Miten te suhtaudutte ns. henkiseen uskottomuuteen ja mitä se teidän mielestänne on? Ja jaksaisitteko te olla suhteessa, jossa puolisolle toinen ihminen tuntuisi olevan tärkeämpi kuin te?
Henkinen uskottomuus
Mietin vain
2318
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
kuin se fyysinen pettäminen. Aika vaikeaa sitä on liittoa pitää yllä jos miehen ajatukset on toisessa naisessa. On nähty tämä että töistä pitää vielä soittaa rakkaalle toiselle naiselle ja annetaan vaimon odottaa kotona/autossa/muualla. On prepaid-liittymää ja salasta sähköpostiosotetta salasuhteen ylläpitämiseen. No ei näissä muuten mitään, mutta kyllä se että oma mies rakastuu toiseen naiseen on aika paha juttu eikä siitä yli oikein pääse. Onneksi itsetunto on hyvä sen puoleen, että eihän se minun vika ole jos toiseen rakastuu. Ei se minua tee sen huonommaksi tai epäviehättäväksi. Se rakkauden kohde ei vaan sitten ollut enää minä ja kun löytyi nätimpi sielu niin minkäs minä sille voin..mutta kakkosena omassa liitossa olen vain niin kauan kuin se minua palvelee, sitten kuviot muuttuu ja tulkoon siitä oikeasta kakkosesta sitten ykkönen ja minusta onnellinen vapaa NAINEN :)
Tuokin on koettu. Ex-miehelläni oli aina jokin "paras ystävätär", jonka etu meni aina mennen tullen minun etuni edelle. Nämä ystävättäret astuivat asemaani monessa arkisessa tilanteessa. Esimerkiksi mies otti ystävättären mukaan uutta autoa ostamaan, mies valitsi auton, ystävätär valitsi värin ja sisätilan materiaalit ja värit. He kävivät myös yhdessä shoppailemassa miehelle vaatteita ja elokuvissa jne. Viettivät useita sunnuntaipäiviä naisen kotona, katsoivat videoita ja tilasivat pizzat. Minä olin yleensä silloin yksin kotona.
Yhdenkin yhteisen naistuttavamme kanssa hän vietti enemmän aikaa kuin minun kanssani. Se oli ihan seksitön suhde, tiedän sen, sillä nainen kävi terapiassa traagisen väkivaltasuhteen jälkeen ja oli toistaiseksi kyvytön lähisuhteeseen. Nainen meni ihan kipsiin, jos joku mies yritti lähestyä.
Hänelle kuitenkin sopi se, että mieheni oli ritarillisesti paikalla aina kun hän vihelsi. Autonkuljettajana, remonttireiskana ja olkapäänä. Jos meillä oli yhteisiä suunnitelmia ja nainen soitti miehen vaikkapa kokoamaan uutta kirjahyllyä, niin mies jätti minut kuin nalli kalliolle ja lähti. Mies meni usein töistä suoraan naisen luo pariksi tunniksi ja tuli sitten vasta kotiin. Illalla soitti vielä hyvänyöntoivotuksen.
Mies halusi myös lähteä tämän naisen kanssa kahdestaan lomalle ja tämän vanhempien luo kyläilemään. Näillä kahdella meni "suhde" poikki, kun mies löysi "uuden parhaan ystävättären".
Olen itse asiassa nykyisin 10v myöhemmin tämän naisen läheinen ystävätär. Olin jopa hänen kaasonsa, kun hän meni naimisiin. Ex-mieheni kanssa hän ei ole puheväleissä ja olemme puhuneet asiasta. Hän sanoi olleensa valtavan siipirikko siihen aikaan ja häpeää nyt omaa käytöstään. Eniten kyllä syytän miestä käytöksestä, sillä valinta oli tietenkin hänen. Hän olisi ihan hyvin voinut päättää, että vaimon etu menee edes joskus edelle...
Mies sanoi aina että "tällainen olen, ota tai jätä". No minä jätin.