Olen 18-vuotias nuori nainen ja olen seurustellut vuotta vanhemman miehen kanssa kohta 2,5 vuotta ja asunut yhdessä reilu puolisen vuotta.
Mieheni on nyt intissä ja minulla on ollut runsaasti aikaa miettiä suhdettamme.
Ajoittain tuntuu, että mieheni on todella lapsellinen, eikä osaa olla suhteessa.
Hänellä on tapana valehdella ja liioitella lähes kaikesta, joten joudun aina miettimään, onko hänen kertomansa asiat totta, vai vaan turhaa, keksittyä paskanjauhantaa.
En myöskään voi luottaa kunnolla häneen, sillä alkuaikoina mieheni vehtasi samaan aikaan monen muun naisen kanssa.
Hän on todellakin muuttunut niistä ajoista, ottaen huomioon sen, että olimme silloin molemmat vielä 16-17 vuotiaita, mutta silti ainainen pelko petetyksi tulemisesta taas kerran kummittelee pääkopassa.
Olen useaankin otteeseen ilmoittanut, että haluan erota - tai ainakin olla erillään hetken ja katsoa miten tulisi jatkaa eteenpäin.
Mieheni ei ota tosissaan, hän vaan sivuuttaa tunteeni ja sanoo "Ei kulta erota" ja antaisi asian olla enemmittä puheitta.
En voi ymmärtää.
Onko tuo käytös ihan normaalia noin nuorelta mieheltä, vai onko mieheni vain välinpitämätön?
Hän on todella huomioonottava ja rakastava mies muuten, mutta näissä asoissa täysi juntti.
Olenkin viime aikoina alkanut haaveilemaan hieman itseäni vanhemmasta miehestä.
Olisi ihanaa, että kumppani olisi jo kokenut elämää enemmän, osaisi keskustella KUNNOLLA suhteen epäkohdista ja olla mukana etsimässä yhdessä ratkaisua niihin.
Ja tietysti iän tuoma kypsyys ja aikuismaisuus on todella seksikästä.
Nykyään oma mieheni vain ärsyttää minua ja vaikka se niin kamalata kuulostaakin..lähtisin heti semmoisen 23-vuotiaan ihanan miehen matkaan..
Mitä teen?
Mieheni on nyt intissä ja minulla on ollut runsaasti aikaa miettiä suhdettamme.
Ajoittain tuntuu, että mieheni on todella lapsellinen, eikä osaa olla suhteessa.
Hänellä on tapana valehdella ja liioitella lähes kaikesta, joten joudun aina miettimään, onko hänen kertomansa asiat totta, vai vaan turhaa, keksittyä paskanjauhantaa.
En myöskään voi luottaa kunnolla häneen, sillä alkuaikoina mieheni vehtasi samaan aikaan monen muun naisen kanssa.
Hän on todellakin muuttunut niistä ajoista, ottaen huomioon sen, että olimme silloin molemmat vielä 16-17 vuotiaita, mutta silti ainainen pelko petetyksi tulemisesta taas kerran kummittelee pääkopassa.
Olen useaankin otteeseen ilmoittanut, että haluan erota - tai ainakin olla erillään hetken ja katsoa miten tulisi jatkaa eteenpäin.
Mieheni ei ota tosissaan, hän vaan sivuuttaa tunteeni ja sanoo "Ei kulta erota" ja antaisi asian olla enemmittä puheitta.
En voi ymmärtää.
Onko tuo käytös ihan normaalia noin nuorelta mieheltä, vai onko mieheni vain välinpitämätön?
Hän on todella huomioonottava ja rakastava mies muuten, mutta näissä asoissa täysi juntti.
Olenkin viime aikoina alkanut haaveilemaan hieman itseäni vanhemmasta miehestä.
Olisi ihanaa, että kumppani olisi jo kokenut elämää enemmän, osaisi keskustella KUNNOLLA suhteen epäkohdista ja olla mukana etsimässä yhdessä ratkaisua niihin.
Ja tietysti iän tuoma kypsyys ja aikuismaisuus on todella seksikästä.
Nykyään oma mieheni vain ärsyttää minua ja vaikka se niin kamalata kuulostaakin..lähtisin heti semmoisen 23-vuotiaan ihanan miehen matkaan..
Mitä teen?
Vastaukset 3
Vanhimmat
pojat on vielä täysin kakaroita eikä osaa ottaa vastuuta mistään ja osaa egoilla ja soittaa suuta vaan. Niillä ei oo aikuistumisesta mitään tietoa. Ja mitä tulee 23 vuotiaisiin niin ne on samanlaisia pellejä ja keskenkasvuisia. Tietysti on poikkeuksia, mutta ne on kortilla sellaiset miehet.
Ja uskompa, että säkään et oo mikään kypsyyden hedelmä itsekään.
Teet hänelle selväksi, että kyllä me nyt kulta erotaan, jos sitä kerran haluat. Kyllä se rupeaa kaaliin menemään viimeistään siinä vaiheessaa, kun kärräät kamojasi toiseen asuntoon.
Ikävä kyllä, ikä ei kerro yhtikäs mitään ihmisen kypsyydestä. Se 23-vuotias saattaa olla vielä paljon edesvastuuttomampi kuin 19-vuotias.
Sinänsä samantekevää. Tulet kuitenkin eroamaan miehestäsi jossain vaiheessa. Teinisuhteet ovat yleensä parisuhteessa elämisen opettelua varten ja hyvin harvoin kestävät. Mutta jos sinulla on joku illuusio siitä, että vanhemmat miehet olisivat uskollisempia, niin se on harhaluulo. Ei kannata tuhlata viimeisiä teinivuosia elämäänsä kyllästyneen 25-vuotiaan kanssa vain todetakseen, ettei se ollut yhtään uskollisempi/intohimoisempi/suhteelle omistautuvampi kuin nuori kaveri.
Useimmat 16-20-vuotiaat haluavat rakastua ja haluavat vakavan suhteen, mutta käytännössä ihmiset kohtaavat sellaisen ihmisen yleensä vasta kypsemmällä iällä, ehkä n. 23-27-vuotiaana. Kaikki suhteet ennen tällaista "suurta rakkautta" on mielestäni parisuhteen harjoittelua varten. Siksi on tärkeää, että nuorena ja etenkin teini-ikäisenä pitää hauskaa, eikä omista liikaa aikaa suhteille, jotka eivät kestä. Ja ehkä se parhaiten onnistuu nuoren kaverin kanssa, eikä entisten suhteiden painolastin rasittamien 25-vuotiaiden. Tai sitten kannattaa vain etsiä itselle ja omalle kypsyystasolle ja elämäntilanteelle sopivaa miestä iästä riippumatta.