alun epävarmuudestani, koska nyt tilanne on selvä?
eikä hyväksy sellaisena kuin olet, niin sitten ette ole oikeita toisillene ja parempi jatkaa eri suuntiin. Aivan selvä asia.
Elä elämääsi eteenpäin, unohda eksä ja totuudentorvi-ajatelmasi. Olit silloin vasta tavannut tämän nykyisen seurustelukumppanisi, ette olleet vielä sopineet yhtään mitään seurustelusta, uskollisuudesta tms.
Mielestäni antaisit vain turhan epäedullisen kuvan itsestäsi, siis mies alkaisi miettiä että et ole luotettava, vaikka oikeasti olet yhdenmiehennainen.
Onnea uuteen suhteeseen, eiköhän se ollut vain hyvä että konkreettisesti totesit/testasit päässeesi eroon eksästä ilman mitään haikailuja takaisin. Tämä yksi vahinko ei vielä tee sinusta mitenkään moraalitonta, et rikkonut mitään sopimusta koska mitään sopimusta ei vielä ollut.
"Tämä yksi vahinko ei vielä tee sinusta mitenkään moraalitonta, et rikkonut mitään sopimusta koska mitään sopimusta ei vielä ollut."
Jos poikaystäväsi on sulle oikea, hän on yllä olevan lainauksen kanssa samaa mieltä. Eikö niin?
joo älä kuuntele tuota "mies olen" nimimerkkiä. hän on ahdasmielinen katkera mies, jolla ei ole ollut suhteita ja siksi huorittelee naisia joilla on ollut.
Nimim. "mies olen" on ainoa joka täällä on rehellinen ja kannustaa olemaan rehellinen. Ei ihme, etteivät ihmiset löydä onnea suhteistaan, kun halutaan niin kovasti pitää kulisseja yllä. Suhteista pidetään kiinni vaikka valehtemalla ja kätkemällä totuus. Samalla luovutaan siitä, mitä ollaan, koska pelätään ongelmia. Elämässä on ongelmia, ja niitä voidaan käydä läpi yhdessä. Jos ei voida, niin erotaan.
"Onko esimerkiksi viikon tapailun jälkeen väärin mennä harrastamaan seksiä exän kanssa, jos on vielä aika sekaisin tunteistaan?"
Ei todellakaan koska viikon tapailun jälkeen ette ole vielä edes puoliksi parisuhteessa. En minä ainakaan kertoisi koska en viikossa vielä lupaudu kellekkään. Sehän on aivan tutustumisen alkua.
VIIKON?! No vittu ihan sama, vaikka nussisit armeijaa, ja mikä tilivelvollinen sä viikon jälkeen olet? Mikä teidän sopimus on? Oletteko sopineet että seurustelette yksinoikeudella? Onko suhde vakaalla pohjalla? Kortsusta luovuttu?
Ihan sama miksi panet, ei tartte selitellä mitään lässyn lässyn "olen sekaisin tunteistani", ihan sama: ei sun tartte olla, et sä viikossa ole mihinkään sitoutunut ja jos suhdetta ei ole sovittu vaan olette vasta tapailleet, niin S.F.W?!
"Pitäisikö tämä mieltä kaivertava asia kuitenkin kertoa uudelle miehelle? "
MIKSI? Että tulisi parempi olo? Että saisi synnin päästön? Että voisi selitellä?
Lopeta toi tolkuton lapsellisuus, ei ihminen, joka panee, harrastaa seksiä, siis voi olla noin lapsellinen. Toi ei ole enää rehellisyyttä, toi on jo lapsellisuutta.
Voisit kuvitella tulevaisuuden... Just, aika moni voi. Katto nyt ihan rauhassa, pidä suusi kiinni ja elä elämääsi, ei toi nyt ihan maailman historian ihmeellisin asia ole.
Jos poikaystäväsi on samaa mieltä kuin edellinen kirjoittaja, niin kaikki hyvin. Jos poikaystäväsi on eri mieltä, niin sittenhän asialla todellakin on väliä, joten hänen tulee saada tietää! Selvä asia! Täällä on muutamilta kommentoijilta logiikka kateissa - älä anna sen häiritä.
Lyhyesti: Jätä kertomatta, ja mielestäni se vääryyden raja alkaa sinkulla siitä hetkestä kun ilmaisee tykkäävän ja pitävän toisesta.
Pidemmin:
Mielestäni kysymys ei ole varsinaisesti mistään ajasta vaan siitä miten vakavasti suhtatuu toiseen. Tuo vain kuvaa sitä, ettet ollut viellä silloin vakavissaan miehen suhteen, vaan hän oli ehkä vain yhden tekevä sinulle. En suosittele kertomaan, sillä toisella kuitenkin voi olla ollut jo silloin eri suhtatutuminen sekä käsitys sinun suhtautumista, jolloin tuotat vain pettymyksen kertomisella.
Voit miettiä asiaa vaikka niin, että tapaat ilalla mukavan vapaan ihmisen johon ihastut heti ensi tapaamisella, ja luulet, että hänkin pitää sinusta. Seuraavana päivänä saat kuulla että hän on mennyt exän kanssa sänkyyn heti tuon illan päätteeksi (ei siis edes tuota viikkoa). Eikö tuo tieto muka vaikuttaisi mitenkään negatiivisesti, ja olisitko sitä mieltä, että haluat kuulla sen? Itse en ainakaan haluaisi kuulla, ellei sitten toinen olisi mennyt vannomaan jo ekalla tapaamisella rakkautta tai sitä miten haluaa olla minun kanssa, ja en ole varma haluaisinko silloinkaan välttämätät kuulla.
Jos pidät mahdollisena, että mies ei haluaisi kuulla/tietää totuutta, niin kysy ja ota selvää, onko asia tosiaan näin. Tästä tiedosta on sulle korvaamatonta hyötyä tulevaisuudessakin.
Jos mies ei halua tietää, sitten et kerro. Jos mies haluaa tietää, sitten kerrot. Erittäin selvä asia!
Kantasi on kyllä tullut useaan otteeseen selväksi. Itse en kuitenkaan suosittele kertomaan tai kysymään, vaan unohtamaan koko asian ja pääsemään omin konstein sen yli. Ei kertomisesta mitään hyötyä ole miehelle, joko asia on se ja sama, tai sitten pahoittaa toisen mielen ja vaikuttaa suhteeseen (jonkun aikaa).
Ilmeisesti kuulut niihin miehiin, jotka eivät halua kuulla/tietää.
Mutta mutta. Eivät kaikki miehet ole sellaisia. Ymmärräthän?
Olemmeko yhtä mieltä siitä, että aloittajan kannattaa tai ei kannata kertoa riippuen siitä, kummanlainen kyseinen mies on?
Kantani on ehkä tullut selväksi. Mutta missä on perustelut ja logiikka? Vai tarvitaanko tässä logiikkaa ensinkään?
"Mutta mutta. Eivät kaikki miehet ole sellaisia. Ymmärräthän?"
Ymmärrän kyllä, enkä sen takia koe tarvetta kommentoida ketjun jokaiselle kirjoittajalla joka on eri mieltä kanssani.
Mielipide- ja makuasioista on turha kiistellä, mutta faktoista, perusteista ja logiikasta pitäisi järkevien ihmisten löytää yhteisymmärrys.
Esimerkki: Voit olla sitä mieltä, että haluat vaimosi kertovan, jos on pettänyt sua; mutta samalla olet sitä mieltä, että vaimosi ei pitäisi kertoa sulle, jos on pettänyt sua. Mun mielestäni tällainen "mielipide" olisi epälooginen ja siksi sellaiseen on näissä keskusteluissa heti puututtava. Tästä on kyse.
Syystä tai toisesta et vastannut edellä esittämääni kysymykseen.
Eihän tässä ollut kysymys vaimosta, vaan tapailun alkuvaiheesta, sekä tilanteessa jossa on jälkeenpäin sovittu ettei tapailla muita. Mielestäni muutoinkin kerroin melko selvästi, missä menee vääryyden raja, sekä perustelin myös sen, miksi asiaa ei kanatta kertoa, mutta et kai sitten vaivautunut lukemaan tai ymmärtämään ensimmäistä viestiäni.
En näe järkeä, että asioita pitäisi kertoa vain koska toinen "mahdollisesti" haluaa kuulla, kun kukaan ei ole tilivelvollinen menneestä (seksi elämästä) edes silloin jos toinen asiaa kysyy, (silloin voi kieltäytyä yksinkertaisesti kertomasta). Aihetta en jaksa tämän enempää käsitellä tai olla niin järkevä että jaksain että jaksaisin hakea yhteisymmärrystä.
Vaikka tapaileekin jotain ja ei ole sovittu että muita ei saisi tapailla,niin silloin on ihan ok että olet kenen kanssa vain, ainut mikä sua estää on sun omat aattet.
Ei oo. Voit jaella torttuas just niin paljon kuin susta tuntuu.
Ei se mitään. Et oo tehny mitään väärää.
Jos on tunteet sekasin ja tarvii muistutusta, että kenen kanssa haluu olla, niin sillon on ihan ok käydä naimassa jonkun toisen kanssa. Muista tämä suhteesi ajan niin hyvin menee!
kertoa kumppanilleen koskaan, jos käy vieraissa - ei etu- eikä jälkikäteen - koska muutoinhan kumppani saattaisi pahoittaa mielensä ja suhteeseen saattaisi tulla joksikin aikaa kupru! Selvä juttu, älä koskaan kerro mitään tuon tapaisia yksityisasioitasi elämänkumppanillesi!
Kerroit avoimesti olevasi parisuhteeseen sitoutuva ihminen. Tiedät sen itse niinkuin kaikki ketk´ä ovat kaltaisiasi. Sanoit myös, että haluat sitoutua tähän ja kunnioittaa miestäsi. Mielestäni ajatuksesi ja kertomasi olivat aivan selviä. Mielstäni voit kertoa samat miehellesi kun kerta tiedät tunteesi ja asian laidan nyt ja siloin viikon seukan jälkeen. Olitte vasta tavanneet ja ex-suhde oli niin pitkä, tajusit asian lipsumisen eikä siihen varmaan enää ole mitään tarvetta eikä pelkoa, olet siitä itsekkin varma. Ja olet nyt hetkestä varma ja tulevaisuuden toiveista varma. Miehenä itse haluisin kuulla ja olla myös varma ja jatkaa yhdessä eteenpäin. Mitä jos se tulee myöhemmin ilmi? Asian voi väärinymmärtää myöhemmin.
No älä nyt hyvä ihminen mene kertomaan mitään tuollaista asiaa, joka ei vaikuta teidän kahden suhteeseen millään tavalla. Et ole pettänyt miesystävääsi. Täällä oli jokin aika sitten vastaavanlainen kirjoitus miehen kirjoittamana, hänelle kaikki vastanneet sanoivat tämän saman minkä minä nyt sinulle ja taputtelivat päätä, ei se mitään, sellaista sattuu jne., mikä onkin ihan totta. Mutta missä olivat silloin nämä jotkut miespuoliset kommentoijat rehellisyysvaatimuksineen? Tietenkin suhteessa ollaan rehellisiä, mutta ei tässä olekaan mistään suhteen aikaisesta petoksesta kysymys. Ja niin, naiset ovat ihmisiä siinä missä miehetkin, haloo taulapäät.
Et ole tehnyt mitään väärää. Ihan normaalia käydä panemassa muita kun tapailee toista.
Äläkä kerro miehellesi. Luottamus ei kuulu hyvään perisuhteeseen.
Miehet kehottavat kertomaan. Hyvät vastailevaiset miehet, kertokaapa nyt tarinan loppukin. Siis jos/kun olisit seurustellut mukavan näköisen ja kunnollisen tuntuisen nuoren naisen kanssa muutaman kuukauden, ja hän haluaisi uskoutua viettäneensä yhden yön eksän kanssa tapailtuanne viikon ajan, mitä teette/ajattelette asiasta? Millaisena sen jälkeen pidät naista?
Luulen, että naiset arvaavat mitä saattaa seurata, ja miehet tietävät myös, mutta silti usuttavat kertomaan.
Siis, miten tässä asiassa naisen rehellisyys ja uskoutumishalu palkittaisiin?
Oma käsitykseni on, että kertomalla nainen ei voi voittaa yhtään mitään, ei kertakaikkiaan, sen sijaan tuloksena voi olla miehen järkytys, ja pettymys, ehkä pikainen seurustelun loppuminenkin. Eli vähän voitettavaa, jos sitäkään, ja paljon hävittävää tällä naisella..
Riippuu mitä on sovittu. Jos viikon aikana kun olet ollut nykyisen miehesi kanssa SINÄ TAI MIES olette ottaneet puheeksi ettei muita tapailla enää ja sopineet niin, silloin pistäisin sinut välittömästi pellolle. En ajattelisi kahta kertaa. Jos olisin sinun kanssasi vuoden ollut ja sinun eksäsi siitä kertoisi vittuillessaan selkäsi takana, pistäisi sinut pellolle heti. Luottamus on helppo menettää ja vaikea ansaita. Ei kannata mennä sellaiseen henkiseen helvettiin mikä tuonlaisesta hommasta syntyy, kokemukseni itselläni ainakin.
Jos kuitenkin mitään ei ole sovittu viikon jälkeen, niin sitten älä kerro, tai jos kertoisitkin niin en ottaisi sitä edes niin pahana. Korkeintaan suuttuisin jos et olisi käyttänyt kumia ja vaatisin kyllä testeihin menoa 3kk päästä. Terveydellään ei kannata leikkiä. (Testeissä on kyllä hyvä käydä KUMMALLAKIN jos on ollut aktiivinen seksielämä/kumppaneita kohtuullisesti , ennenkuin jättää kortsun pois tai antaa oraaliseksiä ilman elmukelmua tai kortsua.)
Eli summa summarum : Lopputulos riippuu siitä mitä olette sopineet. Jos olette jotain sopineet, niin silloin olet pettänyt ja silloin kerro ja joudut varmasti pihalle, mikä on ihan oikein ( Suhdetta ei rakenneta valheille, vaan vilpittömyydelle ja rehellisyydelle). Jos taas mitään ei ole sovittu, jätä kertomatta tai kerro jos sinusta siltä tuntuu, mutta tuskin tilanne on silloin niin paha.
Kyse on myös siitä mikä on oikein. Oikea asia tässä on kertoa ja katsoa siitä sitten eteenpäin.
Huomaat, että tapailukumppanisi sulle vippaama kymppi (seteli) olikin satanen. No, kumppanisi ei tätä huomannut, joten et tietenkään kerro hänelle, vaan palautat aikanaan kympin velkasi euron ja pusun korolla. Koska mitä muka voisit voittaa sillä, että palauttaisit koko satasen?
Voi pyhä lyhytnäköisyys. Oikeasti aloittaja voittaa kertomalla sen, että selviää, onko mies tälle sellainen oikea, siis sellainen joka hyväksyy aloittajan sellaisena kuin tämä on. Vai voiko aloittaja muka haluta seurustella sellaisen miehen kanssa, joka ei hyväksy tätä? Voi aloittaja olla onnellinen seurustellesaan sellaisen miehen kanssa, jonka uskoo jättävän tämän heti, jos vain saisi tietää...? Voiko käydä niin, että aloittaja varastaa tapailukumppaninsa elämästä monta vuotta (koko tulevan seurusteluajan) tietämättömyyden avulla, tietoisesti? - Tämä olisi petos.
Ei helvetti... Itse sanoisin sun esimerkissä että hei tää on satanen. Onko ihmisten itsekeskeisyydellä enää mitään rajaa? MINÄ MINÄ MINÄ.
Mitä minä sillä voitan? En mitään, ei elämä ole ei suhde varsinkaan OMAN edun tavoittelemista! Ei helkutti!
Täysin oikeessa tosta hyväksymisasiasta olet.
Menettää kiinnostuksen täysin sitä naista kohtaan ja siitä syystä, ettei sellaisella naisella ole samanlaista moraalillista ajattelua kuin itselläni. En siis tuntisikkaan naista. Jos vaikeista asioista ei voi keskustella, niin se on vielä suurempi rikos ja luulen että jossain vaiheessa tää ainakin tulisi ilmi ja silloin olisi toisesta syystä kriisi, joka saattaisi olla pahempi kuin tuo viikon hairahdus.
Mutta nää on aina aika yksilötapauksia. Mille sattuisi tuntumaan mikäkin vaihtoehto.
voi vittu että sä jaksat. tiedän että sulla ei ole kokemusta suhteista, ymmärrä että viikon tapailu EI ole mikään suhde. viikon toisiaan tapailleet ihmiset eivät ole mitään kumppaneita. rupesit puhumaan täällä jo vaimoistakin, viikon tapailu ei ole avioliitto. miten sulla voi olla pasmat noin sekaisin?
ei kukaan ole tilivelvollinen kertomaan kaikista asioistaan kumppanilleen. siis varsinkaan niistä mitkä olivat ennen kuin heistä tuli toistensa kumppaneita. pettäminen suhteessa on aivan eri asia kuin seksi jonkun kanssa silloin kun ei ole vielä mitään suhdetta. eihän kukaan vielä viikon tuttavuuden jälkeen edes tiedä haluaako suhteen. kiinnostus voi olla suuri, mutta eihän tuossa vaiheessa olla kuin vasta vähän tutustuttu. vasta sitten kun on sovittu että muita ei tapailla, tai jos homma muuten on edennyt vakavampaan asteeseen, pitää pitää näpit irti muista.
Teet virheitä, joista vieläpä jäät kiinni. Mitä se kertoo susta ja sun mielipiteistä?
Virhe1:
"tiedän että sulla ei ole kokemusta suhteista"
Et tiedä. Sen sijaan mä tiedän jo varmuudella, että olet väärässä. Pystynet myöntämään tappiosi tässä ilman lisäpurnailuja.
Virhe2:
"viikon tapailu ei ole avioliitto. miten sulla voi olla pasmat noin sekaisin?"
Typeryyttä osoittava tulkinta kirjoittamastani. Onhan nimittäin selvä, että keskusteltiin orastavan suhteen tulevaisuuden näkymistä. Tämä taas on keskeistä ja oleellista, koska aloittajan pelot liittyvät nimenomaan siihen, että mies ehkä jättäisi ja oikeaa parisuhdetta ei olisi luvassa. Parempi myöntää.
Virhe3:
"ei kukaan ole tilivelvollinen kertomaan kaikista asioistaan kumppanilleen. siis varsinkaan niistä mitkä olivat ennen kuin heistä tuli toistensa kumppaneita."
Virheesi ei ole virkkeiden aloittaminen pienellä kirjaimella - se sopii tyyliisi. Sen sijaan väittämäsi on kelvoton. Se on liian laaja koskien "kaikkia asioita" ja siksi harhaanjohtava. On nimittäin perusteltua ajatella, että kumppani on "tilivelvollinen" (tulevalle) kumppanilleen NIISTÄ ASIOISTA, JOTKA OVAT KUMPPANILLE TÄRKEITÄ JA SIKSI VAIKUTTAVAN SUHTEEN SYNTYMISEEN, JATKUMISEEN TAI TILAAN - riippumatta siitä, ovatko asiat jo tapahtuneita, ovatko ne juuri tapahtumassa vaiko vasta suunnitelmissa/toiveissa.
Kuule!
Mieti, miksi asia sinua vaivaa - siis se, että miksi ylipäätään haluaisit tunnustaa.
Taidat tietää vastauksen, kun se kerran sinua vaivaa.
On paljon helpompi pystyä olemaan oma itsensä, oma todellinen itsensä parisuhteessa, jos ei salaile tuollaisia. Avoimuus on helpompaa molemmille, jos kumpikin tahollaan pyrkii avoimuuteen. Jos pidät tuon itselläsi, aloitat suhteen epärehellisesti, etkä anna sille todellista mahdollisuutta.
Jos jätät tästä kertomatta, niin voit tottuneesti sen varjolla jättää kertomatta muistakin asioista. Eräänä päivänä sitten pettyneenä katsot omia touhujaan puuhailevaa puolisoasi ja mietit, että saatana kun en voi puhua tuolle mistään, eikä tuo tunne minua yhtään. Tässä vaiheessa olet oppinut sumuttamaan puolisoasi ja itseäsi niin hyvin, että sinusta tuntuu että se on jo hänen vikansa.
Jos kerrot, annat puolisolle mahdollisuuden nähdä sinut sellaisena kuin olet, ja rakastaa sinua myös epätäydellisenä. Ei parisuhde ole ongelmien pakoilua, häivyttämistä ja ristiriidatonta, vaan se on yhteistä ja jaettua elämää, joka olisi hyvä elää täysillä ja täysin tuntein. Jos kerrot, annat myös puolisollesi mahdollisuuden olla epätäydellinen ja rakastettu.
Ensinnäkin kiitos mielipiteistänne!
Löysin hyviä mielipiteitä niin totuuden puolestapuhujien kuin sen kieltävienkin puolelta. Itse olen tulossa siihen tulokseen että ei kannata kertoa, koska se ei tuo mitään. Minulle se merkitsi vain tajuamisen siihen, että en halua/kaipaa enää exääni (joka jätti minut siis viime helmikuussa), ja että olen todella nyt löytänyt ihmisen, joka voittaa aikaisemmat suhteeni. Harmittaa tapa, jolla sen tajusin... Olin uuden miehen kanssa hyvin epävarma aluksi, koska muistan hänen sanoneen eräillä treffeillä, että kyllä hän on tapaillut useaa naista samaan aikaan, mutta hyvin pian aina päättänyt kuka on potentiaalisin. Tuli itselle heti sellainen olo, että hän saattaa tapailla muitakin minun ohella. Toinen juttu mikä sai minut hieman hämilleen oli kun hän eräänä iltana/yönä "katosi" (nämä asiat siis tapahtuivat sen ensimmäisen viikon sisällä, ennen yötä exäni kanssa), kun hän oli ryyppäämässä ja sanoi soittavansa minulle. Ajattelin tässä tapauksessa automaattisesti että hän on "sen toisen treffiseuralaisen" luona.... Saatoin olla hyvinkin väärässä, mutta en koskaan ruvennut näitä asioita utelemaan, koska mielestäni se ei kuulu asiaan. Jatkoimme tapailua, ja noin muutaman viikon tapailun jälkeen hän sitten sanoi minulle että toivoisi että en tapailisi muita miehiä. Minulle se kommentti oli merkitsevä, sen jälkeen aloimme myös tunnustaa toisillemme pitävämme toisistamme...
Olen kyllä ehdottomasti samaa mieltä minusta edellisen vastaajan kanssa:
"Jos kerrot, annat puolisolle mahdollisuuden nähdä sinut sellaisena kuin olet, ja rakastaa sinua myös epätäydellisenä."
Mutta toisaalta mielestäni tuo alkaa pätemään sitten kun parisuhde on alkanut.