Suhtautuvatko miehet ja naiset niin erilailla pettämiseen ja jos niin miksi? Suhtautuvatko eri sukupuolet keskimääräisesti mielestäsi erilailla pettämiseen, jos paljastuu että kumppani on pettänyt petettyä petetyn oman ystävän/tutun kanssa? Muuta?
Tästäkin tuli tää aihe mieleen:
MTV3/Helmi
"Jos mies lähtee toisen naisen matkaan, miksi syytämme toista naista?
Toisella naisella on jo suorastaan myyttinen status, joka on vain vahvistunut kautta aikojen. Toiset naiset herättävät voimakasta vihaa aina Homeroksen Odysseia -tarinasta Brad Pittin itselleen napannutta Angelina Jolieta myöten. Miksi "toista naista" on helppo syytellä?
– On helpompaa kohdistaa vihan ja sydänsurun tunteet ihmiseen, joka on oman elämän kannalta merkityksetön, sanoo pari- ja seksuaaliterapeutti Kimberly Flemke.
On tietenkin mahdollista, että petollinen neito on oman ystäväpiirin jäsen. Tällöin tuska ja viha vain lisääntyvät.
– Petetyn naisen ystävät kiroavat naista ja tukevat petettyä kovaan ääneen, koska pettäjä voisi tehdä saman tempun heille."
Tästäkin tuli tää aihe mieleen:
MTV3/Helmi
"Jos mies lähtee toisen naisen matkaan, miksi syytämme toista naista?
Toisella naisella on jo suorastaan myyttinen status, joka on vain vahvistunut kautta aikojen. Toiset naiset herättävät voimakasta vihaa aina Homeroksen Odysseia -tarinasta Brad Pittin itselleen napannutta Angelina Jolieta myöten. Miksi "toista naista" on helppo syytellä?
– On helpompaa kohdistaa vihan ja sydänsurun tunteet ihmiseen, joka on oman elämän kannalta merkityksetön, sanoo pari- ja seksuaaliterapeutti Kimberly Flemke.
On tietenkin mahdollista, että petollinen neito on oman ystäväpiirin jäsen. Tällöin tuska ja viha vain lisääntyvät.
– Petetyn naisen ystävät kiroavat naista ja tukevat petettyä kovaan ääneen, koska pettäjä voisi tehdä saman tempun heille."
Vastaukset 49
Vanhimmat
Oliskohan kyse suojauksesta jolla koitetaan välttää se että itse on ollut mukana siinä suhteessa jota on loukattu. Tällöinhän nainen on epäonnistunut suhteessaan.
Kun tehdään siitä toisesta naisesta syypää pysyy suhde ehjänä jolloin nainen ei ole ollut millään tavalla huono, virheellinen tai sokea (eli petettävissä) vaan toinen nainen on ollut julma paskiainen.
Viha sijoitetaan aina turvallisimpaan paikkaan. Suhteen kannalta turvallisin paikka vihalle on suhteen ulkopuolella. Siksi ei vihata itseä epäonnistumisesta tai virheistä - kuten ei myöskään kumppania - vaan viha pistetään suhteen ulkopuoliseen. Kuitenkin viha on aina myös pelkoa itsessä. Enemmän ihminen pelkää tuolloin omaa riittämättömyyttään kuin sitä että kumppani pettää. Pelkoa yksinjäämisestä, siitä että ei loppujen lopuksi olekaan yhtään mitään. Tämä on se haava jonka pettäminen tekee sitten suhteen sisälle, vaikka sen tuoma viha meneekin suhteen ulkopuolelle.
Kysehän on siis pyrkimyksestä pitää rakkaus ja suhde ehjänä. Alitajuista rakkauden vaalimista.
tämäkö siis...:
"Viha sijoitetaan aina turvallisimpaan paikkaan. Suhteen kannalta turvallisin paikka vihalle on suhteen ulkopuolella. Siksi ei vihata itseä epäonnistumisesta tai virheistä - kuten ei myöskään kumppania - vaan viha pistetään suhteen ulkopuoliseen. Kuitenkin viha on aina myös pelkoa itsessä. Enemmän ihminen pelkää tuolloin omaa riittämättömyyttään kuin sitä että kumppani pettää. Pelkoa yksinjäämisestä, siitä että ei loppujen lopuksi olekaan yhtään mitään. Tämä on se haava jonka pettäminen tekee sitten suhteen sisälle, vaikka sen tuoma viha meneekin suhteen ulkopuolelle.
Kysehän on siis pyrkimyksestä pitää rakkaus ja suhde ehjänä. Alitajuista rakkauden vaalimista. "
..koskee niin naisia kuin miehiäkin?
Eiköhän.
http://www.youtube.com/watch?v=s5L3HyhOc7c&feature=rela ted
http://www.youtube.com/watch?v=yDTP-ylG8vg&feature=rela ted
"Suhtautuvatko miehet ja naiset niin erilailla pettämiseen ja jos niin miksi? "
Järkytys on varmasti hyvin samanlainen, mutta olen artikkelin kanssa sitä mieltä, että naiset ovat herkempiä ottamaan syntipukin tapahtuneesta pettäjän sijaan siitä toisesta kun taas miehet tuntevat vihaa tätä pettäjää kohtaan.
"Suhtautuvatko eri sukupuolet keskimääräisesti mielestäsi erilailla pettämiseen, jos paljastuu että kumppani on pettänyt petettyä petetyn oman ystävän/tutun kanssa? Muuta?"
'musta tuntuu ihan sen pohjalta mitä kavereistani tiedän, että miehet tuntuvat ottavan petetyksi tulemisen huomattavasti raskaammin kuin naiset, eivätkä naisetkaan kuitenkaan ihan kevyesti suhtaudu. Mutta jostain syystä miehille se tuntuu olevan elämän täysin palasiksi laittava tilanne hyvinkin usein.
Johtuneekohan tää siitä että naisilta odotetaan enemmän hoivaa ja omistautumista ja lämpimiä vaalivia tunteita. Pohjimmiltaan nainen kuitenkin on jossain mielessä äiti, alitajuisestikin - jolloin se kolaus menee helvetin syvälle. Symbolisessa mielessä se on se kun äiti satuttaa lastaan, sanoisin.
siinäpä kamala ajatus... että mies ei kokisikaan olevansa alitajuisesti kumppani vaan lapsi. D:
Mitenniin kamalaa? Suhteissahan pitäisi just pyrkiä siihen että olo on kuin lapsella joka on varma kaikesta ja jolle maailma on. Tosin se varmuus ei löydy kumppanista vaan itsestä - mutta suhteessakin se henkinen lapsenkaltaisuus (rajaton varmuus, välitön yhteys kumppaniin ja elämään) on oikeasti paras olotila.
Tän negatiivinen puoli on se täysi riippuvuus joka taas on väärin suhteen kannalta.
ole se kamala vaan se että asettaa kumppanin kaikkeen kykenevän ja tietävän huolehtijan rooliin, mitä vanhemmat lapsilleen ovat. Jos toisen inhimillisyys unohtuu ja tilalla on ylettömät odotukset, eihän semmoinen voi toimia sitten mitenkään.
Muuten - jotain asiasta varmaan kuvaa sekin että :
"Toisen sylin syndrooma"
eikä
"Toisen pimpsan syndrooma".
Asia on kytketty jo kysyjän mielessä seksin ulkopuolelle; syliin - joka on vanhemmuuden kehto. Väitän että se kenen kanssa petetään on nimenomaan lapsen katkeruuden kohde, joku joka vie äidin huomion pois lapsesta.
Suhteen ytimessä siis vaalitaan tätä näkemystä jossa kumppanit hoitavat tätä huomionantamista ja "ainoana pitämistä" jossain muodossa, se on paluuta perusturvallisuuden ytimeen - ja tämä siis tapahtuu kumppanien kesken, eikä "naiselta miehelle" - vaikka miehellä ehkä voi olla suuremmat odotukset asian suhteen koska kyseessä on kuitenkin niinku nainen.
että miksi se koskee miehiin enemmän on enemmän sosiaalinen syy. Naisilla on paremmat selviytymiskeinot petetyksi tulemisen järkytykseksi sekä ihmisiä joille purkaa. Eli en usko että se kivun määrä olevan eri, uskon vain siihen, että se kivunlievitys ja poisto prosessina on jotain johon naisilla useammin saattaa olla jo jonkinlainen malli sekä tukiverkosto, jossa sen purkaa. Ei sen kummempaa.
Joo, mut toi odotus ei olekaan sellainen jonka ihminen asettaa jotenkin "vaatimuksena" vaan toi tulee ihan jo psyykeestä - väitän. Sitä täysin egoistisena vaatimuksena vastustaa koko ihmisen itsenäistymisprosessi mutta jossain taustalla se on edelleen ja väitän että sen luonne (käsiteltynä, aikuistettuna) on yksinomaan positiivinen.
Se on IHANNE joka toteutuu hyvässä suhteessa olevana tunteena. Totta hemmetissä meistä jokainen toivoo tulevansa huolehdituksi ja olomme turvautksi myös siten ettei se riipu meistä itsestämme vaikka olemmekin itsenäisiä aikuisia.
Aikuinen ihminen pystyy sekä kantamaan itsensä rakkaudessa, sekä rakastamaan toista ihmistä täysin (huolehtien kuin lapsesta), kuten myös nauttimaan tunteesta että saa tuota samaa takaisin rakkaudessa. Ei niiden välillä ole ristiriitaa.
Hmmm. Mutta käsitelläänkö se, vai onko tuo vain naisten selittelyverkostoa?
Pohjimmiltaan se on kuitenkin sen petetyn oma sisäinen prosessi käsitellä asia. Sitä ei voi tehdä verkosto. Mä luulen jopa että huonoja periaatteita levittävä verkosto voi kovettaa naisen ja opettaa hänet taistelemaan tai hautaamaan asia jotka eivät ole mun mielestä asian purkamista.
on tuo yhteensulautumisvaihe, jossa peilataan sitä lapsuuden ykseyttä&kaikkivoipaisuutta äidin kanssa, mutta se on yhteistä molemmille sukupuolille. Mutta tuon jälkeen tulee myös erityimiskriisi (kuin murrosikä), jossa molemmat etsivät sen oman itsensä ja paikkansa uudelleen. Lopputuloksena joko ero tai kestävämmällä pohjalla oleva rakkaussuhde.
Mutta jos lähdetään, että se eritymisvaihe on ohi ja ollaan oikeasti kumppanuudessa, niin sen kumppanin asettaminen vanhemman asemaan ja itse saman tarjoaminen vääristää suhdetta, koska parisuhteen luonne on erilainen. Samankaltaisia piirteitä toki on, mutta se liittyy siihen aitoon rakastamiseen, joka on pyyteetöntä. Mutta se pyyteettömyys siinä itse rakastamisessa tarkoittaa myös että ei odota toiselta muuta kuin että toinen on- oma itsensä, vikoinensa kaikkinensa, koska on sellaisenaan se oikeanlainen: ihana, ärsyttävä, tärkeä. Ja mitä toiselta voi vaatia suhteesta oikeasti ei ole äidillistä hoivaa, vaan kumppanuutta niissä rajoissa joka sopii juuri tähän suhteeseen. Sitä tapaa kuinka molemmat ovat yksi yksikkö ja silti erillisiä yksilöitä. Ei siis vanhempia toisilleen vaan tiimi.
tehokkain keino käsitellä asiat on sanoa ne ääneen, muuttaa tunteet sanoiksi. sen voi toki tehdä kirjoittamalla, mutta harva mies myöskään ei kirjoita eli jättää käytännössä vellovat tunteet pitkäksi ajaksi vain vellomaan. Ja siis puhun todellakin keinoista käsitellä, naisilla on toisia jotka kertovat&muistuttavat että on ihan oikein surra&vihata&huutaa- eli että kaikki tunteet ovat sallittuja. Ei sitä aina tarvitse olettaa että naisverkostot puhuvat vain paskaa ja syyllistävät toisia ihmisiä.
Tuo on... totta.
"Lopputuloksena joko ero tai kestävämmällä pohjalla oleva rakkaussuhde."
Kestävämmällä pohjalla olevassa rakkaussuhteessa ei tuota toisesta eriytymistä ole tapahtunut.
*HUOMAUTTAA*
itse ajattelen huomioideni perusteella aikalailla samoin kuin sinä. Naiset ovat enemmän sellaisia itsesyyttelijöitä ja miehet toisten.
koen, että nykyaikana pettäminen ei ole enää _niiin_ paha asia mitä se on joskus ennenvanhaan ollut. Sitä en tiedä, onko sukupuolten välillä ajatuksissa eroa, mutta sen olen huomannut, että eri sukupolvien välillä on.
ja avomielinen suhde on tosiaan saanut omat kannattajansa. Ja nykyään avoimemmin kuin ennenmuinoin yhteiskunnan muutoksien avittamina varmaan. Mutta osaako ihminen oikeasti erottaa fyysisen ja henkisen toisistaan, vai onko se tarpeellista saati edes mahdollista, jos aivot ovat suurin ja määräävin sukupuolielimemme.
Vai onko suhteiden pakko muuttua koska ihmiset elävät pinnallisten oikkujensa varassa? Eli koetaan että tässä asiassa uskollisuutta ei ole enää varaa vaatia?
Tällöin kyse kuitenkin voi olla siitä että ihminen myy ihanteensa koska pelkää muuten jäävänsä ilman kumppania.
tosiaan. On muka idiootti, jos olettaa toiselta uskollisuutta ja käyttäytyy itse sen mukaisesti myös.
Toisaalta parisuhteissa muutenkin joutuu joustamaan myös toisen tarpeiden mukaan. Kai siinä on tosiaan kyse siitä kuinka paljon on valmis joustamaan ja odottaa toisen joustavan. Vai onko tosiaan valmis tinkimään ihanteistaan.
Eli : "Byääää byääää pane sit ketä vaan mut älä jätä mua yksiiiiiiiiinnn...."
Käytiinhän Troijan sotakin yhden naisen takia, joka ei kyennyt olemaan uskollinen aviomiehelleen. Vitusti kuolleita yhden pillun takia. Surullista...
kyllä todeta se miesten tyhmyys. Mä en olis jaksanut lähteä sotimaan sen takia...
No siis silloinhan naiset oli omaisuutta joten jos meet hallitsijalta pölliin sen kruunun niin luultavasti se haetaan takas jo ihan periaatesyistä.
mikään muuttunut niistä ajoista?
-- ajattelin että lauseesi olisi kuulunut: No siis silloinhan naiset oli naisia ja miehet miehiä.
pillun vai vallan takia? Tai omaisuuden, joksi pillukin monasti mielletään - miksei joskus toki kyrpäkin.
että suurin yksittäinen syy sen sodan käymiseen oli se, että se kovasti jalostettu ja ylistetty Miehuus oli saanut niin kovan kolauksen. Agamemnon oli Mies isolla M:llä. Vahva, osas tapella jne... Mutta naistansa ei osanut pitää hyvänä. Vituttaahan varmaan sellainen kun on niin Mies, mutta yks juttu missä se todellinen miehuus mitataan... Heh... Noh... Siinä ei ollut poikasen tasolta isommaks kasvanut... Sen jälkeen on helppoa nostaa kaikki muut syyt esiin lähteä sotimaan ja hakemaan takaisin omaa kadotettua Miehuutta...
toiset ei vain näe sitä
luultavasti ihminen ei ole alkujaan tarkoitettukaan yksiavioiseksi, mutta ristiriitahan tulee siinä, kun ihminen on kuitenkin luotu/kehittynyt/what ever kovin omistushaluiseksi. Tosin eläinmaailmassakin reviireille änkeäjiä tapetaan ja vähintään ajetaan pois...
Asiaa sivuavaa: Syli tarkoittaa tuntemattomassa suomalaisessa murteessa naisen sukupuolielintä. Tämä unohtunut fakta toisinaan niin mua naurattaa.
- aamuhihitystä -
naiset ovat ovat romantisoineet sen sanomalla vaikkapa "haluamalla syliin Hänet"
Synonyymi _vittu_ on muotoutunut ensin voimasanana kiroiluksi ja nykykielessä ylisanaksi joka paikkaan
Laimentamaan sanomaa "tuota noin tai tota noin" ja Porin murteessa " tuani", että puhujalle ja kuulijalle
jää aikaa miettiä seuraavaa sana ja ymmärtämään viestin sisältö.
Vittu, virkkeen alussa on huomimerkki, kuten "hei, kuule tai kuuleppas"
Minusta se on kielen rappeutumista ja rahvaanomaista sanavaraston köyhyyttä.
ainakin minä olen sen käsittänyt että esim. lapsi otetaan syliin (ollaan itse istuvassa asennossa ja nostetaan lapsi istumaan sylliin, tai itse seisotaan ja nostetaan lapsi käsivarsille= syliin)
Nykyaikana keskuteluissa on melkein joka toinen sana ***tu.
siksi se olikin minusta niin oiva sanavalinta tähän kaikkine sulkeineen päivineen. Kiva kun hoksasit sinäkin:))
kuten WP kertoo: "Syli on vanha pituus- tai syvyysmitta, joka osapuilleen vastaa levitettyjen käsien välistä etäisyyttä."
Sylissä on käsien ulottuvissa, kosketeltavissa. Ah kuinka runollista lauantaita!
Kylläpäs sylettää.
tahtoisin KERRALLAAN. :]
Mä koen tuon sylillisen siten, että naisten huumorintaju on kehittyneempää (itseironisempaa) kuin miesten. En siis tunne kieltä raiskatun sitä romantisoimalla.
En kauheesti näe sukupuolieroja, yksilöeroja kylläkin. Ehkä miehet saavat enemmän kunnon jälkeä aikaan, esim. ampuu pettäjän ja panokaverin, kuin naiset.
Näen kylläkin kuitenkin etupäässä vain yksilöeroja ja kaikkia variaatioita mahtuu kumpaankin sukupuoleen.
"Jos mies lähtee toisen naisen matkaan, miksi syytämme toista naista?"
-Jos toinen nainen on tiennyt miehen olemassaolevasta suhteesta, niin silloin nainen on moraaliton yms. minun mittapuun mukaan, ja sitä voi syyttää. Miehen lisäksi siis.
Noi loput oli mulle aikamoista huuhaata. Mun reaktio lähtee liikkeelle ihan omasta moraali ja arvomaailmasta. Sovitaan ettei petetä ja sitten petetään, eli kyseessä on sopimusrikos ja aikas halpa/katala jne sellainen. Pettäminen on väärin ja väärintekijää rangaistaan. On moraalitonta kytätä tyrkyllä jokaisessa liitossa olevia alamäkiä tai miehen muuten vaan vaihtelunhalu/sopiva känni hetkeä tms. jne. joten liitosta tietävä nainenkin on syyllinen.
Kaikkihan kuitenkin tietää ettei pettäminen aina tapahdu siksi että olemassaolevassa liitossa on jotain muuta vialla kuin se että itse on kyllästynyt arkeen ja kaipaa vaihtelua.
"Kontulan mukaan on virheellistä ajatella, että oman kumppanin pettäminen johtuisi vain tyytymättömyydestä yhteiseen suhteeseen"
Tuo lainaus täältä:
http://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksi/2010072412052294_lz.shtml
Pettämiseen ei ole olemassa mitään hyvää syytä. Jos oma liitto kyllästyttää tms. niin sitten pitää erota eikä alkaa pettään. Se on ihan sama mitä siinä liitossa oikeasti on vialla tai omassa itsessä, pettämistä se ei ikinä oikeuta. Se on perusasia. Voi erota mutta ei pettää.
Tämä juttu on naurattanut mua erityisesti.. mä olen niin vahingoniloinen ettei mitään rajaa. Siinä yksi paha sai palkkansa.. ja mitä se oikein kitisee?? Sehän otti pettävän miehen ja sai mitä halusi. Olis nyt tyytyväinen :D
"Olen seurustellut mieheni kanssa kohta noin vuoden ajan. Tapasimme, kun hän oli vielä kihloissa entisen tyttöystävänsä kanssa ja aloimme tapailla. Nyt pelkään, että hän jättää minutkin toisen naisen takia. Meillä on yhteinen tytär. Kun mieheni vietti varpajaisia kaveriporukassa, hän meinasi mennä sänkyyn toisen tytön kanssa. Tyttö kuitenkin kieltäytyi. Lisäksi mieheni oli pussaillut toista naista, kun oli raskaana. Näistä kaikista sain kuulla myöhemmin. Nykyisin luen mieheni tekstiviestit. Yleensä ryyppyreissun jälkeen hänen puhelimestaan löytyy viestejä entisiltä naisystäviltä."
usko ihmisen pystyvän parannukseen?
Noinhan se varmaan on: parisuhde on sopimusasia tietyllälailla ja kuten kaikki? toimivamman yhteiskunnat, niin sekin pieni yhteiskunnan osanen (parisuhde) toimiakseen vaatii yhteisten sopimusten (parisuhteen sovittujen lakien) noudattamista.
Ehkä avoin keskustelu auttaisi demokraattisessa suhteessa, jos halua "lakien" muutoksiin tulee.
Kai voi parantua mutta jos se on jo kerinnyt tekeen jotain tarpeeksi pahaa (esim. pettäminen), niin saa kokeilla ja yritellä sitä mahdollista parannustaan jossain muualla. Mun kanssa asia on jo finito enkä jää katseleen tuleeko vai ei. Sitä paitsi, sehän kaatu jo. Ei se siitä mihinkään muutu eikä pettäminen häviä vaikka mitä tekis.
"Ehkä avoin keskustelu auttaisi demokraattisessa suhteessa, jos halua "lakien" muutoksiin tulee. "
-Juuh, tää on juuri hyvä keino. Siinä saa kummatkin päättää etukäteen mitä tehdään. Mä voin sanoa siinä vaiheessa etten hyväksy ikinä vieraissakäymistä, joten toinen voi sitten päättää mikä hänelle on tärkeetä, jatkaako suhdetta vanhoilla säännöillä vai laitetaanko lusikat jakoon.
Noin se kuuluis mennä, eikä lähdetä pettään. Itse aina sanonkin että minusta voi erota, siitä en vedä vamppeja mutta tyyli on tärkein. Pettämisellä varmistetaan vain, että suutun ja se ei tässä asiassa ole tunnetusti mikään hyvä juttu.
selvät sävelet alusta pitäen ja unohtamatta ajoittaista "mielenvirkistämistä"; eli keskustelua suhteen tilasta jne jne.
Minä uskon, että on helpompi kohdistaa vihantunteet siihen tuntemattomaan ulkopuoliseen kuin siihen omaan, petturuudesta huolimatta rakkaaseen puolisoon.
Noin muuten uskon molempien sukupuolten olevan nykyisin yhtä tiukkoja pettämisen suhteen. Ennen naiset antoivat asian helpommin anteeksi, mutta silloin elettiinkin enempi hyöty-, kuin rakkausliitoissa. Jos ei pystynyt ilman miestä itseään ja lapsiaan ruokkimaan, niin oli vähän pakko vain antaa anteeksi ja jatkaa elämää. Nyt on varaa elää tunteidensa mukaan.
sinusta hyvä vaiko paha?
Onko kyse tosiaan vain tunteista nykyään, vaiko eikö vieläkin ole suomessakin joissain tapauksissa hippunen "arkirealismia" mukana: "talot ja autot, kesämökit, yht.kunnallinen status=avioliitto, kulissit" - joista ollaan valmiita pitämään kiinni.
Onko oikeasti nykyihminen enemmän henkinen kuin materialisti kuitenkaan.
Minä olen oikein tyytyväinen tähän nykyiseen kehitykseen. En minä haluaisi, että joku on kanssani vain omaisuuden tai lasten takia. En koskaan lakkaa ihmettelemästä ihmisiä, jotka haikailevat menneiden aikojen elämän kestäviä "pakkoliittoja" Kestäähän suhde nykyisinkin koko elämän, jos se on onnellinen.
Mutta tuskin mikään kestäväkään suhde on aina onnellinen.
emmä usko siihen että sillä koetettais suojata omaa epäonnistumista tai jotain.
Vihaathan sä sitäkin rattijuoppoa joka ajaa sun isän päälle...
Aika luonnollista.